Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yksi ylipainoinen tuttu mökillä käymässä 4 päivää. Hän ei tuonut mitään ruokaa tms. mukanaan, vain itselleen siidereitä, joita piti jemmassa (ts. ei antanut muille). Rikkoi yhden vuoteen rungon, sai polkupyörän rikki ja hajotti riippumattotelineen -- mitään ei tarjoutunut korvaamaan. Söi hyvällä halulla meidän ostamia ruokia ja joi myös meidän viinejä.

Lähtöpäivänä soitti 30 minsaa sen jälkeen kun oli lähtenyt, että "Unohdin omien siidereiden tölkit siihen eteiseen. Annattehan sitten panttirahat minulle, kun olette palauttaneet tölkit?"

Uskomaton lokki. Miksi olet tuollaisen kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli kaksi vuotta sitten tein paluumuuton ja ostin lapsuuskunnastani (n.500km silloisesta kotikaupungistani, oleellinen tieto) talon. Tai oikeammin, ostin hevosen ja sain talon kaupan päälle. Tutun tutun tutun pappa kuoli, ja mummo ei jaksanut pitää yllä isoa ja huonokuntoista taloa. Taloudessa oli papan raviajoilta vielä yksi vanha hevonen, ja....

Tämä! 

Siirsin itseni ja työni keväällä vanhalle sukutilalle keskelle ei mitään. Vanha talo jota on pidetty suurinpiirtein asuttavassa kunnossa, tein lisäremppaa kesän aikana. Jonkun verran olen siellä viettänyt kesäisin aikaa, mutta kukaan tuttu ei ole koskaan halunnut tulla vierailulle, on sanottu jopa suoraan että liian vanha ja ei kelpaa kun ei ole järven rannalla. Mutta kun tuli korona! Johan alkoi viestiä ja kyselyitä tulla! Jopa työkavereiden minulle tuntemattomat kaverit lähettivät viestejä ja kyselivät voivatko tulla asumaan ja etätöihin minun luokse... 

Lisävaivaa mutta myös huumoria elämään on tuottanut naapurissa vielä huonommassa kunnossa olevaan tönöön keväällä Uudeltamaalta muuttanut perhe. Tulivat hysteerisinä koronaa karkuun vedettömään ja lähes sähköttömään taloon. Alkuun eivät halunneet olla missään tekemisissä, mutta kun mm. eivät löytäneet talon kaivoa, olivat polttaa pihasaunan, tai eivät saaneen elementteinä toimitettua ulkohuussia kasaan, oli pakko päästää naapuri 2 metrin päähän :D. Kestivät maalaiselämää lokakuun alkuun, eivät edes kiittäneet avusta kun lähtivät :D.  

Vierailija kirjoitti:

Vuokrattiin vanha omakotitalo. Vuokralaiset kysyivät saako tuoda hevosen. Annoin luvan. Kotvan kuluttua puhelin soi taas: KAI ME vuokranantajina maksetaan myös sähköistetty aita / hevoselle juomakaukalo (ja joku kolmas jota en nyt muista).... juu EI makseta

Tutulla on vanha maatila. Ilmeisesti olemassa olevat rakennukset ei kelvanneet kun yhdet vuokralaiset olisivat halunneet että hän rakentaa heidän hevosilleen tallin siihen pihaan niin sitten voisivat vuokrata. Ei syntynyt vuokrasuhdetta..

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini, jonka kanssa käyn usein yhdessä syömässä, kysyi onko meillä mitään tekemistä viikonloppuna ja ehdotti tulisimme mökkitalkoille. Kerroin ei meitä oikein talkoot kiinnosta, eikä mökkeilykään. 

Päivittäin kertoi mitä on tarjolla. Kuuntelin ja nyökäilin. Olimme käyneet yhdessä syömässä, työpaikan keittiössä tiettynä aikana jo vuosia. Usein meitä oli muitakin, mutta me 2 olimme aina. 

Alkoi ehdottamaan menisimme yhteisellä autolla, tulisi halvemmaksikin.  Joku sitten kysyi miten tämä tulisi teille halvemmaksi. Bensarahat puolitettaisiin. 

Meitä oli siinä pöydässä silloin 4 ja joku kysyi pyydät teille jonkun viikonlopuksi talkoihin ja pyydät heidän maksamaan puolet bensoista. Joo. Paitsi 2/3, koska kuski ei maksa, kun auto kuluu. 

Kysyin vähän huvittuneena mitä muita kuluja sitten tulisi. Ruoka tietty. 

Tässä vaiheessa me kaikki 3 oltiin lähellä räjähtää nauramaan ja pokkana jatkoin. Pyysin laittaa summia pöytään. Mitä maksaa, jos lähdemme tästä teidän mökille, teemme töitä esim 8 h päivässä. Syömme pe illallisen, la aamiainen, päivällinen, jotkut ip kahvit, päivällinen, aamulla aamiainen ja jos tehdään vielä töitä, lounas. Summa olisi ollut n 100 euron pintaan per henkilö.

Ilmoitin en tule ikinä osallistumaan hänen talkoihin, en nyt, enkä koskaan. 

Työkaveri ei ole enää meillä töissä, tästä on aikaa yli 5 v. Mutta tämä ketju sai muistamaan asian. 

Olisit sanonut että sun työpanos maksaa 150 e, että sinä jäisit siitä saama puolelle ja raha etukäteen. Ei toki talkootöitä yleensä hinnoitella, mutta yhtä röyhkeää on pyytää ilmatteeks töihin ja maksattaa muita kuluja jotta itse pääsee halvemmalla.

Olen ihan kohtuullisen hyvä harrastajataiteilija. Kun olin 17v, tein itselleni pienen akryylimaalauksen joka se onnistui tosi hyvin omastakin mielestäni. Ostin sille sopivat kehykset ja laitoin omaan huoneeseeni esille. Vanhemman veljen avopuoliso näki työn ja oli aivan pähkinöitä kuinka hieno se on ja voisinko antaa sen hänelle. En ollut kovin innoissani, joten koitin ehdottaa että tekisin samanlaisen hänelle omaksi. Ei, mutta kun kehyskin on niin passeli, että juuri tämä on saatava. Ehdotin, että laitan sen uuden työn samoihin kehyksiin. Ei käy, juuri tämä olisi se minkä hän haluaisi! Olin jo vähän imarreltu, kuinka kovasti toinen oli ihastunut työhöni, joten taivuin (30 min jälkeen) ja annoin taulun kälylle. No, menin seuraavalla viikolla (5 pvä myöhemmin) heille kylään ja ihmetyksen oli suuri kun tauluani ei näkynyt missään. Hyllystön päällä oli ryhmä samantyyppisiä kehyksiä, jossa oli lemmikeiden ja heidän pienen lapsensa kuvia. Huomasinkin, että minun taulukehykseni oli päätynyt hyllylle, mutta siihen oli vaihdettu koiran kuva! En kehdannut sanoa mitään, mutta nyt, 20v myöhemmin en edelleenkään anna kellekään taulujani lahjaksi tms ellei kyseinen ihminen olisi valmis ostamaan sitä. Silloin tiedän että itse teos kiinnostaa. Ymmärrän hyvin etteikö kaikki halua seinilleen randomtaidetta pakkolahjoina, mutta tämä oli jotenkin niin törkeä tapaus, koska en olisi millään halunnut luopua ekasta näin onnistuneesta työstäni.

Tämä ko. kälyhenkilö on aina ollut myös ns rahatietoinen. Esim. lapsen lahja kerrottiin, että tämä ja tämä osti lahjaksi tämän legosetin, ovh 189€ jne. Sai meidän sivulta tasakymppien kunniaksi Pentikin ison (ja kalliin, tämä huomioitiin lahja ostaessa) taidekeramiikkalautasen (tiesin että hän tykkäsi niistä ja sopi tyyliin). Hän avasi lahjan ja näytti veljelleni superonnellisena kiljahtaen: katso, mitä sain! - ja näytti lautasen pohjaa, missä oli logo näkyvillä! 😂

Muuten ihana ihminen, mutta ehkä vähän härskejä ominaisuuksia, ei edes ilkeitä. Niiden kanssa pärjää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen yksinhuoltaja ja säästän usein rahaa, jotta voin kerran parissa kuukaudessa kutsua ystäviä viettämään iltaa (olen ystäväporukkamme pienituloisin). Sain kasaan rahaa sen verran rahaa, että järjestin koko porukalle tapas-illan, omaa rahaa meni noin 150euroa. Muutama vieras oli sentään niin kohtelias, että toi mukanaan pullon viiniä. Itse olin ostanut kaksi laatikkoviiniä ja alkudrinkeiksi kuohuviiniä.

Illanvieton jälkeisenä aamuna ovikello soi: siellä oli yksi vieraista, joka halusi tulla tarkastamaan paljonko olin "netonnut" illasta. Ryntäsi lupaa pyytämättä jääkaapilleni, jossa oli jäljellä jonkun vieraan ostama puolikas pullo valkoviiniä -- siinä kaikki. Hän nappasi pullon ja ilmoitti, että juo sen pois ja istahti sohvalle sitä juomaan. Käytös oli mielestäni todella röyhkeätä -- erityisesti, koska hänen perheensä ei koskaan järjestä illanistujaisia ystäväporukallemme ja tuo vain itselleen juotavaa (ja vahtii niitä tarkasti).

Tuommoinen vieras lähtisi kuin paukku Saharaan luotani, ei ehtisi avata jääkaapin ovea eikä sohvalle istahtaa, juoksuttaisin niskasta ulos alta aikayksikön.

Ellet omaa ennustajanlahjoja, sinä ilmeisesti heität kaikki ne vieraat ulos, jotka sattuvat kävelemään liian lähelle jääkaappiasi?

Ja jos omaat, niin sittenhän et avaisi edes ovea, kun tietäisit katsomatta, että tällainen vieras pyrkii sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri pyysi joskus että toisin hänelle mieheni kolmiolääkkeitä kun itse ei saanut enää lääkäriltä. Jostain syystä en suostunut.

Miksi et?

Jos et muka tiennyt, niin reseptilääkkeet on tarkoitettu sille henkilölle, jolle lääkäri on reseptin kirjoittanut. Tarkoituksena on estää liian vahvojen lääkkeiden väärinkäyttöä.

No just tää. Puolisoni syö vahvoja lääkkeitä kipusairauteen, työkaveri olis tykännyt testata. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lapsena, alta kouluikäisenä joskus tuollainen härski. Kerran kävelin naapurin keittiöön ja katsoin jääkaapissa olevan limsapullon ja pyysin saada sen (en kuitenkaan suoraan ottanut sitä). En saanut, oli perheen lapselle evääksi. Siitä sitten sain - ansaitusti - kuulla koulussa kettuilua. Mitään syytä ei ollut muuta kuin että en ymmrätänyt rajoja ja mikä on soveliasta ja mikä ei. Joskus muistelen näin jälkeenpäin että ehkä vanhempani eivät olleet kertoneet minulle siihen ikään mikä on soveliasta ja mikä ei. Onneksi kasvoin ulos siitä, mutta muisto jäi. Tämä ohjaa osaltaan elämäni valintoja ja sitä etten koskaan yritä olla toisten siivellä vaan kannan omani kekoon joka tilanteessa. Kun joskus saan, myös vastavuoroisesti annan takaisin. Mitään en pyydä ilmaiseksi. Ja tutuille ammattilaisille, timpureille ja sähkömiehille maksan aina laskun mukaan.

Pointtina ehkä se että lapset eivät välttämättä itse tiedä mikä on soveliasta ja mikä ei, ellei vanhemmat opasta. Ja jos ehtii elää niin aikuisuuteen saakka, oppiminen voi käydä tosi koville.

Veljelläni on 45-vuotias tytär. Parisen vuotta sitten he tulivat luokseni kylään. Aivan yllättäen tämä, silloin 43-vuotias meni jääkaapilleni ja otti sieltä tölkillisen olutta, pyytämättä. Aivan röyhkeästi avasi sen ja joi pokkana. Jonkin ajan kuluttua hän meni vessaan ja kun hän tuli sieltä, olin pudota tuoliltani. Tämä 43-vuotias oli laittanut kasvoihin minun henkilökohtaista kasvonaamiotani. Kallista Guerlain Abeille Royale hunaja-naamiota. Veli oli kait hämillään ja ihmetteli, mutta mun reaktio oli, "täh" (älytön ilmaus noin muuten). Naamio kasvoillaan hän sitten asettui sohvaani ja alkoi lukemaan mukanaan tuomaa lasten satukirjaa. Tästä ei sen enempää, olin vain shokissa ja ymmälläni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen yksinhuoltaja ja säästän usein rahaa, jotta voin kerran parissa kuukaudessa kutsua ystäviä viettämään iltaa (olen ystäväporukkamme pienituloisin). Sain kasaan rahaa sen verran rahaa, että järjestin koko porukalle tapas-illan, omaa rahaa meni noin 150euroa. Muutama vieras oli sentään niin kohtelias, että toi mukanaan pullon viiniä. Itse olin ostanut kaksi laatikkoviiniä ja alkudrinkeiksi kuohuviiniä.

Illanvieton jälkeisenä aamuna ovikello soi: siellä oli yksi vieraista, joka halusi tulla tarkastamaan paljonko olin "netonnut" illasta. Ryntäsi lupaa pyytämättä jääkaapilleni, jossa oli jäljellä jonkun vieraan ostama puolikas pullo valkoviiniä -- siinä kaikki. Hän nappasi pullon ja ilmoitti, että juo sen pois ja istahti sohvalle sitä juomaan. Käytös oli mielestäni todella röyhkeätä -- erityisesti, koska hänen perheensä ei koskaan järjestä illanistujaisia ystäväporukallemme ja tuo vain itselleen juotavaa (ja vahtii niitä tarkasti).

Tuommoinen vieras lähtisi kuin paukku Saharaan luotani, ei ehtisi avata jääkaapin ovea eikä sohvalle istahtaa, juoksuttaisin niskasta ulos alta aikayksikön.

Meillä on selvä marssijärjestys. Meitä on n 15 naista, kaikki ollaan erottu ja ollaan nähty n kerran kuukaudessa jo vuosia, paitsi tietenkin nyt.

Lista on tehty valmiiksi, jokainen tietää milloin on oma vuoro. Kaikki ollaan oltu lähtöhetkellä erottu, lasten vuorot menivät selkeästi, jokainen hoiti niin, että ko päivänä lapset olivat isällä. Jos ei onnistunut, sitten ei päässyt ja jos silloin oli oma vuoro emännöitä, oli varaemäntä valmiina, jonka vuoro oli kk päästä. Aina oli näitä, jotka tekivät ohareita ja heidät sitten tiputeltiin listasta pois. Ryhmään sitouduttiin, tai sitten ei kuuluttu ryhmään.  Esim 1 nainen on yrittäjä ja hänellä oli huono tuuri monta kertaa, ryhmän kannalta, ei omalta. Tuli iso tilaus, oli messut ulkomailla. Hän hoiti asian niin, että hommasi tarjoilut ja ohjelman toisen ryhmäläisen luo ja se oli kaikille ok, mutta hän sopi asian toisen ryhmäläisen kanssa, joka antoi kotinsa käyttöön. Joustoa löytyy, mutta vapaamatkustajia ei sallita.

Lisäksi ryhmäläiset asuvat samalla alueella. Yhden kerran 1 mankui ja mankui päästä mukaan. aluksi ei suostuttu, koska asuu naapurikaupungissa. Olimme hänen luonaan, hän lupasi järjestää kyydin jokaiselle, eli hänen poikansa vei jokaisen kotiin, kimppakyydillä, meniköhän 3 kertaa. Aina, kun ihmiset astuivat kyytiin, sanoi anna sitten vaikka 20 euroa pojalle kyydistä. Taksi olisi maksanut paljon vähemmän. Jotkut antoivat, minä sanoin, kun poika odotti käsiojossa en ole varautunut käteiseen, lupasi heittää minut automaatille, mutta sieltä pitäisi sitten kävellä. Automaatille on matkaa 1,5 km. Sanoin palaan.  Kyseinen rouva sitten sai mielenkiintoisen puhelun , jossa kerrottiin näin ei toimita ja ilmoituksen ei ole tervetullut enää ryhmään. 

Nyt meitä on aika lailla se 15 naista ja viimeiset 2 vuotta on tapaamiset menneet todella hyvin. Jokainen tuo juotavaa sen verran, että pärjää itse illan.

Itse omalla emännöintikerralla teen näin :

Alkuun alkupaloja ja drinkit. Sitten on joku puhe. Esim joku on puhunut omasta työstään, esim ympäristöasiantuntija kertoi miten jokainen voi muuttaa omaa arkea ja sitten oli leikkimielinen kilpailu ja jokainen sai palkinnoksi muistaakseen heijastimen. Eli kaikilla oli kivaa, plus opittiin jotain. Yksi oli töissä kosmetikkan maahantuojalla. Jokaiselle maski naamaan jne. Tästä tietenkin kerrottiin etukäteen. Yksi toi kasan kynsilakkoja ja jokaiselle tehtiin kauniit kynnet ja yhteen tuli joku kuvio. 

Sitten oli ruokailu, paria eri ruokaa ja jälkkäriä, viiniä koko ajan, eli jokainen toi viinipullon, se avattiin ja kaikki pullot ovat jossain helposti otettavissa. 

Saat tosi edullisesti kivan illan aikaan, kukaan ei odota mitään gourmeeta, vaan tärkeintä on se, että ruokaa on tarpeeksi ja ilta on mukana. Myös kaikki vegaanit ja syön vain luomua jne, eivät pääse, sikäli vaativat vegaania muiden tarjottavaksi. Itse teen aina lihan ja kasviksen, maitotuotteet ovat aina laktoosittomia ja kasvis on aina veteen tehty, tai kauramaitoon jne vst. Mutta tunnemme kaikki toisemme, ruoka-allergiat ovat tuttuja. Tämä porukka on minulle todella tärkeä. En ole oikeastaan the ystävä kenenkään kanssa, mutta kaikki viihtyy seurassa. Olemme jokainen oppineet paljon toisistamme ja tuemme toisiamme ehdoitta. 

Jopa ex tietää tämän tärkeyden. Muutaman kerran hän on kysynyt mitä olen tarjoamassa, kun hänellä olisi kaapissa viinaa, mitä on saanut lahjaksi. Alkudrinkit ovat yleensä olleet häneltä. 

Veikkaan minulla on mennyt oman kerran emännöityyn reilu 50 euroa. Olen onneksi saanut niin paljon viinipulloja joululahjaksi, plus ex on antanut lisää. Pärjään aina vuoden käymättä alkossa.

Simpukkasuu kirjoitti:

Olen ihan kohtuullisen hyvä harrastajataiteilija. Kun olin 17v, tein itselleni pienen akryylimaalauksen joka se onnistui tosi hyvin omastakin mielestäni. Ostin sille sopivat kehykset ja laitoin omaan huoneeseeni esille. Vanhemman veljen avopuoliso näki työn ja oli aivan pähkinöitä kuinka hieno se on ja voisinko antaa sen hänelle. En ollut kovin innoissani, joten koitin ehdottaa että tekisin samanlaisen hänelle omaksi. Ei, mutta kun kehyskin on niin passeli, että juuri tämä on saatava. Ehdotin, että laitan sen uuden työn samoihin kehyksiin. Ei käy, juuri tämä olisi se minkä hän haluaisi! Olin jo vähän imarreltu, kuinka kovasti toinen oli ihastunut työhöni, joten taivuin (30 min jälkeen) ja annoin taulun kälylle. No, menin seuraavalla viikolla (5 pvä myöhemmin) heille kylään ja ihmetyksen oli suuri kun tauluani ei näkynyt missään. Hyllystön päällä oli ryhmä samantyyppisiä kehyksiä, jossa oli lemmikeiden ja heidän pienen lapsensa kuvia. Huomasinkin, että minun taulukehykseni oli päätynyt hyllylle, mutta siihen oli vaihdettu koiran kuva! En kehdannut sanoa mitään, mutta nyt, 20v myöhemmin en edelleenkään anna kellekään taulujani lahjaksi tms ellei kyseinen ihminen olisi valmis ostamaan sitä. Silloin tiedän että itse teos kiinnostaa. Ymmärrän hyvin etteikö kaikki halua seinilleen randomtaidetta pakkolahjoina, mutta tämä oli jotenkin niin törkeä tapaus, koska en olisi millään halunnut luopua ekasta näin onnistuneesta työstäni.

Tämä ko. kälyhenkilö on aina ollut myös ns rahatietoinen. Esim. lapsen lahja kerrottiin, että tämä ja tämä osti lahjaksi tämän legosetin, ovh 189€ jne. Sai meidän sivulta tasakymppien kunniaksi Pentikin ison (ja kalliin, tämä huomioitiin lahja ostaessa) taidekeramiikkalautasen (tiesin että hän tykkäsi niistä ja sopi tyyliin). Hän avasi lahjan ja näytti veljelleni superonnellisena kiljahtaen: katso, mitä sain! - ja näytti lautasen pohjaa, missä oli logo näkyvillä! 😂

Muuten ihana ihminen, mutta ehkä vähän härskejä ominaisuuksia, ei edes ilkeitä. Niiden kanssa pärjää kyllä.

Olen tosi pahoillani tapahtuneesta. Minulla on seinillä isäni tekemää taidetta, jota on myös yritetty ostaa. Olen nyt lomautettuna ja yksi ostajista kysyi oletko ajatellut niitä tauluja. Lähtevät viimeisenä jatkoon.

Yksinkertainen selitys moniin ketjun tapauksiin on että kyseessä on ollut mielenvikaisia ihmisiä, siis mielisairaita. Lääkitykset tai niiden puute ja kaikki lukemattomat mielen sairaudet saavat ihmisen tekemään kummallisia asioita. Ja osa ihmisistä vaan on kus ipäitä, näitä narsisteja ja sosiopaatteja jotka ei vaan tajua tai halua ottaa huomioon toisia ihmisiä ja osaa käyttäytyä asiallisesti. 

Ja valitettavasti kertoo se kertojasta itsestään jos kaveripiiri on täynnä hyväksikäyttäviä friikkejä. Ilmeistä w t porukkaa kaikki

Vierailija kirjoitti:

näille jotka ovat sitä mieltä ettei vanhempiaan tarvi auttaa niin opettakaa myös omat lapsenne samanlaisiksi. sittenpähän tiedätte miltä se tuntuu.

Vanhempani olivat eronneet. Autoin mielelläni isääni kun hän tarvitsi apua. Äitini oli alkoholisoitunut. Aina tavatessamme solvasi minua ja puhui rumasti yhdestä lapsestani. Lopulta oli pakko laittaa välit poikki oman mielenterveyteni takia. Luulen että omat lapseni auttavat minua kohtuulliseen rajaan asti kun vanhuus tulee. Siksi koska olen ollut heille hyvä ja hellä äiti, en ryyppää ja olen auttanut ja tukenut tarvittaessa.

Riippuu kuule aika paljon siitä kuinka kohtelee omia lapsiaan saako vanhana apua vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yksi ylipainoinen tuttu mökillä käymässä 4 päivää. Hän ei tuonut mitään ruokaa tms. mukanaan, vain itselleen siidereitä, joita piti jemmassa (ts. ei antanut muille). Rikkoi yhden vuoteen rungon, sai polkupyörän rikki ja hajotti riippumattotelineen -- mitään ei tarjoutunut korvaamaan. Söi hyvällä halulla meidän ostamia ruokia ja joi myös meidän viinejä.

Lähtöpäivänä soitti 30 minsaa sen jälkeen kun oli lähtenyt, että "Unohdin omien siidereiden tölkit siihen eteiseen. Annattehan sitten panttirahat minulle, kun olette palauttaneet tölkit?"

Meillä nämä tutut ovat hyvin nopeasti laitettu eteenpäin. Meillä on tosi kiva mökki. Vanhempani ovat sen ostaneet nuoruudessaan, laittaneet sitä rakkaudella ja jatkuvasti kunnostaneet. Nyt eivät enää jaksa tehdä mitään. Veljeni kanssa hankimme arvioitsijan, sain mökin ennakkoperintönä ja veljeni tulee saamaan saman määrän joskus, kun tarvitsee. Lisäksi mökki on lähellä minun perhettä, veljelläni on useita satoja km matkaa.

Monet sukulaiset ja tutut ovat mökillä vuosien varrella käynyt. Maaliskuussa muutimme mökille, lapset kävivät koulua etänä. Ongelmana on ainoastaan netti. Toimii parhaiten tuvassa ja omissa kokouksissa käsitellään asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. Saatiin homma toimimaan, kun porrastettiin, kaikki jousti.

Kesällä se sitten alkoi. Ilmoitettiin tullaan kylään. Sanoin ei käy, koska olen töissä. Kun tullaan sisälle, tullaan tupaan.  Meille jopa tuli ihmisiä kylään, auto vaan pihalle. Tässä vaiheessa mies yleensä otti kopin ja sanoi nyt on todella huono hetki. Pidettiin tauko, tarjottiin kahvit pihalla tai katetussa terassilla ja kerrottiin mikä on homman nimi.

Turvavälit !!! me asuttiin mökillä maaliskuusta lokakuuhun. Ei käyty missään. Alueen lähikauppiaalle kirjoitin kauppalistan sähköpostilla. Tuli vahvistus huomenna klo 12 voi hakea. Ajettiin pihaan, työntekijä toi ostokset pihalle, kannettiin ostokset autoon ja ajettiin pois. Kuitti oli kassissa ja summa maksettiin tilille.

Mitä ihmisiä vaivaa ? Kuka kehtaa mennä toisen kotiin, jos ei ole tervetullut. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Tähän väliin sopiikin kertoa lähisukulaiseni härskeimimmistä härskein pyyntö. Parisenkymmentä vuotta sitten sukulainen ja enomme olivat yhdessä enon maksamalla reissulla Balilla. Sukulainen (serkkupoika) kertoi enolleen ikävästä avioerostaan ja oli murtunut ja jäi nuolemaan näppejään kun vaimo vei kaiken ja hänelle ei jäänyt "penniäkään." Eno siinä lohdutteli, mutta serkkupoikani löysikin oivan ratkaisun rahapulaansa ja murheeseen. Hän keksi pyytää enoltaan rahaa ja saikin, mutta vielä painotti sitä, että on tärkeää, että hänelle tehdään testamentti, jossa kerrotaan, että kukaan toinen sukulainen ei saisi enon omaisuudesta mitään. Enolla oli muuten omakin poika, joka asui Amsterdamissa. Mutta enolla ei ollut lapsensa kanssa mitään tekemistä, joka tietenkin järkytti tätä. Kuulemma eno ei tuntisi, vaikka tulisi kadulla vastaan. No niin, sitten kiltti eno teki testamentin, jonka ainoana saajana oli serkkupoika. Allekirjoittajina puolituttuja naapureita. Kun sitten enoni kuoli, niin häneltä löytyikin toinen testamentti, jossa oli aivan eri sisältö kuin aikaisemmassa. Siinä enoni antoi omaisuuden sille ihmiselle, joka oli häntä hoitanut. Amsterdamin lapsi sai tietenkin lakiosan ja toinen perijä sen b-osan, mutta serkkupoika ei saanut mitään. Hän siis menetti upean merenrantahuvilan Etelä-Suomessa sekä Tampereen jugend-linnassa sijainneen huoneiston paraatipaikalla. Vaikka enoni oli jo hyvin iäkäs, niin järki toimi ja hän päätti itse, kenelle omaisuutensa antaa. Omaisuus meni - arvatkaapa kenelle.

Meillä kävi kerran niin, että ystäväpiirissä eräällä miehellä oli vanhempiensa mökki lainassa, ja mentiin sinne porukalla juhlimaan Uutta Vuotta.

Ainut, että osa porukasta meni sinne jo torstaina, me päästiin mukaan vasta lauantaina. Oltiin siis yksi yö.

Ruuat tehtiin ja maksettiin porukalla, oli sovittu että mökin "omistaja" eli tämä mies käy kaupassa ja ostaa kaikille ruuat.

Menimme paikalle lauantaina mieheni kanssa, ja teimme illalla tortilloja. Söin koko mökkireissun aikana yhden tortillan ja pari ruisleipää, omat juomat oli mukana.

Yllätys olikin melkoinen, kun seuraavalla viikolla tämä mies viestitti omalle miehelleni, että ruuat tekisivät sitten 15euroa per nenä, eli meidän osuus oli 30euroa! 30 euroa parista tortillasta ja leivästä.

Hän oli siis maksattanut meillä koko viikonlopun ruuat, ja mieheni kiltisti maksoi...

Jatkossa mentiin aina omien eväiden kanssa.

Tämä sama tyyppi yritti myös samalla mökillä maksattaa meillä vierailla hänen kutsumansa känniääliö tuttunsa rikkoman lampun, oikein 10minuuttia saarnasi ja huusi tästä kuinka kalliiksi tuleekaan uusi lamppu ja hän asennuttaa sen sähkömiehellä... Meillä muilla ei ollut mitään osaa lampun rikkoutumiseen.

Enää ei mennä tuolle mökille.

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli kaksi vuotta sitten tein paluumuuton ja ostin lapsuuskunnastani (n.500km silloisesta kotikaupungistani, oleellinen tieto) talon. Tai oikeammin, ostin hevosen ja sain talon kaupan päälle. Tutun tutun tutun pappa kuoli, ja mummo ei jaksanut pitää yllä isoa ja huonokuntoista taloa. Taloudessa oli papan raviajoilta vielä yksi vanha hevonen, ja koska tietotaitoa itselläni on niin mikäs siinä, terve on niin viettäköön eläkepäivät kotitallissaan ja tehtiin kaupat kiinteistöstä ja kopukasta.

Talo on vanha, ja siihen aikaan hyvin huonossa kunnossa. Vuosi meni remontoidessa, käytännössä kaikki runkoa lukuunottamatta on uusittu. Itse tein kaiken muun, paitsi putket ja sähköt, ja pari muuta hommaa joista maksoin ihan oikeaa rahaa. Pointtina siis se, että talkoita en siis järjestellyt. Kaupunkiin jääneitä kavereita kutsuin ajoittain kylään, mutta koska liian pitkä matka ja kuun asento ja tuulen suunta, kukaan ei koskaan halunnut vierailla. Ehkä olettivat, että kyseessä on jonkinlainen työleiri, koska sauna on puulämmitteinen.. Myönnän, remontti oli vielä osittain kesken, mutta siinä vaiheessa oli kuitenkin läpi käyty jo kolme makkaria (niitä on viisi), saunatilat, keittiö ja oleskelutilat. Ne remontoitavat huoneet eivät millään muotoa olisi vierailua estäneet.

Ja sitten tuli korona. Ja jo olisi ollut vierailijoita jonoksi asti. Useampi tuttava pk-seudulta oli tulossa kylään, koska "siellä on turvallisempaa ja lapsillekin touhuamista!" Tämä lasten "touhuaminen" olisi siis ollut suurimmaksi osaksi ratsastamista. Siitä huolimatta, että tuo kirottu otus ei koskaan ole ainuttakaan sielua selässään pitänyt, ja on vielä niin häijykin, että on hengissä silkkaa ilkeyttään 😁 No ei, ihana se on mutta ei tosiaankaan mikään ratsu. Eräs perheen pää oli sitä mieltä, että heidän lapsensa, kolme kappaletta, voisivat viettää kesän luonani, koska "maalaiskesät ovat niin ihania!" Ilmaiseksi tietty. Joo, on varmasti, mutta töitä minäkin teen, joskin etänä, ja omalla lomallani en aio huolehtia toisten lapsista.

Härskeintä tässä kuviossa on se, että monia vierailemaan haluavia en ole koskaan edes tavannut. Heille on ilmeisesti myyty ajatus loma-asunnosta kaukana pohjoisessa, jossa on tilaa rentoutua. Eivät ole ottaneet huomioon, että minä ihan oikeasti asun täällä, enkä todellakaan lähde ventovieraiden jaloista mihinkään hätämajoitukseen, enkä todellakaan anna kotiani ja hevostani veloituksetta kenellekään loman ajaksi. Kaikkia se leipä elättää.

Sääliksi kyllä käy hevosta jos on yksin ilman lajitoverien seuraa :(

- Porukat tulee kylään ja aina pitää laitella tietokonetta, kännykkää, tai jotain.

- Pyydetty useasti jäämään ylitöihin ja palkkana ehdotettu aina tunti tunnista vaapata.

- Kysytty, voisinko näyttää heppini juhlapöydässä

- Pyydetty asumaan aikanaan kahden koulukaverimuijan toimesta heidän kimppakämppäänsä, kun olin (Olen edelleen) naimisissa ja kahden lapsen isä.

- Parin kaverin vaimo pyytänyt sänkyyn.

- Naapurin vaimo kysyi kolmannen jalkani pituutta.

Naapuri härskisti luulee, että voi kiusata naapureitaan kaikenlaisella metelöinnillä, ovien hakkaamisella ja lastensa käyttämisellä naapureiden kiusaamiseen välikappaleina. Lisäksi naapuri haukkuu ja mustamaalaa niitä naapureitaan, ketkä ovat joutuneet tämän häirikkö naapurin toiminnan kohteeksi ja ketkä ovat yrittäneet lähteä ratkaisemaan hankalaa tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

- Porukat tulee kylään ja aina pitää laitella tietokonetta, kännykkää, tai jotain.

- Pyydetty useasti jäämään ylitöihin ja palkkana ehdotettu aina tunti tunnista vaapata.

- Kysytty, voisinko näyttää heppini juhlapöydässä

- Pyydetty asumaan aikanaan kahden koulukaverimuijan toimesta heidän kimppakämppäänsä, kun olin (Olen edelleen) naimisissa ja kahden lapsen isä.

- Parin kaverin vaimo pyytänyt sänkyyn.

- Naapurin vaimo kysyi kolmannen jalkani pituutta.

Mites sellaiset "yksinhuoltaja"naiset, ketkä tulevat raskaaksi, lapsia useampi, mutta ei miestä. Uudelleen raskaana, mutta ei miestä. Lapsia tulee lisää yksinhuoltajanaiselle. Eräskin ei kuitenkaan jaksa hoitaa lapsiaan, on ihan loppu, mutta esittää olevansa niin tehokas ja työssään loistava. Pelottava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen yksinhuoltaja ja säästän usein rahaa, jotta voin kerran parissa kuukaudessa kutsua ystäviä viettämään iltaa (olen ystäväporukkamme pienituloisin). Sain kasaan rahaa sen verran rahaa, että järjestin koko porukalle tapas-illan, omaa rahaa meni noin 150euroa. Muutama vieras oli sentään niin kohtelias, että toi mukanaan pullon viiniä. Itse olin ostanut kaksi laatikkoviiniä ja alkudrinkeiksi kuohuviiniä.

Illanvieton jälkeisenä aamuna ovikello soi: siellä oli yksi vieraista, joka halusi tulla tarkastamaan paljonko olin "netonnut" illasta. Ryntäsi lupaa pyytämättä jääkaapilleni, jossa oli jäljellä jonkun vieraan ostama puolikas pullo valkoviiniä -- siinä kaikki. Hän nappasi pullon ja ilmoitti, että juo sen pois ja istahti sohvalle sitä juomaan. Käytös oli mielestäni todella röyhkeätä -- erityisesti, koska hänen perheensä ei koskaan järjestä illanistujaisia ystäväporukallemme ja tuo vain itselleen juotavaa (ja vahtii niitä tarkasti).

Tuommoinen vieras lähtisi kuin paukku Saharaan luotani, ei ehtisi avata jääkaapin ovea eikä sohvalle istahtaa, juoksuttaisin niskasta ulos alta aikayksikön.

Meillä on selvä marssijärjestys. Meitä on n 15 naista, kaikki ollaan erottu ja ollaan nähty n kerran kuukaudessa jo vuosia, paitsi tietenkin nyt.

Lista on tehty valmiiksi, jokainen tietää milloin on oma vuoro. Kaikki ollaan oltu lähtöhetkellä erottu, lasten vuorot menivät selkeästi, jokainen hoiti niin, että ko päivänä lapset olivat isällä. Jos ei onnistunut, sitten ei päässyt ja jos silloin oli oma vuoro emännöitä, oli varaemäntä valmiina, jonka vuoro oli kk päästä. Aina oli näitä, jotka tekivät ohareita ja heidät sitten tiputeltiin listasta pois. Ryhmään sitouduttiin, tai sitten ei kuuluttu ryhmään.  Esim 1 nainen on yrittäjä ja hänellä oli huono tuuri monta kertaa, ryhmän kannalta, ei omalta. Tuli iso tilaus, oli messut ulkomailla. Hän hoiti asian niin, että hommasi tarjoilut ja ohjelman toisen ryhmäläisen luo ja se oli kaikille ok, mutta hän sopi asian toisen ryhmäläisen kanssa, joka antoi kotinsa käyttöön. Joustoa löytyy, mutta vapaamatkustajia ei sallita.

Lisäksi ryhmäläiset asuvat samalla alueella. Yhden kerran 1 mankui ja mankui päästä mukaan. aluksi ei suostuttu, koska asuu naapurikaupungissa. Olimme hänen luonaan, hän lupasi järjestää kyydin jokaiselle, eli hänen poikansa vei jokaisen kotiin, kimppakyydillä, meniköhän 3 kertaa. Aina, kun ihmiset astuivat kyytiin, sanoi anna sitten vaikka 20 euroa pojalle kyydistä. Taksi olisi maksanut paljon vähemmän. Jotkut antoivat, minä sanoin, kun poika odotti käsiojossa en ole varautunut käteiseen, lupasi heittää minut automaatille, mutta sieltä pitäisi sitten kävellä. Automaatille on matkaa 1,5 km. Sanoin palaan.  Kyseinen rouva sitten sai mielenkiintoisen puhelun , jossa kerrottiin näin ei toimita ja ilmoituksen ei ole tervetullut enää ryhmään. 

Nyt meitä on aika lailla se 15 naista ja viimeiset 2 vuotta on tapaamiset menneet todella hyvin. Jokainen tuo juotavaa sen verran, että pärjää itse illan.

Itse omalla emännöintikerralla teen näin :

Alkuun alkupaloja ja drinkit. Sitten on joku puhe. Esim joku on puhunut omasta työstään, esim ympäristöasiantuntija kertoi miten jokainen voi muuttaa omaa arkea ja sitten oli leikkimielinen kilpailu ja jokainen sai palkinnoksi muistaakseen heijastimen. Eli kaikilla oli kivaa, plus opittiin jotain. Yksi oli töissä kosmetikkan maahantuojalla. Jokaiselle maski naamaan jne. Tästä tietenkin kerrottiin etukäteen. Yksi toi kasan kynsilakkoja ja jokaiselle tehtiin kauniit kynnet ja yhteen tuli joku kuvio. 

Sitten oli ruokailu, paria eri ruokaa ja jälkkäriä, viiniä koko ajan, eli jokainen toi viinipullon, se avattiin ja kaikki pullot ovat jossain helposti otettavissa. 

Saat tosi edullisesti kivan illan aikaan, kukaan ei odota mitään gourmeeta, vaan tärkeintä on se, että ruokaa on tarpeeksi ja ilta on mukana. Myös kaikki vegaanit ja syön vain luomua jne, eivät pääse, sikäli vaativat vegaania muiden tarjottavaksi. Itse teen aina lihan ja kasviksen, maitotuotteet ovat aina laktoosittomia ja kasvis on aina veteen tehty, tai kauramaitoon jne vst. Mutta tunnemme kaikki toisemme, ruoka-allergiat ovat tuttuja. Tämä porukka on minulle todella tärkeä. En ole oikeastaan the ystävä kenenkään kanssa, mutta kaikki viihtyy seurassa. Olemme jokainen oppineet paljon toisistamme ja tuemme toisiamme ehdoitta. 

Jopa ex tietää tämän tärkeyden. Muutaman kerran hän on kysynyt mitä olen tarjoamassa, kun hänellä olisi kaapissa viinaa, mitä on saanut lahjaksi. Alkudrinkit ovat yleensä olleet häneltä. 

Veikkaan minulla on mennyt oman kerran emännöityyn reilu 50 euroa. Olen onneksi saanut niin paljon viinipulloja joululahjaksi, plus ex on antanut lisää. Pärjään aina vuoden käymättä alkossa.

Mitähän mahtaa olla veteen tehty kasvis?