Lue keskustelun säännöt.
Minkä ihmeen minä tapasin?
25.05.2016 |
Tapasin pari vuotta sitten oikein ihanan ihmisen joka miellytti silmää, ja oli persoonaltaan todella lähestyttävä ja mukava. Kummallinen tuttuuden tunne on ollut läsnä alusta asti vaikka lopulta olen alkanut hahmottamaan etten oikeastaan näe koko ihmistä kokonaisena persoonana vaan jotenkin puutteellisena. Niinkuin hän olisi pelkkä kiiltävä kuori mutta sen pidemmälle minulla ei ole asiaa, jonkinlainen muuri tulee vastaan.
No, sittemminhän tässä toki kävi niin että ihastuin silmittömästi ja halusin hänet itselleni. Koska olen tullut kohdelluksi entisissä suhteissani hieman paskasti olen hieman vaurioitunut (tästä kun olisi osannut puhua niin ehkä tilanne olisi nyt toinen) ja pienet asiat ajoivat minut mustasukkaiseksi. Hän ei koskaan ole myöntänyt tehneensä mitään väärää, eikä varmaan mielestään teekään, onhan hän totaalinen perfektionisti. Mutta jatkuva epäilys ja jatkuvat oudot asiat pakottivat minut poistumaan suhteesta.
Mutta... En pääse tuosta ihmisestä lopullisesti eroon, enkä tiedä haluanko. Hän kiehtoo minua järjettömän paljon ja vietän vain iltani huokaillen ja ajatellen koska taas tapaan hänet.. Ja samalla tajuan että hän vain hyväksikäyttää minua, valehtelee paljon, todennäköisesti pettääkin, eli eihän tästä koskaan voi ainakaan kovin tervettä suhdetta tulla. Enkä tiedä kumpi tässä se hullu on, molemmat kai. Seksi sujuu mahtavasti, ja elämä hänen kanssaan on muutenkin "täydellistä", mutta hänen virheettömyytensä on jotenkin sairasta. Ja valheista kiinni jäädessään raivostuu järjettömästi ja alkaa syyttelemään minua, kääntäen asian lopulta minun viakseni. Ei pyytele anteeksi.
Mutta kysymys kuuluukin mikä ihme hän on? Ihan tavallinen normaali kuolevainen hän ei ole, se on varmaa. Noidaksi tai joksikin pahaksi hengeksi epäilisin, mutta käsittääkseni sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan.. Mitä keittiöpsykologit sanoo, minkä kanssa olen tekemisissä?
Kommentit (21)
En ole keittiö- tai mikään muukaan psykologi, mutta tunnistan tuossa henkilössä entisen miesystäväni, joka ei ollut noita eikä paha henki eikä demoni eikä välttämättä narsistikaan, ihan muuten vain h****tin vaikea tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti. Googlaa sana, lue paljon ja tule kertomaan täsmääkö. Mutta tärkeintä: Älä jatka suhdetta!
Tuo kummallinen tutuuden tunne, voi viestiä siitä, että mies muistuttaa isääsi, tai eksiäsi, tai jotain muuta sinulle läheistä mieshenkilöä.
Onko sinulla ollut huono isäsuhde?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummallinen tutuuden tunne, voi viestiä siitä, että mies muistuttaa isääsi, tai eksiäsi, tai jotain muuta sinulle läheistä mieshenkilöä.
Onko sinulla ollut huono isäsuhde?
Kyllä on ollut huono isäsuhde, koska isä oli narsisti(nen ja alkoholisoitunut). Ja olen itsekin hyvin narsistinen ihminen.
Arvasin että narsissisa veikkaatte kaikki, mutta koska itse olen sellainen se ei tavallaan minua haittaa, saampa niinsanotusti maistaa omaa lääkettäni.
Onko vinkkejä miten saisin tuon jotenkin taivuteltua puolelleni? Olisin valmis joustamaan ja antamaan myöten, jos hän taipuu.. Mutta sitten kun kumpikaan ei voi luottaa toiseen niin mistäpä sitä tietää joustaako kumpikaan vai valehteleeko vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat jatkaa suhdetta ihmiseen, joka valehtelee, käyttää sinua hyväkseen ja mahdollisesti pettääkin...
JSSAP.
Suosittelen sinulle terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti. Googlaa sana, lue paljon ja tule kertomaan täsmääkö. Mutta tärkeintä: Älä jatka suhdetta!
Olen lukenut aiheesta suurinpiirtein kaiken ja täsmää. Itseeni ja häneen.
Mietin että pääsisin toki helpommalla jos ottaisin jonkun sellaisen tylsän ja tavallisen kumppanin jonka voisin alistaa tahtooni tuostanoin, mutta ei ne taida tälläistä huolia?
Vierailija kirjoitti:
Taas sinä noine jorinoinesi.
Empä ole palstalle kirjoitellut kuukaisiin, mutta moi vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummallinen tutuuden tunne, voi viestiä siitä, että mies muistuttaa isääsi, tai eksiäsi, tai jotain muuta sinulle läheistä mieshenkilöä.
Onko sinulla ollut huono isäsuhde?
Kyllä on ollut huono isäsuhde, koska isä oli narsisti(nen ja alkoholisoitunut). Ja olen itsekin hyvin narsistinen ihminen.
Arvasin että narsissisa veikkaatte kaikki, mutta koska itse olen sellainen se ei tavallaan minua haittaa, saampa niinsanotusti maistaa omaa lääkettäni.
Onko vinkkejä miten saisin tuon jotenkin taivuteltua puolelleni? Olisin valmis joustamaan ja antamaan myöten, jos hän taipuu.. Mutta sitten kun kumpikaan ei voi luottaa toiseen niin mistäpä sitä tietää joustaako kumpikaan vai valehteleeko vain lisää.
Kahden narsistin suhde ei voi toimia. Ellette sitten pysty yhdistämään voimianne ja saavuttamaan siten enemmän hyötyä muista.
Tehän olette sieluntovereita ja siksi niin kiehtoo. Kaksi puolikasta samasta narsissista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoi. Olettepas Erikoisia Ihmisiä molemmat. Taidan lähteä kävelylle.
Tulepas nyt pois sieltä höpöhöpö-maailmastasi. Hän on narsisti.
Ihailet hänen "virheettömyyttään" ja itsetuntoaan, sillä oma elämäsi on kaukana sellaisesta. Näet hänet tietynlaisena idolina ja olet kehittänyt pakkomielteen häntä kohtaan. Pysy kaukana hänestä, todellista onnea et tule tuollaisen ihmisen kanssa löytämään. Toivot vain, että hänen "täydellisyytensä" tarttuisi sinuun ja koet olevasi jonkun arvoinen, kun niin "täydellinen" ihminen haluaa viettää aikaansa kanssasi. Narsisteilla on vetovoimaa, joka kumpuaa siitä, että heistä ei välity epävarmuutta lainkaan, toisin kuin lähes kaikissa muissa ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 14 jatkaa vielä sen verran, että sinä ap et ole itse narsisti. Narsisti ei nimittäin koskaan, KOSKAAN, myöntäisi olevansa narsisti. Sinulla on luultavasti vain huono itsetunto, jonka suojamuuriksi olet kehittänyt kovan luonteen. Sinulla saattaa olla myös huomionhakuinen persoonallisuus. Uskon henkimaailmaan ja olen itse (tahtomattani) selvänäkijä. Tuollaisessa ihmisessä ei ole mitään yliluonnollista.
Ei miehet ole noitia. Miehistä näkee heti mitä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Tulepas nyt pois sieltä höpöhöpö-maailmastasi. Hän on narsisti.
Ihailet hänen "virheettömyyttään" ja itsetuntoaan, sillä oma elämäsi on kaukana sellaisesta. Näet hänet tietynlaisena idolina ja olet kehittänyt pakkomielteen häntä kohtaan. Pysy kaukana hänestä, todellista onnea et tule tuollaisen ihmisen kanssa löytämään. Toivot vain, että hänen "täydellisyytensä" tarttuisi sinuun ja koet olevasi jonkun arvoinen, kun niin "täydellinen" ihminen haluaa viettää aikaansa kanssasi. Narsisteilla on vetovoimaa, joka kumpuaa siitä, että heistä ei välity epävarmuutta lainkaan, toisin kuin lähes kaikissa muissa ihmisissä.
Pakkomielle löytyy, mutta sen koen olevan molemminpuolista.
Todellista onnea en hänen kanssaan etsikään, ihan jotain muuta. Kyllä minä nyt sen ymmärrän ettei tässä suhteessa onnelliseksi voi tulla.
Ja miksi haluaisin hänen jotenkin tartuttavan minuun täydellisyyttään? Minähän olen sitä jo valmiiksi.
btw. Miksi narsisti ei voisi myöntää olevansa narsisti? Varsinkin näin nettikeskusteluissa.. miksei?
Eikö narsisti muka kykene itsetutkiskeluun ja täten voi hahmottaa mitä on? (joo ymmärrän itsediagnosoinnin sudenkuopat mutta silti)
Todellisessa maailmassa en taas myönnä sitä ikinä. Enkä kyllä mitään muutakaan tapojani patologisesta valehtelusta lähtien...
Vierailija kirjoitti:
Nro 14 jatkaa vielä sen verran, että sinä ap et ole itse narsisti. Narsisti ei nimittäin koskaan, KOSKAAN, myöntäisi olevansa narsisti. Sinulla on luultavasti vain huono itsetunto, jonka suojamuuriksi olet kehittänyt kovan luonteen. Sinulla saattaa olla myös huomionhakuinen persoonallisuus. Uskon henkimaailmaan ja olen itse (tahtomattani) selvänäkijä. Tuollaisessa ihmisessä ei ole mitään yliluonnollista.
Narsistit kyllä myöntävät aina heti olevansa narsisteja, koska he eivät kykene näkemään siinä mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 14 jatkaa vielä sen verran, että sinä ap et ole itse narsisti. Narsisti ei nimittäin koskaan, KOSKAAN, myöntäisi olevansa narsisti. Sinulla on luultavasti vain huono itsetunto, jonka suojamuuriksi olet kehittänyt kovan luonteen. Sinulla saattaa olla myös huomionhakuinen persoonallisuus. Uskon henkimaailmaan ja olen itse (tahtomattani) selvänäkijä. Tuollaisessa ihmisessä ei ole mitään yliluonnollista.
Narsistit kyllä myöntävät aina heti olevansa narsisteja, koska he eivät kykene näkemään siinä mitään väärää.
Tässä on muuten jännä juttu että jos kerron vanhoille tutuilleni olevani narsisti niin kaikki väittävät valehtelijaksi, vaikka kerrankin puhun totta.
Kerrassaan hupaisaa.
Narsissi.