Minkä ihmeen minä tapasin?

Tapasin pari vuotta sitten oikein ihanan ihmisen joka miellytti silmää, ja oli persoonaltaan todella lähestyttävä ja mukava. Kummallinen tuttuuden tunne on ollut läsnä alusta asti vaikka lopulta olen alkanut hahmottamaan etten oikeastaan näe koko ihmistä kokonaisena persoonana vaan jotenkin puutteellisena. Niinkuin hän olisi pelkkä kiiltävä kuori mutta sen pidemmälle minulla ei ole asiaa, jonkinlainen muuri tulee vastaan.
No, sittemminhän tässä toki kävi niin että ihastuin silmittömästi ja halusin hänet itselleni. Koska olen tullut kohdelluksi entisissä suhteissani hieman paskasti olen hieman vaurioitunut (tästä kun olisi osannut puhua niin ehkä tilanne olisi nyt toinen) ja pienet asiat ajoivat minut mustasukkaiseksi. Hän ei koskaan ole myöntänyt tehneensä mitään väärää, eikä varmaan mielestään teekään, onhan hän totaalinen perfektionisti. Mutta jatkuva epäilys ja jatkuvat oudot asiat pakottivat minut poistumaan suhteesta.
Mutta... En pääse tuosta ihmisestä lopullisesti eroon, enkä tiedä haluanko. Hän kiehtoo minua järjettömän paljon ja vietän vain iltani huokaillen ja ajatellen koska taas tapaan hänet.. Ja samalla tajuan että hän vain hyväksikäyttää minua, valehtelee paljon, todennäköisesti pettääkin, eli eihän tästä koskaan voi ainakaan kovin tervettä suhdetta tulla. Enkä tiedä kumpi tässä se hullu on, molemmat kai. Seksi sujuu mahtavasti, ja elämä hänen kanssaan on muutenkin "täydellistä", mutta hänen virheettömyytensä on jotenkin sairasta. Ja valheista kiinni jäädessään raivostuu järjettömästi ja alkaa syyttelemään minua, kääntäen asian lopulta minun viakseni. Ei pyytele anteeksi.

Mutta kysymys kuuluukin mikä ihme hän on? Ihan tavallinen normaali kuolevainen hän ei ole, se on varmaa. Noidaksi tai joksikin pahaksi hengeksi epäilisin, mutta käsittääkseni sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan.. Mitä keittiöpsykologit sanoo, minkä kanssa olen tekemisissä?