Kirsi Salo Annassa: Kotiäitiys tyhmentää naisen!

Vierailija:

Minulle kavi kotiaitivuosina (joita oli nelja) juuri noin. Mies ajoi toihin, kun mina kuulemma menetin otteeni elamaan.

Mina siis yksinkertaisesti tylsistyin ja ikavystyin. Niin kauan kuin kaveri oli samaan aikaan hoitovapaalla, niin oli kivaa. Yksinaan oli tappavaa.

Juuri näin!!!!

T.äitiyslomalainen kolmen äiti,en nyt muista numeroa

virikkeitä ja harrastuksia on paljon ja uusia ystäviä. Minun kohdallani ei ainakaan pidä paikkaansa. yksinäisempi olin sillon kun tein töitä sihteerinä. Nyt on aikaa harrastaa ja olla liikenteessä lasten kanssa. En tiedä mutta minusta on outoa jos joku ajattelee kotiäitiydestä noin.. Minä ainakin " jumppaan" niitä aivosoluja joka päivä lukemalla jne. Opin jopa saksan kielen kun opiskelin sitä aina kun lapset nukkui. En tiedä mitään tän ihanampaa kun kotiäitiys.

Tunnen itseni tosiaankin tyhmentyneen kotona olon aikana, kohta 3 vuotta. Tässä on hakusessa työpaikka ja kyllä lähden ilomielin (osa-aikaiseksi) vähän uusia tuulia ja haasteita hakemaan! Oon huomannut että tulee turhan paljon tiuskittua miehelle ja lapsille.. niin kuin joku jo kirjoitti että tiukimiset olivat vähentyneet kun pääsi töihin. Saman luulen/haluan minullekin käyvän. :)

Sain palikkatestiosuudesta lausunnon: keskiarvon yläpuolella. Vuotta myöhemmin kävin uudestään vastaavanlaisessa testissä, oltuani työelämässä kävin uudestaan testissä ja sain tästä palikkaosuudesta täydet.



En usko, että Kirsi Salo halusi voin provosoivasti asian sanoa, mutta uskon, että ainakin aika monella kotona ollessa piirit ovat aika pienet ja ajatus kiertää usein rataa ' kuinka selviän tästä päivästä' . Näin ainakin minulla. En halua yleistää, mutta olen monen kuullut sanovan näin. Samoin olen kuullut monen miehen sanovan vaimoistaan, että töihin paluu on tehnyt hyvää; maailma laajentunut.



Varmaan näin ei ole kaikilla, mutta helposti voi näin käydä.

Eli olis varmaan kaikille parhaaksi että äidit saisivat sekä hoitaa lapsia että käydä töissä, saman päivän aikana. Osa-aikatyö kunniaan!

Mä kyllä ihmettelin sitä, miksi sen piti kerskua sillä, ettei erossa olo lapsesta " tuntunut missään" , ei ollut edes ikävä. Mun mielestä niin isä kuin äitikin on vähän kumma, jos ei lasta ole yhtään ikävä erossa oloaikana, varsinkin jos kyse on parista viikosta, eikä vain tervetulleesta muutamasta tunnista.

mutta so what? Lapsethan ovat vain hetken pieniä, suon ainakin itselleni oikeuden vaikka sitten tyhmentyä entisestään kotona. Tiedän, ettei tämä kuitenkaan ole mikään pysyvä olotila, mulla on loppuelämä aikaa tehdä töitä. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

edes muistaneet varmaan lapsen olemassaoloa edes. Typeriä lausuntoja antaa ja sit vielä julkaistaan tuollaisia, huh huh.

Kirsi Salo sanoi, että ei ikävöinyt lasta kahden viikon aikana kun oli paljon töitä ja menemistä ja tekemistä. Voisin kuvitella, että lapsen nähtyään on ollut kovinkin iloinen ja huomannut kaivanneensa. Näin minulle ainakin on käynyt.

niin EN ole kotiäiti, enkä muutenkaan neljän seinän sisälle lukkiutunut.



Toki jos paljon on kotona, piirit muuttuvat pieniksi. Mutta kyllä vaan niin voi käydä silloinkin, jos on paljon töissä. Silloin piirit ovat ne pienet työpiirit. Kuka jaksaa kuunnella pelkkiä työjuttuja, jotka eivät liity omaan elämään ollenkaan? Joku it-alan loputon jargon voi olla yhtä puuduttavaa kuin potta-tutti-kakka-pippa-pöppä-juttu

Tai no tietysti noin voi käydä kaikille, jotka tosiaan on vaan kotona. Mutta eihän kotiäitiys tarkoita, ettei ole mitään muuta elämää, kuin lapset ja koti. Ainakin minun tuttavapiirin pitkän linjan kotiäidit ovat todella aktiivisia ihmisiä. Kaikilla on menoja sekä lasten kanssa, että ilman. Monet opiskelevat tai tekevät välillä jotain iltatyötä, käyvät luennoilla, harrastavat, kyläilevät, pitävät yhteyttä ystäviin, ovat mukana yhdistystoiminnassa...Itse olen mukana parissa yhdistyksessä, olen tehnyt iltaisin töitä kotona ja nyt opiskelen kokonaan uutta ammattia. Harrastuksia on ollut välillä liikaakin, niin että jouduin niitä vähentämään, kun aloin tosissani opiskella. Meitä on tietysti monenlaisia, eikä kaikki jaksa olla pääasiassa kotona ja tehdä niitä arkisia kotitöitä. Onneksi on mahdollisuus mennä töihin.

en nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ikävästä räytynyt ja itkenyt itseni uneen. Musta on vain todella omituista, jos ei edes iltaisin tule sellaista fiilistä, että joku pieni voisi tulla kainaloon pussattavaksi.



Mutta ehkä meillä ihmisillä todella on niin erilaisia suhtautumistapoja niinkin läheiseen suhteeseen, kuin vanhemman ja lapsen, ettei edes ymmärrys käy yksiin.

Otetaan iisisti ja naatiskellaan tyhmyydestämme. Leikitään ja hassutellaan lastemme kanssa. Elämä on ihanaa kotiäitinä, oli se Kirsi-täti mitä mieltä tahansa.

koska hän joutuu sen myötä tekemisiin niin erilaisten asioiden kanssa ja sovittamaan monia kuvioita yhteen. Lisäksi oppiminen on aina tehokkaampaa, jos on tunne mukana.



Kuitenkin tätä oli vaikeahkoa todentaa äitien univelan takia, joka taas laski suorituskykyä...

En puhunut muusta kuin firman jutuista ja tapasin vain niitä samoja naamoja. Sitten vaihdoin Firmaa ja yhtäkkiä pyörinkin vain niissä piireissä! Kotiin-töihin-kotiin-nukkumaan. Oliko sekään elämää? Olihan siinä jotain sisältöä mutta vain sitä rajoittunutta.



Onhan tämä elämä lastenkin kanssa " oikeaa elämää" vai mitä? Eihän sitä tarvitse seinien taakse lukkiutua. Riippuu niin ihmisestä ja siitä miten vanhoja lapset ovat. Nyt kun jään äippälomalle kolmannen kerran niin kyllä tämä on jo rikkaampaa kuin silloin esikoisen kanssa. Nyt jo pelkästään vanhempien lasten myötä tapaan paljon enemmän ihmisiä kuin silloin kun kävin pienen vauvan kanssa esim. jossain puistossa. Tulee pakostakin lähdettyä joka paikkaan ja sitä osaa useamman lapsen kanssa jo relata ihan eri tavalla ja ajatella itseäänkin!

Omasta mielestäni pienten lasten ( yli 10 kk mutta alle 3 v.) perheille olisi parasta jos äiti JA isä olis molemmat osa-aikatyössä (esim. 30 h/viikko) ja osittain hoitaisivat lasta/lapsia ja lapsi olisi sitten vaikka muutaman tunnin päivässä kerhossa yksin. Vaikea ellei mahdoton toki toteuttaa, mutta silloin kaikki saisivat virikkeitä, rahaa ja haasteita (jos siis haasteellinen työ). Meillä pyritään järjestemään lapsen toka ja kolmas ikävuosi noin. Sen jälkeen siirrytään kokopäivätöihin/hoitoon.

Vierailija:

Opin jopa saksan kielen kun opiskelin sitä aina kun lapset nukkui.

Minua ei nuorempana paljon opiskelut kiinnostaneet, äkkiä vaan joku ammatti ja sitten töihin. Kun olin 10 v kotona lasten kanssa, tajusin, että entiseen toimistotyöhöni en voi enää palata, se tuntui niin tylsältä. Aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa ja huomasin, että opiskelu on mulle helppoa ja olin todella innoissani. Kohta pitäis alkaa gradua väsäämään...tunnen itseni kyllä 100 kertaa älykkäämmäksi nyt kuin ennen kotiäitivuosiani. Vuoden kotiäitikokemuksella ei voi vielä kyllä kovin paljon sanoa.

Helvetti, onhan se niin. Itse olin ihan hyvässä duunissa ennen lasten syntymää, ja samaan duuniin palaan, mutta kyllä tässä kotonaolossa aivosoluja palaa johonkin ihan muuhun kuin aivotyöhön. Se nyt vaan on myönnettävä.



Kukaanhan ei ole väittänyt etteikö asia olisi ihan korjattavissa koska vaan siltä tuntuu, että työelämä taas kutsuu. Se on ihan jokaisen valintakysymys.

opiskelu. Eihän kai ajatus ollutkaan, että se tyhmentyminen olisi lopullista. Osin kai Salokin tarkoitti sitä, että itse tuntee itsensä kyvyttömäksi älylliseen toimintaan ja epäilee ylipäänsä kykyjään työelämässä, kun on ollut jonkin aikaa kotona.

Vierailija:

Kun olin 10 v kotona lasten kanssa, tajusin, että entiseen toimistotyöhöni en voi enää palata, se tuntui niin tylsältä. Aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa ja huomasin, että opiskelu on mulle helppoa ja olin todella innoissani. Kohta pitäis alkaa gradua väsäämään...tunnen itseni kyllä 100 kertaa älykkäämmäksi nyt kuin ennen kotiäitivuosiani. Vuoden kotiäitikokemuksella ei voi vielä kyllä kovin paljon sanoa.