Vierailija

Onnistuisiko kukaan minua paremmin hakemaan ja linkkaamaan tämän hesarin jutun... Turhauttavaa kun haluaisi lukea mutta ei löydy :/
http://www.vauva.fi/keskustelu/1123610/ketju/hyi_helvetti_mika_kirjoitus...
http://kaksplus.fi/threads/pieni-moka-kaettaerillae.1658731/
Tuossa kaksplussan keskustelun sivulla kaksi oli copy pastattu osa ko. jutusta mutta ei kokonaan.

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Raivolla runnottu

Jenni Virtanen HS

Onko väliä, synnyttääkö appelsiinin vai melonin?

Tätä sipoolainen Hanna Venäläinen, 36, on pohtinut paljon.

Venäläistä hoitaneen synnytyslääkärin mukaan väliä ei ole. Naisen keho sopeutuu vauvan kokoon, eikä 500 grammalla sinne tai tänne ole silloin merkitystä. Paitsi Venäläiselle, jonka lantio sanoi seis.

Anna-tyttö tuli maailmaan lopulta ehjänä ja nopeasti, mutta äidin lantiota koossa pitävä kudos repesi kahtia.

Venäläiselle ei annettu keisarileikkausta, vaikka hän oli sitä pyytänyt.

KAIKKI OLI MENNYT hyvin raskauden viime metreille. Venäläinen iloitsi, kun tällä kertaa vauvaa ei tarvinnut odottaa sairaalassa tiputuksessa. Kolmevuotiasta Nuppua odottaessaan hän oli voinut pahoin synnytykseen asti.

Lokakuun alussa Venäläinen huolestui. Maha kasvoi, ja lapsivettä oli jo normaalia enemmän. Lapsi ei halunnut tulla ulos, vaikka laskettu aika oli ohitettu. Ultra näytti lapsen olevan 4,7-kiloinen, eli puoli kiloa painavampi kuin Nuppu syntyessään.

Vauva myllersi ja puristi keuhkoja niin, että Venäläinen olisi voinut vannoa sen olevan vieläkin suurempi.

Hän otti keisarileikkauksen puheeksi tarkastuksessa Kätilöopiston äitiyspolilla. Hänen sukunsa naiset ovat kapealanteisia, ja Venäläinen itse oli revennyt Nupun syntyessä pahasti.

Nyt hän pelkäsi toden teolla, ettei toinen vauva mahtuisi ulos.

Lääkäri kuitenkin kieltäytyi myöntämästä sektiota. Syynä oli se, että myös edellinen lapsi oli mahtunut syntymään.

Seuraavan yön valvottuaan itkuinen ja hermostunut Venäläinen soitti vielä samalle lääkärille.

"Sain lääkäriltä ohjeen odotella, että synnytys käynnistyy luonnollisesti. Sain sektioajan seuraavaksi maanantaiksi, jos synnytys ei alkaisi", Venäläinen sanoo.

SYNNYTYS KÄYNNISTYI seuraavana päivänä. Se eteni normaalisti ponnistusvaiheeseen asti. Silloin alkoi hirvittävä ja outo kipu, jota edes epiduraalipuudutus ei vienyt pois.

"Runnoin lasta ulos raivolla. Yritin keskittyä miehen kasvoihin, ettei taju menisi", Venäläinen kuvaa.

Kahdeksan minuutin jälkeen syntyi lähes viisikiloinen Anna-tyttö. Vauvan paino ylitti ultra-arvion runsaasti.

Synnytyksen rajuudesta kertoo se, ettei sinipunaiseksi muuttunut vauva tahtonut tyyntyä millään.

Vierailija

"Anna itki lähes kaksi tuntia suoraa huutoa, kun Nuppu alkuitkun jälkeen katseli hiljaa ympärilleen." Venäläinen ymmärsi vasta seuraavana aamuna, että jotain oli vialla. Kivut saapuivat voimakkaina, kun synnytyksen jälkeinen endorfiini oli haihtunut. Hän ei päässyt enää sängystä ylös.

"Pelkäsin, että olin halvaantunut. Jalat eivät kantaneet." SEURAAVAT PÄIVÄT sairaalassa menivät sumussa. Venäläinen panttasi kipulääkkeitä, jotta pystyisi välillä imettämään.

Lääkäri kuitenkin kieltäytyi myöntämästä sektiota. Syynä oli se, että myös edellinen lapsi oli mahtunut syntymään.

Seuraavan yön valvottuaan itkuinen ja hermostunut Venäläinen soitti vielä samalle lääkärille.

"Sain lääkäriltä ohjeen odotella, että synnytys käynnistyy luonnollisesti. Sain sektioajan seuraavaksi maanantaiksi, jos synnytys ei alkaisi", Venäläinen sanoo.

SYNNYTYS KÄYNNISTYI seuraavana päivänä. Se eteni normaalisti ponnistusvaiheeseen asti. Silloin alkoi hirvittävä ja outo kipu, jota edes epiduraalipuudutus ei vienyt pois.

"Runnoin lasta ulos raivolla. Yritin keskittyä miehen kasvoihin, ettei taju menisi", Venäläinen kuvaa.

Kahdeksan minuutin jälkeen syntyi lähes viisikiloinen Anna-tyttö. Vauvan paino ylitti ultra-arvion runsaasti.

Synnytyksen rajuudesta kertoo se, ettei sinipunaiseksi muuttunut vauva tahtonut tyyntyä millään.

"Anna itki lähes kaksi tuntia suoraa huutoa, kun Nuppu alkuitkun jälkeen katseli hiljaa ympärilleen." Venäläinen ymmärsi vasta seuraavana aamuna, että jotain oli vialla. Kivut saapuivat voimakkaina, kun synnytyksen jälkeinen endorfiini oli haihtunut. Hän ei päässyt enää sängystä ylös.

"Pelkäsin, että olin halvaantunut. Jalat eivät kantaneet." SEURAAVAT PÄIVÄT sairaalassa menivät sumussa. Venäläinen panttasi kipulääkkeitä, jotta pystyisi välillä imettämään.

Anna tuotiin sairaalasängyn viereen kopassa, mutta Venäläinen pystyi vain heiluttamaan sormia vauvan pään yläpuolella lohdutukseksi.

"En varmaan ikinä ole ollut niin syvällä pohjamudissa. Kukaan ei osannut sanoa, mitä oli tapahtunut." Viikon kuluttua hän sai diagnoosin: häpyluun kudosliitos oli repeytynyt. Lantio leikattiin Töölössä. Hän pääsi hoitamaan Annaa ensimmäistä kertaa syntymän jälkeen.

"Vaihdoin kakkavaippaa hoitajan tukemana. Miten ihanalta tuntui niinkin arkinen asia." NYT NELJÄ kuukautta vanha Anna katselee uteliaasti ympärilleen sitterissään sipoolaisen omakotitalon keittiössä. Rajusta synnytyksestä muistuttaa enää pieni haikaranpurema otsassa.

Venäläinen pystyy jo nostamaan vauvaa, mikä on huima parannus aiempaan. Sairaalasta pääsyn jälkeen Venäläisen vanhemmat muuttivat hänen luokseen. Äiti laittoi kuukauden ruoat pakastimeen ja siivosi. Yöllä Venäläisen mies nosti vauvan imetettäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kunnossa Venäläinen ei vielä ole. Vaikka tulehtunut leikkaushaava on parantunut, lantio on edelleen kipeä. Venäläisen on yhä vaikea nousta ylös palapeliä kokoamasta tai kontata lapsen perässä. Juoksemaan hän ei pysty lainkaan.

"Lantio ei aina kanna. Tuntuu, kuin olisin tulitikuista rakennettu ja voisin hajota." Takkahuoneessa säilössä olevaa rollaattoria hän tarvitsee onneksi enää harvoin.

Silti fyysisiä kipuja pahemmalta tuntuu joskus katkeruus. Miten paljon vähemmällä olisi selvitty, jos minua olisi vain kuunneltu, Venäläinen sanoo.

VENÄLÄISEN TARINA on poikkeuksellinen. Se, mitä tapahtui synnytyssairaalassa lokakuisena iltana, on erittäin harvinaista.

Kätilöopistolla vastaavanlaista repeämää ei ollut sattunut osastonylilääkäri Veli-Matti Ulanderin mukaan vuosiin. Hän ei voi kommentoida Venäläisen tapausta suoraan, mutta pitää vammaa erittäin valitettavana. Venäläistä hoitanut lääkäri ei halua itse ottaa kantaa tapahtuneeseen.

Ulanderin mukaan on vaikea osoittaa, että Venäläisen repeämä olisi aiheutunut suoraan vauvan koosta.

"Synnytys on aina suhteellinen. Siihen vaikuttavat äidin koko ja lapsen koko, supistusten voima ja pään asento. Jos supistukset ovat heikot, edes pieni vauva ei tule ulos", Ulander sanoo.

Venäläinen ei syytä omaa lääkäriään niinkään repeämästä kuin ehdottomuudesta. Ja siitä, että hänen kanssaan ei keskusteltu riittävästi eri vaihtoehdoista. Voi hyvin olla, että Venäläinen olisi lopulta itsekin päätynyt alatiesynnytykseen.

Nyt valinnan mahdollisuutta ei annettu.

ULANDERIN MUKAAN iso vauva ja pelko sen mahtumisesta ulos ovat varsin tavallisia lääkärilähetteen aiheita. Silti vain harva nainen saa Suomessa sektion vauvan koon perusteella. Miksi?

"Eihän sairaalaan voi tulla kuin Stockmannille valitsemaan, ottaako punaisen vai sinisen paidan. Eihän sydäninfarktin saanut potilaskaan päätä, tehdäänkö hänelle pallolaajennus vai ohitusleikkaus", Ulander sanoo.

Ulanderin mukaan kokonaisuus ratkaisee, sillä sikiön koolle on vaikea vetää absoluuttista rajaa. Päätös pitäisi tehdä yhteisymmärryksessä, hän korostaa.

Vuonna 2008 Suomessa tehtiin 9782 sektiota, 17 prosenttia kaikista synnytyksistä. Vaikka keskustelu sektioista ja niitä haluavista äideistä on julkisuudessa lisääntynyt, keisarileikkausten määrä ei ole kasvanut. Prosenttiosuus on pysynyt suunnilleen samana koko 2000-luvun. Muissa Pohjoismaissa leikkausten määrä on kasvanut hieman vuosi vuodelta.

Suomen luku on eurooppalaisittain pieni. Euroopasta eniten sektioita tehdään Italiassa, jossa lähes joka toinen lapsi on syntynyt leikkauksella. Suomi löytyy listauksen loppupäästä yhdessä Puolan, Belgian ja Hollannin kanssa.

Vierailija

KEISARILEIKKAUS määrätään Ulanderin mukaan Suomessa aina, jos siihen on lääketieteellinen syy. Tällöin esimerkiksi istukka on kiinnittynyt väärään kohtaan tai sikiö on sijoittunut huonosti, kuten poikittain. Muuten leikkaus harkitaan tapauskohtaisesti. Syitä ovat muun muassa äidin raskauskomplikaatiot ja sikiön hyvinvointi.

Myös sikiön suuri koko on joskus leikkausperuste.

Potilaan vaatimusta keisarileikkauksesta voi Ulanderin mielestä verrata potilaslakiin, jonka mukaan potilaalla ei ole oikeutta määrätä itselleen kirurgisia operaatioita, ellei siihen ole lääketieteellistä perustetta.

"Keisarileikkaus on aina suuri leikkaus. Jos ei voida osoittaa, että lapsi hyötyisi operaatiosta, ei ole syytä, miksi äiti pitäisi altistaa tämän operaation riskeille", Ulander sanoo.

VAIKKA SEKTIO on Suomessa suhteellisen turvallinen operaatio, siihen liittyy edelleen enemmän riskejä kuin tavalliseen synnytykseen. Niitä ovat muun muassa verenvuoto ja tulehdukset.

Tavallinen synnytys on lapselle hyödyllinen: vauva valmistautuu synnytyksen jälkeisiin verenkierron ja hengityksen muutoksiin. Leikkauksessa vauvan hengitystä joudutaan useammin avustamaan.

Suuri syy alatiesynnytysten suosimiseen on myös se, että leikkausarpi voi vaikeuttaa tulevia synnytyksiä, jos istukka kiinnittyy väärään kohtaan.

"Jos ottaisimme nyt käyttöön liberaalimman leikkauspolitiikan, vaikutukset kertautuisivat tulevaisuudessa", Ulander sanoo.

Näistä syistä Suomessa pidetään parempana, että vauvaa edes yritetään synnyttää alakautta.

Vasta synnytyksen kuluessa nähdään, sujuuko kaikki ongelmitta. Jos sujuu, niin hyvä. Jos ei, niin lapsi voidaan leikata silloin. Näin on ainakin estetty turhat leikkaukset ja riskit.

TILASTOLLISESTI vauvan suuresta koosta johtuvan synnytyspelon olisi pitänyt vähentyä. Vauvojen keskipaino Suomessa on laskenut ja alitti pari vuotta sitten 3,5 kiloa. Myös suurten, yli neljä kiloa painavien vauvojen määrä on vähentynyt.

Pelko ei kuitenkaan ole vähentynyt samaa tahtia - päinvastoin. Synnyttäjien keski-ikä on noussut ja samalla pelko kasvanut.

"20-vuotias nuori ei välttämättä edes osaa murehtia samalla tavalla kuin yli 40-vuotias ensisynnyttäjä", Ulander sanoo.

Hänen mukaansa synnyttäjiksi tulee nyt enemmän äitejä, jotka ovat siihen asti hallinneet kaiken elämässään: koulutuksen, avioitumisen ja jopa lapsen saannin ajankohdan.

Vaatimustason koveneminen näkyy Kätilöopistolla. Eräs tuore äiti kritisoi valkoisen sokerin käyttöä ja vaati tilalle ruskeaa sokeria ja hunajaa. Toinen halusi, että sisustukseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Vierailija

"Synnytys on aina askel tuntemattomaan. Siihen pitäisi vain osata heittäytyä ja luottaa henkilökuntaan", Ulander pohtii.

VENÄLÄISELLE puheet hemmotelluista äideistä ja lääketieteellisistä perusteista saavat aikaan kylmiä väreitä.

"Ymmärrän, ettei esimerkiksi syöpäpotilas saa puuttua samalla tavalla hoitoonsa. Mutta tässä on kyse omasta vartalosta ja omasta vauvasta." Ja onko se paha asia, että naiset hallitsevat nykyisin elämäänsä enemmän kuin ennen?

Internetin keskustelupalstat ovat pullollaan erilaisia neuvoja äideille, jotka haluavat varmistaa keisarileikkauksen synnytyksessä. Eräs äiti oli kieltäytynyt nousemasta tuolilta vastaanotolla ennen kuin sektioaika oli varattu. Venäläinen harmittelee, ettei osannut itse olla tarpeeksi kovana.

"Hurjaa, että systeemi toimii niin, että kun polkee jalkaa ja osaa vaatia, niin asiat järjestyvät. Hiljaiset ihmiset jäävät asiantuntijoiden armoille." Hyvin harva valittaa kohtalostaan virallista tietä. Vain 718 ihmistä otti vuonna 2008 yhteyttä potilasasiamieheen naisten- ja lastentauteja koskevista ongelmista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Pelkästään synnytyksiä hoidettiin samalla alueella 18000.

JOSKUS LÄÄKÄRILLEKIN voisi olla helpompaa suostua suoraan tulevan äidin sektiovaatimuksiin kuin käydä pitkää keskustelua riskeistä ja päivystää sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Teoriassa keisarileikkauksen voisi tehdä suoraan iäkkäälle ensisynnyttäjälle, jos olisi varmaa, ettei hän haluaisi enää lapsia.

Keisarileikkaus kestää tunnin, ja lääkäri voi ajoittaa sen itselleen parhaiten sopivaksi ajaksi. Silti näin ei tehdä - ainakaan useimmissa suomalaisissa synnytyssairaaloissa.

Poikkeuksiakin on. Niistä räikein esimerkki sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Kaksi tilastojen ääripäissä olevaa sairaalaa sijaitsevat vain 70 kilometrin päässä toisistaan.

Ero oli suurimmillaan vuosina 2006-2007. Silloin Raahen sairaalassa leikattiin lähes joka viides synnyttäjä, mikä oli eniten koko Suomessa. Raahessa erityistä oli myös se, että suunniteltuja sektioita tehtiin paljon. Oulaskankaan sairaalassa taas keisarileikkausta käytettiin vähiten koko maassa: vain joka kymmenes vauva syntyi sektiolla.

Harvinaisen erosta tekee se, että potilasryhmä on lähes identtinen. Molemmat sairaalat sijaitsevat lestadiolaisalueella, jossa on paljon kokeneita synnyttäjiä. Riskipotilaat ohjataan suoraan Ouluun.

RAAHEN SAIRAALAN synnytysosaston ylilääkäri Antti Hakala myöntää, että aiemmin sairaalassa "mentiin keisarileikkauksiin helpommin". Hän perustelee suuria tilastolukuja lääkärien linjalla. Vuosina 2006-2007 näkyy "kokemattomien sijaisten ja toisista kulttuureista tulleiden lääkäreiden toiminta", Hakala sanoo.

Leikkauksia määrättiin helpommin sekä lääketieteellisten syiden, kuten perätilan ja ahtaan lantion, että pelon vuoksi.

Vierailija

Yksi suuri selittäjä leikkaustilastoihin ovat röntgenkuvat. Suurin osa suomalaisista sairaaloista on luopunut röntgenkuvista, sillä ne eivät niiden mielestä anna luotettavaa kuvaa lantion tilavuudesta.

Raahessa röntgeniä käytettiin paljon varsinkin ensisynnyttäjillä, ja lääkärit tekivät niiden perusteella herkästi leikkauspäätöksiä.

Nyt röntgenkuvista ollaan luopumassa myös Raahessa, kertoo vt. apulaisylilääkäri Klaus Vuorinen.

OULASKANKAALLA röntgeniä ei ole käytetty kymmeneen vuoteen. Synnytysosaston ylilääkärin Marko Niemimaan mukaan tilastolukuihin päästään ilman erityistä alatiesynnytyskampanjaa tai manipulointia.

"Hyvin harvoin meiltä leikkausta edes pyydetään", hän sanoo.

Niemimaan mukaan Oulaskankaalla noudatetaan periaatetta, jonka mukaan leikkausten pitää perustua lääketieteellisiin perusteisiin, ei äitien haluihin ja toiveisiin.

Hänen mielestään erityisesti pienissä sairaaloissa lääkärien ammattitaidon päivittäminen on tärkeää. Pienissä synnyttäjämäärissä näkyy heti, jos jollain lääkärillä on muista poikkeava linja.

KÄTILÖOPISTON Ulanderilta on usein tivattu, onko leikkauspäätöksissä kyse rahasta. Tavallinen sektio maksaa yhteiskunnalle 2910 euroa, kun taas tavallinen, ongelmaton synnytys 1400 euroa.

"Leikkaukset eivät todellakaan ole rahasta kiinni. Esimies ei ole koskaan sanonut, ettei enää leikkauksia tälle vuodelle." Raha vaikuttaa leikkaustilastoihin erityisesti ulkomailla, yksityisissä sairaaloissa. Siellä sektioita tehdään helpommin, sillä ne tuovat sairaalalle rahaa.

Suomessa ei saa keisarileikkausta yksityisessä sairaalassa. Toimintaa hoiti pitkään yksityinen terveyspalveluyritys Mehiläinen, mutta toiminta päättyi Jorvin sairaalan valmistumiseen 1980-luvulla. Enää oma synnytystoiminta ei olisi "millään muotoa järkevää taloudellisesti tai lääketieteellisesti", sanoo Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka. Suurin syy on, ettei kysyntää ole riittävästi.

Suomen ulkopuolella suuntaus on jo pitkään ollut toinen. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti joulukuussa erityisesti Kiinaa turhista leikkauksista, jotka vaarantavat äidin terveyden. Siellä leikataan Italian tapaan lähes joka toinen synnyttäjä.

"Leikkauksen syyksi riitti, että synnyttäjä oli yli 35-vuotias ja sikiö poika", Ulander kertoo Kätilöopistolla vierailleen shanghailaisen lääkäriryhmän käytännöistä. Yhden lapsen politiikka tekee sen, että uusista raskauksista ei tarvitse huolehtia, ja erityisesti pojan kohdalla halutaan tehdä kaikki varman päälle.

Vaikka Yhdysvaltojen suurista leikkausluvuista puhutaan paljon, ne ovat silti Kiinaan verrattuna maltillisia. Keisarileikkauksia on noin kolmasosa kaikista synnytyksistä.

Ulanderin mielestä on onnekasta, että Suomi on vielä lintukodon asemassa. Voidaan ajatella äidin ja lapsen terveyttä eikä äidin mahdollisesti nostamia oikeusjuttuja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun suuret sairaalat, Kätilöopisto, Naistenklinikka ja Jorvi, noudattavat suunnilleen samaa leikkauslinjaa.

"Eräs asiakas kyllä uhkasi lähteä Tallinnaan synnyttämään, ellei saisi keisarileikkausta", Ulander sanoo.

Vierailija

Onko väliä, synnyttääkö appelsiinin vai melonin?

Tätä sipoolainen Hanna Venäläinen, 36, on pohtinut paljon.

Venäläistä hoitaneen synnytyslääkärin mukaan väliä ei ole. Naisen keho sopeutuu vauvan kokoon, eikä 500 grammalla sinne tai tänne ole silloin merkitystä. Paitsi Venäläiselle, jonka lantio sanoi seis.

Anna-tyttö tuli maailmaan lopulta ehjänä ja nopeasti, mutta äidin lantiota koossa pitävä kudos repesi kahtia.

Venäläiselle ei annettu keisarileikkausta, vaikka hän oli sitä pyytänyt.

KAIKKI OLI MENNYT hyvin raskauden viime metreille. Venäläinen iloitsi, kun tällä kertaa vauvaa ei tarvinnut odottaa sairaalassa tiputuksessa. Kolmevuotiasta Nuppua odottaessaan hän oli voinut pahoin synnytykseen asti.

Lokakuun alussa Venäläinen huolestui. Maha kasvoi, ja lapsivettä oli jo normaalia enemmän. Lapsi ei halunnut tulla ulos, vaikka laskettu aika oli ohitettu. Ultra näytti lapsen olevan 4,7-kiloinen, eli puoli kiloa painavampi kuin Nuppu syntyessään.

Vauva myllersi ja puristi keuhkoja niin, että Venäläinen olisi voinut vannoa sen olevan vieläkin suurempi.

Hän otti keisarileikkauksen puheeksi tarkastuksessa Kätilöopiston äitiyspolilla. Hänen sukunsa naiset ovat kapealanteisia, ja Venäläinen itse oli revennyt Nupun syntyessä pahasti.

Nyt hän pelkäsi toden teolla, ettei toinen vauva mahtuisi ulos.

Lääkäri kuitenkin kieltäytyi myöntämästä sektiota. Syynä oli se, että myös edellinen lapsi oli mahtunut syntymään.

Seuraavan yön valvottuaan itkuinen ja hermostunut Venäläinen soitti vielä samalle lääkärille.

"Sain lääkäriltä ohjeen odotella, että synnytys käynnistyy luonnollisesti. Sain sektioajan seuraavaksi maanantaiksi, jos synnytys ei alkaisi", Venäläinen sanoo.

SYNNYTYS KÄYNNISTYI seuraavana päivänä. Se eteni normaalisti ponnistusvaiheeseen asti. Silloin alkoi hirvittävä ja outo kipu, jota edes epiduraalipuudutus ei vienyt pois.

"Runnoin lasta ulos raivolla. Yritin keskittyä miehen kasvoihin, ettei taju menisi", Venäläinen kuvaa.

Kahdeksan minuutin jälkeen syntyi lähes viisikiloinen Anna-tyttö. Vauvan paino ylitti ultra-arvion runsaasti.

Synnytyksen rajuudesta kertoo se, ettei sinipunaiseksi muuttunut vauva tahtonut tyyntyä millään.

"Anna itki lähes kaksi tuntia suoraa huutoa, kun Nuppu alkuitkun jälkeen katseli hiljaa ympärilleen." Venäläinen ymmärsi vasta seuraavana aamuna, että jotain oli vialla. Kivut saapuivat voimakkaina, kun synnytyksen jälkeinen endorfiini oli haihtunut. Hän ei päässyt enää sängystä ylös.

Vierailija

"Pelkäsin, että olin halvaantunut. Jalat eivät kantaneet." SEURAAVAT PÄIVÄT sairaalassa menivät sumussa. Venäläinen panttasi kipulääkkeitä, jotta pystyisi välillä imettämään.

Anna tuotiin sairaalasängyn viereen kopassa, mutta Venäläinen pystyi vain heiluttamaan sormia vauvan pään yläpuolella lohdutukseksi.

"En varmaan ikinä ole ollut niin syvällä pohjamudissa. Kukaan ei osannut sanoa, mitä oli tapahtunut." Viikon kuluttua hän sai diagnoosin: häpyluun kudosliitos oli repeytynyt. Lantio leikattiin Töölössä. Hän pääsi hoitamaan Annaa ensimmäistä kertaa syntymän jälkeen.

"Vaihdoin kakkavaippaa hoitajan tukemana. Miten ihanalta tuntui niinkin arkinen asia." NYT NELJÄ kuukautta vanha Anna katselee uteliaasti ympärilleen sitterissään sipoolaisen omakotitalon keittiössä. Rajusta synnytyksestä muistuttaa enää pieni haikaranpurema otsassa.

Venäläinen pystyy jo nostamaan vauvaa, mikä on huima parannus aiempaan. Sairaalasta pääsyn jälkeen Venäläisen vanhemmat muuttivat hänen luokseen. Äiti laittoi kuukauden ruoat pakastimeen ja siivosi. Yöllä Venäläisen mies nosti vauvan imetettäväksi.

Kunnossa Venäläinen ei vielä ole. Vaikka tulehtunut leikkaushaava on parantunut, lantio on edelleen kipeä. Venäläisen on yhä vaikea nousta ylös palapeliä kokoamasta tai kontata lapsen perässä. Juoksemaan hän ei pysty lainkaan.

"Lantio ei aina kanna. Tuntuu, kuin olisin tulitikuista rakennettu ja voisin hajota." Takkahuoneessa säilössä olevaa rollaattoria hän tarvitsee onneksi enää harvoin.

Silti fyysisiä kipuja pahemmalta tuntuu joskus katkeruus. Miten paljon vähemmällä olisi selvitty, jos minua olisi vain kuunneltu, Venäläinen sanoo.

VENÄLÄISEN TARINA on poikkeuksellinen. Se, mitä tapahtui synnytyssairaalassa lokakuisena iltana, on erittäin harvinaista.

Kätilöopistolla vastaavanlaista repeämää ei ollut sattunut osastonylilääkäri Veli-Matti Ulanderin mukaan vuosiin. Hän ei voi kommentoida Venäläisen tapausta suoraan, mutta pitää vammaa erittäin valitettavana. Venäläistä hoitanut lääkäri ei halua itse ottaa kantaa tapahtuneeseen.

Ulanderin mukaan on vaikea osoittaa, että Venäläisen repeämä olisi aiheutunut suoraan vauvan koosta.

"Synnytys on aina suhteellinen. Siihen vaikuttavat äidin koko ja lapsen koko, supistusten voima ja pään asento. Jos supistukset ovat heikot, edes pieni vauva ei tule ulos", Ulander sanoo.

Venäläinen ei syytä omaa lääkäriään niinkään repeämästä kuin ehdottomuudesta. Ja siitä, että hänen kanssaan ei keskusteltu riittävästi eri vaihtoehdoista. Voi hyvin olla, että Venäläinen olisi lopulta itsekin päätynyt alatiesynnytykseen.

Nyt valinnan mahdollisuutta ei annettu.

Vierailija

ULANDERIN MUKAAN iso vauva ja pelko sen mahtumisesta ulos ovat varsin tavallisia lääkärilähetteen aiheita. Silti vain harva nainen saa Suomessa sektion vauvan koon perusteella. Miksi?

"Eihän sairaalaan voi tulla kuin Stockmannille valitsemaan, ottaako punaisen vai sinisen paidan. Eihän sydäninfarktin saanut potilaskaan päätä, tehdäänkö hänelle pallolaajennus vai ohitusleikkaus", Ulander sanoo.

Ulanderin mukaan kokonaisuus ratkaisee, sillä sikiön koolle on vaikea vetää absoluuttista rajaa. Päätös pitäisi tehdä yhteisymmärryksessä, hän korostaa.

Vuonna 2008 Suomessa tehtiin 9782 sektiota, 17 prosenttia kaikista synnytyksistä. Vaikka keskustelu sektioista ja niitä haluavista äideistä on julkisuudessa lisääntynyt, keisarileikkausten määrä ei ole kasvanut. Prosenttiosuus on pysynyt suunnilleen samana koko 2000-luvun. Muissa Pohjoismaissa leikkausten määrä on kasvanut hieman vuosi vuodelta.

Suomen luku on eurooppalaisittain pieni. Euroopasta eniten sektioita tehdään Italiassa, jossa lähes joka toinen lapsi on syntynyt leikkauksella. Suomi löytyy listauksen loppupäästä yhdessä Puolan, Belgian ja Hollannin kanssa.

KEISARILEIKKAUS määrätään Ulanderin mukaan Suomessa aina, jos siihen on lääketieteellinen syy. Tällöin esimerkiksi istukka on kiinnittynyt väärään kohtaan tai sikiö on sijoittunut huonosti, kuten poikittain. Muuten leikkaus harkitaan tapauskohtaisesti. Syitä ovat muun muassa äidin raskauskomplikaatiot ja sikiön hyvinvointi.

Myös sikiön suuri koko on joskus leikkausperuste.

Potilaan vaatimusta keisarileikkauksesta voi Ulanderin mielestä verrata potilaslakiin, jonka mukaan potilaalla ei ole oikeutta määrätä itselleen kirurgisia operaatioita, ellei siihen ole lääketieteellistä perustetta.

"Keisarileikkaus on aina suuri leikkaus. Jos ei voida osoittaa, että lapsi hyötyisi operaatiosta, ei ole syytä, miksi äiti pitäisi altistaa tämän operaation riskeille", Ulander sanoo.

VAIKKA SEKTIO on Suomessa suhteellisen turvallinen operaatio, siihen liittyy edelleen enemmän riskejä kuin tavalliseen synnytykseen. Niitä ovat muun muassa verenvuoto ja tulehdukset.

Tavallinen synnytys on lapselle hyödyllinen: vauva valmistautuu synnytyksen jälkeisiin verenkierron ja hengityksen muutoksiin. Leikkauksessa vauvan hengitystä joudutaan useammin avustamaan.

Suuri syy alatiesynnytysten suosimiseen on myös se, että leikkausarpi voi vaikeuttaa tulevia synnytyksiä, jos istukka kiinnittyy väärään kohtaan.

"Jos ottaisimme nyt käyttöön liberaalimman leikkauspolitiikan, vaikutukset kertautuisivat tulevaisuudessa", Ulander sanoo.

Näistä syistä Suomessa pidetään parempana, että vauvaa edes yritetään synnyttää alakautta.

Vierailija

Vasta synnytyksen kuluessa nähdään, sujuuko kaikki ongelmitta. Jos sujuu, niin hyvä. Jos ei, niin lapsi voidaan leikata silloin. Näin on ainakin estetty turhat leikkaukset ja riskit.

TILASTOLLISESTI vauvan suuresta koosta johtuvan synnytyspelon olisi pitänyt vähentyä. Vauvojen keskipaino Suomessa on laskenut ja alitti pari vuotta sitten 3,5 kiloa. Myös suurten, yli neljä kiloa painavien vauvojen määrä on vähentynyt.

Pelko ei kuitenkaan ole vähentynyt samaa tahtia - päinvastoin. Synnyttäjien keski-ikä on noussut ja samalla pelko kasvanut.

"20-vuotias nuori ei välttämättä edes osaa murehtia samalla tavalla kuin yli 40-vuotias ensisynnyttäjä", Ulander sanoo.

Hänen mukaansa synnyttäjiksi tulee nyt enemmän äitejä, jotka ovat siihen asti hallinneet kaiken elämässään: koulutuksen, avioitumisen ja jopa lapsen saannin ajankohdan.

Vaatimustason koveneminen näkyy Kätilöopistolla. Eräs tuore äiti kritisoi valkoisen sokerin käyttöä ja vaati tilalle ruskeaa sokeria ja hunajaa. Toinen halusi, että sisustukseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

"Synnytys on aina askel tuntemattomaan. Siihen pitäisi vain osata heittäytyä ja luottaa henkilökuntaan", Ulander pohtii.

VENÄLÄISELLE puheet hemmotelluista äideistä ja lääketieteellisistä perusteista saavat aikaan kylmiä väreitä.

"Ymmärrän, ettei esimerkiksi syöpäpotilas saa puuttua samalla tavalla hoitoonsa. Mutta tässä on kyse omasta vartalosta ja omasta vauvasta." Ja onko se paha asia, että naiset hallitsevat nykyisin elämäänsä enemmän kuin ennen?

Internetin keskustelupalstat ovat pullollaan erilaisia neuvoja äideille, jotka haluavat varmistaa keisarileikkauksen synnytyksessä. Eräs äiti oli kieltäytynyt nousemasta tuolilta vastaanotolla ennen kuin sektioaika oli varattu. Venäläinen harmittelee, ettei osannut itse olla tarpeeksi kovana.

"Hurjaa, että systeemi toimii niin, että kun polkee jalkaa ja osaa vaatia, niin asiat järjestyvät. Hiljaiset ihmiset jäävät asiantuntijoiden armoille." Hyvin harva valittaa kohtalostaan virallista tietä. Vain 718 ihmistä otti vuonna 2008 yhteyttä potilasasiamieheen naisten- ja lastentauteja koskevista ongelmista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Pelkästään synnytyksiä hoidettiin samalla alueella 18000.

JOSKUS LÄÄKÄRILLEKIN voisi olla helpompaa suostua suoraan tulevan äidin sektiovaatimuksiin kuin käydä pitkää keskustelua riskeistä ja päivystää sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistymistä. Teoriassa keisarileikkauksen voisi tehdä suoraan iäkkäälle ensisynnyttäjälle, jos olisi varmaa, ettei hän haluaisi enää lapsia.

Keisarileikkaus kestää tunnin, ja lääkäri voi ajoittaa sen itselleen parhaiten sopivaksi ajaksi. Silti näin ei tehdä - ainakaan useimmissa suomalaisissa synnytyssairaaloissa.

Vierailija

Poikkeuksiakin on. Niistä räikein esimerkki sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Kaksi tilastojen ääripäissä olevaa sairaalaa sijaitsevat vain 70 kilometrin päässä toisistaan.

Ero oli suurimmillaan vuosina 2006-2007. Silloin Raahen sairaalassa leikattiin lähes joka viides synnyttäjä, mikä oli eniten koko Suomessa. Raahessa erityistä oli myös se, että suunniteltuja sektioita tehtiin paljon. Oulaskankaan sairaalassa taas keisarileikkausta käytettiin vähiten koko maassa: vain joka kymmenes vauva syntyi sektiolla.

Harvinaisen erosta tekee se, että potilasryhmä on lähes identtinen. Molemmat sairaalat sijaitsevat lestadiolaisalueella, jossa on paljon kokeneita synnyttäjiä. Riskipotilaat ohjataan suoraan Ouluun.

RAAHEN SAIRAALAN synnytysosaston ylilääkäri Antti Hakala myöntää, että aiemmin sairaalassa "mentiin keisarileikkauksiin helpommin". Hän perustelee suuria tilastolukuja lääkärien linjalla. Vuosina 2006-2007 näkyy "kokemattomien sijaisten ja toisista kulttuureista tulleiden lääkäreiden toiminta", Hakala sanoo.

Leikkauksia määrättiin helpommin sekä lääketieteellisten syiden, kuten perätilan ja ahtaan lantion, että pelon vuoksi.

Yksi suuri selittäjä leikkaustilastoihin ovat röntgenkuvat. Suurin osa suomalaisista sairaaloista on luopunut röntgenkuvista, sillä ne eivät niiden mielestä anna luotettavaa kuvaa lantion tilavuudesta.

Raahessa röntgeniä käytettiin paljon varsinkin ensisynnyttäjillä, ja lääkärit tekivät niiden perusteella herkästi leikkauspäätöksiä.

Nyt röntgenkuvista ollaan luopumassa myös Raahessa, kertoo vt. apulaisylilääkäri Klaus Vuorinen.

OULASKANKAALLA röntgeniä ei ole käytetty kymmeneen vuoteen. Synnytysosaston ylilääkärin Marko Niemimaan mukaan tilastolukuihin päästään ilman erityistä alatiesynnytyskampanjaa tai manipulointia.

"Hyvin harvoin meiltä leikkausta edes pyydetään", hän sanoo.

Niemimaan mukaan Oulaskankaalla noudatetaan periaatetta, jonka mukaan leikkausten pitää perustua lääketieteellisiin perusteisiin, ei äitien haluihin ja toiveisiin.

Hänen mielestään erityisesti pienissä sairaaloissa lääkärien ammattitaidon päivittäminen on tärkeää. Pienissä synnyttäjämäärissä näkyy heti, jos jollain lääkärillä on muista poikkeava linja.

KÄTILÖOPISTON Ulanderilta on usein tivattu, onko leikkauspäätöksissä kyse rahasta. Tavallinen sektio maksaa yhteiskunnalle 2910 euroa, kun taas tavallinen, ongelmaton synnytys 1400 euroa.

"Leikkaukset eivät todellakaan ole rahasta kiinni. Esimies ei ole koskaan sanonut, ettei enää leikkauksia tälle vuodelle." Raha vaikuttaa leikkaustilastoihin erityisesti ulkomailla, yksityisissä sairaaloissa. Siellä sektioita tehdään helpommin, sillä ne tuovat sairaalalle rahaa.

Suomessa ei saa keisarileikkausta yksityisessä sairaalassa. Toimintaa hoiti pitkään yksityinen terveyspalveluyritys Mehiläinen, mutta toiminta päättyi Jorvin sairaalan valmistumiseen 1980-luvulla.

Vierailija

Enää oma synnytystoiminta ei olisi "millään muotoa järkevää taloudellisesti tai lääketieteellisesti", sanoo Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka. Suurin syy on, ettei kysyntää ole riittävästi.

Suomen ulkopuolella suuntaus on jo pitkään ollut toinen. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti joulukuussa erityisesti Kiinaa turhista leikkauksista, jotka vaarantavat äidin terveyden. Siellä leikataan Italian tapaan lähes joka toinen synnyttäjä.

"Leikkauksen syyksi riitti, että synnyttäjä oli yli 35-vuotias ja sikiö poika", Ulander kertoo Kätilöopistolla vierailleen shanghailaisen lääkäriryhmän käytännöistä. Yhden lapsen politiikka tekee sen, että uusista raskauksista ei tarvitse huolehtia, ja erityisesti pojan kohdalla halutaan tehdä kaikki varman päälle.

Vaikka Yhdysvaltojen suurista leikkausluvuista puhutaan paljon, ne ovat silti Kiinaan verrattuna maltillisia. Keisarileikkauksia on noin kolmasosa kaikista synnytyksistä.

Ulanderin mielestä on onnekasta, että Suomi on vielä lintukodon asemassa. Voidaan ajatella äidin ja lapsen terveyttä eikä äidin mahdollisesti nostamia oikeusjuttuja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun suuret sairaalat, Kätilöopisto, Naistenklinikka ja Jorvi, noudattavat suunnilleen samaa leikkauslinjaa.

"Eräs asiakas kyllä uhkasi lähteä Tallinnaan synnyttämään, ellei saisi keisarileikkausta", Ulander sanoo.

YKSI POIKKEUS lääketieteelliseen sääntöön Suomessakin on. Jos äiti pelkää synnytystä tarpeeksi, hän saa sektion. Sitä ennen tulevan äidin on pitänyt keskustella pelostaan esimerkiksi pelkopolilla tai pienryhmässä.

Suurimmassa osassa tapauksista pelko laukeaa.

"Pelkoryhmissä päästään jopa siihen, että 90 prosenttia valitsee alatiesynnytyksen", kertoo synnytyspelkoja tutkinut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saisto Jorvista.

Viime vuonna Jorvin pelkovastaanotolla kävi 360 naista eli noin kymmenen prosenttia kaikista synnyttäjistä. Kaikista Suomen keisarileikkauksista pelon takia tehdään vain noin prosentti.

Saiston mukaan pelkopotilaiden hoito on muuttunut vuosien saatossa hyväksyvämmäksi.

"1990-luvulla oli vielä tavoitteena vaikuttaa synnytystapaan. Nyt annetaan tietoa ja potilaan kanssa mietitään yhdessä sen merkitystä oman synnytyksen kannalta." Pelkojen takana on usein aiempi, traumaattinen synnytys. Myös kipua pelätään.

VENÄLÄISELLE suurin helpotus oli, että Anna syntyi terveenä. Omakotitalossa olisi ollut vielä tilaa kolmannelle lapselle, mutta nyt uusi koettelemus arveluttaa.

"Nyt on koettu hirveä raskaus ja hirveä synnytys. Olisiko seuraava kerta se, kun lapselle tapahtuu jotain", hän pohtii.

Annaa hoitaessa on välillä haikeaa.

"Koko ajan on vähän sellainen tunne, että tämä on nyt se viimeinen vauva." Hanna Venäläinen ei syytä omaa lääkäriään niinkään repeämästä kuin ehdottomuudesta. Hänelle ei annettu mahdollisuutta valita.

THE END

Vierailija

Kuulostaa niin kauheelta.. Onneksi asun maassa, jossa saa valita keisarinleikkauksen. Se, että valinta on oma, helpottaa tosi paljon, vaikka päätyisikin alatiesynnytykseen. Valinta tottakai tehdään oman lääkärin kanssa yhdessä keskustellen.

Vierailija

Mulla oli pienempi vauva, vain 3800 g, mutta itse olin pieni myös. Kätilö oli sitä mieltä, että tämä vauva on näin pienelle naiselle liian iso. Lääkäri oli eri mieltä. Kätilö oli topakka ja omatominen ja rupesi lääkärin ruokatunnin aikana puuhamaan leikkausta ja koetti saada eri lääkäriltä luvan, mutta ei ehtinyt, kun se toinen tuli takaisin. Lopulta lapsi siinä vaiheessa kun lapsi syntyi, oli paikalla jo lastenlääkäri, eli jotain oli vialla. Ensisynnyttäjänä luulin, että lastenlääkärin paikalle kutsuminen on normaalia.

Lapsi syntyi lopulta imukupilla ja joutui joksikin aikaa happikaappiin. Minä repesin jonkun verran mutta en sentään tuolla tavalla, viisi viikkoa meni, ennen kuin pystyin istumaan, toivuin lopulta täysin parissa kuukaudessa. Mutta lapsi ei ole terve. Vaikea sanoa, johtuuko lapsen ongelmat vaikeasta synnytyksestä vai geeniperimästä. Erityislapsi, jonka erityisyys alkoi näkyä vasta noin kaksivuotiaana. Kukaan ei osaa oikein diagnoosiakaan sanoa, kun on niin epätavallinen ja epätasainen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin kauheelta.. Onneksi asun maassa, jossa saa valita keisarinleikkauksen. Se, että valinta on oma, helpottaa tosi paljon, vaikka päätyisikin alatiesynnytykseen. Valinta tottakai tehdään oman lääkärin kanssa yhdessä keskustellen.
Komppi. Itsekin valitsin sektion kun me kaikki sisarukset jouduttu ottamaan äidistä hätäsektiolla ja olen aivan saman mallinen kun äitini.

Vierailija

Huh, huh. Aika kauhea juttu.

Jotenkin tuli taas se tuttu kuva, että äidillä ei ole mitään väliä. Ei suunnilleen edes hänen hengellään. Kunhan saadaan alatiesynnytys.

Ja olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä ja vähäisellä vaurioilla, mutta he ovat olleet pieniä, 2700-3100 g.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla