Hyi helvetti, mikä kirjoitus Hesarissa, lantio repesi synnytyksessä kahtia

sektioa niin sitten ne jotka sitä oikeasti tarvitsisivat eivät saa ääntänsä kuuluviin.

omaehtoinen valikoiminen ei onnistu lääketieteeseen perehtymättömältä maallikolta. Tässä tapauksessa potilas kuitenkin nimenomaan TIESI että suuren vauvan normaalisynnytys ei hänen oman vartalomallinsa vuoksi tule onnistumaan.

Venäläiselle puheet hemmotelluista äideistä ja lääketieteellisistä perusteista saavat aikaan kylmiä väreitä.

"Ymmärrän, ettei esimerkiksi syöpäpotilas saa puuttua samalla tavalla hoitoonsa. Mutta tässä on kyse omasta vartalosta ja omasta vauvasta."

Ihan kuin syöpäpotilailla kyse ei olisi omasta vartalosta? Ja omasta elämästä ja terveydestä jne?

Kätilöopiston puolelta kommentoijana oli ylilääkäri. Oli muuten sen verran asenteellinen tyyppi tuo ylilääkäri, että en kyllä suostuisi hänen hoidettavakseen kuin pää kainalossa!

Mielenkiintoista muuten: kommentoin juttua aivan asiallisesti Hesarin keskusteluissa, mutta kommentit eivät mene läpi.

mielestä tuo juttu oli ihan seiskatasoa?

Totuuspohja häviää jos asiaa ei esitetä perusteellisesti kaikinpuolin, nythän asiasta on vain äidin kertomus luettavana. Lisäksi en ymmärrä mikä jutun tarkoitus oli; nostaa sektion arvostusta vai mikä?

ja tää pitää sattumoisin sisällään vähän muutakin.. media on kaverit mediaa, sieltä ei koko totuus paljastu. Ei lääkärit ketään kiusaa. Päätöksillä on lääketieteellisetkin perusteet, jotka monilta osin hieman painavampia kuin tää palsta/media.

sektioa niin sitten ne jotka sitä oikeasti tarvitsisivat eivät saa ääntänsä kuuluviin.

vai?

Eihän tuollainen metallilevy ja niitit voi mitenkään hankaloittaa elämää. Eikun reippaasti vain ylös ja imettämään, ennen sitä jatkettiin saman tien heinätöitä kun oli pelto-ojaan synnytetty.

Taidat olla mies ja/tai synnytyslääkäri.

Ja tosiaan, juttu oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Todellisuuden tapahtumia ei tiedä kukaan.

Mun esikoinen oli yli 4kg ja sain sen synnytettyä alakautta imukupin kanssa vaikka kovan työn takana se kyllä oli varsinkin kun en tajunnut ponnistamisesta mitään.



Toisen lapsen kanssa pyysin synnytystapa- arviota ja sainkin sen. Lääkärin mielestä lapsi mahtuu kyllä tulemaan, vaikka olen ulospäin todella kapealanteinen, lääkärin mukaan mulla on leveä sisälantio.



Onneksi älysin myös pyytää käynnistystä, ettei vauva kasva liian isoksi. Vajaan viikon annoin mennä yliaikaiseksi sitten soitin sairaalaan ja ilmoitin tulevani käynnistykseen. Synnytys sujui todella hyvin. Toinen lapsi oli esikoistakin isompi.



Synnytys on siitä hankalaa, ettei etukäteen voi yhtään tietää kuinka käy. Siltikin pidän alatiesynnytystä turvallisempana kuin sektiota, itse en olisi sektiotakaan halunnut joten synnytyksen käynnistys oli mulle hyvä juttu.

Itsekin kovista liitoskivuista ja lantionkivuista synnytyksen jälkeen kärsineenä voin vain kuvitella mitä kivut tässä tilanteessa ovat olleet.



Kiitos jutun tänne laittaneelle.

t. kaksi onnistunutta sektiota takana

vai?

Eihän tuollainen metallilevy ja niitit voi mitenkään hankaloittaa elämää. Eikun reippaasti vain ylös ja imettämään, ennen sitä jatkettiin saman tien heinätöitä kun oli pelto-ojaan synnytetty.

Taidat olla mies ja/tai synnytyslääkäri.

Ja tosiaan, juttu oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Todellisuuden tapahtumia ei tiedä kukaan.

Kun täällä vedotaan siihen, että meillä on vain tämän synnyttäjän versio tapahtumista. Miten niin? Onhan meillä lääkärin ottama röntgenkuva, joka paljastaa koko kauheuden. Ei se nyt ihan niin mene, että synnytys on onnistunut, jos joudutaan rautaa laittamaan lantioon. Voi herranduudeli...

Ensin synnytetään 18 tuntia, kuten siinä muutaman päivän takaisessa sairaala-jaksossa, sitten kun äiti ei jaksa ja lapsi ei oikein mahdu, niin survotaan väkisin imukuppi ja väännetään ja vedetään ja kidutetaan ja sitten kun viimesellään ollaan rääkätty ihminen henkihieveriin ja lapsi meinaa kuolla, niin tehdään hätäsektio, jossa siinäkin sitten isot komplikaatioriskit.

Eikö turvallisempaa kuitenkin olisi ollut tuon 18 tunnin jälkeen tehdä kiireettömämpi sektio? Ja hesarin jutustakin voisi päätellä, että on ihan tahallaan otettu riski. Potilas on selkeästi ilmaissut, että ei suostu ehdotettuun hoitoon.



Siis jos tämä ei ole väärin, niin sitten ei ole mikään. Ja miksi täällä on näitä mammoja, jotka haukkuu toisia luusereiksi, jos valitetaan hoitovirheistä? Nyt eletään kuitenkin 2000 lukua. Meillä on mahdollisuus käyttää tekniikkaa arvioimaan synnytyksen kulkua ja kuulkaas. Jos naiset osaisivat vaatia, niin synnytystiedettä kehitettäisiin eteenpäin.



Minä tiedän, että on olemassa ohjelmia, joilla voidaan mallintaa tarkemmin 3d kuvaa ja varmasti vielä hienompiin simulaatioihin pystyttäisiin. Synnytykset voitaisiin arvioida huomattavasti paremmin, jos naiset vaatisivat kehitystä eteenpäin. Mutta se on tämä heikko sukupolvi, joka kantaa rahaa miesten eteen, ei valita, ei vaadi. Se ei kuulu naisten tapoihin.



Herätkää nyt jo. Jos miehet joutuisivat sukuelimistään survomaan lapset pihalle, niin tämänkin maan huippututkijat kehittelisivät laskennallisia mallintamiskeinoja sille, miten asiat oikeasti kannattaa hoitaa. Ja en oole feministi. Olen kuitenkin lukenut ja tiedän, että valitettavasti se on se kiltteys, joka saa naisen polvistelemaan luontoemon edessä, vaikka voitaisiin vaatia parempaa.



Ja kyllä se maksaa, mutta tänäkin päivänä opiskelijat kehittelevät näitä mallintamistekniikoita ihan voi sanoa ilmaiseksikin. Ja esim VTT:lläkin vasta saatiin uusi neurologian sovellus alzheimer taudin kuvantamiseen. Ja miksi siis synnytykseen ei näitä rahoja haluta laittaa.



Ne on ne pallit, jotka naisilta puuttuu!

Juuri näin on!

Jos olisin enemmän feministi, niin väittäisin, että kyse on patriarkaalisen kulttuurin viimeisestä keinosta pitää naiset hiljaa ja miesten armoilla...

Ensin synnytetään 18 tuntia, kuten siinä muutaman päivän takaisessa sairaala-jaksossa, sitten kun äiti ei jaksa ja lapsi ei oikein mahdu, niin survotaan väkisin imukuppi ja väännetään ja vedetään ja kidutetaan ja sitten kun viimesellään ollaan rääkätty ihminen henkihieveriin ja lapsi meinaa kuolla, niin tehdään hätäsektio, jossa siinäkin sitten isot komplikaatioriskit.

Eikö turvallisempaa kuitenkin olisi ollut tuon 18 tunnin jälkeen tehdä kiireettömämpi sektio? Ja hesarin jutustakin voisi päätellä, että on ihan tahallaan otettu riski. Potilas on selkeästi ilmaissut, että ei suostu ehdotettuun hoitoon.

Siis jos tämä ei ole väärin, niin sitten ei ole mikään. Ja miksi täällä on näitä mammoja, jotka haukkuu toisia luusereiksi, jos valitetaan hoitovirheistä? Nyt eletään kuitenkin 2000 lukua. Meillä on mahdollisuus käyttää tekniikkaa arvioimaan synnytyksen kulkua ja kuulkaas. Jos naiset osaisivat vaatia, niin synnytystiedettä kehitettäisiin eteenpäin.

Minä tiedän, että on olemassa ohjelmia, joilla voidaan mallintaa tarkemmin 3d kuvaa ja varmasti vielä hienompiin simulaatioihin pystyttäisiin. Synnytykset voitaisiin arvioida huomattavasti paremmin, jos naiset vaatisivat kehitystä eteenpäin. Mutta se on tämä heikko sukupolvi, joka kantaa rahaa miesten eteen, ei valita, ei vaadi. Se ei kuulu naisten tapoihin.

Herätkää nyt jo. Jos miehet joutuisivat sukuelimistään survomaan lapset pihalle, niin tämänkin maan huippututkijat kehittelisivät laskennallisia mallintamiskeinoja sille, miten asiat oikeasti kannattaa hoitaa. Ja en oole feministi. Olen kuitenkin lukenut ja tiedän, että valitettavasti se on se kiltteys, joka saa naisen polvistelemaan luontoemon edessä, vaikka voitaisiin vaatia parempaa.

Ja kyllä se maksaa, mutta tänäkin päivänä opiskelijat kehittelevät näitä mallintamistekniikoita ihan voi sanoa ilmaiseksikin. Ja esim VTT:lläkin vasta saatiin uusi neurologian sovellus alzheimer taudin kuvantamiseen. Ja miksi siis synnytykseen ei näitä rahoja haluta laittaa.

Ne on ne pallit, jotka naisilta puuttuu!

Esim. repeämät virtsateihin ja peräsuoleen niin pahasti, että virtsanpidätyskyky ja ulosteenpidätyskyky voivat mennä. Niin pahat vauriot, että joudutaan tekemään useita korjausleikkauksia ja yhdyntä ei tunnu enää koskaan miltään. Yleensähän kaikki menee ok, mutta ei mitenkään harvinaista ole nämä pahat repeämät.

mutta myös näistä pahoista repeämistä voi toipua ilman leikkauksia. Itsellä toisen asteen eppari ja kolmannen asteen repeämä, eli peräaukkoon asti. Täytyy sanoa, että ihan järkytyin kun kaikki luulivat että paskat tulee housuun, sillä itselläni ei ikinä käynyt niin. Ero aikaisempaan oli se, että löysempää ulostetta sai pyyhkiä kauemmin ennen kuin tuli puhdasta.. Yhdyntäkin tuntuu - liian aikaisin sattui kamalasti, mutta myöhemmin kyllä taivalliselta, kunhan jumppa sai lihaksiin taas voimaa. Toki olin nuori, ja lihakseni olivat varmasti ennen synnytystä huippukunnossa, mutta haluan lohduttaa kaikkia niitä, jotka ovat omalla kohdallaan tällaista kokeneet, ettei elämä siihen lopu! Sisulla vaan eteenpäin..

Kyllähän sitä itsekin mietti että jos se kätilö tai lääkäri olisi tajunneet kun sanoin että tuntuu että tuo toinen kankku vaan lähtee irti, että jokin ei mee niin kuin pitäisi, mutta mutta.. Tuntui että olisi vissiin pitänyt itkeä ja huutaa ja raivota tai kirota että olisivat käsittäneet, mutta ei, eivät ne ole niin "asiantuntijoita" että ymmärtäisivät kivun sumentamia selityksiä tuntemuksista ja osaisivat ennustaa mitä mistäkin seuraa. Myöhemmin sen vain hyväksyi, että elämässä sattuu asioita, joita ei voi ennustaa. Toinen joutuu kolariin, voi vaikka halvaantua tai kuolla. Eikö synnytysrepeämä ole pientä suhteessa siihen? Kun se sektiokaan ei vaaraton vaihtoehto ole, ja se myös ottaa aikansa toipua..

Aikoinani mietin myös asian eteenpäin viemistä.. Näin jälkeenpäin tuntuu, että tapahtuneen hyväksyminen oli riittävän raskasta jo itsessään. Eihän tapahtumien kulkua enää jälkeenpäin pysty muuttamaan.

Juuri näin on!

Jos olisin enemmän feministi, niin väittäisin, että kyse on patriarkaalisen kulttuurin viimeisestä keinosta pitää naiset hiljaa ja miesten armoilla...

Ensin synnytetään 18 tuntia, kuten siinä muutaman päivän takaisessa sairaala-jaksossa, sitten kun äiti ei jaksa ja lapsi ei oikein mahdu, niin survotaan väkisin imukuppi ja väännetään ja vedetään ja kidutetaan ja sitten kun viimesellään ollaan rääkätty ihminen henkihieveriin ja lapsi meinaa kuolla, niin tehdään hätäsektio, jossa siinäkin sitten isot komplikaatioriskit.

Eikö turvallisempaa kuitenkin olisi ollut tuon 18 tunnin jälkeen tehdä kiireettömämpi sektio? Ja hesarin jutustakin voisi päätellä, että on ihan tahallaan otettu riski. Potilas on selkeästi ilmaissut, että ei suostu ehdotettuun hoitoon.

Siis jos tämä ei ole väärin, niin sitten ei ole mikään. Ja miksi täällä on näitä mammoja, jotka haukkuu toisia luusereiksi, jos valitetaan hoitovirheistä? Nyt eletään kuitenkin 2000 lukua. Meillä on mahdollisuus käyttää tekniikkaa arvioimaan synnytyksen kulkua ja kuulkaas. Jos naiset osaisivat vaatia, niin synnytystiedettä kehitettäisiin eteenpäin.

Minä tiedän, että on olemassa ohjelmia, joilla voidaan mallintaa tarkemmin 3d kuvaa ja varmasti vielä hienompiin simulaatioihin pystyttäisiin. Synnytykset voitaisiin arvioida huomattavasti paremmin, jos naiset vaatisivat kehitystä eteenpäin. Mutta se on tämä heikko sukupolvi, joka kantaa rahaa miesten eteen, ei valita, ei vaadi. Se ei kuulu naisten tapoihin.

Herätkää nyt jo. Jos miehet joutuisivat sukuelimistään survomaan lapset pihalle, niin tämänkin maan huippututkijat kehittelisivät laskennallisia mallintamiskeinoja sille, miten asiat oikeasti kannattaa hoitaa. Ja en oole feministi. Olen kuitenkin lukenut ja tiedän, että valitettavasti se on se kiltteys, joka saa naisen polvistelemaan luontoemon edessä, vaikka voitaisiin vaatia parempaa.

Ja kyllä se maksaa, mutta tänäkin päivänä opiskelijat kehittelevät näitä mallintamistekniikoita ihan voi sanoa ilmaiseksikin. Ja esim VTT:lläkin vasta saatiin uusi neurologian sovellus alzheimer taudin kuvantamiseen. Ja miksi siis synnytykseen ei näitä rahoja haluta laittaa.

Ne on ne pallit, jotka naisilta puuttuu!

Ja hesarissakin muistaakseni sanottiin vielä, että äidit on nykyään niin vaikeita, kun osaavat vaatia asioita, kun ovat niin pitkään kontrolloineet omaa eläämäänsä. Kyllä rupesi naurattamaan. Kuka nyt ei jotenkin haluaisi elämäänsä kontrolloida ja miksi naisen pitäisi niin sanotusti ottaa hirmuinen riski lisääntymisen takia ja heittää koko elämä menemään.

Kun lapset ovat niin tärkeitä?! Kyllä naisia on niiiiiin helppo syyllistää ja asiat eivät muutu. Tämä on siis aivan pöyristyttävää ja uskomatonta. Kaikkea muuta halutaan kontrolloida ja kuuluu kontrolloida. Kuten lentokoneita, niiden lentoreittejen simulaatiomenetelmät kehittyvät ja sää tiedetään ja asteroidien lentoradat tunnetaan. Mutta synnytys, arkipäiväinen asia, naisten tapahtuma. Ei siinä pitää liikenaisenkin ottaa titteli pois ja polvistua herran eteen ja toivoa parasta.

En tiedä itkeä vai nauraa vai huutaa. Alistettu nainen. Tyhmä nainen. Kyllä hävettää oma sukupuoli. Urhoollisesti me kestämme kaiken. Luontoäidin nimeen.

Yksittäinen tapaus. Ei kannata.



Mutta tässä ei ole pointti se, että haluatko syyllistää lääkäriä tai kätilöä tai jotain hoitovirheestä. Vaan synnytyslääketiede pitää saada menemään eteenpäin. Ja siinä ei ole yksi lääkäri tai potilas merkityksellinen. Tunteet pois. Synnyttämisestä pitää saada turvallisempaa, koska se on niin yleistä, koska sitä tapahtuu joka päivä, se on tärkeää ja välttämätöntä. Välttämättömämpää kuin lentokoneilla lentäminen.

on potilaan oikeuksista ja tämän kuuntelemisesta!



Itse olen läpikäynyt neljä sektiota. Ensimmäinen synnytys päätyi hätäsektioon vauvan sykkeen romahdettua. Muitakin ongelmia ilmeni, jotka paljastuivat sektion aikana. Onneksi sii lääkäri päätyi sektioon. Toisen synnytyksen lääkärit "takasivat" menevän normaalisti, mutta... Nyt oli vuorossa kiireellinen sektio. Jälleen syke romahti, eikä edellytyksiä alatiesynnytykselle ollut. Onneksi lääkäri kuunteli minua! Tuosta Hesarin jutusta minulle nimittäin tuli tunne, että omassa tapauksessani minut oltaisiin pakotettu synnyttämään vauva kaiken uhalla. Onneksi kolmannella ja neljännellä kerralla ainoa vaihtoehto oli sektio.



Ja kuuluuhan potilaan oikeuksiin myös kieltäytyä hoidoista. Ja myös pyytää toisen lääkäri mielipidettä asiasta! Eikä tuo jutussa haastatellun lääkärin vertaus siitä, ettei esim. potilas voi valita pallolaajennuksen ja ohitusleikkauksen välillä ole edes kovinkaan vertauskelpoinen. Sydänpotilas tuskin voi tuntemustensa perusteella tietää mitkä hoito olisi se oikea. Synnyttäjä taas varmasti osaa kertoa omista tuntemuksistaan.

jos synnytyksessä lääketieteeseen perehtymätön maallikko pääsee parempaan tulokseen valikoimalla haluamansa hoidot.

omaehtoinen valikoiminen ei onnistu lääketieteeseen perehtymättömältä maallikolta. Tässä tapauksessa potilas kuitenkin nimenomaan TIESI että suuren vauvan normaalisynnytys ei hänen oman vartalomallinsa vuoksi tule onnistumaan.

Venäläiselle puheet hemmotelluista äideistä ja lääketieteellisistä perusteista saavat aikaan kylmiä väreitä. "Ymmärrän, ettei esimerkiksi syöpäpotilas saa puuttua samalla tavalla hoitoonsa. Mutta tässä on kyse omasta vartalosta ja omasta vauvasta." Ihan kuin syöpäpotilailla kyse ei olisi omasta vartalosta? Ja omasta elämästä ja terveydestä jne?

Parasta kouluttaa kätilöitä sektiokätilöiksi. Sitten kun tulee synnyttämään, voi nappia painamalla tilata kätilöltä sektion tai alatiesynnytyksen. Sittenpä vasta olisi tosi turvallista. Kyllähän sitä itse tietää parhaiten.

Sektiosta päättää viimekädessä lääkäri. Minulla on takana vaikea imukuppisynnytys sekä aselliinen joukkoraiskaus. Jostainsyytä kuuluun niihin harvoihin jolla ebiduraalipuudutus ei vaikuta - syytä tähän ei tiedetä mutta näin vain on( selvisi ensimmäisen synnytyksen aikana ) Pelkäsin synnytystä todella paljon ja kun ehkäisy petti ja tulin toisen kerran raskaaksi harkistin aborttia. Jotenkin tuntui siltä, että saisin jo oikeasti päättää jo kropastani. En halunnut kenenkään enää satuttvan minua.

Alkuraskudessa minulle kuitenkin sektio luvattiin ja raskaus jatkui. Loppuvaijheessa raskautta tämä päätös pyörrettiin. Pelkopolille en päässyt, eikä saanut pyytämääni aikaa pyskiatrille. Unilääkkeitä kyllä tarjottiin. Olin viikolla 37 kun itkien menin naistenklinikalle ja pyysin vielä sektiota, Kerron että pelkään tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta sillä en ollut nukkunut kuukaisiin pelätessäni synnytystä.. ( oikeasti olin niin sekaisin että mielssä kävi itsetuhoisiakin ajatuksia )synnytys käynnitettiin samanpäivänä alakautta vastentahtoani-- näin kirjattiin myös paperihin. Lopputuloksenna ädillä kivusta tajukankaalla ja lapsella erbinpareesi.

Eli on täysi vale että kaikki saisivat pelkosektion.

HS:n jutusta saa valitettavasti sen virheellisen käsityksen, että äiti pakotettaisiin synnyttämään alateitse vasten tahtoaan. Tuo ei pidä paikkaansa. Ketään ei pakoteta, eikä kenenkään kannata jättää lapsia tekemättä sitä varten, että ei syystä tai toisesta halua synnyttää alateitse. Käytännössä tämä tarkoittaa tänä päivänä vielä sitä, että äiti joutuu hankkimaan pelkosektiodiagnoosin käymällä esim. pelkopolilla muutaman kerran asiasta keskustelemassa. Jos noiden keskusteluiden jälkeen, edelleen haluaa sektion niin sen myös saa. Ainoa ongelma on, että jos synnytys käynnistyy yöllä niin sairaalassa ei välttämättä tehdä öisin näitä pelkosektioita eli jos vauva ehtii maailmaan ennen aamua, niin sektiota ei välttämättä sitten ehditä tehdä, jos hätäsektion edellytykset eivät täyty. Sektion saaminen ei vaadi huutamista, kiukuttelua tms. vaan ihan asiallista keskustelua, mutta luonnollisesti äidin itsensä pitää osata olla tiukkana ja sanoa mitä haluaa. Ei sen kummempaa ;)

mut miten ihmeessä taataan että se tuttu lääkäri sattuu olemaan päivystämässä just silloin kun oma synnytys alkaa klo 00:47 tapaninpäivän vastaisena yönä?

Ulkomailla synnyttäneenä voin sanoa, että oli tosi kiva käydä samalla lääkärillä 9 kuukauden ajan ja sitten mennä yhteistuumin hänen kanssaan synnyttämään. Oli kiva, kun hän soitti muutaman kerran synnytyksen jälkeen vielä kotiin. Toki kuuluu normaalikäytäntöön, mutta kyllä siitä hyvä mieli tuli. Ja olipa ihana palata saman lääkärin luokse, kun toinen raskaus alkoi! Ihan kuin olisi kotiin mennyt. Suomalainen laitos- ja liukuhihnatyyli tuntuu pahalta.

Nääs lääkärille soitetaan, kun on aika lähteä sairaalaan ja lääkäri porhaltaa paikalle.