Lantio murskaantui synnytyksessä hesarin juttu?

onnekks en ikinä tehny lasta,mikä järki tossa kko homassa niinku on?Iso itku pienestä ilosta?

Lantio murskaantui? No ei sentään, häpyliitoshan siinä "vain" ratkesi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä samat jutut lukee tässä sata kertaa?

Jätä hyvä ihminen lukematta. Sillähän siitä selviät eikä tarvitse hölmöjä kysellä. Minä en ole lukenut kyseistä juttua kertaakaan ja siksi pyysinkin jotain googlaamisen hallitsevaa sen etsimään. Voit varmasti avata muita keskusteluja palstalta tai mennä ihan vaikka iltalenkille. Elä ja anna toisten elää.  Ap

Miksi kukaan ei kirjoita tällaisia tarinoita siitä miten sektio, suunniteltukin, menee pieleen?

Tilastollisesti sektio on vaarallisempi mutta se ei kiinnosta ketään.

Synnytin lapseni toistakymmentä vuotta sitten yksityislääkärin potilaana suomalaisessa sairaalassa. Lääkäri keskusteli kanssani  sektion (ikää melkein 40 v) tai vaihtoehtoisesti  alatiesynnytyksen mahdollisuudesta. Tiesin, että lapsen syntymäpaino oli pieni, olin itsekin  ollut syntyessäsi kahden kilon rääpäle, joten päädyin alatiesynnytykseen, joka  sujui ihan hyvin.  Kuntoni oli myös erinomainen. Koko ajan oli rento ja turvallinen olo, koska lääkärini oli koko ajan kuulolla. No, nyt lapsi on reippaasti yli 180 cm, eikä äitinsäkään pieneksi jäänyt. Yllätys oli se, kuinka halpaa vielä tuolloin oli synnyttää yksityislääkärin potilaana. Nyt tuo mahdollisuus on ilmeisesti kokonaan poistettu.

Terveydenhoidossa ikävä kyllä säästetään melkoisesti. Synnyttäjätkin joutuvat maksamaan siitä osansa. 

Ulander on mies. Hänen helppo kommentoida, kun ei koskaan joudu itse synnyttämään...

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei kirjoita tällaisia tarinoita siitä miten sektio, suunniteltukin, menee pieleen?

Tilastollisesti sektio on vaarallisempi mutta se ei kiinnosta ketään.

Ihmettelen itse samaa. En kuitenkaan ole koskaan keneltäkään kuullut, että sektio olisi mennyt jotenkin pahasti pieleen. Alan kohta epäillä koko tilastollista todennäköisyyttä.

Ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen

http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/ketaan_ei_pakoteta_alatiesynnytyk…

Muutamat poimitut kommentit ko. jutun lopusta:

"Jos minulle olisi tehty sektio niin ei olisi nyt pidätysongelmia ja

yhdyntävaikeuksia ku  synnytyksessä tehtiin 2 epparia ja silti koko

väliliha ja koko emättimenpohja ja sulkijalihas repesivät. Niin ja en

edes osannut pelätä synnytystä. Ja ihan luomuna synnytin koko ajan

ilman yhtään puudutuspiikkiä. 25 vuotta tästä aikaa enkä ole vieläkään

parantunut ja voitte uskoa että on saakalin ruma ja väljä värkki!

Kyllä ei mee nallekarkit tasan. Olis kyllä ollut sektio paikallaan."

"Ai EI pakoteta?

Justiinsa. Toista se on Tampereella. Oma äitini saanut meidät lapset

sektiolla, syynä pääasiassa äidin pieni koko. Huoliani ei otettu

tosissaan, vaikka SF yläkäyrillä mentiin koko raskaus. Neuvola otti

todesta, se vaan ei riittänyt.

Supistuksia, kivuliaitakin, viikolta 38. Supparit eivät kuitenkaan

auttaneet tilannetta mitenkään. Neuvolassa oltiin jo huolissaan, kun

vauvan pää ei kiinnittynyt lopussakaan.

Pelkopolin painoarvio 4400g johon lääkäri, koppava nuori nainen,

totesi, että pienihän se vielä on. Itkemällä sain edes osastolle

lähetteen, syynä oma väsymys.

Osastolla käynnisteltiin KOLME päivää, ballongilla ja lääkkeillä.

Suppareita oli omastakin takaa, silti niitä yritettiin tehdä

lääkkeillä. Mikä järki? Kyllä siinä oli huumori vähissä sekä minulla,

että miehellä joka jokainen ilta käännytettiin takaisin kotiin,

"jatketaan huomenna".

Lopulta puhkaistiin kalvot. Sekään ei tietenkään riittänyt, vaan

synnytystä piti väkisin yrittää. Salissa punnerrettu syömättä ja

juomatta 12h. Koko synnytyksen kesto 30h! Vasta sitten lopulta

vuoronvaihdoksen jälkeen kätilö ja lääkäri totesivat, että lähdetään

sektioon. Mies ei voinut enää olla paikalla, koska minut piti

nukuttaa.

Suoraan sanottuna kaikki meni niin v*tuiksi, kuin olla ja voi. Onneksi

vauva voi hyvin, syntyi 4,5 kiloisena. Itse koin vielä komplikaatioita

synnytyksen jälkeen, mutta selvittiin lopulta.

Näin suomessa, Tampereella. Missä ketään "ei pakoteta"."

Tel Avivin yliopiston tutkimus: Synnytys voi traumatisoida siinä missä sota

Jopa kolmannes äideistä kärsii vastaavista oireista kuin ihmiset,

jotka ovat joutuneet kokemaan sodan tai terrorihyökkäyksen.

Traumaperäinen stressihäiriö yhdistetään useimmiten esimerkiksi sodan,

luonnonkatastrofin, perheväkivallan tai liikenneonnettomuuden

aiheuttamaksi psykiatriseksi häiriöksi, mutta israelilaisen

tutkimuksen mukaan jopa kolmannes synnyttäneistä kärsii vastaavista

oireista.

Oireisiin voi kuulua trauman läpikäyminen uudestaan takaumana,

synnytyksen välttely puheenaiheena sekä fyysiset reaktiot, kuten

sydämentykytykset tapahtuman tullessa puheeksi, ja haluttomuus harkita

lisää lapsia.

Tutkijat toteavat, että synnytyksen diagnosoiminen traumaperäisen

stressihäiriön syyksi on kiistanalainen asia. He uskovat kuitenkin,

että tutkimuksen näyttö on kiistaton, sillä synnytys voi laukaista

voimakkaita pelon, avuttomuuden ja kauhun tunteita.

Tutkimusta varten Tel Avivin yliopiston tutkijat haastattelivat 89

naista synnytyksen jälkeen. Heistä 80 prosenttia ei käyttänyt

synnytyksessä kivunlievitystä.

Naisista 3,4 prosentilla oli kuvausten mukaan voimakas traumaperäinen

stressihäiriö. 7,8 prosentilla todettiin lähes diagnosoitavissa olevia

oireita ja 25,9 prosentilla oli voimakkaita oireita vähintään kuukausi

synnytyksen jälkeen.

Suurin syy kokemuksiin oli kipu. Naiset pelkäsivät myös vakavia tai

jopa kuolemaan johtavia komplikaatioita, joita heille itselle tai

lapselle voisi kehittyä. Myös aiemmalla traumaattisella synnytyksellä

oli vaikutuksensa.

Yllättävän suuri merkitys oli myös sillä, että synnytyksen aikana

naiset joutuivat olemaan pitkään alastomina.

http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2012081015939524_rb.shtml

Yle: Synnyttäjä voi revetä pahasti - sairaalalla on väliä

"Eniten pahoja vaurioita tulee Päijät-Hämeen, Helsingin ja Uudenmaan

sekä Vaasan sairaanhoitopiireissä"

Lue koko juttu:

http://yle.fi/uutiset/synnyttaja_voi_reveta_pahasti_-_sairaalalla_on_va…

Sektion pelkoperustein saanut Maria: Ei kiitos synnytyskivulle

http://www.vau.fi/Synnytys/Synnyttamassa/Jarjestin-itselleni-sektion/

Vierailija kirjoitti:

Lantio murskaantui? No ei sentään, häpyliitoshan siinä "vain" ratkesi. 

Vain ratkesi..? Luepa sen kokeneiden kommentteja, että onko "vain" enää sen jälkeen...  o.O

http://www.vauva.fi/keskustelu/1025761/ketju/onko_kellaan_ollut_synnyty…

Vierailija kirjoitti:

onnekks en ikinä tehny lasta,mikä järki tossa kko homassa niinku on?Iso itku pienestä ilosta?

Oma rakas lapsi on suurin ilo mitä on, että siinä mielessä meni sulla ojaan :D

Vierailija kirjoitti:

Huh, huh. Aika kauhea juttu.

Jotenkin tuli taas se tuttu kuva, että äidillä ei ole mitään väliä. Ei suunnilleen edes hänen hengellään. Kunhan saadaan alatiesynnytys.

Ja olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä ja vähäisellä vaurioilla, mutta he ovat olleet pieniä, 2700-3100 g.

Samaa mieltä! Siis mikä tässä oikein on! Jos miehet olisivat synnyttävä osapuoli ei tällaista tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lantio murskaantui? No ei sentään, häpyliitoshan siinä "vain" ratkesi. 

Vain ratkesi..? Luepa sen kokeneiden kommentteja, että onko "vain" enää sen jälkeen...  o.O

http://www.vauva.fi/keskustelu/1025761/ketju/onko_kellaan_ollut_synnyty…

arrrgh! voi hyvä luoja mitä juttua taas tässä ketjussa :/ Sympatiani kaikille näille kärsiville naisille!

Miksi sektion pitäisi olla oma valinta, kun ei ole sekään tehdäänkö umpisuolen leikkaus avo- vai tähystysleikkauksena? Se on iso ja riskialtis lääketieteellinen toimenpide, eikä mikään "oma valinta", jonka voi tehdä lääketieteestä mitään tietämätön ihminen. Myös vauvalle sektio on huomattavasti suurempi riski kuin alatiesynnytys, mutta eihän sillä ole väliä vaan sillä, että äitiä pelottaa. Anteeksi vihainen sävy, mutta lähipiirissäni sain nähdä, mitä sektio ilman lääketieteellistä indikaatiota voi aiheuttaa... :(((((

Pitäisi puhua enemmän siitä, mitä vaikea synnytys voi tehdä syntyvälle lapselle. Vaikea syntymä on yksi skitsofrenian riskitekijä. Suomessa on paljon skitsofreniaa, mitä pidetään geeniperimästä johtuvana, mutta onko tutkittu, mikä osuus on vaikeilla synnytyksillä? Heräsin itse asiaan, kun tajusin, että tuntemillani kahdella skitsifreenikolla on molemmilla Erbin pareesi, joka on nimenomaan synnytysvamma (siis lapsen luut murtuneet kun ei mahdu syntymään).

Mielestäni kaikki yli 4,5-kiloiset pitäisi leikata automaattisesti. Ja olisi otettava huomioon se, että ultra antaa usein liian pieniä painoarvioita.

Unohdin mainita, että asiaa on siis myös tieteellisesti tutkittu ja vaikeaa syntymää pidetään yhtenä mahdollisena syynä skitsofrenian puhkeamiseen.

-37

En ymmärrä miksi tätäkin kauhistellaan. Synnytys on aina riski, mutta sektio on äidille paljon suurempi riski. Sektiolla on useita vakavia mahdollisia komplikaatioita. Miksi joku luulee, että se on joku taivaan antama mahdollisuus? Ette vain selvästi tiedosta sektion riskejä, esim. kohdunpoistoa, virtsarakon täydellistä vaurioitumista, suolilamaa, leikkaushaavan ja vatsankalvon+sisäelinten tulehdusta ym. On aivan kiistattomasti todistettu, että sektion vakavat riskit ovat suuremmat äidille kuin alatiesynnytyksen. Kannattaisi näitä juttuja lukiessa tiedostaa se. Googlettakaa vähän sektion riskeistä, jos ei muuten aukene.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita, että asiaa on siis myös tieteellisesti tutkittu ja vaikeaa syntymää pidetään yhtenä mahdollisena syynä skitsofrenian puhkeamiseen.

-37

Tutkimusten mukaan alakautta synnytetyillä lapsilla on vähemmän mielenterveysongelmia ja pienempi itsemurhakuolleisuus aikuisudessa kuin sektiolla syntyneillä. Tätä selittää synnytyksen aiheuttama stressi vauvalle. Heillä on myös paremmat keuhkot ja vähemmän astmaa sekä keuhkosairauksia. Heillä on vähemmän leukemiaa ja suolistosairauksia, koska alatiesynnytys on imetystäkin merkityksellisempi siinä, että vauvaan siirtyy äidin normaalifloora. Se myös aktivoi syöpää estävien fagosyyttisolujen toiminnan tehokkaammin. Ymym. Luonto on tarkoittanut lapset syntymään alakautta ja synnytyksellä on vissi merkitys ihmisen alkuelämälle.