Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin ikävä yhtä miestä, että
23.05.2016 |
Ikävä tuntuu fyysisesti.
Välillä puristaa rintaa, kurkkua ja yhtäkkiä menee sellaset "värinät" alapäästä ylemmäs vartaloon.
Fyysinen ja henkinen kaipuu siis.
Haluaisin vaan nuuhkia sitä, olla sen lähellä, harrastaa hyvää seksiä ja jutella.
Lojua kiireettömästi vailla kiirettä mihinkään, tietää kaiken siitä ihmisestä ja avata vähän myös itseäni.
En vaan voi laittaa sille viestiä tai mitään, koska se laittoi liinat ilmeisesti kiinni eikä siitä ole kuulunut nyt mitään (keskustelu on jäänyt siihen, että mä oon viimeksi laittanut viestiä) enkä mä ees tiedä, missä se tyyppi menee.
Noh, mulla on mun mielikuvitus ja kyllä mä toki sen tiedostan, ettei mun fantasiat siitä ole ollenkaan realistisia.
Kunhan haaveilen ja kaipailen.
Tylsää, kun ihastun niin harvoin ja sitten kun kerrankin ihastun, niin ihastun suht. helposti ja jotenkin liian syvästi.
Oispa sellanen sarjaihastuja-ihminen, jolle maailma on "täynnä miehiä" ja "uutta matoa koukkuun vaan".
Toki seksiin onkin, mutta tunnetasolla päräyttäviä on niin hemmetin vähän. :/
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähä samat fiilikset. Kaipaan exää välillä niin paljon. En ymmärrä miksi menin jättämään hänet. Olen ollut nykyisen miesystäväni kanssa jo lähemmäs 10 vuotta, lapsiakin meillä on.
Miehen kanssa ei niin hyvin mene, hän kyllä on umpirakastunut muhun (kuten exäni oli), haluaisin välillä jättää hänet mutten tiedä voinko tehdä niin uudelleen kenellekään.
Kuulin, että exällänikin meni liki viisi vuotta ennenkuin pystyi seurustelemaan muiden kanssa, nyt ollut pari vuotta saman naisen kanssa, ja olen kuullut tuosta suhteesta vain huonoa yhteisten kavereiden kautta.
Toivon että joskus ollaan molemmat erottu tahoiltamme huonoista suhteistamme ja tiemme kohtaisivat jälleen.. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa voi sanoa ääneen.
Apua. Kuulostaa aika kamalalta tilanteelta ihan jo nykyistä kumppaniasikin kohtaan.
Miltähän hänestä tuntuu, jos asia joskus selviää hänelle?
Miten itse jaksat olla sinä, kun joudut vastentahtoisesti elämään ihmisen kanssa, joka ei ole se ykkönen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei mulla on prikulleen samat fiilikset. Oon kirjaimellisesti viettänyt nyt pari päivää vain itkien miehen perään. Ja tää fyysinen tuska on ihan hirveä, en edes tiennyt että henkinen kipu voi oikeasti sattua näin paljon.
Lohduttavaa kuulla että jollakin on sama tilanne,musta tuntuu jo et olisin oikeasti sekoamassa. Ihan hirveä tyhjyyden tunne kun mies vain yhtäkkiä katosi elämästä :(
Mistä päin olet ap tai minkä ikäisiä olette? Kuulostaa niin tutulta tilanteelta..
Mutta jos selkeää eroa ei ole tapahtunut niin mikset voisi ottaa yhteyttä? Asutteko siis samalla paikkakunnalla?
jännämiehet saaneet taas naisten päät pyörälle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin olet ap tai minkä ikäisiä olette? Kuulostaa niin tutulta tilanteelta..
Mutta jos selkeää eroa ei ole tapahtunut niin mikset voisi ottaa yhteyttä? Asutteko siis samalla paikkakunnalla?
Voisin toki, voisinhan mä vaikka tunnustaa sille nuo tunteeni mitä tähänkin vuodatin, mutta asiassa on yksi iso mutta, miksi en sitä tee.
Se, että hän "katosi langoilta" yhtäkkiä kertoo omaa kieltänsä hänen tunteistaan tai oikeammin siitä, ettei niitä ole.
Miksi siis ottaa yhteyttä, kun se on sama kuin meren ulapalle huutaisi?
Ei voi siis mitään, kärsittävä nyt tämä ja joskus sitten tulee taas joku, joka liikuttaa sisälläni jotain.
Nuoria ollaan, pk-seudulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jännämiehet saaneet taas naisten päät pyörälle.
Miksi aina kuvitellaan, että näin tapahtuu vain niille, jotka kiinnostuvat jännämiehistä?
Esim. se mies kenestä tämä aloitus kertoo, on sellainen aika ujo ja herkkä villakangastakkimies, ei mikään tatuoitu renttu tmv.
Tosin mun kokemuksen mukaan ujot miehet on pahimpia.
Varmaan joku klassinen jännämies olisi paljon helpompi tapaus, jos sellaisista kiinnostuisin.
Miks tätä aloitusta muuten alapeukutetaan? Voisko joku alapeukuttaja valaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutan: tuo kuuluu elämään. On normaalia. Tulee eroja ja toinen lähtee. Joskus lähtee itse. Ja se sattuu, mutta aika parantaa.
Ja miehiä TULEE lisää. Niitä, jotka räjäyttää tajunnan ja niitä, jotka kihelmöi muuten vain. Ei välttämättä joka nurkalla, mutta tulee kyllä. Ja tulee sellainen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää ja joka rakastaa myös. Ja hänen vuokseen, älä tyydy sellaiseen, jonka tunteista ei ota selkoa tai joka ei sytytä sinua. Kokemuksella tämän sanon. Ota se, joka räjäyttää tajunnan ja jonka vuoksi haluat jättää senhetkisen suhteesi. Minä en ottanut.
täti, keski-ikä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan: tuo kuuluu elämään. On normaalia. Tulee eroja ja toinen lähtee. Joskus lähtee itse. Ja se sattuu, mutta aika parantaa.
Ja miehiä TULEE lisää. Niitä, jotka räjäyttää tajunnan ja niitä, jotka kihelmöi muuten vain. Ei välttämättä joka nurkalla, mutta tulee kyllä. Ja tulee sellainen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää ja joka rakastaa myös. Ja hänen vuokseen, älä tyydy sellaiseen, jonka tunteista ei ota selkoa tai joka ei sytytä sinua. Kokemuksella tämän sanon. Ota se, joka räjäyttää tajunnan ja jonka vuoksi haluat jättää senhetkisen suhteesi. Minä en ottanut.
täti, keski-ikä
Mä pääsin vihdoin jännämiehestä eroon keski-iässä, mutta sitten löysinkin sen ihanan kilttimiehen. No muuten kiva, mutta se ei halua koskaan seksiä....Mä taas edes joskus haluaisin - korostan, edes joskus!
Miehissä on aina jotakin vikaa haha. Kuunnelkaa ämmät itseänne. Ette mitään miestä tartte ettekä ketään kaipaa. Kunhan kuvittelette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehissä on aina jotakin vikaa haha. Kuunnelkaa ämmät itseänne. Ette mitään miestä tartte ettekä ketään kaipaa. Kunhan kuvittelette.
Joo, paras olisi alkaa lesboksi ja ottaa miehiltä vaan siemenet.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan: tuo kuuluu elämään. On normaalia. Tulee eroja ja toinen lähtee. Joskus lähtee itse. Ja se sattuu, mutta aika parantaa.
Ja miehiä TULEE lisää. Niitä, jotka räjäyttää tajunnan ja niitä, jotka kihelmöi muuten vain. Ei välttämättä joka nurkalla, mutta tulee kyllä. Ja tulee sellainen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää ja joka rakastaa myös. Ja hänen vuokseen, älä tyydy sellaiseen, jonka tunteista ei ota selkoa tai joka ei sytytä sinua. Kokemuksella tämän sanon. Ota se, joka räjäyttää tajunnan ja jonka vuoksi haluat jättää senhetkisen suhteesi. Minä en ottanut.
täti, keski-ikä
Tässä toinen keski-ikäinen täti. En minäkään silloin nuorena sitä tajunnan räjäyttävää ottanut ja nyt löytyi toinen. Olen kuitenkin ollut jo 25v. naimisissa nykyisen kanssa. Tämä on ihan kauheata näin keski-ikäisenä, jotenkin nuorena oli helpompaa, ainakin minusta. Voi p*ska mikä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans ihan hirveän kova ikävä miestä jos tuli tapailtua pitkän aikaa :( nyt kaikki loppu
Sama juttu itselläni. Tosin pääsin miehestä jo hetkeksi yli mutta tänää se ymmärrys siitä miten paljon häntä kaipaan iski oikein kovasti ja itkin huutoitkua. Omasta tapauksesta jo lähes vuosi ja mietin milloin tämä loppuu. :/
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan: tuo kuuluu elämään. On normaalia. Tulee eroja ja toinen lähtee. Joskus lähtee itse. Ja se sattuu, mutta aika parantaa.
Ja miehiä TULEE lisää. Niitä, jotka räjäyttää tajunnan ja niitä, jotka kihelmöi muuten vain. Ei välttämättä joka nurkalla, mutta tulee kyllä. Ja tulee sellainen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää ja joka rakastaa myös. Ja hänen vuokseen, älä tyydy sellaiseen, jonka tunteista ei ota selkoa tai joka ei sytytä sinua. Kokemuksella tämän sanon. Ota se, joka räjäyttää tajunnan ja jonka vuoksi haluat jättää senhetkisen suhteesi. Minä en ottanut.
täti, keski-ikä
Kiitos.
Tiedänhän minä, että miehiä tulee lisää - on tullut ennenkin.
Niitä vain tulee niin harvoin (tähän mennessä tahti ollut vuonna 2006, 2010, 2014 ja 2016), että on turha odottaa taas mitään pitkään aikaan.
Ikää tulee ja pian huomaan, etten ole edelleenkään edennyt mihinkään - muutaman vuoden välein vaan joku romanssi ja siinä se.
No, ei auta kuin yrittää hyväksyä kohtalonsa.:)
En mä joka tapauksessa voisi pariutua muun kuin sielunkumppanin kanssa, joka olisi samaan aikaan paras ystävä ja rakastaja, elämänkumppani.
Tuntuu vaan joka kerta pahemmalta ja pahemmalta, kun pitkästä aikaa ihastuu ja homma menee puihin.
Syö luottamusta tulevaan kieltämättä aika tehokkaasti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Harmi että se mies en ole minä.
Mistä tiedät että et ole?
Kaipaan minäkin erästä miestä, niin että sattuu. En voi häntä saada kun varattuja ollaan. Kauan olen näin tuntenut. En tiedä tietääkö mies, ehkä aavistaa.
Mulla vähä samat fiilikset. Kaipaan exää välillä niin paljon. En ymmärrä miksi menin jättämään hänet. Olen ollut nykyisen miesystäväni kanssa jo lähemmäs 10 vuotta, lapsiakin meillä on.
Miehen kanssa ei niin hyvin mene, hän kyllä on umpirakastunut muhun (kuten exäni oli), haluaisin välillä jättää hänet mutten tiedä voinko tehdä niin uudelleen kenellekään.
Kuulin, että exällänikin meni liki viisi vuotta ennenkuin pystyi seurustelemaan muiden kanssa, nyt ollut pari vuotta saman naisen kanssa, ja olen kuullut tuosta suhteesta vain huonoa yhteisten kavereiden kautta.
Toivon että joskus ollaan molemmat erottu tahoiltamme huonoista suhteistamme ja tiemme kohtaisivat jälleen.. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa voi sanoa ääneen.