Mitä tehdä kun on hiljainen ja introvertti ja ei hyväksy luonnettaan

En kyllä tiedä yhtään. 

Täällä sama juttu. Minulla on toki monia ystäviä, mutta pelkään että olen tylsää seuraa kun en ole kovin puhelias tai ulospäinsuuntautunut. Sellainen viihdyttävä olemus ei vain tule minulta luonnostaan, ei ole mitään sanottavaa. Kadehdin hauskoja ja energisiä ihmisiä koska heihin on paljon helpompi ihastua.

Opetella hyväksymään luonteensa.

Lukekaa vaikka alkuun Susan Cainin Hiljaiset. Ihan oikeasti, oli jotenkin helpottavaa tajuta, mistä oikeasti on kyse ja että tähän liittyy paljon hyvääkin.

Itse olen opetellut tuosta luonteenpiirteestä pois. Mahdollista mutta vaatii työtä.

Mitä tarkoittaa, ettet hyväksy luonnettasi? Ihmisen luonne on sellainen kuin se on ja sen muuttaminen on hidasta tai mahdotonta. Sama kuin sanoisi, ettei hyväksy olevansa yli 190 cm pitkä, ja löisi aina päänsä joka paikkaan... Voihan niin tehdä, mutta ei se järkevää ole.

Jaa tällä teemalla taas tänään. Seksi päivittäisenä. Mitäs muita näitä olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opetellut tuosta luonteenpiirteestä pois. Mahdollista mutta vaatii työtä.

Paskapostaus. Tuossa mainittiin kaksi luonteenpiirrettä, ja todennäköisesti valehtelet.

Sinulla on muitakin luonteenpiirteitä, ei introverttius määritä koko luonnettasi. Mistä pidät itsessäsi? Ja mikä introverttiudessa on mielestäsi vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opetellut tuosta luonteenpiirteestä pois. Mahdollista mutta vaatii työtä.

Paskapostaus. Tuossa mainittiin kaksi luonteenpiirrettä, ja todennäköisesti valehtelet.

Anteeksi mutta miksi epäilet että valehtelen? Olen todella ollut ennen, noin 19-vuotiaaksi asti hyvin hiljainen, ujo ja introvertti ihminen. Koko kouluajan minua kiusattiin tästä. Sitten viimein päätin että en enää ole hiljaa vaan opettelen sosiaaliseksi. Aikuisiällä sen opinkin ja nykyään keskustelu on luontevaa. Teen työtä, jossa puhuminen, diplomaattisuus ja neuvottelutaidot ovat erittäin tärkeitä.

Introvertin on mahdollista oppia ekstroverttitaitoja ( ja toisinpäin). Silloinkin pitää muistaa, että se mistä saat enimmän osan energiastasi, pysyy pitkällä aikavälillä ennallaan. Valitusta elämäntyylistä huolimatta introvertti tarvitsee välillä rauhoittumista, nollaamista, itsekseen ajatustensa kanssa olemista tai vain lähimpien kanssa olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opetellut tuosta luonteenpiirteestä pois. Mahdollista mutta vaatii työtä.

Paskapostaus. Tuossa mainittiin kaksi luonteenpiirrettä, ja todennäköisesti valehtelet.

Anteeksi mutta miksi epäilet että valehtelen? Olen todella ollut ennen, noin 19-vuotiaaksi asti hyvin hiljainen, ujo ja introvertti ihminen. Koko kouluajan minua kiusattiin tästä. Sitten viimein päätin että en enää ole hiljaa vaan opettelen sosiaaliseksi. Aikuisiällä sen opinkin ja nykyään keskustelu on luontevaa. Teen työtä, jossa puhuminen, diplomaattisuus ja neuvottelutaidot ovat erittäin tärkeitä.

Tämä on hyvä esimerkki ekstroverttitaitojen hankkimisesta aikuisiällä.

Ekstroverttitaidot... Krääh. Eikös suurin ero introvertin ja ekstrovertin välillä ole se, että toinen lataa akkujaan yksin ja toinen seurassa? Introvertillakin voi olla hyvät sosiaaliset taidot. Ja se tarkoittaa muutakin kuin sitä, että puhutaan mahdollisimman paljon.

Etäisin ja hiljasiin ei tule otettua niin helposti yhteyttä, sillä sitä olettaa että he haluavat pitää sen etäisyyden. Tuosta voi syntyä vaikutelma, että hiljainen introvertti olisi luotaan työntävä, mutta itse pidän hiljaisista ja rauhallisista ihmisistä.

Tiedän kyllä miltä tuntuu olla hiljainen introvertti, sillä itsekin olen semmoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttitaidot... Krääh. Eikös suurin ero introvertin ja ekstrovertin välillä ole se, että toinen lataa akkujaan yksin ja toinen seurassa? Introvertillakin voi olla hyvät sosiaaliset taidot. Ja se tarkoittaa muutakin kuin sitä, että puhutaan mahdollisimman paljon.

Ei se ihan noinkaan mene. Introvertit kuormittuvat suuressa porukassa vain nopeammin kuin ekstrovertit. Akkuja molemmat latailevat samalla tavalla. Ja introvertit pitävät muutenkin yleensä pienemmistä ryhmistä.

Sama juttu täällä. Ja on tosi vaikea hyväksyä itsensä, kun muut eivät hyväksy. Aina olen se hiljainen, vaikka tosiaan olen paljon muutakin oikeasti!

Minä olen kokeillut nuorena sekä ekstrovertin näyttelemisen, että nykyään itsensä hyväksymisen luonnollisena itsenäni. Tämä hyväksyminen on kokemukseni mukaan PALJON parempi.

Minusta jopa onnistui ekstrovertin näytteleminen niin hyvin, että kukaan ei taatusti epäillyt minun olevan intro. Olin jopa ärsyttävän hölöttäjä, kovaääninen päällepuhuja. Joo, sain kavereita, sain miesseuraa, mutta mutta... Mikään siitä ei tyydyttänyt henkisesti, koska tiesin että MINÄ en ole saanut sitä seuraa, minä en saa  hyväksyntää ja rakkautta vaan vain se roolihahmo jota näyttelin. Pohjimmiltaan ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja hyväksyntää aidolle persoonalleen, eikä se auta että saa vaan seuraa kunhan "myy sielunsa", ja esittää sitä mistä toiset tykkää.

Jossain kolmenkympin iässä aloin väsyä siihen tyhjyyden tunteeseen joka tuli siitä että vietti näyteltyä roolihahmoelämää. Aloin vetäytyä yhä enemmän pois ihmisten seurasta, hakea yksinäisyyttä ja rauhaa. Ja siinä rauhassa hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Hyväksyin myös sen, että olen mieluummin yksin mutta aito itseni, kuin suosittu ja hyväksytty mutta valheellinen roolihahmo. Vuosien myötä minusta on tullut niin erakko, että minulle aidosti on ihan sama, mitä minusta muut ajattelee ja onko minulla seuraa vai ei.