Lue keskustelun säännöt.
Isä hylkäsi lapset uuden onnen takia. Miten selviämme tästä? :(
23.05.2016 |
Miten selviän ja miten etenkin lapset voi selvitä tilanteesta jossa isä valitsi uuden onnen eli "äitipuolen" lapsineen? Vanhan avioliiton lapset eivät enää mahdu kuvioon. Onko muille käynyt vastaavaa? Mistä saisimme vertaistukea? Yritän olla vahva mutta on niin vaikeaa kun heti herätessä totuus iskee kuin metrinen halko :( :(
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Sääli lapsia kyllä. Mutta näin siinä aina käy käy käy
Vain elämää ei sen enempää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa vahvasti vittu hoida itse yksin kun mikään ei koskaan kelpaa tilanteelta.
Tai mies on vaan paska.
Piditkö sitten hyviä aikoja ikuiseksi ansaituksi? Elämässä kun ei sitä ennusettavuutta ole niin tälläisiä "yllätyksiä" vaan tulee. Nyt et voi muuta kuin laittaa lapset kouluu ja mennä itse töihin ja sama huomenna. Ota asiat asioina ja käsittelet ne sellaisia kun ne vastaan tulee sen enempää dramatiosoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehelle on uusia omia lapsia? Kokeeko sun kanssa hankitut lapset sun lapsiksi?
Ei ole uusia omia lapsia. Kolme minun kanssani ja miten isä voisi kokea ettei he enää olisivat hänen lapsiaan vaan minun? En ymmärrä kysymystä? Avioliittomme aikana huolehdimme yhdessä lapsista mutta nyt huolehdin heistä yksin. Hänellä ei kuulemma ole aikaa ja minä pärjään kyllä ilman hänenkin apuaan.
Tässä vaiheessa sitten perheensä hylännyt isä ottaa yhteyttä, jos ottaa. Muistaa merkkipäivinä jos muistaa, soittaa jos haluaa kuulla kuulumisia. Sopii tapaamiset jos tahtoo nähdä. Oma isäni hylkäsi perheensä ja perusti uuden. Uusi vaimo kuoli ja uuden perheen lapsi muutti pois. Nyt itkee yksin, miksei lapset ja lapsenlapset soittele. Ottakoot itse yhteyttä jos tahtoo nähdä/ kuulla. Hän se meidät hylkäsi, enkä koe olevani velvollinen huolehtimaan tai soittamaan miten menee. Hän se valintansa teki ja pysykööt polullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääli lapsia kyllä. Mutta näin siinä aina käy käy käy
Aina? Tällä palstalla välillä tajuaa, miten erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät. Sääli lapsia indeed. Enkä nyt tällä paheksu niitä, joilla on todelliset ja hyvät syyt erota.
15 vuotta sitten, kun kaksoset olivat puolivuotiaita. Isä häipyi mitään sanomatta (luulin että kaikki on hyvin, mitään merkkejä ei ollut) uuden matkaan. 13 vuoteen ei lapsistaan kysellyt, sitten kun alkoi kiinnostaa niin teinit lateli ettei heitä kiinnosta p*skaakaan olla tekemisissä heidät hyljänneen isän kanssa, miksi vaivautua kun ei sekään vaivautunut. Minkä taakseen jättää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa vahvasti vittu hoida itse yksin kun mikään ei koskaan kelpaa tilanteelta.
Tai mies on vaan paska.
Lapset saa hylätä, jos ex ei miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa vahvasti vittu hoida itse yksin kun mikään ei koskaan kelpaa tilanteelta.
Tai mies on vaan paska.
Näitäkin tilanteita on vastaan tullut, jossa äiti on tietämättä provosoinut tilanteen siihen pisteeseen, että isä kääntää lapsille selkänsä äidin määritellessä sen millaista sen isyyden tulisi olla. Isän kusipäisyyttä ei voi silti tällä mitenkään puolustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap minkä ikäsiä lapset on?
6, 7 ja 1v7kk
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin. Nyt on uusi rakaskin jo ex niin lasten isä koittaa lapsiin olla yhteydessä, mutta teinit ja aikuinen lapsi ei enää halua tavata ihmistä joka heidät pienenä hylkäsi.
Tämä on monen perheensä hylänneen miehen kohtalo.
Ihan itse itselleen järjestämä, eikä suinkaan hylätyn vaimon aiheuttamana ( varmasti sitäkin joskus).
Ja vaikka aikuiset lapset haluaisivat omasta puolestaan yhteyttäkin pitää, ei suhteesta vaan tule enää sellaista kun välissä on monta menetettyä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.
Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!
Mikäs tätä vaivaa?
Miehen ex.
Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Miksi annatte tuon tapahtua? sanotte isälle ettette te kään hoida lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.
Tätä ihanne tilanetta ei voi kuin toivoa. Isä on niin hyvä jätkä, että jaksaa teeskenneellä pitävänsä lapsestaan, jota ei voi sietää johtuen, että lapsi on täysin kopio äidistään. Mutta te jaksatte aina hymyillä ja rakastaa kun olette niin paljon parempia ihmisiä vaikka lapsi olisi kuinka negatiivinen, eikä mikään ole koskaan hyvin ja kaikesta tehdään aina niin suurta draamaa.
Mitä tälläiseen voi sanoa, että ei saa tuota saatanallista syyllistämistä kuinka mielipide on täysin väärin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.
Niin huomaa. Miten sille nyxälle voi olla ihan fine se, että se uusi ihana täydellinen mies ei ole yhteydessä lapsiinsa...? Tilanteessa jossa lasten äiti ei halua tapaamisia estää. Niin kuin tässä ap:n tapauksessa. Mitä se siitä miehestä kertoo ja hänen ajatusmaailmastaan...No, jatkakaa vaan niiden ex-vaimojen syyllistämistä ja pilkkaamista....Yhdyn siihen mitä moni jo sanoi: sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, miten nyxät on täällä vauhdissa. Ne, jotka ottivat hyvin tervetuleensa vastaan sen asian, ettei heidän nykyinen miehensä ole yhteydessä lapsiinsa.
Tätä ihanne tilanetta ei voi kuin toivoa. Isä on niin hyvä jätkä, että jaksaa teeskenneellä pitävänsä lapsestaan, jota ei voi sietää johtuen, että lapsi on täysin kopio äidistään. Mutta te jaksatte aina hymyillä ja rakastaa kun olette niin paljon parempia ihmisiä vaikka lapsi olisi kuinka negatiivinen, eikä mikään ole koskaan hyvin ja kaikesta tehdään aina niin suurta draamaa.
Siis isä ei pidä lapsestaan, mutta on hyvä jätkä? Aikoinaan kuitenkin rakastanut lapsen äitiä, joten miten muka voi olla lähtökohtaisesti miehestä vastenmielinen perusluonne? Taitaa tämä "hyvä jätkä" kohdistaa exäänsä kohtaan tuntemat negatiiviset tunteet omaan lapseensa. Vaikka vanhempi lapseni vetää draamaa kuten exäni, rakastan häntä yli kaiken.
Mikäs tätä vaivaa?