Nuoret entistä mielisairaampia

Vierailija kirjoitti:

Psykoosilääkkeiden käyttö lisääntyi tyttöjen osalta 65% ja poikien 45%.

Missä ajassa? Lähde?

Vastaa näihin niin keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosilääkkeiden käyttö lisääntyi tyttöjen osalta 65% ja poikien 45%.

Missä ajassa? Lähde?

Vastaa näihin niin keskustellaan.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-nuorten-aikuis…

Lännen Media: Nuorten aikuisten mielialalääkkeiden käyttö lisääntynyt rajusti

Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan kahdeksan viime vuoden aikana esimerkiksi nuorten naisten psykoosilääkkeiden käyttö kasvoi 63 prosenttia. Miehillä kasvu oli 45 prosenttia. Psykoosilääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöihin.  

Syitä masennuslääkkeiden käytön kasvuun ei tiedetä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessorin Jaana Suvisaaren mukaan on vaikea sanoa, ovatko mielenterveysongelmat lisääntyneet.

Psykoosilääkkeitä käytetään käytöshäiriöihin ja se ei tarkoita varsinaisesti mielisairauksien lisääntymistä, vaan kertoo ristiriidoista lapsen (nuoren) pään sisällä. Johtuu minusta vanhempien itsekkyydestä, joka taas ei oikeastaan ole rakkaudettomuutta, vaan nämä joutuivat pelastamaan itseään omalta lapsuudeltaan kasvattaessaan omia lapsiaan, jotka sitten eivät saanet riittävää hoivaa.

"Syytä kasvuun ei tiedetä", veikkaanpa, että se on se, että niille on löydetty nämä uudet käyttöaiheet nimenomaan.

3

Niitä vain määrätään herkemmin. Ei saa terapioita, lääkkeitä vaan naamariin.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosilääkkeitä käytetään käytöshäiriöihin ja se ei tarkoita varsinaisesti mielisairauksien lisääntymistä, vaan kertoo ristiriidoista lapsen (nuoren) pään sisällä. Johtuu minusta vanhempien itsekkyydestä, joka taas ei oikeastaan ole rakkaudettomuutta, vaan nämä joutuivat pelastamaan itseään omalta lapsuudeltaan kasvattaessaan omia lapsiaan, jotka sitten eivät saanet riittävää hoivaa.

Lääkkeitä syödään vain sairauksiin ja selvä mielisairaus tuokin on.

Diagnosointi on siis lisääntynyt, ja lääkärit hoitavat julkisella puolella lääkkeillä, koska se on kustannustehokasta. Annetaan hulluille nappeja, jotta ne pysyvät poissa silmistä. Suomalaiset ovat olleet heimokansaa, ja täällä pariuduttiin pitkän aikaa vain saman heimon jäsenten kesken. Siksi geenipoolimme on sellainen, että Itä-Suomessa skitsofrenian esiintyvyys on maailmanluokkaa. Banjokansaa, sano.

En ole ap, mutta tässä linkki uutiseen:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-nuorten-aikuis…

Arvelen, että näiden lääkkeiden lisääntyy entisestään. Nuoret ovat menettäneet tulevaisuudenuskonsa. Vanhemmista monet ovat työttöminä, mikä heijastuu väkisinkin nuoriin ja nuorten itsensä työttömyys on valtava. Koulutukseen ei enää pääse, jos on jo joku koulutus, vaikka se olisi alalta, joka ei työllistä. Ensikertalaiskiintiöt korkeakouluihin ovat niin suuret, että päästäkseen sisään tulee saada pääsykokeissa aivan kärkiparhaimmistoon yltävät pisteet.

Hallituksen koulutusratkaisujen myötä tulemme menettämäään yhä useamman nuoren tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta tässä linkki uutiseen:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-nuorten-aikuis…

Arvelen, että näiden lääkkeiden lisääntyy entisestään. Nuoret ovat menettäneet tulevaisuudenuskonsa. Vanhemmista monet ovat työttöminä, mikä heijastuu väkisinkin nuoriin ja nuorten itsensä työttömyys on valtava. Koulutukseen ei enää pääse, jos on jo joku koulutus, vaikka se olisi alalta, joka ei työllistä. Ensikertalaiskiintiöt korkeakouluihin ovat niin suuret, että päästäkseen sisään tulee saada pääsykokeissa aivan kärkiparhaimmistoon yltävät pisteet.

Hallituksen koulutusratkaisujen myötä tulemme menettämäään yhä useamman nuoren tulevaisuuden.

Eli ei hoideta alkusyitä, vaan piilotellaan ongelmia. Todella sairas yhteiskunta, kun tuhoaa nuoret! On homekoulut, mieliala- ja psykoosilääkkeet, saastuneet vedet ja ruoat. Huh huh.

Olen kyllä huomannut että häiriintyneiden ja sairaiden lasten määrä on lisääntynyt, kun menin pitkän tauon jälkeen takaisin töihin lasten pariin. Jotakin on tapahtunut ihan lähivuosina, minkä takia lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Kollegat ympäri Suomen on olleet samaa mieltä kun olemme keskustelleet asiasta.

Loiset lisääntyneet. Psykoosilääkkeet esim. estävät toksoplasman lisääntymisen, ja siten auttaa potilaita.

Drugs used in the treatment of schizophrenia and bipolar disorder inhibit the replication of Toxoplasma gondii.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12837520

Treatment Approaches to Toxoplasmosis and Schizophrenia

http://www.stanleyresearch.org/patient-and-provider-resources/toxoplasm…

Background: Antipsychotics as antiprotozoal agents

Vierailija kirjoitti:

Niitä vain määrätään herkemmin. Ei saa terapioita, lääkkeitä vaan naamariin.

Tätä veikkaisin minäkin. Ja olen yksi näistä nuorista, joille tarjottiin antipsykoottista lääkitystä ihan muuhun kuin psykoosiin. Kärjistetysti tilanne meni niin, että kerroin lääkärille, etten pysty luottamaan ihmisiin, mistä lääkäri päätteli minun olevan paranoidi -> psykoosilääkitys.

Kieltäydyin tietenkin.

Ketipinoria, joka on psykoosilääke, määrätään nuorille ja aikuisille yleisesti nukkumisvaikeuksiin ja epämääräiseen ahdistukseen. Saadakseen Ketipinor-reseptin, ei tarvitse olla vakavia ongelmia.

Psykoosilääkettä olisi minullekkin kirjoitettu. Käskettiin laittamaan rastia paperilla oleviin kysymyksiin. Lääkäri hipelöi paperia hetken ja ilmoitti kirjoittavansa lääkettä. Muita hoitomuotoja ei tarjottu. Lääkkeistä ei tarjottu edes lakisääteistä tietoa. Yllättääkö että jäi hakematta. Oireet loppuivat hetkessä e-pillereoden lopetuksen jälkeen

Antipsykoottisten lääkkeiden käyttö on lisääntynyt, koska niitä määrätään ihmisille aivan liikaa. Kaikkia tavallisiakin ongelmia ollaan ylidiagnosoimassa. Sitä kun ei tietenkään voi olla vain surumielinen jonkin asian johdosta, vaan se on masennus, kuolemaa pohdiskelevat nuoret ovat poikkeuksetta itsetuhoisia ja autismi on kuitenkin loppujenlopuksi sama asia psykoosin kanssa. Sitten esim. Tammiharjun nuoriso-osastolla oli käytäntö, että kaikille annettiin iltaisin ketiapiinia (Ketipinor) unilääkkeeksi, riippumatta siitä, oliko uniongelmia vai ei. Ketiapiini on siis antipsykoottinen lääke, jota voi pieninä annoksina ottaa myös unilääkkeeksi.

Monet tuntevat sen ongelman, että hoitoa ei saa silloin, kun sitä tarvitsee. Tämä on ihan oikea ongelma, kun jostain syystä puhetta ei oikein tahdota uskoa. Ei riitä, kun sanoo, että "minulla on paha olla", vaan asiasta pitää usein olla jotain näyttöä. Siksi voi olla vaikea uskoa, että jotkut Suomessa kokevat tämän ongelman täysin päinvastaisena.

Jos nuorella on jo historiaa jonkinlaisten mielenterveysongelmien kanssa tai muita ongelmia (esim. alkoholismia perheessä) niin sellaisille nuorille tuputetaan väen vängällä kaikenlaisia mielenterveysdiagnooseja ja niihin ensisijaisena hoitona vahvat lääkitykset. Minä itse jouduin tämän uhriksi väärindiagnosoidun Aspergerin seurauksena. Ensin minulla diagnosoitiin psykoosi (jota tietysti lääkittiin ketiapiinilla, jonka annostelu todettiin muutamaa vuotta myöhemmin aivan liian suureksi). Sitten yritettiin diagnosoida masennusta ja skitsofreniaa, kunnes lopulta huomattiin, että minulla on vain Aspergerin oireyhtymä, eikä minulla ole koskaan ollutkaan mielenterveysongelmia. Siitä huolimatta joudun joka kerta lääkärissä käydessäni todistelemaan henkistä hyvinvointiani ja lääkärit ovat koko ajan repimässä sanojeni takaa mitä kummallisimpia piilomerkityksiä, koska heitä niin huolettaa minun vointini, kun minulla on tällainen "historia". Minun fyysisiä vaivojani ei ole aina hoidettu, sillä lääkäri on ollut sitä mieltä, että henkiset ongelmani ovat nyt kiireisempiä hoidettavia, eikä minua uskota kun sanon, ettei minulla ole henkisiä ongelmia. Sen kun kuulemma näkee minun kasvonilmeistäni ja voimakkaista tunnereaktioistani, että minulla on psyykkisiä ongelmia, eikä sana "Asperger" kelpaa selitykseksi poikkeavalle käytökselle. Sitten minut laitetaan M1-lähetteellä psykiatrisille osastoille missä todetaan heti ensimmäisenä päivänä, ettei minulla taaskaan ollut mitään syytä tulla sinne. Olen jutellut asiasta toisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Tähän joukkoon kuuluu mm. entisiä syömishäiriöpotilaita, oppimisvaikeuksista kärsiviä sekä yksi lievästi kehitysvammainen henkilö, joilla kaikilla on traumaattisiakin kokemuksia vääristä diagnooseista, väärin määrätyistä lääkkeistä ja elinikäisestä mielenterveyspotilaan leimasta.

Nykyisin normaliuuden raja on entistä matalammalla. Katselin tuossa juurikin käytöshäiriöisten erityisluokan uusia oppilaita ja 100% olivat poikia.

Veikkaisin isoksi osatekijäksi 90-luvun lamaa. Tuli paljon konkursseja, joista kärsivät silloin nuoret ja lapset. Vanhemmat masentuivat ja alkoholisoituivat, oli velkataakkaa, itsemurhia. Nuoret valmistuivat suoraan kortistoon. Mielenterveyspalveluja ajettiin vauhdilla alas. Koulutuksesta tingittiin, lomautuksia opettajille, vanhenevat oppimateriaalit etc. Alkoi pätkätöiden aika.

En tiedä näistä nuorista, mutta muistan miksi 20 vuotta sitten nuorilla oli epämääräistä ahdistusta. Syynä oli se, että koulutusjärjestelmää muutettiin kaikilla tasoilla liian itsenäiseksi ja vapaaksi, niistä puuttui struktuuri ja valvonta. Yliarvioitiin nuorten kyky motivoitua ja itseohjautua käymään koulu tehokkaasti ja nopeasti. Kuitenkaan suuri osa nuorista ei tähän kyennyt, kun siellä koulutuksen loppupäässä häämötti epämääräinen työelämä josta ei jotenkin saanut otetta ja johon liitettiin hirveitä paineita; pitäisi olla yli-ihminen pärjätäkseen siellä. Tiedän paljon nuoria, jotka menestyivät erinomaisesti peruskoulussa ja lukiossa, koska koulupäivien struktuuri tuki oppimista. Porukan mukana mentiin eteenpäin ja päivissä oli rytmi. Tehtävät piti palauttaa ajoissa joten ne tuli palautettuakin. Korkeakouluopinnoissa nämä älykkäät oppilaat alkoivat sitten venyttää viimeistään sitä lopputyötä, elättää itsensä hanttihommissa ja ahdistua. Paineet kasvoivat, mikään ei edennyt, itsetunto laski. Koulutusta vastaavat työtehtävät tuntuivat karkaavan jonnekin itselle saavuttamattomiin. Tai sitten niitä ei vain ollut, ja nuori huomasi tuhlanneensa vuosikausia tutkintoon, joka ei työllistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin normaliuuden raja on entistä matalammalla. Katselin tuossa juurikin käytöshäiriöisten erityisluokan uusia oppilaita ja 100% olivat poikia.

Isot luokkakoot, eikä avustajia. Opettajissa huonoja kurinpitäjiä, ei auktoriteettia. Siksi vilpertit pitää saada erityisluokkaan. Sinänsä hyvä kaikille, ei erityisluokka estä opiskelemasta sielläkin. Kunhan ei leimata. Huono isänmalli monella pojalla ja ei kasvatustaitoja, kun omakin käytös on mitä on.

Epärealistiset odotukset normaalista arjesta. Tämä on se ongelma varsinkin nuorten naisten kohdalla. Liikaa hömppasarjoja tyyliin Sinkkuelämä ja sitten vielä tavoitellaan omaan tasoon nähden aivan liian korkeatasoista kumppania. Ihmekös tuo jos masentuu tai sairastuu.