Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä miehestä ja suhteesta?
22.05.2016 |
Olen seurustellut kohta vuoden mukavan miehen kanssa, mutta suhteessamme on itseäni häiritseviä tekijöitä:
- seksissä mies keskittyy ns. panemiseen, ja esileikki unohtuu. Tämä oli suhteen alussa ihan ok, mutta tarvitsisin nykyisin vähän enemmän lämmittelyä. Olen aiheesta sanonut miehelle useasti ja hän kuulemma ymmärtää ja tsemppaakin seuraavalla kerralla. Mutta sitten tämä taas unohtuu.
- olen sairastellut (lähinnä flunssia) useamman kerran tässä, ja välillä mies on ihana ja tulee töiden jälkeen tuomaan minulle ruokaa ja hellii. Välillä taas on todennut, ettei tehdo sairastua itse, eikä edes ovesta viitsi heittää kauppakassia, kun olen ollut korkeassa kuumeessa. Sain myös yhden pahemman sairaskohtauksen ja pökerryin töissä. Kertoessani tästä, mies oli hyvin huolissaan. Lopputulema kuitenkin oli, että hän ei tarjoutunut/suostunut minua näkemään tai saattamaan kotiin kyseisenä päivänä, vaikka työskentelemme vierekkäisissä rakennuksissa ja kohtaus sattui juuri päivän lopussa. Hän mieluummin meni erääseen harrastukseensa, vaikka olisi voinut minut nähdä ennen sitä eli ei olisi joutunut edes skippaamaan omia juttujaan. Ilmaisin tästäkin mielipahani, mutta vasta päivien päästä mies myönsi/tajusi, että olisi ollut mukavampaa, jos hän olisi ollut huomaavaisempi.
- joulu ei ole hänelle tärkeä, mutta olimme suunnitelleet viettävämme joulupäivän yhdessä. Mies oli jopa oma-aloitteisesti tehnyt listan, mitä voisimme kyseisenä päivänä tehdä ja mitä ruokaa syödä yms. koska minä pidän joulusta. Kuitenkin juolun lähestyessä mies alkoi dissaamaan kaikkia jouluvalmisteluitani (joihin hän ei joutunut mitenkään osallistumaan), ja marisemaan, ettei sitä nyt mitään tarvitse tehdä. Olin jo sanonut hänelle, ettei minulle tarvitse hankkia lahjaa ja tuon suurimman osan jouluruuista mukanani, eli muutaman elintarvikkeen kun hankkisi, niin hyvä. Lisäksi olin tuomassa jouluvalot ja muutamia koristeita hänen luokseen, koska minusta ne ovat tunnelmalliset. Lopulta ärsyynnyin miehen marinoista ja vastahankaisuudesta niin, että totesin viettäväni joulupäivän mieluummin itsekseni. Olimme muutaman päivän käytännössä ilman kontaktia, koska itselläni oli joulukiireitä, kunnes aattona mieheltä tuli anteeksipyyntö ja hän totesi, että haluaa viettää joulua kanssani. Hän oli käynyt jopa kaupassa ostamassa konvehtirasian minulle lahjaksi, laittanut lahjanarua koristeeksi asuntoonsa ja tehnyt minulle riisipuuroa.
Eli: mitä ihmettä teen miehen kanssa, joka on muuten herttainen ja mukava, mutta ei tunnu oikein koskaan ymmärtävän harmistuksia (olivat ne isoja tai pieniä) kuin suurella viiveellä ja ikävä kyllä usein pitkän riitelyn päätteeksi? Lisäksi hän ei ole lainkaan luotettava käytöksensä suhteen: välillä hän on aivan ihana ja välillä olen kuin puulla päähän lyöty hänen käytöksestään. Miehen sosiaaliset taidot eivät ole kovin kaksiset, ja uskon hänen yleensä tarkoittavan hyvää, mutta lopputulos ei usein ole kovin onnistunut.
Tämä jatkuva soutaahuopaa -meiniki, mitä meillä on vain todella raskasta, koska ensin tapahtuu asia x, josta en pidä, kerron tästä, mies ei tajua, jankkaamme asiasta, ja jossain vaiheessa mies sitten ilmeisesti hiffaa minun näkökulmani. Onko tämä suhde ihan tuhoon tuomittu, koska haemme ilmeisesti ihan eri asioita emmekä osaa keskustella.....
Kommentit (8)
En jaksanut lukea loppuun asti, sanon vaan, että jos suhteenne mietityttää/ahdistaa/stressaa sinua kovin ja pelkäät olla miehen luona yötä, ei se ole ihan normaali suhde. Ja tuo pihalle nakkaaminen nyt ylittäisi ainakin mun sietorajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi noin ahdistavaa suhdetta.
Avauksessa olevat asiat oli mun mielestä vielä sellaisia, että parisuhteessa voi olla riitoja, kun ajatellaan asioista eri tavalla.
Se asunnosta ulosheittäminen vaikutti kuitenkin huonolta, se pitäisi ainakin puhua selväksi, jos haluaa jatkaa. Myös jos teillä on ollut tuollainen iso riita, että olet sanonut todella rumasti, sekin pitäisi selvittää. Musta nuo on ne vakavimmat jutut, jotka kyseenalaistaa sen, voiko luottamus olla hyvä ja suhde jatkua hyvänä.
Mutta niin. Rakastatko miestä ja jaksatko rakastaa, jaksatko tulla vastaan myös häntä silloin kun hän ei ymmärrä sinua? Entä mies, jaksaako hän tulla sinua vastaan ja kokeeko rakastavansa sinua?
Sinä pahastuit, sinä olit suunnitellut, sinä harmistuit jne jne. Miehen pitäisi olla jatkuvasti saatavilla silloin kun sinä haluat, tai muuten on ongelma. Ehkäpä mies on tottunut siihen että aikuine ihminen osaa järjestää itselleen kyydit ja ruokaa. Kuulostat aika vaativalta. Ei teissä kummassakaan välttämättä vikaa ole, täytyy vain opetella eri tapoihin toimia.
Ihan esimerkkinä tuo että sopimanne aika muuttui, mutta oletit silti että mies on puhelin kädessä eteisessä odottamassa lähtölaukausta. Ehkäpä mies ajatteli että ok, hän hoitaa jonkin asian alta pois ja tulee sitten. Ihan yhtä hyvin hän olisi voinut pahastua ja harmistua aikataulun muutoksesta ja kiukutella niinkuin sinä.
Jos riidan aikana mulle aletaan huutamaan ja sanomaan pahasti niin itsekin vauhdittaisin poistumista kädestä jos ei normaali puhe mene jakeluun. Kuulostaa että ihan syystä mies sinut ohjasi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2&4: tuota ahdistumista juuri mietin, tämä on kokemukseni perusteella aika raskas suhde, joskin on siinä paljon hyvääkin.
5: keskusteluyhteys meillä on hieman puutteellinen, asioista keskustellaan, jos minä niistä keskustelen, mutta jotenkin keskustelut jäävät puolitiehen, kun mies ei joko minua ymmärrä tai myöhemmin kun ymmärtää, niin aihe vaihtuu jotenkin aina johonkin muuhun. Mies on siis hyvin puhelias ja toistelee itseään paljon, ja usein keskustelu menee siihen, että hän aloittaa "jo muinaiset roomalaiset" (tosin mitö suhteessa on tapahtunut joskus ihan alussa). Hänelle itseilmaisu on hankalaa, joten kuuntelen kaikki jaarittelut, jotka olen kuullut miljoonakertaa aiemminkin, mutta lopputuloksena on sitten se, että kello on yli puolen yön, kun aletaan päästä asiaan. Olen myös yrittänyt miestä hoputtaa tai ohjata itse aiheeseen, mutta yleensä hän jäätyy aivan täysin tällaisesta "painostuksesta". Ja jos ja kun keskustelua jatketaan seuraavana päivänä, alkaa keskustelu hänen kanssaan aina nollasta.
ap
Et ole valmis parisuhteeseen. Todella ärsyttävää toi sun vinkuna pikkuasioista. Oot helvetin itsekäs ja itsekeskeinen.
Ja jatkoa kun ei mahtunut:
- erään pahemman riidan yhteydessä (jossa tulin sanoneeksi hyvin pahasti ja myönnän menettäneeni täysin malttini, en kuitenkaan fyysisesti uhannut miestä) mies tarttui minuun keskellä yötä ja heitti pihalle. Sain tuosta tarttumisesta/riepottelusta mustelman kylkeen. Minulla ei ole autoa ja kotimatka oli useita kilometrejä pakkasessa. Miehellä meni kirjaimellisesti VIIKKOJA nähdä tässä asiassa minun näkökulmani, että pelottaa tulla hänelle yöksi, koska en tiedä, miten hän käyttäytyy ja milloin hän viskaa minut pellolle. Hänestä siis minä siis ylireagoin tuohon tarttumisepisodiin eikä siinä ollut mitään ihmeempää, joskin hän sanoi, ettei hänen olisi pitänyt menettää malttiaan tuolla tavoin. Hän ei silti koe itseään väkivaltaisesksi, ja tosiaan viikkojen jänkkäämisen jälkeen ymmärsi, että tilanne saattoi olla pelottava minulle.
- pieni typerä episodi, mutta: olimme sopineet näkevämme lauantaina, kunhan ystäväni lähtee kotiinsa (oli siis luonani yötä). Meillä on nyt hyvin kiireiset aikataulut, joten emme saa muuta hetkeä nähdä vähään aikaan. Ystäväni lähtö viivästyi tunneilla, mistä olin todella pahoillani, koska se oli suoraan pois yhteisestä ajastamme. Lisäksi olin sanonut, että noin klo 12-14 mies voisi tulla luokseni, ja tämän jouduin siirtämään klo 15:sta. Ystäväni lähdettyä mies sitten ilmoitti "ok, no, käyn nyt sitten suihkussa". Olin aika puulla päähän lyöty, koska hänellä oli koko aamu aikaa noihin puuhiin, ja erään menon takia yhteien aikamme loppuisi jo kello 19. Mies oli tulossa siis bussilla, jolloin kestää noin tunti saapua luokseni. Eli yhteistä aikaa olisi enää 2h - miehen suihkut yms. Ärsyynnyin siis tästä suihkussa käymättömyydessä ja hidastelusta, mitä mies taas ei voi ymmärtää. -Kunnes nyt äsken laittoi viestiä, että tajusi, mistä harmistuin (olin tätä jo eilen yrittänyt selittää.......).
ap