Masentunut mies, miten olla itse masentumatta ja jaksaa eteenpäin?
Meillä on miehen kanssa yhteiseloa takana 20v ja lapsemme ovat 10v, 7v ja 5v kaksoset. Viime vuodet ovat olleet tosi rankkoja, koska mies sairastui masennukseen ja tuntuu, ettei parannusta tapahdu ollenkaan ja olen käytännössä yksin vastuussa lapsista sekä arjen pyörityksestä ja sen lisäks pitäis vielä yrittää miestäkin tsempata.
Alan olla totaalisen loppu. Välillä tuntuu, (vaikka ajatus onkin kamala) että ois paljon helpompaa yksin lasten kanssa. En siis millään muotoa hyväksy puolison jättämistä sillon, kun tämä on sairas, mutta epätoivo iskee välillä, kun näyttää siltä, ettei miehen olotila ollenkaan parane. Mies syö lääkkeitä ja käy terapiassa, mutta mitään merkittävää parannusta ei ole tapahtunut. Enimmäkseen mies vaan on eikä tee mitään.
Vähän ennen tätä miehen masennuksen alkamista hän sai yt-neuvottelujen myötä lopputilin töistä ja sitten tapahtui muutama muukin ikävä asia, jotka varmasti edesauttoivat masennuksen "puhkeamista".
Kaipaan niin sitä toista aikuista jakamaan tämän arjen, en vaan jaksais enää millään olla yksin parisuhteessa. Mistä saisi itselleen voimaa jaksaa tässä suossa, etten vielä kaiken kukkuraksi itse sairastu masennukseen? Se tästä vielä puuttuisi.
Kommentit (50)
Kannattaa sekin ottaa vielä huomioon, että vakavan masennuksen sairastaneilla on iso riski sairastua uudelleen masennukseen. Ei siis riitä, että tuosta ajanjaksosta paranisi kun henkilöllä on todennäköisyys sairastua uudelleen. Etenkin jos henkilöllä itsellä ei ole halua/valmiuksia ottaa vastuuta paranemisestaan.
Onko ap valmis ottamaan sen riskin, että asiat eivät muutu kenties koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että miehelle on ehdotettu, että hoito tapahtuisi muualla kuin kotona, mutta tähän mies ei ole suostunut. Mitä jos ottaisit yhteyttä terapeuttiin ja puhuisit tästä vaihtoehdosta. Kertoisit omasta ja perheesi jaksamisesta. Terapeutti voisi hyvinkin saada miehesi mielen muuttumaan, kun tietää, mikä tilanne on kotona.
Terapeutti on tietoinen, että mun jaksaminen alkaa olla kortilla. Hän on puhunut tästä miehellekin, mutta edelleenkään mies ei ole suostunut menemään hoitoon muualle kun kotiin. Pakkohoitopäätöstä ei voida tehdä, koska sen kriteerit ei täyty.
Joku päätös tähän on kyllä saatava, hyvin vakavasti olen harkinnut asumuseroa joko niin, että minä muutan pois lasten kanssa tai sitten mies. Miehen olis tietysti paljon helpompi muuttaa kun mun ja lasten. Erota en välttämättä haluaisi, mutta tällä hetkellä yhteiselokin tuntuu mahdottomalta, koska jollain tavalla koti tuntuu "vankilalta" ja kaikkialla muualla on parempi olla kun kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sekin ottaa vielä huomioon, että vakavan masennuksen sairastaneilla on iso riski sairastua uudelleen masennukseen. Ei siis riitä, että tuosta ajanjaksosta paranisi kun henkilöllä on todennäköisyys sairastua uudelleen. Etenkin jos henkilöllä itsellä ei ole halua/valmiuksia ottaa vastuuta paranemisestaan.
Onko ap valmis ottamaan sen riskin, että asiat eivät muutu kenties koskaan?
Näin olen sen itsekin ymmärtänyt, että masennus saattaisi tulla myös uudestaan. Mies ei tosiaan juuri muuten ole omaa parantumistaan edistänyt, paitsi että lääkkeitä syö ja käy terapiassa.
En todellakaan tiedä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos tämä tilanne ei muutu, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kun ero tai vähintäänkin ensin asumusero. Jos tilanne jatkuu tällaisena, niin varmaan hyvin todennäköisesti oma masennukseni pahenee ja kuka sitten siinä kohtaa huolehtis lapsista...
ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, mutta kaikki ei välttämättä koskaan parane masennuksesta. Oletko ajatellut mitä ehdottomuutesi aiheuttaa lapsille? Sairas ympäristö sairastuttaa lopulta läheiset. Ei se ole hylkäämistä, jos ajattelee muitakin kuin itseään.
Nainen jättää sairastuneen miehen: peukut 18-2.
Mies jättää sairastuneen naisen: peukut 0-50?
Vierailija kirjoitti:
No jos miehellä ei ole mitään motivaatiota edes yrittää parantua niin kyllä mä eroaisin. Kivittäkää vaan, muttei se ole lapsille tai puolisolle hyväksi, että elämä pyörii masentuneen ympärillä! Kuten joku täällä kirjotti, niin masentunut sairastuttaa ajan myötä myös läheisensä!
Samaa mieltä!
Miten se voi oll niin vaikeeta erota?
Tästä en tiedä, mutta täytyypä selvittää. Kiitos tästä tiedosta.
ap