Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vilpitön kysymys asioiden hoidon viime tippaan jättäjille?
21.05.2016 |
Tämä on tällainen ihmismieltä luotaava kysymys, miten erilailla tyypit asennoituu asioihin. Jos olet viimetipanihminen, Oletko niin optimisti, että aina uskot asian järjestyvän vaikka vara-aikaa ei enää ole?
Etkö pelkää esim. ilmoittautuessa/lippujen varaamisessa että paikat ovatkin menneet? Etkö huolehdi jos aiot ostaa vaikkapa häälahjan vasta ajomatkalla, että tuleekin jokin liikenneongelma etkä ehdikään käydä matkan varrella olevassa (ainoassa) kaupassa tai että se on poikkeuksellisesti suljettu? Tai etkö pelkää, ettet löydäkään ajoissa parkkipaikkaa jos menet uuteen paikkaan vaikka lääkärin vastaanotolle? Tai jos sinun pitää palauttaa jokin opiskelutyö tiettyyn aikaan mennessä, etkö hermoile että vaikkapa nettiyhteys katkeaa juuri ennen 'lähetä' -napin painallusta?
Itse olen ihminen, joka varautuu aina kaikkeen (mikä on sekä huono että hyvä juttu) ja nyt olen ihan viime aikoina sekä töissä että siviilielämässä huomannut miten viime tipassa moni asiat hoitaa. Erot suhtautumistavoissa kiinnostavat minua.
Kommentit (44)
Mulla on diagnosoitu add ja siihen liittyy vaikeus hahmottaa ajankulua. Muistan, miten jo lapsena aina yllätyin, että ahaa joulu onkin jo huomenna tms. Nyt aikuisenakin yllätyn aina siitä, miten joku kaukana tulevaisuudessa siintävä deadline ei yhtäkkiä olekaan niin kovin kaukana.
Olen levoton ihminen, ja oikeastaan turhaudun jos olen liian ajoissa. Tulee vaan sellanen "mitäs nyt" -fiilis. Jos olen ajoissa esim. juna-asemalla, keksin jotain aikaakuluttuvaa tekemistä (käyn esim. kahvilla), kunnes huomaan, että meinaan myöhästyä junasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42 (add)
Auttaako sua ihan konkreettiset ajanhallinat kuten kännykässä muistutukset piippaamaan. Jos vaikka menet kahville junaa odottaessa niin heti kello soimaan tarvittavaan aikaan?
Ensin aikaa on aivan kamalan paljon. Ajattelen, että ehdin tehdä sitä ja tuota ennen kuin on lähdettävä esim. konserttiin. Puuhailen siis, ja sitten yht'äkkiä katsahdan kelloon, ja sitten onkin kiire! En tykkää laittautua ja vihaan vaatteiden valitsemista. Nyt teenkin sen alta aikayksikön. Ja sitten lievää ylinopeutta liikenteeseen!
Pitkästyn hirveästi odottelussa. En malttaisi vain olla ja töllötellä omalla paikallani konserttisalissa, kun maailma on täynnä asioita, joita voisi tehdä sillä aikaa... Eli kaipaan sitä hyvää stressiä, jonka viimehetki tuo, ja olen täysillä kiinni asioissa, jotka muuten menisivät vähän huuhailuksi.
Toisaalta kyllä suunnittelen paljon kaikenlaista viikonlopun tehtävistä ja viikon ruokalistoista alkaen. Olen ihan toimiva töissä. En koe olevani huolimaton ja homssuinen. Mutta monesti mottoni on: "Ellei viimehetkiä olisi, mitään ei tulisi tehdyksi".
Outo tyyppi, ja selitystä en tiedä.
Alue: Aihe vapaa
Ap tässä.
Olipa mielenkiintoista lukea noin eri tapoja hahmottaa aikaa ja deadlineja.
Jos minulla olisi vaikka joku opiskelutehtävä palautettava klo 24 en voisi kuvitellakaan palauttavani sen 23.58 tai että ajattelisin vaikka edellispäivänä että ehtiihän tässä. Koska mitä tahansa voisi tapahtua: läppäristä loppua akku, itse vaikka saisi palovamman sormiin ettei voi näpytellä...
Tässä onkin syy, miksi en pysty olemaan viimetippaaja. Pelkään ja varaudun tyyliin kaikkeen mahdolliseen. Se on stressaavaa ja tyhmää. Olen myös äärettömän tunnollinen ja vastuullinen silloin, jos asia koskee muita ihmisiä. (Omia juttuja kuten ikkunanpesua voin kyllä lykätä loputtomiin). Haluan lunastaa lupaukset sataprosenttisesti. Tämä ominaisuus ei tee elämää helpoksi.