Valtaosa töistä on sellaisia, joihin ei oikeasti mitään koulutusta tarvittaisi

Minä itse olisin kovasti kaivannut kisälli, mestari ja oppipoika järjestelmää, jossa opiskelija on ns. yksityisopetuksessa ja pääsee käytännössä seuraamaan työtä jonkun vierellä. Minä olen nopea oppija, mutta siihen osittain liittyy myös tietty kärsimättömyys. Haluan että asiat tapahtuvat nopeasti koska olen itsekin nopea. Nykyinen oppimisjärjestelmä kahlitsee ja jarruttaa minua.

Monilla koukutusaloilla ei edes yritetä viedä koulutusta käytäntöön eli koulutus ei vastaa tilannetta todellisessa työelämässä. Kouluttajilla ei myöskään ole tulosvastuuta siinä, että tuottaako koulutus työmarkkinoille kelpaavaa työvoimaa. Suimessahan on koulutettu ihmisiä vain koska valtio maksaa opiskelupaikkojen määrän mukaan. Sehän on hulluutta. On hyvä tuoda järkeä koulutusmääriin ja sisältöihin, jotta ihmisiä ei huijattaisi kouluttautumaan aloille, joissa ei ole työvoiman tarvetta. Siinä mielessä on hyvä herättää yliopistot ja korkeakoulut ruususen unesta.

Vierailija kirjoitti:

Työelämää kun katsoo, niin valtaosa töistä on sellaisia, jotka vähäänkään lahjakkaampi ja elämässään aktiivinen ihminen kykenee parin viikon koulutuksen jälkeen tekemään. Tärkeintä on kyky ottaa selvää ja opetella sekä varsinkin kyky sietää painetta ja epävarmuutta.

Mitä tarkoitat koulutuksella? Otsikossa sanot, että ei tarvittaisi mitään koulutusta, mutta viestissäsi puhut parin viikon koulutuksesta. Tarkoitatko parin viikon perehdytystä?

Ja jos ruohonjuuritasolta lähdetään tarkastelemaan, niin peruskoulukin on koulutusta. Kun sanot, että suurimmasta osasta töitä selviäisi ilman mitään koulutusta, tarkoitatko, että peruskoulun suorittaminen on ihan turha valtaosaan töistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla jos vähän tinkisi laadusta niin helposti pärjäisi ilman sekä yhteiskunnalle että yksilölle erittäin kalliiksi tulevaa koulutusta. Päiväkodit ovat tästä hyvä esimerkki, esimerkiksi ison lapsiryhmän hallinnan oppii kattavasti viimeistään muutamassa kuukaudessa ihan vaan siltä pohjalta, että pääsee kokeilemaan sitä käytännössä. Jostain vuosien mittaisesta yliopiston pääsy- ja tenttikirjojen lukemisesta taas ei ole sen suhteen hyötyä, ja niiden lukemisen tuoma lisäarvo lasten hoidon kannalta on vähäinen. Joka tapauksessa eniten ratkaisee se, onko persoona oikea, ei lukeneisuus.

Aivan. Ja esimerkiksi kehityspsykologian oppii totta vieköön muutamassa viikossa tarkkailemalla yhden lapsiryhmän lapsia. Sitä paitsi, mitäs siitä, jos vaikkapa kolmevuotias ei osaa puhua. Kyllä ne aina jossain vaiheessa oppii.

Käsityksesi varhaiskasvatuksen ammattilaisten työstä on siis tasoa "lapsiryhmän hallinta" ja ehkä lisäksi nenän niisto, pyllyn pyyhkiminen, kengännauhojen solmiminen sekä vaipan vaihto. Jos ap:n idea työssä selviämisestä parin viikon perehdytysjaksolla perustuu tällaiseen ajatteluun, niin ilman muuta. Mutta samaan syssyyn laittaisin kyllä ihan kaikki ammatit: mitä ihmeellistä loppujen lopuksi on esim. lääkärin työssä? Kuka vaan osaa katsoa korvat ja kurkun, painella imusolmukkeita, kuunnella keuhkot, palpoida vatsaa, napauttaa polven alapuolelle pikku vasaralla ja lopuksi kirjoittaa resepti antibiootteja (netistä voi tsekata lisätietoja). Tadaa, seuraava potilas!

Väitätkö, että kotihoidossa oleva kolmevuotias ei sitten opi puhumaan? Siellähän ei ole sitä kirjaviisautta.

On olemassa myös kotihoidossa olevia kolmevuotiaita, jotka eivät ole oppineet puhumaan. Mutta koska lto-tutkinto on aivan turha, osaa vanhempi itsekin olla yhteydessä neuvolaan, kun huolestuu lapsensa puheenkehityksestä. Paitsi, että kuka tahansahan osaa hoitaa terveydenhoitajan työt, eli vanhempi osaa itsekin arvioida, tarvitseeko lapsi puheenkehityksensä tueksi puheterapiaa, ja osaa kirjoittaa lapselleen lähetteen logopedille. Paitsi, että kuka tahansahan pystyy toimimaan puheterapeuttina ilman koulutusta...

Vierailija kirjoitti:

Minä itse olisin kovasti kaivannut kisälli, mestari ja oppipoika järjestelmää, jossa opiskelija on ns. yksityisopetuksessa ja pääsee käytännössä seuraamaan työtä jonkun vierellä. Minä olen nopea oppija, mutta siihen osittain liittyy myös tietty kärsimättömyys. Haluan että asiat tapahtuvat nopeasti koska olen itsekin nopea. Nykyinen oppimisjärjestelmä kahlitsee ja jarruttaa minua.

Aidosti taitavat oppijat osaavat kyllä irrottautua koulutusjärjestelmän kahleista, opiskella itse erinomaisiksi itseä kiinnostavalla alalla ja työllistää itsensä. Tunnen kolme tällaista henkilöä, yksi heistä on jopa maailmalla tunnettu konferenssipuhuja.

Mutta harva on oikeasti näin taitava, vaikka moni luulee olevansa. Jos sinä koet olevasi tällainen, niin rohkeasti hakemaan omaa tapaasi oppia.

Älä kuitenkaan erehdy luulemaan, että nopeana oppijana olet valmis nopeasti. Parhaat ymmärtävät, että oppiminen ei lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutinpa työtä et pystyisi tekemään ilman koulutusta.

Ai lukemaan lääkärin kirjoittamaa reseptiä ja ojentamaan lääkkeitä. Eihän tuossa tehdä päätöksiä vaan toteutaan muiden päätöksiä melko mekaanisesti. Pitää siinä nyt osata lukea ja erottaa lukemansa lääkkeiden nimet toisistaan, mutta kai suurin osa väestöstä osaa lukea. 

Mikään ei tuo sellaista varmuutta puhujalleen, kuin tietämättömyys.

Nykyään moni maisteri menee töihin, joissa eläköityvät kollegat ovat käyneet vain kansakoulun. Hirveää rahan haaskausta tuo turha koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat katsoa työelämää ihan eri vinkkelistä kuin minä. Tuntemieni ihmisten ammateissa ei parin viikon koulutuksella pärjättäisi (lääkäri, sairaanhoitaja, juristi, kielenkääntäjä, tulkki, uimaopettaja, arkeologi, ym.) Millaisia ammatteja oikein tarkoitat?

Minä olen kielenkääntäjä ja ihan oikeasti muutaman kuukauden koulutus työhön olisi riittänyt kun olin jo opetellut kielet koulussa ja myöhemmin itsekseni hyvälle tasolle. Tietenkin se edellyttää valmiudet ja lahjakkuuden, mutta itse työn oppiminen ei tosissaan vaatisi muuta kuin yhden lukukauden kurssituksen. Loppu kuusi vuotta yliopistossa oli tärkeää lähinnä miesten iskemisen ja juopottelun kannalta. Minkä merkitystä ei tietenkään sovi vähätellä.

Olennaista on oppia myymään ammattitaitonsa työnantajille. Itse työ on se helpompi osuus.

Juuri kun pääsin iloitsemasta, että kerrankin kääntäjiä ja tulkkeja arvostetaan joku kääntäjä tulee väheksymään työtä. Minä kielenkääntäjänä ja tulkkina koin, että koulutuksesta oli huomattavasti hyötyä, paljon on silti saanut oppia työssäkin, ja paljon on vielä oppimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse olisin kovasti kaivannut kisälli, mestari ja oppipoika järjestelmää, jossa opiskelija on ns. yksityisopetuksessa ja pääsee käytännössä seuraamaan työtä jonkun vierellä. Minä olen nopea oppija, mutta siihen osittain liittyy myös tietty kärsimättömyys. Haluan että asiat tapahtuvat nopeasti koska olen itsekin nopea. Nykyinen oppimisjärjestelmä kahlitsee ja jarruttaa minua.

Aidosti taitavat oppijat osaavat kyllä irrottautua koulutusjärjestelmän kahleista, opiskella itse erinomaisiksi itseä kiinnostavalla alalla ja työllistää itsensä. Tunnen kolme tällaista henkilöä, yksi heistä on jopa maailmalla tunnettu konferenssipuhuja.

Mutta harva on oikeasti näin taitava, vaikka moni luulee olevansa. Jos sinä koet olevasi tällainen, niin rohkeasti hakemaan omaa tapaasi oppia.

Älä kuitenkaan erehdy luulemaan, että nopeana oppijana olet valmis nopeasti. Parhaat ymmärtävät, että oppiminen ei lopu koskaan.

En missään kohtaa sanonut olevani mitenkään erityisen taitava ja älykäs oppija. Vaan että omaa oppimistyyliäni ei oteta huomioon missään. Ehkä siis olen tyhmempi oppija koska oppimistyylini ei jousta. Mutta sen tiedän että olen nopea silloin oppimaan jos informaatio tulee juuri minulle helposti sulatettavalla tavalla. Joten kritisoin vain yksinkertaisesti opiskelujärjestelmää itsessään ja sen yksipuolisuutta.

Ensin täytyy sanoa, että on paljon huonoa koulutusta. Kaikilla koulutustasoilla.

Jos tarkastellaan erilaisia rutiinitöitä, niin varmasti monessa niistä on joukko yleisiä tehtäviä, jotka oppii nopeasti tekemään ohjeen mukaan.Useimmat esimiehenä olleet tietävät kuitenkin, millainen ero suoriutumisessa on henkilöllä, joka juuri osaa ohjeistettuna tehdä tavallisimmat rutiinit, siihen henkilöön, joka tuntee tehtäväkenttää ja siihen liittyviä, yleisempiä käytäntöjä, lainalaisuuksia ja periaatteita ja pystyy tarttumaan myös uusiin tilanteisiin.

Koulutuksen tavoitteena on usein antaa juuri tätä taustaymmärrystä ja vieläpä laaja-alaisesti alan tehtäväkenttään.

Tätä vain harva sellainen ymmärtää, jolta tällainen osaaminen puuttuu ja joka tunnistaa työstä vain sen näkyvän tekemisen, eikä tunnista työhön liittyviä ongelmanratkaisun ja päätöksenteon prosesseja.

Olen esimerkiksi kuunnellut johtoryhmän sihteeriä, joka mielestään olisi ihan pätevä johtoryhmän jäsenen paikalle, koska hän on ollut monesti ihan samaa mieltä jostain päätöksestä kuin johtoryhmä. Ja myyjää, joka mielestään osaa tuotteet niin hyvin, että hän pärjäisi erinomaisesti tuotepäällikkönä. Hyviä esimerkkejä siitä, ettei henkilöllä ole aavistustakaan siitä, mitä työ pitää sisällään.

Että joo, on rutiineita, jotka oppii parin viikon perehdytyksellä, mutta 80% töistä on melkoisen yliarvioitu, ja lisäksi siinä joukossa on paljon niitä hommia, jotka voi ulkoistaa halpamaihin tai automatisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat katsoa työelämää ihan eri vinkkelistä kuin minä. Tuntemieni ihmisten ammateissa ei parin viikon koulutuksella pärjättäisi (lääkäri, sairaanhoitaja, juristi, kielenkääntäjä, tulkki, uimaopettaja, arkeologi, ym.) Millaisia ammatteja oikein tarkoitat?

Minä olen kielenkääntäjä ja ihan oikeasti muutaman kuukauden koulutus työhön olisi riittänyt kun olin jo opetellut kielet koulussa ja myöhemmin itsekseni hyvälle tasolle. Tietenkin se edellyttää valmiudet ja lahjakkuuden, mutta itse työn oppiminen ei tosissaan vaatisi muuta kuin yhden lukukauden kurssituksen. Loppu kuusi vuotta yliopistossa oli tärkeää lähinnä miesten iskemisen ja juopottelun kannalta. Minkä merkitystä ei tietenkään sovi vähätellä.

Olennaista on oppia myymään ammattitaitonsa työnantajille. Itse työ on se helpompi osuus.

Juuri kun pääsin iloitsemasta, että kerrankin kääntäjiä ja tulkkeja arvostetaan joku kääntäjä tulee väheksymään työtä. Minä kielenkääntäjänä ja tulkkina koin, että koulutuksesta oli huomattavasti hyötyä, paljon on silti saanut oppia työssäkin, ja paljon on vielä oppimatta.

Olen ehkä väärässä mutta eikö kääntäjänkoulutukseen kuulu kielen lisäksi kunnon perehtyminen mm ko maan/maiden kulttuuriin yms? Olen ehdottomsti sitä mieltä että kääntäjä on surullisen aliarvostettu koulutus ja ala kun ihmiset eivät ymmärrä mitä se pitää sisällään mutta että jopa joku kääntäjä itse :(

Totta on että tekstiä voi kääntää niin että asia tulee (ainakin jotenkuten) selväksi mutta vaatii taitoa ja todellista osaamista käyttää kieltä niin että tulos on muutakin kuin mekaaninen, kenties heikkotasoinenkin suora käännös.

Yksittäisen työpisteen terveydenhuoltoalalla (vaikkapa nyt lh, sh tai labrahoitaja) voi kuka tahansa oppia nopeastikin. Mutta nykyään mennää enemmissä määrin siihen, että kaikki tekee kaikkea. Ei ole enää yhteen työntekijöän sidottuja työpisteitä. Tehtävät kiertää. Jo pelkästään termistön hallitseminen näistä kaikista työtehtävistä vie enemmä kuin pari viikkoa. Ja joitakin juttuja oppii vain tekemällä ja toistamalla. Ei ihan pari viikkoa riitä sille fiksuimmallekkaan. :

Naistutkimus, evoluutiopsykologia sekä terveystieteiden maisterin/tohtorin tutkinnot voitaisiin ainakin lopettaa. Ja muu vastaava pseudotiede.

Irwin oli nuorena,huippuaikoinaan todella hyvännäköinen mies. Kasvoiltaan ihan kauniskin.Katsokaapa vain kuvia,niin näette itsekin.Ei mikään 'ällösetä' milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Irwin oli nuorena,huippuaikoinaan todella hyvännäköinen mies. Kasvoiltaan ihan kauniskin.Katsokaapa vain kuvia,niin näette itsekin.Ei mikään 'ällösetä' milloinkaan.

Oho,meni nyt väärään ketjuun. Tää oli tarkoitettu tuohon 'Arvatkaa minkä ikäinen mies' ketjuun kommentiksi. Sori.Mutta voittehan tekin sen  vilkaista.

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa töistä on sellaisia joita ei ylipäätään tarvittaisi.

Tai ainakaan niiden tekemisestä ei pitäisi maksaa kenellekään.

Eniten surettaa ne ihmiset, jotka syrjäytyvät nuorena ja eivät sitten enää vanhempana jaksaisi muuttaa jollekin aivan eri paikkakunnalla kituuttamaan opintotuella tai muuten muuttamaan elämäntapaansa kokonaan puoleksi vuosikymmeneksi tutkinnon takia, vaikka lahjoja ja jopa tarvittavat taidot jo olisi. Joskus juuri lukiosta päässeenä 19-vuotiaana sellainen voi ehkä vielä tuntua jännittävältä.

Etäopiskelua pitäisi Suomessa kehittää ja muutenkin kohtuullistaa erilaisia hyväksilukukäytäntöjä ja koulutusaikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutinpa työtä et pystyisi tekemään ilman koulutusta.

Ai lukemaan lääkärin kirjoittamaa reseptiä ja ojentamaan lääkkeitä. Eihän tuossa tehdä päätöksiä vaan toteutaan muiden päätöksiä melko mekaanisesti. Pitää siinä nyt osata lukea ja erottaa lukemansa lääkkeiden nimet toisistaan, mutta kai suurin osa väestöstä osaa lukea. 

Ihan neuvona: jos ei tiedä, mitä jonkun toimenkuvaan kuuluu, ei ehkä kuitenkaan kannata paljastaa tietämättömyyttään kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Naistutkimus, evoluutiopsykologia sekä terveystieteiden maisterin/tohtorin tutkinnot voitaisiin ainakin lopettaa. Ja muu vastaava pseudotiede.

Oletko se sama jankkaava fakki-idiootti joka ei hyväsy tieteeksi mitään muuta kuin kovat tieteet? Naistutkis on sosiologiaa, joka on iahn oikea tiede vaikka miten katsot.

Evoluutiopsykologia on sovellettu tiede, sen kovuudesta voi kieltämättä olla monta mieltä, mutta kyllä se tieteen tunnismerkit täyttää.

Ja terveystiede... voi hyvä tavaton. Tajuatko sinä tolvana lainkaan, kuinka paljon rahaa julkinen puoli pistää terveyspuolelle? Et ilmeisesti. Kannattaisi varmaan miettiä, niin ehkä tulisi mieleen, miksi terveystiedettä on ja pitää olla.