Huusitko kovasti synnyttäessäsi vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Huutaa ei pidä. Se vie energiaa ponnistamiselta.

Enemmän siitä on haittaa, jos joudut kokoajan keskittymään jotta et huutaisi..

En, mutta vaikeroin. Käskin miestä soittamaan äiti apuun :D Mies vastusteli,että on aamuyö ja äitini asuu 1800 kilsan päässä... Suutuin ja vaadin saada soittaa äidille. Noh, ei vastannut ja hyvä niin. Olisi varmaan kuollut huolesta.

Mua jotenkin ärsyttää kun kätilöt ja jotkut synnyttäjät pitävät huutamista dramatisointina tai turhana asiana.

Itse huusin viimeiset 6h aina supistuksen tullessa ja ponnistaessa huusin kirosanoja ja "ai ai ai ai". Mä en vaan olisi pystynyt siihen jos en olis saanut purkaa sitä kipua äänellä. Kätilö kyllä käski olla huutamatta kun synnytys oli muutenkin pitkä. Mutta en mä itse tuntenut mitään väsymystä minkä takia olisi pitänyt säästellä voimia.

Vauva painoi jonnekkin hermoon niin kovaa ton viimeisen 6h että jos en olis saanut huutaa niin olisin vetänyt koko kropan ihan jäykäksi ja taistellu sitä kipua vastaan. Kyllä siinä ne energiat enemmän olis hiipunut ja synnytyskin pitkittynyt.

Itsellä se huutaminen oli ainut millä sain vähän kroppaa rennommaksi. Jos olisi pitänyt ponnistaa hiljaa niin en olisi pystynyt. Sattui niiiin kovaa että yleensä aina ponnistuksen alussa hetkeksi peräännyin ennen kun uskalsin ponnistaa niin kovaa kun pystyi. Hiljaa siihen en olisi pystynyt.

Ponnistaessa pidin liikaa metakkaa kun aina kätilö sanoi että nyt menee hukkaan voimia että hissuksiin.

Mä kans koin huutamisen niin, että se kipu tuli sitä kautta ulos, ettei kasaantunut kroppaan. En karjunut kurkkua kipeäksi, mutta voihkin niin että kuului käytävälle asti. Ponnistaessa en huutanut enää, olin jotenkin niin totaslisessa krampissa.

Kun synnytin esikoista, avautumisvaihe oli kamala. En silti kokenut tarvetta huutaa, puhisin ja itkin vain kovia supistuksia, oli käynnistetty synnytys ja koko homma hoitui 3 ja puolessa tunnissa, joten kipeää teki ennen epiduraalia.

Ponnistaessa en päästänyt ääntäkään, ei vain tullut tunnetta että tarvitsisi huutaa. Ainoastaan kun väliliha leikattiin, sanoin ponnistuksen aikana "ai sa*tana" ja sitten taas jatkoin hiljaiseloa. Ponnistusvaihe kesti tunnin, mutta muistan itse sen vain viisiminuuttisena epiduraalin, ilokaasun ja huonosti nukutun yön takia.

Itse en ainakaan väheksy niitä, jotka huutavat synnytyksessä. Enemmänkin kätilöitä, jotka kieltävät sen. Ihmiset kun eivät ole samanlaisia, olen aivan varma, että joillekin se voi tuoda lisää voimaa ponnistukseen ja joillakin se helpottaa ja auttaa kestämään loppuun asti. Ihmiset kun eivät kaikki ole samasta muotista, niinkuin eivät vauvatkaan. Luulisi kuitenkin, että terveydenhoitoalalla työskentelevät ymmärtäisivät tämän.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin ilman kivunlievitystä. Kätilön kuvaus oli: kaunis ja hillitty synnytys.

No herregud vad du är duktig!! Ap ei kysynyt kivunlievityksestä mitään vaan huudosta.

En ole huutanut, kolme synnytystä. En muutenkaan huuda jos satutan itseni vaan vedän syvään henkeä monta kertaa, se vie kivun nopeammin kun kudoksiin tulee enemmän happea. Synnytykset hoidin hengittelemällä ja rentoutumalla. Minusta ainakin tuntuu että jos huutaisi samaan aikaan kun ponnistaa niin happi karkaa keuhkoista eikä ponnistukseen tule voimaa.

Tietynlainen matala äänenkäyttö kyllä voi helpottaa avautumisvaiheen kipua, mutta ei sellainen paniikkikiljunta, jota kyllä kuului laitoksella. Kiva oli synnyttää kun joku kirkui viereisessä huoneessa että saatana apua mä kuolen.

Minulla on ollut kaksi kivutonta synnytystä. En siis tunne supistuksia kipuna, vaan ehkä sellaisena kiristää vähän. Siis lopuksi tullu kiire lähteä synnärille. Toisen syntyessä juoksin jonkin tyhjään saliin, huusivat perään että tulevat kohta kun ehtivät. Sitten sanoivat että kohdusuu on jo 10 cm auki ja voin ponnistaa. En tuntenut mitään kipua ja odotin että mieheni ehtisi parkkipaikalta saliin. No hän tulikin heti ja sitten ponnistin väkisin yhdellä työnnöllä ulos lapsen. Olin 19-vuotias ensisynnytyksessä, olen myös kova urheilemaan ja harrastin nuorena tanssia,  en tiedä miksi on minulla kivuttomia kokemuksia.

Alkuvaiheessa supistusten aikana kyllä. Ekassa en muista, huusinko ponnistaessa. Toisen kohdalla en huutanut, spinaali vei kaiken kivun.

Ähisin ja valitin vaan.Ei pystyny enää huutamaan.Ponnistin puolitoista tuntia.

Huusin ihan hirveästi, kun sattui niin paljon ja ärsytti, kun kätilö sanoi, että pitäisi olla huutamatta.. Okei, ymmärrän, että kannattaa olla huutamatta, kun se energia menee huutamiseen ja vauvaa ei saa ponnistettua kunnolla ulos huudon takia ilmeisesti (?), mutta pakko oli huutaa, kun SATTUI NIIN PERK****STI! En tiedä miten olisin selvinnyt, jos en olisi voinut huutaa ollenkaan... kyllä helpotti edes vähäsen.