Lue keskustelun säännöt.
Huusitko kovasti synnyttäessäsi vauvaa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
No se kun vauva on siinä melkein ulkona niin sattuu ihan saatanasti mutta kun siinä vaiheessa löytää itsestään sen tahdon ja voiman työntää ulos asti niin kipu katoaa täysin. Pahasta jumissa olosta ja imukupista ei oo kokemusta mutta veikkaan ettei oo kivutonta selkään ainakaan ilman kivunlievitystä. Ja ne jotka väittää ettei synnytys satu tai että se kipu on ihanaa puhuvat potaskaa. Luota itseesi ja löydä voima kivun yli, joillekin huuto auttaa siinä. Itsellä ainakin oli molemmissa synnytyksissä hyvät kätilöt jotka auttoivat vauvan ulos niin ammattitaitoisesti ettei tullut pahoja repeämisiä. Vaikka kyllä olis tehnyt mieli potkaista kätilöt päähän kun työnsi omaa kättään avuksi että vauva pääsee ulos se meinaan sattu!!!
Jaa minusta se ponnistuskipu oli ihanaa :D kipu lievittyi koko ajan ja tiesin, että kohta se on ohi! Viimeset supparit ennen ponnistusta oli kyllä yhtä helvettiä! Ilokaasu kivunlievityksenä, toimi ihan hyvin, emmä ehkä ihan tunnoton haluis olla synnyttäessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusin:D synnytys käynnistettiin ja oltiin varauduttu parin päivän odotteluun. Yhtäkkiä supistukset alkoivat vaan vyöryä, lapsivedet meni ja koko synnytys kesti alle 5h. Huusin apua ja kaikkea mahdollista, ennen kuin sain epiduraalin (varmaan se todella nopea avautuminen teki niin kipeää). Huuväsin myös ponnistaessa, loppui täysin voimat ja usko, ajattelin jotenkin, että oikeasti kuolen tähän kipuun ja vauvaa ei saada ulos. Sain hieman nestettä ja sokeria suoneen ja sain runnottua muksun ulos il.an imukuppia. Huutamlinen helpotti mua, siinä oli jotain tosi alkukantaista.
Lässyn lässyn ja läpäti läpäti. Ne huutaa ketkä niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Huutaa ei pidä. Se vie energiaa ponnistamiselta.
Mä en ymmärrä tätä. Ehkä jos ei osaa ponnistaa oikein? Et sä keuhkoillasi sitä lasta ulos sieltä ponnista ja se on ihan sama huudatko sä ponnistaessa, pidätätkö hengitystä tai laulat, niin ei se niihin lihaksiin vaikuta jolla ponnistaa.
Mä tein vauvaa kaksi päivää enkä ollut nukkunut tai saanut kivunlievitystä, kun pääsin ns tosi toimiin ja ponnistamaan, olin niin väsynyt että itkin huutoitkua kun pelkäsin etten jaksa. Kätilö sanoi kauniisti että itketään sitten kun vauva on ulkona ja onnenkyyneliä jooko. Se oli jotenkin ihanasti sanottu ja huutoitkuni loppuikin siihen. En itkenyt kivusta vaan väsymyksestä kun ei ollut voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avautumisvaiheessa ennen puudutusta taisin jotenkin kimeästi ääntää aina kun supistus oli pahimmillaan, oli käynnistetty synnytys ja tosi rajua supistelu. Epiduraalin jälkeen oli ihan helppoa loppu, juuri kun ehdin ähkäistä, että ei se tule ulos millään, niin pää jo syntyikin, tosi nopeasti homma oli ohi eikä tarvinnut kyllä huutaa.
Käynnistettiin ja ei tapahtunut mitään moneen tuntiin. Uusi yritys ja tehokeinot käyttöön. Seurasi syöksysynnytys 1,5 tunnissa. Huusi kunnes en enää jaksanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusin muuten vikan kerran et mä en jaksa! Kun vauva oli jo ulkona:D en edes tajunnut, että syntyi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
No se kun vauva on siinä melkein ulkona niin sattuu ihan saatanasti mutta kun siinä vaiheessa löytää itsestään sen tahdon ja voiman työntää ulos asti niin kipu katoaa täysin. Pahasta jumissa olosta ja imukupista ei oo kokemusta mutta veikkaan ettei oo kivutonta selkään ainakaan ilman kivunlievitystä. Ja ne jotka väittää ettei synnytys satu tai että se kipu on ihanaa puhuvat potaskaa. Luota itseesi ja löydä voima kivun yli, joillekin huuto auttaa siinä. Itsellä ainakin oli molemmissa synnytyksissä hyvät kätilöt jotka auttoivat vauvan ulos niin ammattitaitoisesti ettei tullut pahoja repeämisiä. Vaikka kyllä olis tehnyt mieli potkaista kätilöt päähän kun työnsi omaa kättään avuksi että vauva pääsee ulos se meinaan sattu!!!
Jaa minusta se ponnistuskipu oli ihanaa :D kipu lievittyi koko ajan ja tiesin, että kohta se on ohi! Viimeset supparit ennen ponnistusta oli kyllä yhtä helvettiä! Ilokaasu kivunlievityksenä, toimi ihan hyvin, emmä ehkä ihan tunnoton haluis olla synnyttäessä
Mäkin oon aina miettinyt, et ei olis kiva olla kokonaan tunnoton! En ole siis synnyttänyt, enkä voi tietenkään tietää siitä vielä mitään, mutta tunnottomuus kuullostaa minusta pelottavammalta kuin kipu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
No se kun vauva on siinä melkein ulkona niin sattuu ihan saatanasti mutta kun siinä vaiheessa löytää itsestään sen tahdon ja voiman työntää ulos asti niin kipu katoaa täysin. Pahasta jumissa olosta ja imukupista ei oo kokemusta mutta veikkaan ettei oo kivutonta selkään ainakaan ilman kivunlievitystä. Ja ne jotka väittää ettei synnytys satu tai että se kipu on ihanaa puhuvat potaskaa. Luota itseesi ja löydä voima kivun yli, joillekin huuto auttaa siinä. Itsellä ainakin oli molemmissa synnytyksissä hyvät kätilöt jotka auttoivat vauvan ulos niin ammattitaitoisesti ettei tullut pahoja repeämisiä. Vaikka kyllä olis tehnyt mieli potkaista kätilöt päähän kun työnsi omaa kättään avuksi että vauva pääsee ulos se meinaan sattu!!!
Jaa minusta se ponnistuskipu oli ihanaa :D kipu lievittyi koko ajan ja tiesin, että kohta se on ohi! Viimeset supparit ennen ponnistusta oli kyllä yhtä helvettiä! Ilokaasu kivunlievityksenä, toimi ihan hyvin, emmä ehkä ihan tunnoton haluis olla synnyttäessä
Mäkin oon aina miettinyt, et ei olis kiva olla kokonaan tunnoton! En ole siis synnyttänyt, enkä voi tietenkään tietää siitä vielä mitään, mutta tunnottomuus kuullostaa minusta pelottavammalta kuin kipu :D
Itse taas haluaisin olla kokonaan tunnoton ja epätietoinen siitä, mitä siellä alapäässä tapahtuu! :D Pelkään repeytymistä ja kammoan verta. Alatiesynnytys olisi kuitenkin sektiota parempi vaihtoehto mulle!
Käynnistetty synnytys supparit sattui niin paljon etten pystynyt sen aikana edes huutamaan, luulin kuolevani siihen kipuun, ennen kun sain epiduraalin. Ponnistusvaiheessa huusin aluksi, mutta sitten tajusin että se vie voimia ja en pysty keskittymään ponnistukseen täysillä, joten loppuajan olin hiljaa. Huusin/sanoin vain, lopettakaa, lopettakaa. Kun vauva syntyi, en voinut uskoa sitä todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huusin. Siinä vaiheessa kun pää alkoi kiistellä aukolla, aloin häkä ja kun vauva syntyi niin huusin niin että varmasti kaupungin toiseen päähän kuului.
En huutanu tai ähissy. Ekan kohalla sanoin ku pää oli puoliks ulkona jotain tyyliin "ai vittu ei se tuu" ja tokan kohalla en päästäny mitää ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
No se kun vauva on siinä melkein ulkona niin sattuu ihan saatanasti mutta kun siinä vaiheessa löytää itsestään sen tahdon ja voiman työntää ulos asti niin kipu katoaa täysin. Pahasta jumissa olosta ja imukupista ei oo kokemusta mutta veikkaan ettei oo kivutonta selkään ainakaan ilman kivunlievitystä. Ja ne jotka väittää ettei synnytys satu tai että se kipu on ihanaa puhuvat potaskaa. Luota itseesi ja löydä voima kivun yli, joillekin huuto auttaa siinä. Itsellä ainakin oli molemmissa synnytyksissä hyvät kätilöt jotka auttoivat vauvan ulos niin ammattitaitoisesti ettei tullut pahoja repeämisiä. Vaikka kyllä olis tehnyt mieli potkaista kätilöt päähän kun työnsi omaa kättään avuksi että vauva pääsee ulos se meinaan sattu!!!
Jaa minusta se ponnistuskipu oli ihanaa :D kipu lievittyi koko ajan ja tiesin, että kohta se on ohi! Viimeset supparit ennen ponnistusta oli kyllä yhtä helvettiä! Ilokaasu kivunlievityksenä, toimi ihan hyvin, emmä ehkä ihan tunnoton haluis olla synnyttäessä
Mäkin oon aina miettinyt, et ei olis kiva olla kokonaan tunnoton! En ole siis synnyttänyt, enkä voi tietenkään tietää siitä vielä mitään, mutta tunnottomuus kuullostaa minusta pelottavammalta kuin kipu :D
Mä juttelin vuos sitten osastolla yhden nuoren naisen kanssa, joka oli mennyt epiduraalista ihan tunnottomaks, eikä voinut synnytyksen jälkeen kävellä itse, pyörätuolia siis käytettiin. Mä olin myös ensisynnyttäjä, enkä edes tiennyt, että siitä voi mennä noin tunnottomaksi!
Mulla oli helppo synnytys ja jäi hyvät kokemukset, vaikka kestihän se yli 10h. Vikat supistukset ennen ponnistusta oli ihan tuskaa, silloin ulisin jotain "sattuu sattuu" :D ponnistuksen alkaessa kipu lievittyi, eikä oikeastaan edes sattunut enää, se oli sellaista helpottavaa kipua. Mulla oli ilokaasu lievittämässä kipua. Meinasin 8cm kohalla ottaa sen epiduraalin, mutta en pitänyt siitä ajatuksesta piikki, niin päätin kärsiä loppuun sillä kaasulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutaa ei pidä. Se vie energiaa ponnistamiselta.
Mä en ymmärrä tätä. Ehkä jos ei osaa ponnistaa oikein? Et sä keuhkoillasi sitä lasta ulos sieltä ponnista ja se on ihan sama huudatko sä ponnistaessa, pidätätkö hengitystä tai laulat, niin ei se niihin lihaksiin vaikuta jolla ponnistaa.
Tämä ei ole omaa keksintöä. Synnytykseni oli haastava ja voimat olivat loppua. Ponnistus kesti yli tunnin. Nimenomaan minua kehoitettiin siinä väsymyksessä keskittämään energia ponnistamiseen.
Kuivaharjoittelunakin tämä onnistuu, mikäli omaa yhtään kehonhallintaa ja sitä kautta kehontulkintaa.
Avautumis vaiheessa ulisin, voihkin, ärisin ja murisin. Myös ajan laskeminen supparin aikana kuuteen kymppiin auttoi jaksamisessa. Ääntely oli kivun sietämistä kun muutamassa tunnissa avautui, ääntely helpotti, hiljaa en ois pystynyt enkä suostunut olemaan kun tuntui että olin tulessa. Mutta hätää minulla ei ollut ja spinaalinkin lopussa sain. Ponnistus vaiheessa vain ähisin, en ehtinyt huutaa kun halusin vauvan äkkiä ulos :) vaikka kamalalta tuntui mutta säästyin kyllä tikeiltä. Supistuksien aikana ajattelin että olen super nainen ja leijona emo ja ajatus vauvasta myös antoi voimaa♥
Jos synnyttäminen tuntuisi kaikille samalta, en ymmärtäisi ollenkaan, miksi jotkut huutavat synnyttäessä. Mutta paljon on varmasti kiinni esim. Vauvan tarjonnasta. Omat synnytykseni -luomu ja ei-niin-luomu, ovat olleet loppua kohden hyvin kivuliaita, mutta kipu oli jotenkin pehmeää. Sellaista, ettei tullut mieleenkään huutaa. Luomusynnytyksessä kirosin pari kertaa. Molemmissa höpöttelin normisti supistusten välin, supistuksen aikana keskityin selviämään hetkestä.
1. En huutanut 2. Huusin ja ulisin koko 6h synnytyksestä n. 15min, kun vauva painoi kovasti supistusten tullessa viimeisiä senttejä auki. Puudutus ehti auttamaan ehkä kolme supistusta ja sitten yhdellä kivuttomalla ponnistuksella syntyi.
Ensimmäisen lapsen synnytyksessä huusin, kirosin ja itkin. En ehtinyt saada kivunlievitystä. Toinen lapsi syntyi vaan huudolla ja huutoitkulla kun sitä kivunlievitystä ei taaskaan ehtinyt saada :(
Olen huutanut kolmessa synnytyksessä. Kipu ponnistusvaiheessa on vaan niin voimakasta ja repivää, kuin olisin tulessa. Sellainen "kohta lähtee taju"-fiilis. Etenkin, kun vauva on just tulossa ulos, huudan ja puristan rystyset valkoisena kätilön tai miehen kättä.
Ekassa synnytyksessä olin niin lääkitty, etten tuntenut kipua ollenkaan (ulkomailla). Mulle piti oikein kertoa, milloin ponnistaa. En tuntenut kerrassaan mitään. Eipä tullut huudettua.
Paradoksaalista, mutta toipuminen on ollut nopeinta kivuliaimman synnytyksen jälkeen. Kivuton synnytys oli helppo, mutta sen jälkeen meni pari kuukautta tikkien parantelussa.