Lue keskustelun säännöt.
Huusitko kovasti synnyttäessäsi vauvaa?
Kommentit (72)
Huusin, ja kovaa huusinkin. Mies pyysi mulle kivun lievitystä jo avautumisvaiheessa, tuolloin vain ulisin... Juuri ennen ponnistusvaihetta sain epiduraalin, ei ehtinyt vaikuttaa synnytyksen aikana. Esikoinen syntyi alle kahdessa tunnissa.
Mitään muuta en koko synnytyssessiosta muista kuin oman huutoni ja sen hetken kun kätilö pyysi miestä hälyttämään apua. 'Kivat' fiilikset jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huusin ja itkin, kipu oli aivan kauhea. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, imukupillakaan ei meinattu saada vauvaa ulos.(vauvalla pää sivuttain, jäi jumiin). Lopulta onnistui imukupilla ja toinen kätilö painoi ja työnsi mahan päältä.. Luulin oikeasti että kuolen siihen paikkaan :( ehkä joskus tulevaisuudessa toinen synnytys menisi helpommin..
En huutanut eikä sitä muutkaan kuulostaneet tekevän. Muutenkin synnytin ihan yksinäni siiheksi, kun alkoi ponnistusvaihe kutsuin kätilön painikkeella.
Elettiin seiskytäluvun alkuvuosia ja kätilö totesi jo sinne synnytyssaliin ohjatessaan, ettei /suomalainen nainen huuda".
Olin tajukankaalla, että en varmaksi tiedä, mutta luultavasti en huutanut, kun minulla taisi olla hengitysputki kurkussa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
Riippuu kivunlievityksen tasosta sekä kuinka kauan jumiutuminen kestää. Jos kipulääkitys on kohdillaan, niin ei tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta voi synnyttää kuin vauvaa?
Tai älä kerrokaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihan sanaton. Kiireellinen sektio. Vauva tuli huutaen maailmaan. Aivan mieletöntä. Uskomatonta.
En huutanut, ähisin kyllä varmasti jotain ja puuskutin kamalasti. Kun vauva oli ulkona ja laitettiin rinnalleni, sanoin: "en voi uskoa, että sain sut ulos" :D kätilöä nauratti! Sanoi sitten vielä, että olin helppo ja mukava ensisynnyttäjä. Jäi hyvä mieli synnyttämisestä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun teki ponnistusvaiheessa (1h15min) mieli huutaa, mutta kätilö sanoi tiukkaan sävyyn, että voima kannattaa suunnata ponnistamiseen eikä äänenkäyttöön. Kun vauva syntyi todella tuli aika pahat repeämät, ja koska epiduraali petti, niin silloin kyllä huusin, että nyt sattuu!
Ekassa huusin kun vauvalla alkoi olla tukalat oltavat ja toinen kätilö tuli joka supistuksella painamaan mahaa, se tuska oli ihan järjetön.
Toisessa taisin myös huutaa kun avauduin puolessa tunnissa neljästä sentistä kymmeneen ja tajusin, että kivunlievitykset on ilokaasua lukuunottamatta pois laskuista. No se oli aika rytinää se, joten kauaa se huuto ei kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
Riippuu kivunlievityksen tasosta sekä kuinka kauan jumiutuminen kestää. Jos kipulääkitys on kohdillaan, niin ei tunnu miltään.
Mulla otettiin imukupilla pois, kun se anturi ei lukenut sydänääniä, vika oli siis anturissa, vauvalla oli kaikki hyvin. Mulla oli kivunlievitykseen vaan ilokaasu ja se toimi hyvin. Ponnistusvaiheessa en tuntenut kipua ja vauva otettiin tosi nopeasti imukupilla auttaen ulos.
Haha itse varmaan ulisisin huomaamattani koko synnytyksen läpi :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan huutaneeni, ja sitten sumeni joksikin aikaa, ja hengailin jossain kipumaailmoissa melko kauan vauvan jumittaessa.
En vauvaa huutanu mutta kaikkia muuta kyllä tais tulla
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi jännittää kun näitä alkoi lukea.... Sattuuko se jos vauva jää jumiin jotenkin? Tai jos joudutaan ottamaan imukupilla pois?
No se kun vauva on siinä melkein ulkona niin sattuu ihan saatanasti mutta kun siinä vaiheessa löytää itsestään sen tahdon ja voiman työntää ulos asti niin kipu katoaa täysin. Pahasta jumissa olosta ja imukupista ei oo kokemusta mutta veikkaan ettei oo kivutonta selkään ainakaan ilman kivunlievitystä. Ja ne jotka väittää ettei synnytys satu tai että se kipu on ihanaa puhuvat potaskaa. Luota itseesi ja löydä voima kivun yli, joillekin huuto auttaa siinä. Itsellä ainakin oli molemmissa synnytyksissä hyvät kätilöt jotka auttoivat vauvan ulos niin ammattitaitoisesti ettei tullut pahoja repeämisiä. Vaikka kyllä olis tehnyt mieli potkaista kätilöt päähän kun työnsi omaa kättään avuksi että vauva pääsee ulos se meinaan sattu!!!
Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaiheessa kiljuin aina kun ponnistin. Kaikki ei ehkä ymmärrä, mutta se kiljuminen (tai vastaava) antoi mulle voimaa ja rohkeutta ponnistaa kovaa kivusta huolimatta. Vähän niinkun jos ei saa vaikka jotain pullon korkkia auki niin kerää voimia, vääntää ja huutaa voimasanan niin johan aukeaa. :D Se oli tavallaan kuitenkin sellaista hallittua kiljumista vaikka automaattisesti aina tulikin ja voimistui sitä mukaa mitä kovemmin ponnistin.
Toinen ponnistusvaihe taas.. synnytys oli raju, nopea ja kivunlievitys pelkkä ilokaasu. Huusin ja kiljuin niinkun tapettaisi, koska se sattui niin hemmetisti! Halusin kuitenkin ponnistaa lapsen ulos nopeasti, joten ponnistin oikeasti tosi kovaa ja kipu oli pelkällä ilokaasulla sen mukaista. Onneksi oli se ilokaasu niin huusin epätoivoisia tuskanhuutojani siihen ilokaasumaskiin (äänenvaimennin ;) ) niin että ääni meni, enkä tiennyt edes itsestäni lähtevän niin karmeita ääniä. :D
1. kerralla en, kahdella seuraavalla kyllä kun en kummassakaan ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja vauvat syntyvät vauhdilla. Se meinaan sattui.
Mutta onko tämä taas joku "hyvä synnyttäjä ei huuda" - juttu? Ne on vähän kurjia.
Huutaa ei pidä. Se vie energiaa ponnistamiselta.
illan naurut, kiitos 😂😂