Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvisin apua joltakin viisaammalta (OPISKELU)
19.05.2016 |
Hain siis nyt kevään yhteishaussa sosionomiksi ja sain myös pääsykoekutsun. Olen aina ajatellut, että tulen opiskelemaan AMK:ssa ja etten tule astumaan jalallanikaan yliopistoon :D Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että ehkä en luonteeltani sovellukaan AMK:hon, koska onhan opinnot täysin erilaisia keskenään. Nyt haluaisinkin kuulla mielipiteitä muilta asiasta ja etenkin kiinnostaisi saada tarkkaa kuvausta yliopisto-opiskelusta, koska siitä tietämykseni on kieltämättä erittäin heikkoa :D Niin ja tavoitteenani on siis varhaiskasvatus eli lto:n opinnot :) Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.
Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap
Ei siellä nyt sentään paljoa ole noita luokan edessä esiintymisiä :)
Ryhmätöitä on paljon ja joskus alussa tiimit esittelevät hankkeensa aiheen ja tavoitteet luokan edessä, lopussa tietty esitellään hankkeen tavoitteiden saavuttamiset. Mutta yksin ei pahemmin tule niitä luokan edessä oleiluja, jos oikein ujo olet niin voithan aina sopia ryhmän kanssa ettet puhu kuin pari sanaa.
Mutta äkkiä siihen esiintymiseen tottuu, itsekin olen ollut tässä parin vuoden sisään monta kertaa oman ryhmän edessä esittelemässä, sekä kerran isommasta hankkeesta satapäisen opiskelija- ja vierailijaryhmien edessä auditoriossa puhumassa mikrofoniin :D Mutta se oli vähän spesiaalimpi tapaus, että älä säikähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...mutta jos jo lukiossa kyllästyit kirjoitustehtäviin, niin hae AMK:n ja panosta siihen täysillä. Esiintymisjännityksestä kannattaa puhua opettajille siinä vaiheessa, kun olet kouluun päässyt. Siihen on kyllä apua. Itse olen opettajan sijaisena antanut opiskelijoiden pitää suullisia esityksiä pelkästään opettajalle tai opettajalle ja kaveriporukalle välitunnilla.
Oman kokemukseni mukaan minun aikaan siinä yhdessä sosionomikoulutuksessa ei ollut paljon esiintymistä luokan edessä. Jos oli, niin yleensä neljän hengen ryhmätyön esittelyä.
Sen sijaan pääsykokeessa voi olla ryhmäkeskustelutehtävä, joka vaatii kyllä sosiaalisuutta ja aktiivisuutta, ettei jää ihan hiljaiseksi. Pääsykokeessa tosin kaikkia jännittää. Pääsykokeen haastattelussa ei kannattane varmaan hirveästi puhua omasta esiintymisjännityksestä, vaikka siinä ei mitään hävettävää olekaan. Todennäköisesti pääset siitä eroon opiskeluaikana, kun opiskeluryhmällesi muodostuu hyvä yhteishenki. Turvallisessa ryhmässä on mahdollista saada hyviä kokemuksia ja huonot unohtuvat. Lisäksi kun ikääkin tulee lisää, sekin auttaa. t:9
Eikä ole muuten välttämättä ryhmähaastattelu, itse kun hain niin oli parihaastattelu.
Vierailija kirjoitti:
...mutta jos jo lukiossa kyllästyit kirjoitustehtäviin, niin hae AMK:n ja panosta siihen täysillä. Esiintymisjännityksestä kannattaa puhua opettajille siinä vaiheessa, kun olet kouluun päässyt. Siihen on kyllä apua. Itse olen opettajan sijaisena antanut opiskelijoiden pitää suullisia esityksiä pelkästään opettajalle tai opettajalle ja kaveriporukalle välitunnilla.
Oman kokemukseni mukaan minun aikaan siinä yhdessä sosionomikoulutuksessa ei ollut paljon esiintymistä luokan edessä. Jos oli, niin yleensä neljän hengen ryhmätyön esittelyä.
Sen sijaan pääsykokeessa voi olla ryhmäkeskustelutehtävä, joka vaatii kyllä sosiaalisuutta ja aktiivisuutta, ettei jää ihan hiljaiseksi. Pääsykokeessa tosin kaikkia jännittää. Pääsykokeen haastattelussa ei kannattane varmaan hirveästi puhua omasta esiintymisjännityksestä, vaikka siinä ei mitään hävettävää olekaan. Todennäköisesti pääset siitä eroon opiskeluaikana, kun opiskeluryhmällesi muodostuu hyvä yhteishenki. Turvallisessa ryhmässä on mahdollista saada hyviä kokemuksia ja huonot unohtuvat. Lisäksi kun ikääkin tulee lisää, sekin auttaa. t:9
Kiitos, nää kommentit oikeesti auttoi! :) Olen siis aina jännittänyt esiintymistä, mutta lukiossa se eskaloitui, koska isäni kuoli onnettomuudessa, josta kaikki koulussani kuuli. Minusta tuli "silmätikku" ja aloin pelätä luokan eteen joutumista. Lopulta hoidin lukiossakin kaikki esiintymiset vain opettajalle ja homma hoitui tosi hyvin :) Olen edennyt jo sen verran itseni kanssa, että normaalit keskustelut eivät enää tuota turhaa jännittämistä, mutta edelleen yksin huomionkohteena oleminen kauhistuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.
Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap
Ei siellä nyt sentään paljoa ole noita luokan edessä esiintymisiä :)
Ryhmätöitä on paljon ja joskus alussa tiimit esittelevät hankkeensa aiheen ja tavoitteet luokan edessä, lopussa tietty esitellään hankkeen tavoitteiden saavuttamiset. Mutta yksin ei pahemmin tule niitä luokan edessä oleiluja, jos oikein ujo olet niin voithan aina sopia ryhmän kanssa ettet puhu kuin pari sanaa.
Mutta äkkiä siihen esiintymiseen tottuu, itsekin olen ollut tässä parin vuoden sisään monta kertaa oman ryhmän edessä esittelemässä, sekä kerran isommasta hankkeesta satapäisen opiskelija- ja vierailijaryhmien edessä auditoriossa puhumassa mikrofoniin :D Mutta se oli vähän spesiaalimpi tapaus, että älä säikähdä.
Apua, heti alko puistattaan et joutuis tollaseen tilanteeseen... :D Mutta siis joo ehkä sitä asiaa nyt taas paisuttelee pään sisällä liikaa, vaikka mitään syytä siihen ei etenkään tässä tilanteessa oo, kun ei edes ole sitä opiskelupaikkaa :D Ap
Mulla ei sosiaali- ja terveysalalta ole kokemusta, mutta yliopisto vs amk -asioista muuten kyllä.
Kuten moni jo sanoi, paljon riippuu siitä minkälainen olet. Yliopisto-opinnot ovat ainakin omalla alallani todella itsenäistä puurtamista, paljon (siis paaaaaaaaljon) lukemista ja kirjallisia töitä, ja silloin tällöin massaluentoja. Käytännön kokemuskin on hankittava itsenäisesti, ja sen yhteensovittaminen opintojen kanssa on joskus hankalaa kun koululta ei töissäkäyntiin tukea saa. Kirjalliset työtkin painottuvat teoreettisemmalle puolelle: parhaita arvosanoja ei saa käsittelemällä käytännönläheisiä, vaikkakin kenties sinänsä kiinnostavia aiheita, vaan meiltä odotetaan teorioiden ja sen sellaisen syvällisempää käsittelyä. Tämä toisaalta sopii mulle oikein hyvin, koska olen luonteeltani sellainen hitaampi pohdiskelija, ja jaksan (yleensä) innostuakin kaikenlaisesta pilkunviilaamisesta ja teoretisoinnista.
Sen sijaan siskoni on aina ollut aikaansaava ja suoraviivainen käytännön ihminen, joka ei koulussakaan jaksanut samalla tavalla kuin minä innostua aineiden ja tutkielmien kirjoittamisesta, vaan hän oli mieluummin mukana erilaisissa projekteissa ja oppi asioita käytännössä, esimerkiksi kieliä hän opiskeli laulamalla ja leffoja katsomalla. Hän päätyikin amk:hon samantyyppiselle alalle kuin omani yliopistossa, ja on viiihtynyt ja menestynyt erinomaisesti. Hänen lopputyönsä oli mielestäni loistava osoitus hänen kouluvalintansa sopivuudesta: teoriaosuus ei häntä jaksanut kiinnostaa ja siitä tulikin kai kakkonen, mutta käytännön osuus oli koulun parhaita, kun hän oikein innoistui ja uppoutui ratkaisemaan käytännön tilannetta ja pääsi näyttämään osaamistaan.
Tsemppiä Ap:llekin itsetutkiskeluun, löydät varmasti vielä paikkasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain kans kutsun pääsykokeisiin, ja siis sosionomiks hain :) itsekin jännitän sitä pääsykokeiden haastatteluosiota, joten et ole ainoa. Tämä siksi, että kouluun pääsy riippuu pitkälti siitä miten esität itsesi ja sen pohjalta haastattelijoiden mielipiteestä. Tavallaan toivoisin olevani yksin siinä tilanteessa, etten jäisi kenenkään luontevan esiintyjätyypin varjoon :D
Varmasti myös jännitän ainakin alkuun koulussa esiintymistä, mutta stressaan sitä vasta tosiaan jos se tulee ajankohtaiseksi.. On niin pienestä kiinni että sen koulupaikan sattuisin saamaan. Hakijoitahan oli ihan naurettavan paljon, ja pääsykikeisiinkin otetaan satoja ihmisiä vaikka aloituspaikkoja on vain kymmeniä.
Eli älä huoli, että ole ainoa :) suurinta osaa meistä varmasti jännittää.
P.s. Oma mielipiteeni on, että esivalintakokeen perusteella olisi pitänyt karsia enemmän populaa pois, sillä pääsykokeisiin sai kutsun ihan naurettavilla pisteillä.. Jos sait kutakuinkin 25/106 niin kutsu sosionomiksi kilahti sähköpostiin :D jälkeenpäin ärsytti et näin edes vaivaa lukeakseni koko materiaalia, sillä omat pisteet oli 89/106 mutta lähtökohdat saada koulupaikka on ihan yhtä kehno kun sillä joka lukematta ja läpällä sai sen 26 pojoa (koska tulos ei vaikuta valintaan). Mielummin olisin ottanut sen materiaalin luettavakseni itse pääsykokeisiin, ettei tarttis mennä sinne pystymetsästä palloilemaan.
Jii kirjoitti:
Täällä vastailee sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. :) elikkäs sosionomi-opiskelut on todella paljon ryhmätöitä ja asioihin perehdytään paljolti keskusteluilla ja yhdessä pohtimalla. Paljon on esiintymistä, mutta muistuttaisin sitä, että sosiaali- ja terveysalalla joudut lähestulkoon aina olemaan esillä. Koulussa siihen on hyvä valmistautua ja harjoitella. Luokkakaverit ja opettajat AMK:ssa on yleensäottaen todella kannustavia ja monet opintojen alussa vieroksuvat esiintymistä. Esiintymiseen kuitenkin tottuu ja siitä jopa voi alkaa nauttia.
Itse esimerkiksi lukiossa en pitänyt esiintymisestä, mutta heti Amk:ssa aloin pitämään ja juurikin nauttimaan siitä. Minusta on mukavaa esiintyä ja vakuuttaa ihmisiä asioista mistä tiedän. Älä siis ainakaan sen takia jätä menemättä sosionomi-opiskeluihin. :)
Yliopisto-opiskelusta en osaa vastata kuin avoimen puolelta joten en osaa sanoa muuta kuin että ainakin yliopistossa enemmän perehdytään tutkimuksiin ja opiskelua on paljon myös englanniksi. Yliopisto on juurikin enemmän lukemista ja niin sanotusti haastavampaa, kun taas AMK:ssa enemmän tehdään harjoituksia ja opitaan niin sanotusti tekemällä, vaikka toki myös kirjallisia tehtäviä on siinä ohella. Työelämässä esimerkiksi et sosionomina voi tehdä sosiaalityöntekijät työtä, mutta sosiaalityöntekijänä voit tehdä myös sosionomin töitä ja joissainpaikoissa sosiaalityöntekijänä voit ylentyä työelämässä helpommin. :)
Lastentarhanopettajan koulutuksen suorittaminen yliopistolla on hyvin erilaista kuin avoimen yliopiston kurssien lukeminen. Opiskelu opettajankoulutuslaitoksella sisältää toki lukemista ja teoreettisen tiedon omaksumista, mutta myös esiintymistä, ryhmätöitä, ryhmätenttejä ja työssä oppimista. Keskusteleminen lehtoreiden ja toisten opiskelijoiden kanssa on ollut erittäin mielenkiintoista ja innostavaa! Opiskelijat on mukavaa porukkaa. Kovaa kilpailua ei ole, vaan enemminkin yhdessä tekemisen meininkiä ja toisten auttamista. Minä - esiintymiskammoinen ja hiljainen - olen saanut monia hyviä ystäviä opettajankoulutuslaitokselta.
Lastentarhanopettajan tutkinto yliopistolla antaa erinomaiset valmiudet työelämään sekä opintojen jatkamiseen yliopistolla kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen. Mikäli tiedät haluavasi opettajaksi, kannattaa suunnata yliopistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei sosiaali- ja terveysalalta ole kokemusta, mutta yliopisto vs amk -asioista muuten kyllä.
Kuten moni jo sanoi, paljon riippuu siitä minkälainen olet. Yliopisto-opinnot ovat ainakin omalla alallani todella itsenäistä puurtamista, paljon (siis paaaaaaaaljon) lukemista ja kirjallisia töitä, ja silloin tällöin massaluentoja. Käytännön kokemuskin on hankittava itsenäisesti, ja sen yhteensovittaminen opintojen kanssa on joskus hankalaa kun koululta ei töissäkäyntiin tukea saa. Kirjalliset työtkin painottuvat teoreettisemmalle puolelle: parhaita arvosanoja ei saa käsittelemällä käytännönläheisiä, vaikkakin kenties sinänsä kiinnostavia aiheita, vaan meiltä odotetaan teorioiden ja sen sellaisen syvällisempää käsittelyä. Tämä toisaalta sopii mulle oikein hyvin, koska olen luonteeltani sellainen hitaampi pohdiskelija, ja jaksan (yleensä) innostuakin kaikenlaisesta pilkunviilaamisesta ja teoretisoinnista.
Sen sijaan siskoni on aina ollut aikaansaava ja suoraviivainen käytännön ihminen, joka ei koulussakaan jaksanut samalla tavalla kuin minä innostua aineiden ja tutkielmien kirjoittamisesta, vaan hän oli mieluummin mukana erilaisissa projekteissa ja oppi asioita käytännössä, esimerkiksi kieliä hän opiskeli laulamalla ja leffoja katsomalla. Hän päätyikin amk:hon samantyyppiselle alalle kuin omani yliopistossa, ja on viiihtynyt ja menestynyt erinomaisesti. Hänen lopputyönsä oli mielestäni loistava osoitus hänen kouluvalintansa sopivuudesta: teoriaosuus ei häntä jaksanut kiinnostaa ja siitä tulikin kai kakkonen, mutta käytännön osuus oli koulun parhaita, kun hän oikein innoistui ja uppoutui ratkaisemaan käytännön tilannetta ja pääsi näyttämään osaamistaan.
Tsemppiä Ap:llekin itsetutkiskeluun, löydät varmasti vielä paikkasi!
Lastentarhanopettajan koulutus yliopistolle ei sisällä paljon, siis paaaaaaaljon itsenäistä puurtamista. Opettajankoulutuslaitoksella ei vain saarnata, vaan myös toimitaan kuten opetaan; tietoa uusinnetaan ja luodaan yhdessä jaettujen kokemusten ja keskustelujen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kans kutsun pääsykokeisiin, ja siis sosionomiks hain :) itsekin jännitän sitä pääsykokeiden haastatteluosiota, joten et ole ainoa. Tämä siksi, että kouluun pääsy riippuu pitkälti siitä miten esität itsesi ja sen pohjalta haastattelijoiden mielipiteestä. Tavallaan toivoisin olevani yksin siinä tilanteessa, etten jäisi kenenkään luontevan esiintyjätyypin varjoon :D
Varmasti myös jännitän ainakin alkuun koulussa esiintymistä, mutta stressaan sitä vasta tosiaan jos se tulee ajankohtaiseksi.. On niin pienestä kiinni että sen koulupaikan sattuisin saamaan. Hakijoitahan oli ihan naurettavan paljon, ja pääsykikeisiinkin otetaan satoja ihmisiä vaikka aloituspaikkoja on vain kymmeniä.
Eli älä huoli, että ole ainoa :) suurinta osaa meistä varmasti jännittää.P.s. Oma mielipiteeni on, että esivalintakokeen perusteella olisi pitänyt karsia enemmän populaa pois, sillä pääsykokeisiin sai kutsun ihan naurettavilla pisteillä.. Jos sait kutakuinkin 25/106 niin kutsu sosionomiksi kilahti sähköpostiin :D jälkeenpäin ärsytti et näin edes vaivaa lukeakseni koko materiaalia, sillä omat pisteet oli 89/106 mutta lähtökohdat saada koulupaikka on ihan yhtä kehno kun sillä joka lukematta ja läpällä sai sen 26 pojoa (koska tulos ei vaikuta valintaan). Mielummin olisin ottanut sen materiaalin luettavakseni itse pääsykokeisiin, ettei tarttis mennä sinne pystymetsästä palloilemaan.
Lohdutuksena, kun itse hain niin haastattelussa oltiin pareittain. Keskustelua oli esim. itsensä esittely, tulevaisuuden toiveita jne. mutta myös yhteiskunnallista keskustelua (esim. haastattelijat heittivät kysymyksen, että mikä on mielestänne yksi isoimpia epäkohtia yhteiskunnassa ja miten tähän voitaisiin puuttua). Toisekseen, haastattelijoilla oli vissiin tahallaan tyly asenne, oli todella happamat naamat kaikilla ja muutenkin todella tyly asenne. Kun nämä myöhemmin tulivat opettajikseni, niin paljastuivat niin ihaniksi ja mukaviksi ihmisiksi, että väkisinkin luulen sen tylyyden olleen yksi läpäistävä osuus :D
Itsekin jännitin etukäteen haastattelua ja pääsenkö tuomaan siinä mitään esiin, mutta homma meni enemmän kuin loistavasti ihan sillä omalla painollaan kun ei liikoja miettinyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kans kutsun pääsykokeisiin, ja siis sosionomiks hain :) itsekin jännitän sitä pääsykokeiden haastatteluosiota, joten et ole ainoa. Tämä siksi, että kouluun pääsy riippuu pitkälti siitä miten esität itsesi ja sen pohjalta haastattelijoiden mielipiteestä. Tavallaan toivoisin olevani yksin siinä tilanteessa, etten jäisi kenenkään luontevan esiintyjätyypin varjoon :D
Varmasti myös jännitän ainakin alkuun koulussa esiintymistä, mutta stressaan sitä vasta tosiaan jos se tulee ajankohtaiseksi.. On niin pienestä kiinni että sen koulupaikan sattuisin saamaan. Hakijoitahan oli ihan naurettavan paljon, ja pääsykikeisiinkin otetaan satoja ihmisiä vaikka aloituspaikkoja on vain kymmeniä.
Eli älä huoli, että ole ainoa :) suurinta osaa meistä varmasti jännittää.P.s. Oma mielipiteeni on, että esivalintakokeen perusteella olisi pitänyt karsia enemmän populaa pois, sillä pääsykokeisiin sai kutsun ihan naurettavilla pisteillä.. Jos sait kutakuinkin 25/106 niin kutsu sosionomiksi kilahti sähköpostiin :D jälkeenpäin ärsytti et näin edes vaivaa lukeakseni koko materiaalia, sillä omat pisteet oli 89/106 mutta lähtökohdat saada koulupaikka on ihan yhtä kehno kun sillä joka lukematta ja läpällä sai sen 26 pojoa (koska tulos ei vaikuta valintaan). Mielummin olisin ottanut sen materiaalin luettavakseni itse pääsykokeisiin, ettei tarttis mennä sinne pystymetsästä palloilemaan.
Niimpä, sitä vaan välillä alkaa turhan paljon miettimään asioita, jotka eivät todellakaan ole ajankotaisia :D Itselleni siis tuo haastattelutilanne ei ole niin pelottava asia kuin luokan edessä oleminen, vaikka tottakai myös se jännittää. Toivotaan nyt, että sinne saakka päästään :) Mut joo, oon samaa mieltä tosta, että esivalintakokeella olisi pitänyt karsia enemmän porukkaa pois. Itse luin ennakkomateriaalin kahdesti huolella ja vaikka itse koe ei mennyt kovin hyvin, sain siitä 80,1 pistettä. En ymmärrä mikä järki on pitää koe, jolla ei sitten loppujen lopuksi saavuteta kunnon hyötyä, jos lähes saman verran hakijoita pääsee läpi :D Ap
Haha, tottakai. Kyse onkin kokonaisuudesta, kumpaa vihaa enemmän ja missä määrin niitä sisältyy opintoihin, kumman sitten ikinä valitsenkin.