Lue keskustelun säännöt.
Jäin ainoana puolisona miehen ystäväpiiristä ilman hääkutsua
19.05.2016 |
Enpä ole tällä tavalla tullut koskaan kohdelluksi. Mieheni ystävä siis menee naimisiin, ja kutsu tuli pelkällä miehen nimellä ilman mainintaa avecista. Muiden porukan miesten kutsut on osoitettu myös puolisoille. En tiedä miten tätä pitäisi tulkita. Olen kyllä uusin tulokas tässä ystäväpiirissä, enkä ole usein noita ystäviä nähnyt pitkän välimatkan vuoksi, mutta olemme mekin sentään seurustelleet jo kaksi vuotta ja asumme yhdessä. Olen tavannut sekä tulevan sulhasen että morsiamen.
Ei ole mitään syytä olettaa, että minusta ei pidettäisi. Yksi tekijä kuitenkin erottaa minut muista: nämä kaikki muut puhuvat ruotsia äidinkielenään, minä en. Voiko tässä oikeasti olla selitys asiaan? Olisin järkyttynyt, jos olisi. Toisaalta olisin järkyttynyt myös siitä, jos minua ei vain jostain henkilökohtaisesta syystä haluttaisi mukaan. En puhu ruotsia hyvin, mutta ymmärrän sitä kyllä. En ehkä olisi noissa juhlissa ensimmäisenä äänessä, mutta en varmaan jäisi ihan ulkopuolellekaan kun ymmärtäisin kuitenkin mistä puhutaan. Vai pelkäävätkö juhlien järjestäjät, että kaikkien pitäisi minun vuokseni puhua suomea?
Olen hämilläni. Ei minua haittaa jäädä pois, mutta haluaisin tietää miksi minut on jätetty kutsumatta.
Kommentit (432)
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku sanoi, että ei kutsuttu avecilla, kun eivät ede tienneet seurustelusta...
Siis miten vieraita ihmisiä jengi oikein häihinsä kutsuu?? Kuulostaa oikeasti siltä, että halutaan vaan niitä lahjoja.Meillä on miehen kanssa sen verran ikäeroa, että hänen ystävänsä ovat jo naimisissa ja mun vasta menee eli hääkutsut on järjestyksessään mun ystäviltä. Kertaakaan ei ole kutsu tullut vain mulle vaan aina on ollut avec. Vaikea edes ajatella, että mun ystävissä ois sellaisia moukkia, että jättäis puolison kutsumatta. Tai no, ei ole moisia, ei olisi mun ystäviä.
Minä kirjoitin ettei tiedetty koska mies halusi kutsua vanhoja tuttujansa. Emme pyytäneet lahjoja ollenkaan, eikä rahaa. Eikä sitä tullut. Meillä oli kyllä ohjeistettu että halutessaan voi laittaa erääseen hyväntekeväisyysjärjestön tilille rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tädille. Jos on elänyt rakastavassa sivistyneessä älykkäässä perheessä, jossa vanhemmat ovat sairastuneet vakavasti ja on joutunut nuorena kohtaamaan vastuun, kuoleman ja ymmärtämään kokemuksen kautta mikä elämässä on tärkeää niin.. ja jos kohtaa miehen, jota rakastaa ja jonka on melkein menettänyt vakavassa onnettomuudessa ja elämä kääntyy hyväksi ainakin hetkeksi aikaa niin..
.. niin ei ole paskankaan väliä millään etiketillä vaan niinkin herkkään tilaisuuteen kuin omat häät, kun tunteet on pinnassa, en halua lähelleni ketään merkityksetöntä ihmistä. Tarkoitan tällä ihmistä, joka ei tunne minua tai miestäni ja jota me emme tunne. Elämä on lyhyt, haluan että omalla elämälläni on merkitys, valitsen siis merkitykselliset asiat ja ihmiset. Se on minun, mieheni ja hääparin valinta. Toiset suhtautuvat kevyemmin asioihin, minulle tietyillä asioilla on syvempi merkitys.
Uskon, että hyvin käyttäytyvät, sinulle merkityksettömät ihmiset ymmärtävät ratkaisusi. Myötätunto ja empatia otetaan nimittäin käyttöön silloin, kun joku aavistettavasta syystä johtuen ei pysty noudattamaan konventioita.
T. Täti
Kutsuimme kyllä avecin kans joiden tiesimme seurustelevan vaikka emme olleet seurustelukumppaneita edes tavanneet. Häissä tavattiin. Huvikseni laskin että meillä oli n. 30 sinkkuvierasta, valitan ettei meillä riittänyt rahat heidän avecien kestittämiseen :(
Usein, kun ihminen kohtaa pahoja vastoinkäymisiä, hänestä kasvaa pehmeämpi ja elämää arvostavampi ihminen. Sinun tapauksessasi on käynyt selkeästi toisin.
Tulee mieleen entinen ystäväni, josta kehkeytyi syövästä toipumisen jälkeen niin itsekeskeinen ihminen, että edes me vanhat ystävät emme pidä hänestä enää.[/quote]
Minä luulen että ystäväsi on nähnyt lävitsenne, tiedäthän, punnittu ja köykäiseksi havaittu. En minä ole kohdannut vastoinkäymisiä vaan elämää. Olen aina ollut rakastettu ja hellitty, olen aina rakastanut ja hellinyt mutta vain läheisiä ihmisiä, omiani. Toiset haalii ympärilleen lauman ihmisiä, ystäviä pönkittääkseen omaa egoaan. Minä riisun sieluni paljaaksi vain läheisteni kanssa. Ja haluan olla aito, tunteva ja rehellinen. Sinä ylpeilet, että olet sosiaalinen ja tunnet käytöstavat. Minä käyttäydyn ystävällisesti mutta valitsen ystäväni. Siinä meissä on suuri ero.
Vierailija kirjoitti:
Usein, kun ihminen kohtaa pahoja vastoinkäymisiä, hänestä kasvaa pehmeämpi ja elämää arvostavampi ihminen. Sinun tapauksessasi on käynyt selkeästi toisin.
Tulee mieleen entinen ystäväni, josta kehkeytyi syövästä toipumisen jälkeen niin itsekeskeinen ihminen, että edes me vanhat ystävät emme pidä hänestä enää.
Minä luulen että ystäväsi on nähnyt lävitsenne, tiedäthän, punnittu ja köykäiseksi havaittu. En minä ole kohdannut vastoinkäymisiä vaan elämää. Olen aina ollut rakastettu ja hellitty, olen aina rakastanut ja hellinyt mutta vain läheisiä ihmisiä, omiani. Toiset haalii ympärilleen lauman ihmisiä, ystäviä pönkittääkseen omaa egoaan. Minä riisun sieluni paljaaksi vain läheisteni kanssa. Ja haluan olla aito, tunteva ja rehellinen. Sinä ylpeilet, että olet sosiaalinen ja tunnet käytöstavat. Minä käyttäydyn ystävällisesti mutta valitsen ystäväni. Siinä meissä on suuri ero.
Ei ole ystävällistä käytöstä jättää kaveriporukassa yhtä ilman avec-kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin käy kun usein persaukiset sivistymättömät järjestävät lainarahalla häitä. Mietitään siellä pää sauhuten, että kuka voidaan kutsua ja ketä ei voi kutsua. Ei tulisi mieleenkään mennä häihin joiden kutsu on osoitettu vain minulle eikä avovaimolle. Sehän on loukkaus myös MINUA kohtaan että minun puoliso ei ole kutsun arvoinen. Oudolta tuntuu että bättrefolkkikin perseilee tällä tavalla. Siellä kuitenkin ollaan usein aika sivistyneitä ja etiketti on kunnossa. Nyt tulee huonoa mainosta myös avioparille.
Semonen vinkki että budjetoikaa ne kutsut aina kahdelle. Jos ei ole varaa ja yksinkertaisesti on pakko ne prinsessahäät pitää, niin jättäkää mielummin vaikka joitain pariskuntia tai sinkkuja+mahd.avec kutsumatta kuin, että kutsutaan yksittäisiä henkilöitä.
Kyllä, meidän perheessä ei harrastettu konventioita. Vanhemmat sanoivat ettei sillä ole merkitystä mitä ihmiset ajattelevat, sillä on merkitystä mitä sinä ajattelet. Joten meidän häitä tanssitaan herkillä terälehdillä, ei viihteenä vieraille. Itse en näe sitä pahana, vain valintana. Eiköhän hääparilla ole oikeus valita elämänpolkunsa ja majatalon vieraat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein, kun ihminen kohtaa pahoja vastoinkäymisiä, hänestä kasvaa pehmeämpi ja elämää arvostavampi ihminen. Sinun tapauksessasi on käynyt selkeästi toisin.
Tulee mieleen entinen ystäväni, josta kehkeytyi syövästä toipumisen jälkeen niin itsekeskeinen ihminen, että edes me vanhat ystävät emme pidä hänestä enää.
Minä luulen että ystäväsi on nähnyt lävitsenne, tiedäthän, punnittu ja köykäiseksi havaittu. En minä ole kohdannut vastoinkäymisiä vaan elämää. Olen aina ollut rakastettu ja hellitty, olen aina rakastanut ja hellinyt mutta vain läheisiä ihmisiä, omiani. Toiset haalii ympärilleen lauman ihmisiä, ystäviä pönkittääkseen omaa egoaan. Minä riisun sieluni paljaaksi vain läheisteni kanssa. Ja haluan olla aito, tunteva ja rehellinen. Sinä ylpeilet, että olet sosiaalinen ja tunnet käytöstavat. Minä käyttäydyn ystävällisesti mutta valitsen ystäväni. Siinä meissä on suuri ero.
Ainakin tuo itsesi korostaminen ja sanavalintasi saavat sut kuulostamaan kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Harvan ihmisen tarvitsee erikseen korostaa, että on tunteva ja rakastava, valtaosa on niin itsestäänselvyytenä sitä, että ei tule edes mieleen erikseen kuvailla itseään moisilla sanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät isot ja muilla avec, miksi ei ap:ta ole kutsuttu, no joka vieras maksaa, ei se raha puussa kasva vaikka usea tomppeli niin ajatteleekin. Jos ei tunne kyseistä henkilöä niin miksi kutsua häihin?
Täällä vähän sivusta kommentteja seurailen... Hääpari siis tuntee minut, olemme tavanneet useammin kuin kerran ja tulleet hyvin toimeenkin. On veikattu, että olisin negatiivinen tai kaikesta valittava luonne, mutta jos minussa jokin vika on, niin se on liiallinen ujous ja muiden myötäily (varsinkin noissa piireissä joissa ei pääsääntöisesti suomea puhuta). Jos minusta ei tästä syystä pidetä, niin sille en voi mitään. Huonosti en kuitenkaan ole käyttäytynyt ketään kohtaan koskaan, se on aivan varma.
Hieman olen hämmentynyt ja ihmeissäni että näin on kutsujen kanssa käynyt, sillä en ole tällaiseen ennen törmännyt, mutta elämä jatkuu ja ihan hyvillä mielin päästän mieheni juhlimaan, jos hän haluaa mennä.
Ap
Tuli mieleeni, että jos häät ovat täysin ruotsinkieliset, niin ehkä he ajattelivat, ettet viihtyisi siellä kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ainakin tuo itsesi korostaminen ja sanavalintasi saavat sut kuulostamaan kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Harvan ihmisen tarvitsee erikseen korostaa, että on tunteva ja rakastava, valtaosa on niin itsestäänselvyytenä sitä, että ei tule edes mieleen erikseen kuvailla itseään moisilla sanoilla."
Sinulla on vielä matkaa kasvaa arvostelijasta itsellesi rehelliseksi ihmiseksi. Et sinä minua tunne, joten hölmöä sanoa olenko kylmä. Itsekeskeinen ja itsensä tunteva ihminen ovat eri asioita. Harva sanoo yhtään mitään itsestään jos kehitys on kesken, joko ei tunne itseään tai ei ole itsevarma. Miten käytän sanoja, johtuu kahdesta asiasta, tunnen itseni ja olen varma itsestäni. Ei se ole sama asia kuin pöyhkeä. Nyt tämä keskustelu poikkeaa ap:n aloituksesta. Vain yksi asia sanottavana, ihmisen elämä perustuu valintoihin. Minä teen omat valintani ja joku on valinnut ettei ap:ta kutsuta. Sen kanssa on vain elettävä.. simppeliä. Tyhmä jää jurnuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
jos asuu yhdessä, niin on etikettivirhe olla kutsumatta myös puolisoa.
Niinhän se on. Mutta kaikilla ei ilmeisesti ole varaa kutsua kaikkia, ja joutuvat nuukailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä näitä kommentteja. Miten niin monen mielestä voi olla ok, että jätetään YKSI kaveriporukan puolisoista AINOANA kutsumatta? Miten tämä voi jonkun mielestä olla olematta tökeröä käytöstä? Ymmärrän, että jotkut eivät halua häihin puolituntemattomia ihmisiä, mutta silloin tulee jättää USEAMPI kuin YKSI AINOA puoliso kutsumatta. Se, että yksi ihminen jätetään ainoana joukon ulkopuolelle, on ala-astetasoista käytöstä, yhtä syrjitään hiekkalaatikolla. Se on loukkaavaa. Mutta joillain ihmisillä vain ei ole yhtään sosiaalista pelisilmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät isot ja muilla avec, miksi ei ap:ta ole kutsuttu, no joka vieras maksaa, ei se raha puussa kasva vaikka usea tomppeli niin ajatteleekin. Jos ei tunne kyseistä henkilöä niin miksi kutsua häihin?
Täällä vähän sivusta kommentteja seurailen... Hääpari siis tuntee minut, olemme tavanneet useammin kuin kerran ja tulleet hyvin toimeenkin. On veikattu, että olisin negatiivinen tai kaikesta valittava luonne, mutta jos minussa jokin vika on, niin se on liiallinen ujous ja muiden myötäily (varsinkin noissa piireissä joissa ei pääsääntöisesti suomea puhuta). Jos minusta ei tästä syystä pidetä, niin sille en voi mitään. Huonosti en kuitenkaan ole käyttäytynyt ketään kohtaan koskaan, se on aivan varma.
Hieman olen hämmentynyt ja ihmeissäni että näin on kutsujen kanssa käynyt, sillä en ole tällaiseen ennen törmännyt, mutta elämä jatkuu ja ihan hyvillä mielin päästän mieheni juhlimaan, jos hän haluaa mennä.
Ap
Tuli mieleeni, että jos häät ovat täysin ruotsinkieliset, niin ehkä he ajattelivat, ettet viihtyisi siellä kuitenkaan?
On tökeröä tehdä tällaisia olettamuksia ja päätöksiä toisen puolesta ja jättää joku kutsumatta koska "ei se kuitenkaan viihtyisi". Eiköhän se ole ihan ap:n itsensä asia, viihtyykö vai ei. Tällainen ei ole todellakaan mikään pätevä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä kommentteja. Miten niin monen mielestä voi olla ok, että jätetään YKSI kaveriporukan puolisoista AINOANA kutsumatta? Miten tämä voi jonkun mielestä olla olematta tökeröä käytöstä? Ymmärrän, että jotkut eivät halua häihin puolituntemattomia ihmisiä, mutta silloin tulee jättää USEAMPI kuin YKSI AINOA puoliso kutsumatta. Se, että yksi ihminen jätetään ainoana joukon ulkopuolelle, on ala-astetasoista käytöstä, yhtä syrjitään hiekkalaatikolla. Se on loukkaavaa. Mutta joillain ihmisillä vain ei ole yhtään sosiaalista pelisilmää.
Hei, juuri samaa mielessäni pohdin, kun silmät ymmyrkäisenä luin noita vastauksia.
Ymmärtäisin jos muidenkin Avecit olisi jätetty rannalle. Mutta tätä en, mieheni on saanut tällaisen kutsun ja sanoi tack nej.
Tästä varmaan sataa alapeukkuja, mutta tulee mieleen, onko tämä taas yksi "only in Finland" -tilanne? Jotenkin niin suomalaista, että käperrytään pieneen suljettuun piiriin ja ketään uudempaa ei mahdu mukaan. Jos joku ei ole "tarpeeksi läheinen" niin kylmästi jätetään ainoana ulkopuolelle, vaikka se olisi käytöstapojen vastaista. Eikä nähdä, että tällainen käytös estää sen lähentymisen myös tulevaisuudessa, koska kutsumatta jättäminen on niin vahva viesti siitä, että emme edes halua tuntea sinua paremmin. Jotenkin tuntuu että muissa ns. sivistyneissä länsimaissa tällainen olisi ihan ennenkuulumatonta.
Toivottavasti miehesi on niin fiksu, että ilmoittaa ystävällisesti hääparille estämisensä ja syyksi ettei voi ottaa omaa kumppaniaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä monia kommentteja. Ei haluta random ihmisiä pilaamaan häitä?!?
Noin 100 hengenkin häissä pari uudempaa kumppania joita hääpari ei tunne ei taatusti muuta häiden tunnelmaa tai meinikiä suuntaan tai toiseen.
Se että jättää kutsumatta sillä tavalla että kuka tahansa näkee etikettivirheen tapahtuneen , saattaa sen sijaan vaikuttaa tunnelmaan ainakin osassa vieraita.
Ja siihen miten hääpari jatkossa nähdään.
Nekin pariskunnat jotka molemmat tulevat kutsutuiksi vetävät hiljaa mielessään tiettyjä johtopäätöksiä jos ja kun tulevat tietämään kuinka on toimittu.
Tulevat häihin ja pitävät hauskaa mutta arvostus saattaa silti kokea kolahduksen hääparia kohtaan.
Ja hääpari ei edes ehdi jutella vieraitten kanssa niin missä ongelma?
Vieraat sen sijaan saattaisivat ihan mielellään tutustua ystäväporukkaan tulleeseen uuteen kumppaniin.
Vai onko nykyajan nuoret aikuiset todella näin nurkkakuntaisia?Tai sitten ihan päinvastoin eli ne, jotka asian huomaavat, käyvät vaivihkaa kiittämässä hääparia siitä, että tunnelmanpilaajia ei ole paikalla. Hääparin arvostus saattaa jopa nousta siitä, että he ovat uskaltaneet asettua poikkiteloin ja jättäneet tietyt henkilöt kutsumatta, vaikka siitä syntyisi tällainen ap:n aloittama poru.
En ole koskaan ajatellut, että puolisoni olisi automaattinen ovi johonkin tiettyyn kaveriporukkaan. Ei, miehen kaverit ovat miehen kavereita ja me puolisot joudumme tai saamme ihan itse lunastaa paikkamme siinä porukassa. Siksi en voi nähdä ap:ta "ystäväporukkaan tulleena uutena kumppanina" vaan "yhtenä ystäväporukan jäsenen kumppanina", ei siis osana porukkaa.
Niin en ole koskaan ollut häissä joissa yksi ihminen olisi käyttäytynyt niin huonosti että se olisi pilannut häiden tunnelman tms. Minun on todella vaikea kuvitella sellaista enkä tosiaankaan keksi ketään ihmistä jonka puuttuminen häistä olisi yleisen helpotuksen aihe.
Toki jos sellaista oikeasti on , niin ehkä sen voi ymmärtää.
Mutta kyllä jonkun uusi kumppani voidaan ihan tahallaan eristää muusta kaveriporukasta jos halutaan eikä siihen ole kovin helppo päästä sisään jos näin tapahtuu.
Sitä voi verrata johonkin työpaikkakiusaamiseen.
Siihen riittää että uusi " tulokas" on eri tyylinen tai sitten vaan mustasukkaisesti vahditaan omaa asemaa jossain porukassa.
No sellainen ei pitkän päälle toimi koska ihmiset eivät pohjimmiltaan koe sitä oikeidenmukaiseksi ja elämä muutenkin muuttaa ajan myötä asioita.
Tuollainen käytös alkaa murentaa porukkahenkeä hiljalleen ja huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Usein, kun ihminen kohtaa pahoja vastoinkäymisiä, hänestä kasvaa pehmeämpi ja elämää arvostavampi ihminen. Sinun tapauksessasi on käynyt selkeästi toisin.
Tulee mieleen entinen ystäväni, josta kehkeytyi syövästä toipumisen jälkeen niin itsekeskeinen ihminen, että edes me vanhat ystävät emme pidä hänestä enää.
Minä luulen että ystäväsi on nähnyt lävitsenne, tiedäthän, punnittu ja köykäiseksi havaittu. En minä ole kohdannut vastoinkäymisiä vaan elämää. Olen aina ollut rakastettu ja hellitty, olen aina rakastanut ja hellinyt mutta vain läheisiä ihmisiä, omiani. Toiset haalii ympärilleen lauman ihmisiä, ystäviä pönkittääkseen omaa egoaan. Minä riisun sieluni paljaaksi vain läheisteni kanssa. Ja haluan olla aito, tunteva ja rehellinen. Sinä ylpeilet, että olet sosiaalinen ja tunnet käytöstavat. Minä käyttäydyn ystävällisesti mutta valitsen ystäväni. Siinä meissä on suuri ero.
Minä haluaisin aivan ehdottomasti mieluummin ystäväkseni tuon jolle vastasit mutta en missään tapauksessa sinua. Sinä vaikutat pelottavalta ja tuomitsevalta ihmiseltä joka jättää jos erehdyn töppäämään.
Oletko kuullut sanontaa: Pieni on sellaisen äidin syli johon mahtuu vain omat lapset. Tätä voi soveltaa muuhunkin.
Toinen toimiva on se että kohtele ihmistä niin kuin hän olisi mukava niin tästä tulee sellainen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos pitää pienet häät ja jättää avecit yleisesti pois , on asia ok.
Jos kutsuu kaikki muut avecit mutta jättää yhden kutsumatta , se kertoo eniten kutsujasta , ei suinkaan siitä ilman kutsua jääneestä.
Usein, kun ihminen kohtaa pahoja vastoinkäymisiä, hänestä kasvaa pehmeämpi ja elämää arvostavampi ihminen. Sinun tapauksessasi on käynyt selkeästi toisin.
Tulee mieleen entinen ystäväni, josta kehkeytyi syövästä toipumisen jälkeen niin itsekeskeinen ihminen, että edes me vanhat ystävät emme pidä hänestä enää.