Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Kohta "10" tulee vastaa sulle että kun ei tässä keskustelussa ole kyse susta! Eikä kyl siitäkään että "yleisesti" lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia...

Hieman skitsofreninen ketju.

Mahdatko trollata, vai etko todella ymmärrä näin yksinkertaista asiaa?

Se, että joku tietty vanhempi ei kadehtisi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.

Se, etteivät vanhemmat yleisesti kadehdi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.

Kateus ei välttämättä ole yleistä tai jatkuvaa, mutta sitä kyllä esiintyy. -10

Ihan samalla lailla jotkut lapsettomat parit kadehtivat joskus hetkiä lapsiperheiden elämästä. Vai mitä?

En kadehdi, mutta tiedostan, että elämä on huolettomampaa ilman lapsia. Johtunee siitä, että en kadehdi yleensäkään ketään, sillä huolet ne on hiirilläkin.

Olen kateellinen lapsiperheille, jotka voi asua mukavasti ja rahaa matkustella ja harrastaa jahankkia lastenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?

No, joskus voi sanoa, vitsit kun kadehdin eläkeläisiä kun ne saa mennä ja tehdä mitä haluavat, tai kadehdin koiraa kun sillä ei ole huolta huomisesta. Olisko samalla tyylillä tehty kevyt heitto? JOhon sinä velana voit joskus, suloista nukahtavaa taaperoa katsellessa sanoa sillä hetkellä, vitsit kun kadehdin tuota äitiyttä - ja vedät heittosi takaisin kun taapero herää rääkyen :D

Just näin :)

Kadehdin anna abreun lapsetonta avioelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?

No, joskus voi sanoa, vitsit kun kadehdin eläkeläisiä kun ne saa mennä ja tehdä mitä haluavat, tai kadehdin koiraa kun sillä ei ole huolta huomisesta. Olisko samalla tyylillä tehty kevyt heitto? JOhon sinä velana voit joskus, suloista nukahtavaa taaperoa katsellessa sanoa sillä hetkellä, vitsit kun kadehdin tuota äitiyttä - ja vedät heittosi takaisin kun taapero herää rääkyen :D

Saa sitä keveitä heittoja esittää. Kateus voi olla myös kevyt, ajoittainen tunne. Ei kateuden tunteminen tarkoita, että olisi jotenkin katkera tai pettynyt elämäänsä tai haluaisi vaihtaa sen päittäin jonkun toisen kanssa. Kateus on ihan normaali, arkipäiväinen juttu, ei mitenkään vahingollinen.

Itse en kyllä koskaan sanoisi kadehtivani mitään äitiydessä tai lapsiperheen elämässä. Ei nukkuvan lapsen katseleminen saa minussa aikaan ajatusta, että olisipa minulla tuollaista, vaan että onneksi minä en ole vastuussa tuollaisen tuottamisesta. Ne ovat han erilaisia asioita, joista minä tunnen kateutta. Uskoisin aika monen velan olevan tästä kanssani samaa mieltä. -10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Kohta "10" tulee vastaa sulle että kun ei tässä keskustelussa ole kyse susta! Eikä kyl siitäkään että "yleisesti" lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia...

Hieman skitsofreninen ketju.

Mahdatko trollata, vai etko todella ymmärrä näin yksinkertaista asiaa?

Se, että joku tietty vanhempi ei kadehtisi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.

Se, etteivät vanhemmat yleisesti kadehdi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.

Kateus ei välttämättä ole yleistä tai jatkuvaa, mutta sitä kyllä esiintyy. -10

Ihan samalla lailla jotkut lapsettomat parit kadehtivat joskus hetkiä lapsiperheiden elämästä. Vai mitä?

Varmasti näin, jos lapsettomuus on ei-vapaaehtoista tai tilapäiseksi tarkoitettua. Itse asiassa kateus onsosiaalisena tunteena varmaan yksi vahva motivaatiotekijä, miksi pariskunnat ylipäätään päätyvät itse lisääntymään. -10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

No joo. Mulla on monta lasta ja tykkään elämästi niiden kanssa. Olen oppinut itsestäni valtavan paljon äitiyteen kasvamisen myötä. Olen joutunut ja joudun luopumaan lukemattomista asioista lasteni takia. En silti pysty kadehtimaan lapsettomia, joille se kaikki on periaatteessa mahdollista. Minä en olisi mitenkään voinut elää muunlaista elämää kuin tämän, jonka ihan itse valitsin. Joka päivä opin uutta, itsestäni ja ihmisyydestä, siinä mielessä tämä on tosi rikasta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.

Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.

Mikä saa sut ajattelemaan, että lapsiperheet geneerisesti kadehtivat lapsettomia? Itselle lapsettomaksi jääminen olisi ollut kamalaa ja usein säälin ihmisiä, joilla ei lapsia ole. Toki monilla se on oma valinta, eikä heitä tarvitse sääliä. Mutta monilla on kyse tahattomasta tilanteesta tai olosuhteiden pakosta tehty valinta, silloin todella säälin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?

No, joskus voi sanoa, vitsit kun kadehdin eläkeläisiä kun ne saa mennä ja tehdä mitä haluavat, tai kadehdin koiraa kun sillä ei ole huolta huomisesta. Olisko samalla tyylillä tehty kevyt heitto? JOhon sinä velana voit joskus, suloista nukahtavaa taaperoa katsellessa sanoa sillä hetkellä, vitsit kun kadehdin tuota äitiyttä - ja vedät heittosi takaisin kun taapero herää rääkyen :D

Itse en kyllä koskaan sanoisi kadehtivani mitään äitiydessä tai lapsiperheen elämässä. Ei nukkuvan lapsen katseleminen saa minussa aikaan ajatusta, että olisipa minulla tuollaista, vaan että onneksi minä en ole vastuussa tuollaisen tuottamisesta. Ne ovat han erilaisia asioita, joista minä tunnen kateutta. Uskoisin aika monen velan olevan tästä kanssani samaa mieltä. -10

Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta?

Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsiperheen elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat.

Ja totuushan on se, että lapsettomat eivät voi käsittää sitä vastuun määrää, joka lapsiin liittyy. Ei missään vastaavaa vastuuta koe.

Ap, en ikinä voisi kadehtia sinua, enkä elämääsi :) Minusta se ei ole elämisen arvoista elämää, koska siinä ei ole omia lapsia. Tällainen MINÄ olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

Minusta on tavattoman röyhkeää kuvitella tietävänsä toista paremmin, minkälaisista kokemuksista tämä pitäisi. Voitko kuvitella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kokonaisista rakkauden lajeista? Esimerkiksi aromanttinen aseksuaali ei tunne mitään romanttisia tunteita toista kohtaan, eikä heteroseksuaali hakeudu homoseksikokemuksiin, vaikka homot kuinka maanittelisivat, että kyllä se himo samaa sukupuollta kohtaan on mahtava tunne.

Se, ettei pidä vanhemmuudesta, on vapaaehtoisesti lapsettomalle ihan yhtä selvä asia kuin se, ettet sinä pidä seksistä hevosten kanssa, vaikka jotkut naiset pitävät siitäkin aivan älyttömästi.

Toivottavasti et siirrä kapeakatseisuuttasi ja "minun kokemukseni on yeistettävissä kaikkiin" -mentaliteettiasi seuraavalla sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.

Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?

No, joskus voi sanoa, vitsit kun kadehdin eläkeläisiä kun ne saa mennä ja tehdä mitä haluavat, tai kadehdin koiraa kun sillä ei ole huolta huomisesta. Olisko samalla tyylillä tehty kevyt heitto? JOhon sinä velana voit joskus, suloista nukahtavaa taaperoa katsellessa sanoa sillä hetkellä, vitsit kun kadehdin tuota äitiyttä - ja vedät heittosi takaisin kun taapero herää rääkyen :D

Itse en kyllä koskaan sanoisi kadehtivani mitään äitiydessä tai lapsiperheen elämässä. Ei nukkuvan lapsen katseleminen saa minussa aikaan ajatusta, että olisipa minulla tuollaista, vaan että onneksi minä en ole vastuussa tuollaisen tuottamisesta. Ne ovat han erilaisia asioita, joista minä tunnen kateutta. Uskoisin aika monen velan olevan tästä kanssani samaa mieltä. -10

Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta?

Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsiperheen elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat.

Vastasin kommenttiin, jossa esitettiin, että minäkin varmaan tunnen kateutta lapsiperheitä kohtaan. Korjasin tämän väitteen.

Tarkkuutta lukemiseen. Nokkelat heitot eivät toimi, jos ne perustuvat väärinymmärryksiin.

Toistan ensimmäisen sivun kysymykseni: Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

Minusta on tavattoman röyhkeää kuvitella tietävänsä toista paremmin, minkälaisista kokemuksista tämä pitäisi. Voitko kuvitella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kokonaisista rakkauden lajeista? Esimerkiksi aromanttinen aseksuaali ei tunne mitään romanttisia tunteita toista kohtaan, eikä heteroseksuaali hakeudu homoseksikokemuksiin, vaikka homot kuinka maanittelisivat, että kyllä se himo samaa sukupuollta kohtaan on mahtava tunne.

Se, ettei pidä vanhemmuudesta, on vapaaehtoisesti lapsettomalle ihan yhtä selvä asia kuin se, ettet sinä pidä seksistä hevosten kanssa, vaikka jotkut naiset pitävät siitäkin aivan älyttömästi.

Toivottavasti et siirrä kapeakatseisuuttasi ja "minun kokemukseni on yeistettävissä kaikkiin" -mentaliteettiasi seuraavalla sukupolvelle.

Tämä sinun viestisi on erittäin hyvä todiste siitä, että lapseton ei todellakaan ymmärrä lapsiperheiden elämästä yhtään mitään. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

Minusta on tavattoman röyhkeää kuvitella tietävänsä toista paremmin, minkälaisista kokemuksista tämä pitäisi. Voitko kuvitella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kokonaisista rakkauden lajeista? Esimerkiksi aromanttinen aseksuaali ei tunne mitään romanttisia tunteita toista kohtaan, eikä heteroseksuaali hakeudu homoseksikokemuksiin, vaikka homot kuinka maanittelisivat, että kyllä se himo samaa sukupuollta kohtaan on mahtava tunne.

Se, ettei pidä vanhemmuudesta, on vapaaehtoisesti lapsettomalle ihan yhtä selvä asia kuin se, ettet sinä pidä seksistä hevosten kanssa, vaikka jotkut naiset pitävät siitäkin aivan älyttömästi.

Toivottavasti et siirrä kapeakatseisuuttasi ja "minun kokemukseni on yeistettävissä kaikkiin" -mentaliteettiasi seuraavalla sukupolvelle.

Miksi sinä puhut seksistä kun toiset puhuvat rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

Minusta on tavattoman röyhkeää kuvitella tietävänsä toista paremmin, minkälaisista kokemuksista tämä pitäisi. Voitko kuvitella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kokonaisista rakkauden lajeista? Esimerkiksi aromanttinen aseksuaali ei tunne mitään romanttisia tunteita toista kohtaan, eikä heteroseksuaali hakeudu homoseksikokemuksiin, vaikka homot kuinka maanittelisivat, että kyllä se himo samaa sukupuollta kohtaan on mahtava tunne.

Se, ettei pidä vanhemmuudesta, on vapaaehtoisesti lapsettomalle ihan yhtä selvä asia kuin se, ettet sinä pidä seksistä hevosten kanssa, vaikka jotkut naiset pitävät siitäkin aivan älyttömästi.

Toivottavasti et siirrä kapeakatseisuuttasi ja "minun kokemukseni on yeistettävissä kaikkiin" -mentaliteettiasi seuraavalla sukupolvelle.

Tämä sinun viestisi on erittäin hyvä todiste siitä, että lapseton ei todellakaan ymmärrä lapsiperheiden elämästä yhtään mitään. Ei mulla muuta.

Sinun aikaisemmat viestisi ovat todisteita siitä, ttä umpimielisillä tolloilla ei ole mitään toivoa ymärtää kokemuksia, jotka poikkeavat heidän omista kokemuksistaan. Epäilemättä kuvittelet myös kaikkien muiden vanhempien kokevan vanhemmuuden samalla tavalla kuin sinä. Säälin lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.

AP

Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa. 

Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana? 

Et sinäkään tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, jos et ole harrastanut seksiä hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voi vain muuten käsittää. Veikkaan, että osaat kyllä silti arvioida, pitäisitkö seksistä hevosen kanssa vai et. Meillä on nimittäin sellainen asia kuin itsetuntemus.

Tätä juuri tarkoitan..  Kyllä osaan arvioida, etten pidä seksistä hevosen kanssa. Mutta kukaan lapseton ei osaa kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Kyllä aivan taatusti pitäisit siitä. Se on molemmin puoleinen ehdoton rakkaus. Ihan sama, vaikka olisit itsetuntemuksen mestari. Sen toki voi arvioida, ettei halua sitoutua lapsen kanssa elämiseen ja hänestä vastuussa olemiseen. Nämä ovatkin nyt kaksi eri asiaa.

Minusta on tavattoman röyhkeää kuvitella tietävänsä toista paremmin, minkälaisista kokemuksista tämä pitäisi. Voitko kuvitella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kokonaisista rakkauden lajeista? Esimerkiksi aromanttinen aseksuaali ei tunne mitään romanttisia tunteita toista kohtaan, eikä heteroseksuaali hakeudu homoseksikokemuksiin, vaikka homot kuinka maanittelisivat, että kyllä se himo samaa sukupuollta kohtaan on mahtava tunne.

Se, ettei pidä vanhemmuudesta, on vapaaehtoisesti lapsettomalle ihan yhtä selvä asia kuin se, ettet sinä pidä seksistä hevosten kanssa, vaikka jotkut naiset pitävät siitäkin aivan älyttömästi.

Toivottavasti et siirrä kapeakatseisuuttasi ja "minun kokemukseni on yeistettävissä kaikkiin" -mentaliteettiasi seuraavalla sukupolvelle.

Tämä sinun viestisi on erittäin hyvä todiste siitä, että lapseton ei todellakaan ymmärrä lapsiperheiden elämästä yhtään mitään. Ei mulla muuta.

Sinun aikaisemmat viestisi ovat todisteita siitä, ttä umpimielisillä tolloilla ei ole mitään toivoa ymärtää kokemuksia, jotka poikkeavat heidän omista kokemuksistaan. Epäilemättä kuvittelet myös kaikkien muiden vanhempien kokevan vanhemmuuden samalla tavalla kuin sinä. Säälin lapsiasi.

Mitkä aikaisemmat viestini? Jollain on mennyt tunteisiin se, että ei voikaan väittää tietävänsä kaikesta kaikkea. :D

Mistä kummasta tulee tuo oletus, että kaikki kyllä pitäisivät rakkaudesta omaan lapseen? Ymmärrän vanhempana ihan hyvin, että joillekin tällainen tunne ei ollenkaan sovi. Onhan se hyvin raastavaa välillä, eikä se ole mikään puhdas tunne, vaan siihen on sekoittuneena paljon kaikenlaista muuta: muita tunteita, muistoja, ajatuksia, vaatimuksia. Metafora jossa sydän siirtyy vanhemmuuden myötä kehon ulkopuolelle, on ihan kuvaava. Ei tämä tunne ole tosiaankaan kaikkia varten.