Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja
19.05.2016 |
Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!
Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?
Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10
Ennen omaa lasta, et tiedä. Mutta en sano että menetät siinä mitään, koska se mitä ei tiedä olevan ei ole se asia, mitä tarvitsee tai kaipaa.
Kyllä tiedän. Itse asiassa kommentistasi voin päätellä, että olen todennäöisesti kokenut syvällisempiä rakkauden kokemuksia kuin mihin sinä olet koskaan yltänyt. -10
No sinähän se olet melkoinen rakastaja. En lähde tästä väittelemään, koska et ymmärrä mistä on kyse. Pääasia on, että jokainen tekee omilla valinnoillaan itsensä onnelliseksi.
Ok, 10 taitaa puhua Jumalan rakkaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!
Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?
Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10
Ennen omaa lasta, et tiedä. Mutta en sano että menetät siinä mitään, koska se mitä ei tiedä olevan ei ole se asia, mitä tarvitsee tai kaipaa.
Kyllä tiedän. Itse asiassa kommentistasi voin päätellä, että olen todennäöisesti kokenut syvällisempiä rakkauden kokemuksia kuin mihin sinä olet koskaan yltänyt. -10
No sinähän se olet melkoinen rakastaja. En lähde tästä väittelemään, koska et ymmärrä mistä on kyse. Pääasia on, että jokainen tekee omilla valinnoillaan itsensä onnelliseksi.
Se olet kylläkin sinä, joka et ymmärrä asiaa, vaan pidät itsepintaisesti kiinni harhasta, että sinulla olisi jotakin rakkauteen liittyvää tietoa, mihin muilla ei ole mitään pääsyä. Ymmärrän, miksi ajattelet näin: ihmiselle on luonnollista haluta uskoa, että hänellä on jokin ainutlaatuinen aarre.
Mutta tosiaan tärkeintä on se, että sinä olet tyytyväinen tekemiisi valintoihin. -10
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.
Sorry...en usko. Mut rakkautta teille <3
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaankaan aloittaja pysty tietämään perhe-elämästä, ennenkuin lapsi siinä on.
Mutta kiva elämähän teillä tulee kunnes kuolette. Vanhoja eläkeläisiä kun olette niin olette edelleen kaksistaan. Kukaan ei käy teitä katsomassa, kun alkaa lähipiirissä kuolema varjostaa.
Nauttikaa ja menestykää itsekkäästi itseänne ajattelen vain!
T:perheellinen vanhempi joka ei todellakaan kadu perheen perustamista ;)
Minusta olisi todella itskästä tehdä lapsia omaa vanhuuttansa varten. Meillä on iäkkäitäkin ystäviä ympäri maailmaa. Yksi yli 90-v rouva ja hänellä on huikeasti sosiaalista elämää sukulaisten ulkopuoleltakin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!
Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?
Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10
Alotus oli varmaan provo, mutta tästä täytyy sitli sanoa, että olen täsmälleen samaa mieltä. En koe, että rakkauden tunne voisi korvata kaikki ne lapsiperheen elämän huonot puolet. Anteeksi makaaberi vertaus, mutta ei väkivaltaisessa suhteessakaan rakkaus puolisoaan kohtaan ja harvat hyvät hetket riitä korvaamaan suhteen huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Toiset kadehtivat myös yh-äidin sosiaalitukia tai maanviljelijöiden eu-tukia. Ei se silti todista että yleisesti lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia.
Minusta on ihana olla aktiivinen yhdessä mieheni ja lapsen kanssa, tykätään patikoida ja hiihtää, lapsi voi olla mukana ahkiossa tai kantorepussa. Toki retket on lyhyempiä kuin ilman lasta. Vaunulenkkejä teen paljon juoksemmalla. Oon käyny vauvauinnissa ja vauvajumpassa. Ne on kivaa vaihtelua. Mulle edelleen työura on tärkeä, vaikka se tauolla nyt onkin. Omiin jumppiinkin pääsen ja mies on lapsen kanssa. Myöhemmin voi pyöräillä kun juostaan. Ulkomailla voi käydä kun lapsi vähän kasvaa ym. Asuinmuodon valintaan ei vaikuttanu, lapsettominakin haluttais asua omakotitalossa. Aika lailla normaalia elämää. Totta kai se rajoittaa, mutta rajoitukset vähene sitä mukaa kun lapsi kasvaa. En vaihtaisi mihinkään tätä, mutta minusta myöskään lapsettomien parien ei tarvitsisi kuulla tuota, että ottakaa enemmän vastuuta, kun päättää itte omasta elämästää. Kukin tavallaan, mielenkiintoista kuulla muiden elämästä ja kiva kertoa omastaan. Näitä vastakkainasetteluja en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut samaa kuin sinä ap. t. lapseton
Myönnän, olen kateellinen. Juuri nyt, juuri tällä kauhealla viikolla, kun menoja on liikaa. Jos olisin lapseton, menisin heti töistä päästyäni nukkumaan. Samoin tekisin huomenna. Hommia ja koodausta ehtisin tehdä sitten lauantaina.
Mutta ei, nyt on lapsia ja nyt on kevätjuhlaviikko. Myönnän, olen niin väsynyt, että keitän seuraavaksi kahvia niin paljon ja juon sen kaiken yksin, että pysyn hereillä siihen saakka, että juon lisää kahvia.
Maailman matkailuja ja sosiaalisia verkkoja meillä on liikaakin ja lasten myötä kaikki menot ja tuttavien määrä vain kasvaa ja kasvaa. Ja minä haluan nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yleensä periaate, että en osallistu näihin lapsiperhe vs. lapseton elämä keskusteluihin, koska nämähän ovat vain huutoa tyhjään: ja sitähän on tämäkin viesti. En ylipäätänsä ymmärrä miksi ihmiset kadehtisi kumpaakaan elämää, koska molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja molemmat elämäntavat riippuvat vain yhdestä asiasta: mitä juuri MINÄ haluan. Kateus ei kanna eikä johda mihinkään, enkä ymmärrä mistä tämä kirjoittaja nro 10 on niin katkera, että hänen pitää hyökätä mielipiteillään muiden niskaan. Oletko mahdollisesti menettänyt lapsen, vai mistä tämä "kadehdin lapsetonta elämää ennenkuin sen sain" -ajatusmaailma kumpuaa? Toivon että löydät itsellesi rauhan (rakkautta olet näemmä jo saanut) ja opit olemaan sekä omista valinnoistasi että muiden valinnoista onnellinen. Kaikkien ei tarvitse lapsia hankkia eikä saada, mutta ne jotka lapsiaan lupaavat rakastaa ja kasvattaa, heille sen ilon suon.
Ihanko totta teidän tuttavat ääneen teille sanovat, että teille pitäisi saada enemmän vastuuta, koska elämänne on liian helppoa? Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat vähän sanojaan suodattaa, vaikka noin ajattelisivatkin.
Minä ottaisin varmaan etäisyyttä tuollaisiin ihmisiin ja yrittäisin sanoa, että elämä on valintoja ja me valitsimme tällaisen helpomman ja vapaamman elämäntavan. Mutta kaikkiin ei tietenkään mikään puhe tehoa, silloin kannattaa miettiä, miten paljon haluaa sellaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Itse en ole kokenut lapsellisten ystävieni ja tuttavieni erityisesti kadehtivan lapsettomuuttani. Ehkä se johtuu siitäkin, että minä ja mieheni ei olla erityisen varakkaita eikä elämäämme kuulu paljon matkusteluja tms "hienoa", jotka voisivat yleisesti kateutta herättää. Muistan kyllä kun yksi kaverini kysyi n. 15 vuotta sitten, että tajuanko kuinka ihanaa on, kun saa töistä tultuaan olla ihan rauhassa koko illan. Minä kerroin tajuavani sen erittäin hyvin. Ei siitä sen enempää keskustelua sitten syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yleensä periaate, että en osallistu näihin lapsiperhe vs. lapseton elämä keskusteluihin, koska nämähän ovat vain huutoa tyhjään: ja sitähän on tämäkin viesti. En ylipäätänsä ymmärrä miksi ihmiset kadehtisi kumpaakaan elämää, koska molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja molemmat elämäntavat riippuvat vain yhdestä asiasta: mitä juuri MINÄ haluan. Kateus ei kanna eikä johda mihinkään, enkä ymmärrä mistä tämä kirjoittaja nro 10 on niin katkera, että hänen pitää hyökätä mielipiteillään muiden niskaan. Oletko mahdollisesti menettänyt lapsen, vai mistä tämä "kadehdin lapsetonta elämää ennenkuin sen sain" -ajatusmaailma kumpuaa? Toivon että löydät itsellesi rauhan (rakkautta olet näemmä jo saanut) ja opit olemaan sekä omista valinnoistasi että muiden valinnoista onnellinen. Kaikkien ei tarvitse lapsia hankkia eikä saada, mutta ne jotka lapsiaan lupaavat rakastaa ja kasvattaa, heille sen ilon suon.
Hienosti kirjoitettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Toiset kadehtivat myös yh-äidin sosiaalitukia tai maanviljelijöiden eu-tukia. Ei se silti todista että yleisesti lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia.
En usko, että kukaan on väittänytkään tällaista. -10
En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.
AP
Teillä ei ole biologista tunnetta mitä omat lapset tuovat tullessaan. Jäätte siitä paitsi oli teillä paljon ystäviä ympäri maailmaa tai vaikka liuta lemmikkejäkin hoidettavana.
Kaikki eivät tahdo jatkaa samanlaista elämää hautaan saakka. Siksi on hyvä elää ensin esim matkusteleva nuoruus, sitten rauhoittuminen lapsiarkeen, lasten kasvaminen ja tahto nähdä maailmaa ja vielä loppu elämäkin, kun lapset ovat aikuistuneet ja tulee ehkä isovanhemmaksikin.
Perheellisen keho raksuttaa aivan eri tavalla kuin lapsettoman. Ainakin minä olen kokenut syvällä itsessäni olemista ja omien toimintojeni tiedostamista, vahvuutta, voimaa, joustamista, venymistä, iloa, riemua, raivoa ja paljon sanoin kuvailematontakin. Vieläkään ei tee mieli matkustaa uudestaan, maailma tuntuu niin nähdyltä kotoa käsinkin, mutta lapset alkavat sitä jo tahtoa ja uskon, että tahtoni viedä heidät suureen maailmaan herää. Vanhempani eivät ohjanneet minua samalla tavalla kuin mitä mitä voin tehdä lapsieni kanssakin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yleensä periaate, että en osallistu näihin lapsiperhe vs. lapseton elämä keskusteluihin, koska nämähän ovat vain huutoa tyhjään: ja sitähän on tämäkin viesti. En ylipäätänsä ymmärrä miksi ihmiset kadehtisi kumpaakaan elämää, koska molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja molemmat elämäntavat riippuvat vain yhdestä asiasta: mitä juuri MINÄ haluan. Kateus ei kanna eikä johda mihinkään, enkä ymmärrä mistä tämä kirjoittaja nro 10 on niin katkera, että hänen pitää hyökätä mielipiteillään muiden niskaan. Oletko mahdollisesti menettänyt lapsen, vai mistä tämä "kadehdin lapsetonta elämää ennenkuin sen sain" -ajatusmaailma kumpuaa? Toivon että löydät itsellesi rauhan (rakkautta olet näemmä jo saanut) ja opit olemaan sekä omista valinnoistasi että muiden valinnoista onnellinen. Kaikkien ei tarvitse lapsia hankkia eikä saada, mutta ne jotka lapsiaan lupaavat rakastaa ja kasvattaa, heille sen ilon suon.
En ole katkera, enkä hyökää kenenkään mieliteitä vastaan. En myöskään ole menettänyt lasta, enkä sanonut kadehtineeni aikaisemmin lapsetonta elämää (olenhan ollut lapseton koko ikäni) vaan lapsettoman työssäkäyvän pariskunnan elämäntapaa.
Hämmentäviä tulkintoja sinulla kyllä. -10
Minä pelkästään säälin lapsettomia, jäävät niin paljosta paitsi. Lapset saa kuitenkin hoitoon ja omaa aikaa miehen kanssa voi järjestää riittävästi. Ainut harmitus on ehkä se että seksiä harrastaessa täytyy pitää low profile, ettei lapset herää :)
Kun jotkut ensin tekevät lapsia ja sitten vasta miettivät mihin olenkaan joutunut...