Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja
19.05.2016 |
Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.
Kommentit (136)
Minä en ainakaan kadehdi kenenkään toisen elämää vaan elän onnellisena omaa elämääni omien valintojeni mukaan.
Ainut mikä harmittaa on se että lomamatkat pitää varata lapsen koulun lomien mukaan sesonkiaikaan mutta tämäkin tulee muuttumaan koska nuorin lapsi on jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole biologista tunnetta mitä omat lapset tuovat tullessaan. Jäätte siitä paitsi oli teillä paljon ystäviä ympäri maailmaa tai vaikka liuta lemmikkejäkin hoidettavana.
Kaikki eivät tahdo jatkaa samanlaista elämää hautaan saakka. Siksi on hyvä elää ensin esim matkusteleva nuoruus, sitten rauhoittuminen lapsiarkeen, lasten kasvaminen ja tahto nähdä maailmaa ja vielä loppu elämäkin, kun lapset ovat aikuistuneet ja tulee ehkä isovanhemmaksikin.
Perheellisen keho raksuttaa aivan eri tavalla kuin lapsettoman. Ainakin minä olen kokenut syvällä itsessäni olemista ja omien toimintojeni tiedostamista, vahvuutta, voimaa, joustamista, venymistä, iloa, riemua, raivoa ja paljon sanoin kuvailematontakin. Vieläkään ei tee mieli matkustaa uudestaan, [b]maailma tuntuu niin nähdyltä kotoa käsinkin [/b], mutta lapset alkavat sitä jo tahtoa ja uskon, että tahtoni viedä heidät suureen maailmaan herää. Vanhempani eivät ohjanneet minua samalla tavalla kuin mitä mitä voin tehdä lapsieni kanssakin.
Sääli, jäät paljosta paitsi, etkä osaa edes kaivata sitä.
Ihminen, joka seisoo täysin omien valintojensa takana ja on siinä onnellinen, ei koe tarpeelliseksi puolustaa elämäntapaansa kenellekään kertomalla miten kuuluu "yhteiskunnan menestyjiin" ja tilastoihin. Moni ystäväpariskunnistani on (omasta valinnastaan) lapseton, mutta eihän heille tulisi mieleenkään nostaa itseään sen takia johonkin jalustalle, että tekevät töitä ilman lapsirajotteita: niinkuin en minäkään lällättele heille että jälkikasvuni tulee pitämään tämän yhteiskunnan vielä pystyssä ja maksamaan heidänkin vanhainkotielonsa. Voi hellanduudelis teidän kanssa taas, mammat ja antimammat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihana olla aktiivinen yhdessä mieheni ja lapsen kanssa, tykätään patikoida ja hiihtää, lapsi voi olla mukana ahkiossa tai kantorepussa. Toki retket on lyhyempiä kuin ilman lasta. Vaunulenkkejä teen paljon juoksemmalla. Oon käyny vauvauinnissa ja vauvajumpassa. Ne on kivaa vaihtelua. Mulle edelleen työura on tärkeä, vaikka se tauolla nyt onkin. Omiin jumppiinkin pääsen ja mies on lapsen kanssa. Myöhemmin voi pyöräillä kun juostaan. Ulkomailla voi käydä kun lapsi vähän kasvaa ym. Asuinmuodon valintaan ei vaikuttanu, lapsettominakin haluttais asua omakotitalossa. Aika lailla normaalia elämää. Totta kai se rajoittaa, mutta rajoitukset vähene sitä mukaa kun lapsi kasvaa. En vaihtaisi mihinkään tätä, mutta minusta myöskään lapsettomien parien ei tarvitsisi kuulla tuota, että ottakaa enemmän vastuuta, kun päättää itte omasta elämästää. Kukin tavallaan, mielenkiintoista kuulla muiden elämästä ja kiva kertoa omastaan. Näitä vastakkainasetteluja en ymmärrä.
Tältä meidänkin arki kuulosti, kun lapsemme oli pieni ja olin kotona hänen kanssaan. Aikaa riitti kivasti jumppaan jne oli kiva käydä patikoimassa jne kävelyillä vauvajumpissa ym kaupungilla kahvilla kavereidem kanssa. Mutta elämä muuttui enemmän kun aloi päiväkotirumba ja palasin työelämään. Aamulla lapsi päikkyyn 8ksi itsellä liukuva mutta töissä aina se 8h. Matkoineen ja päikkyviemisineen noin 9,5h. Mies töissä matkoineen 10,5h päivä. Työpäivä lapsi hoidosta kotiin tekemään ruokaa (harvoin syödään valmista) ja iltahulinat. Itsekin on mentävä sänkyyn jo 21kälkeen että saa riittävästi unta. Välillä lapsen synttärijuhlia viemistä harrastuksiin (jos haluaa lapsen harrastavan) joskus ehtii itse jumppaa tms mut harvoin kun pysyy hyvässä kunnossa kotitöitä tehden. Päiväkodista sairauksia myös vanhemmille oksennukset ym. Välillä väsyttää mutta töihin mentävä ja arkea jaksetaan. Vauva aika ja aika kotona lapsen kanssa on huomattavasti kiireettömämpää kuin se aika kun molemmat vanhemmat taas työssä. Itsekin ihmettelin puhetta ruuhkavuosista kun oli alle 1, 5v ja kotona mutta töihin palattua ja lapsen hieman kasvettua ymmärsin mitä ajanpuute tarkoittaa. Perhe elämän paletti on muuten hyvä teos!
Vauva-aika ja kotona oloa ilman työkiireitä = ihanaa aikaa jos 2 aikuista :)
Ei kukaan vaihtaisi lastaan mihinkään, hassua edes sellaista kommentoida.. lastaan rakastaa yli kaiken, mutta siitä ei nyt ollut kyse.
Ja on itsekästä hankkia lapsi, että joku tulee vanhempana sitten katsomaan. Onneksi nykynuoret kasvavat tätä ajatusmaailmaa avarakatseisemmaksi.
Ketjun aloittajalle: ole ylpeästi ja rohkeasti lapseton, tee kuten sydän sanoo.
EIkä kadehdi. Lopettakaa jo tämä vastakkainasettelu ja antakaa ihmisten elää omaa elämäänsä. Väsynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Toiset kadehtivat myös yh-äidin sosiaalitukia tai maanviljelijöiden eu-tukia. Ei se silti todista että yleisesti lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia.
En usko, että kukaan on väittänytkään tällaista. -10
Oletko lukenut tämän ketjun otsikon "Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja" ?
Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka seisoo täysin omien valintojensa takana ja on siinä onnellinen, ei koe tarpeelliseksi puolustaa elämäntapaansa kenellekään kertomalla miten kuuluu "yhteiskunnan menestyjiin" ja tilastoihin. Moni ystäväpariskunnistani on (omasta valinnastaan) lapseton, mutta eihän heille tulisi mieleenkään nostaa itseään sen takia johonkin jalustalle, että tekevät töitä ilman lapsirajotteita: niinkuin en minäkään lällättele heille että jälkikasvuni tulee pitämään tämän yhteiskunnan vielä pystyssä ja maksamaan heidänkin vanhainkotielonsa. Voi hellanduudelis teidän kanssa taas, mammat ja antimammat.
Ei se ole jalustalle nostamista, että vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen! Ei ole mielipuolista toivoa ja kadehtia lapsettomien työssäkäyvien pariskuntien elämäntapaa, koska se on elämäntapa, jossa on paljon erittäin hyviä puolia. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Toiset kadehtivat myös yh-äidin sosiaalitukia tai maanviljelijöiden eu-tukia. Ei se silti todista että yleisesti lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia.
En usko, että kukaan on väittänytkään tällaista. -10
Oletko lukenut tämän ketjun otsikon "Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja" ?
Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?
Se tarkoittaa, että vanhempien joukossa esiintyy jokin määrä kateutta lapsettomien elämäntapaa kohtaan. Otsikossa ei esiinny sellaisia sanoja kuin "kaikki" tai "yleisesti", joita sinä koetat siihen mielessäsi sovittaa. -10
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan elämä on valintoja. Lapseni on vielä pieni, alle 2-vuotias, mutta mitään mitä elämässäni oikeasti olisin halunnut tehdä, ei ole jäänyt tähän mennessä lapsen takia tekemättä. Toki välillä kadehdin lapsettomia ystäviäni kun meneminen on helppoa ja spontaania (ei siis tarvitse ottaa mukaan hillitöntä arsenaalia ruokalappuja, vaihtovaatteita tai aikuisten menoihin järjestää lapsenvahtia jne) mutta lapsi ei ole estänyt minua tekemästä mitään mitä haluan.
En tiedä olenko huono organisoimaan vai mistä kiikastaa, mutta lapset estävät minua päivittäin tekemästä pieniä tai suuria asioita. Otan esimerkiksi eilisen. Olisin halunnut töiden jälkeen mennä suoraan salille, mutta en voinut, koska lapset piti hakea päiväkodista. Olisin halunnut mennä myöhemmin salille, mutta en voinut, koska lapsilla oli harrastukseen liittyvä kevätjuhla, joka sitoi moneksi tunniksi, minkä jälkeen olikin lasten nukkumaan laittaminen. Olisin halunnut lukea kirjaa terassilla _rauhassa_ hetken aikaa. Yritin, mutta tuloksena, että uhmaikäinen sai järkyttävät raivarit, joihin meni puoli tuntia, se ainoa aika kevätjuhlan, ruuanlaiton ja iltarumban välissä, johon siihen oli tilaisuus. Olisin halunnut nukkua koko yön putkeen, mutta lapset herättivät kolmesti. En myöskään olisi halunnut tehdä ruokaa vaan pyytää miestä tuomaan työmatkalta kivan salaatin. Ei onnistunut, pakko oli tehdä ruokaa.
En todellakaan ymmärrä ajatusta, ettei lapset estäisi mitään. Meillä olen joutunut monet kerrat jättämään välistä aikuisten juhlia tai kavereiden tapaamisia, koska joko lapset ovat olleet kipeinä tai en ole saanut lapsille hoitajaa. Tai ehkä vika tosiaan on minussa, eikä muut vanhemmat ajattele, että olisi todellakin kiva tehdä kaikkea muuta kuin katsella lapsen tanssiesitystä tunkkaisessa juhlasalissa sadan muun vanhemman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pelkästään säälin lapsettomia, jäävät niin paljosta paitsi. Lapset saa kuitenkin hoitoon ja omaa aikaa miehen kanssa voi järjestää riittävästi. Ainut harmitus on ehkä se että seksiä harrastaessa täytyy pitää low profile, ettei lapset herää :)
Joo, lapsettomat jäävät tosiaan paljosta paitsi. Se on vähän niin kuin se idea siinä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa.
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on todellakin turhaa hurskastelua, ettei lapset muka estä tekemästä mitään, mitä haluaisi. Ihan päivänselväähän se on, että kompromisseja joutuu lasten kanssa kokoajan tekemään. Tänäänkin jää lätkämatsi näkemättä suorana, kun on lapsen kevätjuhlat. Mutta elämä on valintoja täynnä ja kaikkea ei voi saada.
Yksi asia on ainakin varmaa. Ketään meistä ei olisi täällä kirjoittelemassa, jos lapsia ja heidän vanhempiaan ei olisi ollenkaan. Näin se maailma pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.
Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10
Kun ei sulla ole mitään mitä kadehtisin.
Paitsi jos olet miljonääri ja sulla on huikea ura Hollywoodissa, mutta nehän ei mitenkään liity tohon lapsettomuuteen.
Voitko kuvitella, ettei kaikessa ole kysymys sinusta? Se, ettet juuri sinä kadehdi kenenkään lapsettoman elämäntapaa, ei tee kuvitelmaksi sitä, että jotkut kyllä kadehtivat. -10
Toiset kadehtivat myös yh-äidin sosiaalitukia tai maanviljelijöiden eu-tukia. Ei se silti todista että yleisesti lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia.
En usko, että kukaan on väittänytkään tällaista. -10
Oletko lukenut tämän ketjun otsikon "Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja" ?
Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?Se tarkoittaa, että vanhempien joukossa esiintyy jokin määrä kateutta lapsettomien elämäntapaa kohtaan. Otsikossa ei esiinny sellaisia sanoja kuin "kaikki" tai "yleisesti", joita sinä koetat siihen mielessäsi sovittaa. -10
Hienoa, olemme siis samaa mieltä! Lapsiperheet eivät kadehdi lapsettomia pareja. Tosin jotkut ihmiset kadehtivat joitain toisia ihmisiä joskus jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Kohta "10" tulee vastaa sulle että kun ei tässä keskustelussa ole kyse susta! Eikä kyl siitäkään että "yleisesti" lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia...
Hieman skitsofreninen ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan elämä on valintoja. Lapseni on vielä pieni, alle 2-vuotias, mutta mitään mitä elämässäni oikeasti olisin halunnut tehdä, ei ole jäänyt tähän mennessä lapsen takia tekemättä. Toki välillä kadehdin lapsettomia ystäviäni kun meneminen on helppoa ja spontaania (ei siis tarvitse ottaa mukaan hillitöntä arsenaalia ruokalappuja, vaihtovaatteita tai aikuisten menoihin järjestää lapsenvahtia jne) mutta lapsi ei ole estänyt minua tekemästä mitään mitä haluan.
En tiedä olenko huono organisoimaan vai mistä kiikastaa, mutta lapset estävät minua päivittäin tekemästä pieniä tai suuria asioita. Otan esimerkiksi eilisen. Olisin halunnut töiden jälkeen mennä suoraan salille, mutta en voinut, koska lapset piti hakea päiväkodista. Olisin halunnut mennä myöhemmin salille, mutta en voinut, koska lapsilla oli harrastukseen liittyvä kevätjuhla, joka sitoi moneksi tunniksi, minkä jälkeen olikin lasten nukkumaan laittaminen. Olisin halunnut lukea kirjaa terassilla _rauhassa_ hetken aikaa. Yritin, mutta tuloksena, että uhmaikäinen sai järkyttävät raivarit, joihin meni puoli tuntia, se ainoa aika kevätjuhlan, ruuanlaiton ja iltarumban välissä, johon siihen oli tilaisuus. Olisin halunnut nukkua koko yön putkeen, mutta lapset herättivät kolmesti. En myöskään olisi halunnut tehdä ruokaa vaan pyytää miestä tuomaan työmatkalta kivan salaatin. Ei onnistunut, pakko oli tehdä ruokaa.
En todellakaan ymmärrä ajatusta, ettei lapset estäisi mitään. Meillä olen joutunut monet kerrat jättämään välistä aikuisten juhlia tai kavereiden tapaamisia, koska joko lapset ovat olleet kipeinä tai en ole saanut lapsille hoitajaa. Tai ehkä vika tosiaan on minussa, eikä muut vanhemmat ajattele, että olisi todellakin kiva tehdä kaikkea muuta kuin katsella lapsen tanssiesitystä tunkkaisessa juhlasalissa sadan muun vanhemman kanssa.
Tällaiset tapaukset surettavat, valintoihinsa tyytymättömät. Toivottavasti väliaikaista ja nautit tavalliseti valinnoistasi. Jos et, niin miksi teit monta lasta? Ilman muuta lapset muuttavat aikuisen elämää, ei se pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Suurin osa perheellisistä on kuitenkin valmiita muokkaamaan niitä rutiinejaan niin, että siihen sopivat myös lapset. Aktiivinen valinta, ei pakko, niinkuin ei varmaan ne kevätjuhlatkaan jos niitä inhoat, laita isä paikalle.
Vierailija kirjoitti:
En elä mielestäni itsekästä elämää. Osa ulkomaan kokemuksistani on myös vapaaehtoistyötä vaarallisella alueella. Ihmisistä välittäminen on elämässäni keskeisintä ei itsestä välittäminen. Toki suon itselleni myös nautintoja. Mutta ennen kaikkea nautin ihmisistä ja tästä meidän ihanan suuresta mielenkiintoisesta maapallosta. Matkustellessamme emme yleensä majoitu hotelleissa vaan ystäviemme luona ympäri maailmaa.
AP
Itselläni on lapsia, mutta vaikka ei olisi, en todellakaan haluaisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai muutenkaan matkustaa ympäri maailmaa alvariinsa. Ei sellainen kaikille sovi todellakaan, oli lapsia tai ei. Korkeintaan muutama lomamatka vuodessa riittää. Tämä niin ennen lapsia kuin nykyään lasten kanssa.
Lisäksi, tosiasia nyt vaan on se, että lapsettomat eivät koskaan saa tietää, mistä jäävät paitsi. Äidin rakkauden omaa lasta kohtaan käsittää vasta äidiksi tultuaan, vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää etukäteen. Mutta ihminenhän ei tietenkään voi kaivata sellaista, josta ei tiedä. Lapselliset voivat myös halutessaan matkustaa vaikka kaksi kertaa maailman ympäri kun lapset ovat kasvaneet. Ei kai elämä pääty kuitenkaan 40-50 vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Kohta "10" tulee vastaa sulle että kun ei tässä keskustelussa ole kyse susta! Eikä kyl siitäkään että "yleisesti" lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia...
Hieman skitsofreninen ketju.
Mahdatko trollata, vai etko todella ymmärrä näin yksinkertaista asiaa?
Se, että joku tietty vanhempi ei kadehtisi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.
Se, etteivät vanhemmat yleisesti kadehdi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.
Kateus ei välttämättä ole yleistä tai jatkuvaa, mutta sitä kyllä esiintyy. -10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Eli kun ystäväni sanoo: "Vitsit mä olen kateellinen teidän elämästä", kyseessä on hallusinaatio?
No, joskus voi sanoa, vitsit kun kadehdin eläkeläisiä kun ne saa mennä ja tehdä mitä haluavat, tai kadehdin koiraa kun sillä ei ole huolta huomisesta. Olisko samalla tyylillä tehty kevyt heitto? JOhon sinä velana voit joskus, suloista nukahtavaa taaperoa katsellessa sanoa sillä hetkellä, vitsit kun kadehdin tuota äitiyttä - ja vedät heittosi takaisin kun taapero herää rääkyen :D
Alue: Aihe vapaa
Eikö vastakkainasettelun aika voisi olla jo ohi? Ei minulta ole pois jos jotkut eivät halua lapsia, ja ne joilla lapsia on, saavat järjestää elämänsä omalla tyylillään. Voi olla minun kaltainen onnellinen lapsiperheellinen joka ei koe elämäänsä mitenkään liian kiireiseksi tai rajoittavaksi (nuo tehdään myös omilla valinnoilla) tai onnellinen lapseton pariskunta joka kokee elämänsä rikkaaksi eikä koe jäävänsä mitään vaille. Ihmeellistä kuinka monet kokevat omaavansa universaalin totuuden jonka mukaan kaikkien muidenkin pitäisi elää.