Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsiperheet kadehtivat lapsettomia pareja
19.05.2016 |
Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapseton,villi ja vapaa.. nyt minulla on kaksi ihanaa lasta. Molemmat tilanteet tuttuja joten voin sanoa että elämä lasten kanssa on paljon antoisampaa kuin ilman. Me matkusteltiin silloin ilman lapsia ja ollaan niitten kanssakin matkusteltu. Mitään sellaista ei ole mitä ei voitais tehdä nyt kun meillä on lapsia.
Aloittaja pystyy vain näkemään elämän ilman lapsia eikä voi sanoa kumpi parempi kun ei ole omia lapsia.
Vitut ole antoisampaa. Missä se suuri rakkauden tunne ja se antoisuus oikein on? Lapseni ovat keskinkertaisia korkeintaan. Valehtelua ja olosuhteiden pakottamaa hyväksyntää. Kyllä se lapseton elämä oli paljon parempaa. Ei tähän miinan kannata ehdon tahdoin mennä.
M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Ja sä tiedät tämän mistä? Meillä on kolme lasta ja mitään eivät he ole rajoittaneet: sosiaalisia suhteita, matkailua (mm. viime vuonna kaksi reissua Amerikan mantereeelle), harrastuksia, uusien ihmisten tapaamista. Ainoa vaikeus on tilata kahden lentolipun sijasta 5, onpa vaikeaa...
Ei tässä nyt varmasti puhuta mistään vuoden sisällä tapahtuneesta kahdesta lomamatkasta. Se nyt ei varsinaisesti ole matkustelua vaan ihan perinteinen malli, johon tottakai lapsiperhe pystyy ja enempäänkin. Kun puhutaan matkustajasta elämäntavasta, tarkoitetaan että oikeasti matkustetaan. Itse olen yhdessä maassa korkeintaan 2 viikkoa putkeen. En myöskään ole asunut (jos sitä myt voi asumiseksi kutsua koska matkat ovat aina 2päivää - 2 viikkoa) samassa maassa kuin vuoden kerrallaan. Nyt seuraava kohdemaa olisi tarkoitus olla pysyvämpi. Työn vuoksi matkustan. Kyllä minä näkisin, että tällainen ei todellakaan perheelliselle ihmiselle sovi, ellei ole puolisoa joka voi aina kulkea mukana lapsen kanssa ja on varaa maksaa lennot/asuminen joka kerta. Nyt kun tottakai yritys maksaa omat matkani. Rakastan yli kaiken elämäntyyliäni ja meille tämä sopii parisuhteessakin, mutta et voi väittää että minun kannattaa lapsi tehdä tai matkustava elämäntyyli ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mä jotenki kuvittelen, että kadehteminen on ehkä enemmän kateutta sitä varallisuutta kohtaan. Ihmiset kuvittelee monesti et kyllä minäkin jos ei olis X asiaa. Lapsia voi "syyttää" vaikka tosiasiassa kyse on et heistä ei ehkä ole samaan kuin teistä.
Varallisuutta, vapautta, parempaa seksi- ja romanttista elämää, parempaa mahdollisuutta spontaaniuteen... -10
Vierailija kirjoitti:
Miksen voisi tuntea sitä samaa tunnetta esim. kissaan mitä sinä omaan lapseen? Täällä kun on näitä jankkaajia ettei mikään voi olla sen vertaista.
Koska kissa ei rakasta sinua.
Jaa no en. ei kaikki lapsettomat, edes vapaaehtoisesti, elä mitään huoletonta elämää ja matkustele. Osa on työttömänä, sairaana tai pienipalkkaisissa ammateissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse oikeasti kadehtimisesta? En muista törmänneeni siihen.
Sen sijaan useinkin törmää siihen että ihmiset kommentoivat asioita omasta näkökulmastaan. Jotenkin haluttaisiin ymmärtää toisen elämää ja suhteutetaan se omaan. Ajatellaan miten oma elämä olisi toisen laista ilman lapsia, olisi vähemmän vastuuta ja arki voisi sujua helpommin ilman lasten ongelmia.
Kun asiat havainnoidaan itsestä käsin syntyy helposti ajatus että se joka ei ajattele samalla tavalla kuin itse ajattelee asian jotenkin virheellisesti, vaikka toisiassa kyse on siitä että tapa on vain erilainen kuin omani ei sen enempää väärin tai oikein. Kysymys ei niinkään ole kateudesta vaan siitä ajatuksesta että kaikki ajattelevat tai ainakin heidän tulisi ajatella samalla tavalla kuin minä ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon oikeesti pohtinut tätä paljon. Ja se syy, miksi lopulta totesin, että näen lapsien hankkimisen antoisampana, on juuri ne sosiaaliset suhteet. Ei lapsettomat ja lapselliset pariskunnat hengaa yhdessä. Tai ehkä aluksi, mutta lopulta ne lapsettomat kyllästyvät niihin lapsiin liittyviin keskustelunaiheisiin ja toisinpäin, niin se vaan menee. Ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan. Ja fakta on se, että (tällä hetkellä) suurin osa pariskunnista hankkii/haluaa hankkia lapsia. Trendi voi toki olla laskeva. Ja mä en halua joutua valitsemaan ystäväpiiriäni niistä harvoista, jotka päättävät olla hankkimatta lapsia. Sitä jää lopulta yksin sen kumppaninsa kanssa, ja minä ainakin tarvitsen muutakin kontaktia. Vähän sama kuin sinkut vs parisuhteilevat, aluksi on kivaa olla sinkku ja parisuhteessa olevat saattavat sitä ajoittain kadehtia, mutta lopulta suurin osa kuitenkin pariutuu ja se ikisinkku jää yksin surulliseksi tapaukseksi. Toki vertauskohta ei ole täysin vedenpitävä, koska lapsettomilla on kuitenkin toisensa (toki aika todennäköistä on että ero tulee, ja sitten on taas mukava yrittää nelikymppisenä löytää semmoista tyyppi, jolla ei ole lapsia tai joka ei ole muuten vaan seko, eikä niitä lapsiakaan ole pitämässä seuraa). Joo, onhan se hienoa matkustaa ilman lapsia, syödä ravintoloissa ilman lapsia, viettää illat vastaamatta kenenkään muun kuin omista ja puolison tarpeista. Mutta mun mielikuvassa tää vaan käy äkkiä vanhaksi. Mä kuulun mieluummin massaan, enemmistöön. Pelkäisin liikaa, että lapsien hankkimattomuus kaduttaisi. Pikkulapsiaika on kuitenkin verraten lyhyt pätkä ihmisen elämässä, ja sen jälkeen ehtii vielä matkustaa, syödä rauhassa ja lösähtää töiden jälkeen sohvalle yllin kyllin.
Antaa alapeukkujen sataa, kirjoitin juuri niin kuin ajattelen ja ei varmasti ole monen mieleen, mutta mulla on oikeus ilmaista mielipiteeni.
Jos haluaa hengailla lähinnä muiden lapsiperheiden kanssa, ja se sosiaalisten suhteiden ihannemalliin kuuluvat leikkitreffit, sukujuhlat ja vaikkapa vapaaehtoistyö junnufutiksen parissa, varmaan kannattaakin ainakin harkita lasten hankkimista. Mutta on ihan höpöpuhetta, että lapsettomuus tekisi ihmisistä yksinäisempiä. Minulle ovat ainakin ystävät todella tärkeitä, ja koska minulla ei ole rasitteena omia lapsia, pystyn antamaan heille paljon enemmän.
Ja mikä juttu tuo on, että joku jättäisi lapset tekemättä pikkulapsivaiheen kauheuden takia? Eivät vapaaehtoisesti lapsettomat halua minkään ikäisiä lapsia. Ja kyllä se lösähdys sohvalle on erilaista, kun sitä ei tarvitse mitenkään ansaita, eikä ole kenestäkään vastuussa myöhemmin illallakaan. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Ja sä tiedät tämän mistä? Meillä on kolme lasta ja mitään eivät he ole rajoittaneet: sosiaalisia suhteita, matkailua (mm. viime vuonna kaksi reissua Amerikan mantereeelle), harrastuksia, uusien ihmisten tapaamista. Ainoa vaikeus on tilata kahden lentolipun sijasta 5, onpa vaikeaa...
Ei tässä nyt varmasti puhuta mistään vuoden sisällä tapahtuneesta kahdesta lomamatkasta. Se nyt ei varsinaisesti ole matkustelua vaan ihan perinteinen malli, johon tottakai lapsiperhe pystyy ja enempäänkin. Kun puhutaan matkustajasta elämäntavasta, tarkoitetaan että oikeasti matkustetaan. Itse olen yhdessä maassa korkeintaan 2 viikkoa putkeen. En myöskään ole asunut (jos sitä myt voi asumiseksi kutsua koska matkat ovat aina 2päivää - 2 viikkoa) samassa maassa kuin vuoden kerrallaan. Nyt seuraava kohdemaa olisi tarkoitus olla pysyvämpi. Työn vuoksi matkustan. Kyllä minä näkisin, että tällainen ei todellakaan perheelliselle ihmiselle sovi, ellei ole puolisoa joka voi aina kulkea mukana lapsen kanssa ja on varaa maksaa lennot/asuminen joka kerta. Nyt kun tottakai yritys maksaa omat matkani. Rakastan yli kaiken elämäntyyliäni ja meille tämä sopii parisuhteessakin, mutta et voi väittää että minun kannattaa lapsi tehdä tai matkustava elämäntyyli ei ole ongelma.
Mutta kuinka monen mielestä tuo on kovin kadehdittava elämäntapa?
Uskoisin että useimmat tykkäävät enemmän niistä parin viikon rantalomista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan jossain tutkimuksessa vihdoin virallisesti saatu selville, että yllättävän monia lasten hankkiminen kaduttaa. Kyllä omia lapsia rakastetaan eikä niitä haluttaisi "lopettaa', mutta itse lapsiperhearki on kirjaimellisesti pilannut elämän.
Tuota kannattaisi kysyä yli 60 v ihmisiltä, lapsettomilta ja lapsia hankkineilta. Silloin näkee koko elämänkaaren. Onko silloin tyytyväinen elämänsä valintoihin vai ei. Toivottavasti mahdollisimman moni on tyytyväinen ja onnellinen valinnoistaan. Ainakin minä olen jo nyt, 55v, lapset 20 v, eletty itsenäinen vapaa nuori aikuisuus, intensiivinen, onnellinen lapsiperhevaihe ja nyt itsenäinen, antoisa keski-ikä jota rikastuttaa nuoret aikuiset lapset.
Lapsettomat eläkeikäiset ovat ainakin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vanhemmatkin. Ja tämä ryhmä pitää sisällään myös ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden, jollaista suurin osa lapsettomuudesta on. On tietenkin selvää, että jos ei ole lapsiperhe-elämästä tai lapsista kiinnostunut, eivät ne myöskään rikasta elämää millään tavalla, päinvastoin...
Tuo on kiinnostava tieto, onko sulla linkkiä tutkimukseen? Toivottavasti sama pysyy myös nykysukupolvien vanhetessa, vähän huolestuneena lukee täällä kuinka tyytymättömiä ihmiset ovat elämäänsä, olivat perheellisiä tai sinkkuja, aina puuttuu jotain tai joku on huonosti. Ehkä ikä ja isommat oikeat ongelmat suhteuttaa asioita? Musta tärkeintä olisi, että on tyytyväinen valintoihinsa eikä kadu niitä, katuessa tuntuu elämä liukuvan hukkaan. Joskus kannattaa myös miettiä nykyratkaisuja muutenkin kuin juuri senhetkisen helppouden kautta. Ei sitä vanhana mieti oliko vuonna 2016 helppoa päästä kuntosalille, ja monet valinnat, lapsien saaminen, ulkomaille muuttaminen, uudet koulutukset ja työt , kehnosta ihmissuhteesta lähteminen, vaativat energiaa enemmän kuin paikalleenjääminen. Kuitenkaan niitä hetkellisiä rasitukia ei jälkikäteen katsoen monestikaan kadu, onnettominta on elämättäjäänyt tai ei-omaksikoettu elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan jossain tutkimuksessa vihdoin virallisesti saatu selville, että yllättävän monia lasten hankkiminen kaduttaa. Kyllä omia lapsia rakastetaan eikä niitä haluttaisi "lopettaa', mutta itse lapsiperhearki on kirjaimellisesti pilannut elämän.
Tuota kannattaisi kysyä yli 60 v ihmisiltä, lapsettomilta ja lapsia hankkineilta. Silloin näkee koko elämänkaaren. Onko silloin tyytyväinen elämänsä valintoihin vai ei. Toivottavasti mahdollisimman moni on tyytyväinen ja onnellinen valinnoistaan. Ainakin minä olen jo nyt, 55v, lapset 20 v, eletty itsenäinen vapaa nuori aikuisuus, intensiivinen, onnellinen lapsiperhevaihe ja nyt itsenäinen, antoisa keski-ikä jota rikastuttaa nuoret aikuiset lapset.
Lapsettomat eläkeikäiset ovat ainakin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vanhemmatkin. Ja tämä ryhmä pitää sisällään myös ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden, jollaista suurin osa lapsettomuudesta on. On tietenkin selvää, että jos ei ole lapsiperhe-elämästä tai lapsista kiinnostunut, eivät ne myöskään rikasta elämää millään tavalla, päinvastoin...
Tuo on kiinnostava tieto, onko sulla linkkiä tutkimukseen? Toivottavasti sama pysyy myös nykysukupolvien vanhetessa, vähän huolestuneena lukee täällä kuinka tyytymättömiä ihmiset ovat elämäänsä, olivat perheellisiä tai sinkkuja, aina puuttuu jotain tai joku on huonosti. Ehkä ikä ja isommat oikeat ongelmat suhteuttaa asioita? Musta tärkeintä olisi, että on tyytyväinen valintoihinsa eikä kadu niitä, katuessa tuntuu elämä liukuvan hukkaan. Joskus kannattaa myös miettiä nykyratkaisuja muutenkin kuin juuri senhetkisen helppouden kautta. Ei sitä vanhana mieti oliko vuonna 2016 helppoa päästä kuntosalille, ja monet valinnat, lapsien saaminen, ulkomaille muuttaminen, uudet koulutukset ja työt , kehnosta ihmissuhteesta lähteminen, vaativat energiaa enemmän kuin paikalleenjääminen. Kuitenkaan niitä hetkellisiä rasitukia ei jälkikäteen katsoen monestikaan kadu, onnettominta on elämättäjäänyt tai ei-omaksikoettu elämä.
Tuossa on tiedeuutinen: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children
Ja miksi kuvittelet, ettei vapaaehtoisesti lapseton miettisi asiaa pitkällä tähtäimellä tai vain helppouden näkökulmasta? Olletko sinäkin hankkinut heterona homoseksuaalisia kokemuksia ihan vain varmuuden vuoksi, ettei sitten vanhana kaduta? Vai oletko todennut, ettei tuo ole minua varten, ja elänyt elämääsi niin kuin parhaaksi näet?
Helppoahan on tehdä niin kuin kaikki muutkin ja hankkia lapsia. Kumppanin löytäminenkin helpottuisi noin satakertaisesti, ja ulkopuolisuuden tunteille saisi heittää hyvästi. Rohkeutta vaatii mennä valmiiksi annettua kaavaa vastaan, ei sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kadehdi. Minulla on yksi ihana lapsi. Äitiys oli minulle haave, joka toteutui. Sen lisäksi minulla on muita haaveita, joita olen mahdollisuuksien puitteissa toteuttanut. Meillä on loistava tukiverkko, jonka ansiosta saamme kahdenkeskistä aikaa halutessamme. Tosin nautimme myös tavallisesta lapsiperhearjesta ja lapsiperhelomistamme. Elämä on juuri sellaista tällä hetkellä kuin haluankin. En tiedä miksi minun edes pitäisi olla kateellinen kenellekään toiselle. Yleensä ne jotka kuvittelevat jonkun olevan kateellisia itselleen, eivät itse ole tyytyväisiä elämäänsä.
Kohta "10" tulee vastaa sulle että kun ei tässä keskustelussa ole kyse susta! Eikä kyl siitäkään että "yleisesti" lapsiperheet kadehtisivat lapsettomia...
Hieman skitsofreninen ketju.Mahdatko trollata, vai etko todella ymmärrä näin yksinkertaista asiaa?
Se, että joku tietty vanhempi ei kadehtisi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.
Se, etteivät vanhemmat yleisesti kadehdi lapsettomien pariskuntien elämäntapaa, ei tarkoita, etteikö osa kadehtisi.
Kateus ei välttämättä ole yleistä tai jatkuvaa, mutta sitä kyllä esiintyy. -10
Ihan samalla lailla jotkut lapsettomat parit kadehtivat joskus hetkiä lapsiperheiden elämästä. Vai mitä?
Minulle on yksi kaveri tokaissut että ihan mahtavaa että sä saat joka päivä leikkiä legoilla :)
Mutta en usko että hänkään vaihtaisi jotain talousjohtajan työtään jokapäiväiseen leikkimiseen, mutta onhan se valtavan rentouttavaa (jos siis tykkää leikkimisestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapseton,villi ja vapaa.. nyt minulla on kaksi ihanaa lasta. Molemmat tilanteet tuttuja joten voin sanoa että elämä lasten kanssa on paljon antoisampaa kuin ilman. Me matkusteltiin silloin ilman lapsia ja ollaan niitten kanssakin matkusteltu. Mitään sellaista ei ole mitä ei voitais tehdä nyt kun meillä on lapsia.
Aloittaja pystyy vain näkemään elämän ilman lapsia eikä voi sanoa kumpi parempi kun ei ole omia lapsia.
Vitut ole antoisampaa. Missä se suuri rakkauden tunne ja se antoisuus oikein on? Lapseni ovat keskinkertaisia korkeintaan. Valehtelua ja olosuhteiden pakottamaa hyväksyntää. Kyllä se lapseton elämä oli paljon parempaa. Ei tähän miinan kannata ehdon tahdoin mennä.
M26
Kehnoilla geeneillä keskinkertaisia lapsia ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan jossain tutkimuksessa vihdoin virallisesti saatu selville, että yllättävän monia lasten hankkiminen kaduttaa. Kyllä omia lapsia rakastetaan eikä niitä haluttaisi "lopettaa', mutta itse lapsiperhearki on kirjaimellisesti pilannut elämän.
Tuota kannattaisi kysyä yli 60 v ihmisiltä, lapsettomilta ja lapsia hankkineilta. Silloin näkee koko elämänkaaren. Onko silloin tyytyväinen elämänsä valintoihin vai ei. Toivottavasti mahdollisimman moni on tyytyväinen ja onnellinen valinnoistaan. Ainakin minä olen jo nyt, 55v, lapset 20 v, eletty itsenäinen vapaa nuori aikuisuus, intensiivinen, onnellinen lapsiperhevaihe ja nyt itsenäinen, antoisa keski-ikä jota rikastuttaa nuoret aikuiset lapset.
Lapsettomat eläkeikäiset ovat ainakin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vanhemmatkin. Ja tämä ryhmä pitää sisällään myös ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden, jollaista suurin osa lapsettomuudesta on. On tietenkin selvää, että jos ei ole lapsiperhe-elämästä tai lapsista kiinnostunut, eivät ne myöskään rikasta elämää millään tavalla, päinvastoin...
Tuo on kiinnostava tieto, onko sulla linkkiä tutkimukseen? Toivottavasti sama pysyy myös nykysukupolvien vanhetessa, vähän huolestuneena lukee täällä kuinka tyytymättömiä ihmiset ovat elämäänsä, olivat perheellisiä tai sinkkuja, aina puuttuu jotain tai joku on huonosti. Ehkä ikä ja isommat oikeat ongelmat suhteuttaa asioita? Musta tärkeintä olisi, että on tyytyväinen valintoihinsa eikä kadu niitä, katuessa tuntuu elämä liukuvan hukkaan. Joskus kannattaa myös miettiä nykyratkaisuja muutenkin kuin juuri senhetkisen helppouden kautta. Ei sitä vanhana mieti oliko vuonna 2016 helppoa päästä kuntosalille, ja monet valinnat, lapsien saaminen, ulkomaille muuttaminen, uudet koulutukset ja työt , kehnosta ihmissuhteesta lähteminen, vaativat energiaa enemmän kuin paikalleenjääminen. Kuitenkaan niitä hetkellisiä rasitukia ei jälkikäteen katsoen monestikaan kadu, onnettominta on elämättäjäänyt tai ei-omaksikoettu elämä.
Tuossa on tiedeuutinen: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children
Ja miksi kuvittelet, ettei vapaaehtoisesti lapseton miettisi asiaa pitkällä tähtäimellä tai vain helppouden näkökulmasta? Olletko sinäkin hankkinut heterona homoseksuaalisia kokemuksia ihan vain varmuuden vuoksi, ettei sitten vanhana kaduta? Vai oletko todennut, ettei tuo ole minua varten, ja elänyt elämääsi niin kuin parhaaksi näet?
Helppoahan on tehdä niin kuin kaikki muutkin ja hankkia lapsia. Kumppanin löytäminenkin helpottuisi noin satakertaisesti, ja ulkopuolisuuden tunteille saisi heittää hyvästi. Rohkeutta vaatii mennä valmiiksi annettua kaavaa vastaan, ei sen mukaisesti.
Kiitos linkistä. Ja tuo kommentti ratkaisujen hetkellisestä rasittavuudesta ei ollut veloille heitetty. Täällä joku väitti suurimman osan lapsiperheellisistä katuvan lastensaantia ja yksi äiti marisi kun ei kuntosalille pääse yhtä helposti kuin ennen. Itse olen useampana yönä valittanut miksi piti lähteä opiskelemaan kun tavasi paksuja opuksia seuraavaan tenttiin, katunut katkerasti ulkomaille muuttamista etsiessä oudossa maassa lupia, autoja ja asuntoja - ja varmaan joku rotavirusepidemian kourissa miettinyt miksi piti lapsiakin hankkia. Kaikkia noita valintojani kuitenkin nyt pidän oikeina, ne ovat tehneet elämästäni sellaisen kuin sen halusin olevankin. Sitä toivon muillekin, ja tuohon ei varmasti ole yhtä ainutta oikeaa tapaa. Itsekin olen tehnyt monet asiat kaavojen vastaisesti ja olen viimeinen vaatimaan muita sellaisia noudattamaan. Eniten kai haluan sanoa, että ihmiset miettisivät asioita huomista pidemmälle, mitä oikeasti haluavat, ja menisivät kohti sitä, oli se lapsia, ura, maailmanparannusta tai maailmanmatkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa no en. ei kaikki lapsettomat, edes vapaaehtoisesti, elä mitään huoletonta elämää ja matkustele. Osa on työttömänä, sairaana tai pienipalkkaisissa ammateissa.
Kaikilla veloilla on rajattomasti rahaa ja vapaa-aikaa, loistava kansainvälinen ura ja spontaanin villi seksielämä. Av-totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan jossain tutkimuksessa vihdoin virallisesti saatu selville, että yllättävän monia lasten hankkiminen kaduttaa. Kyllä omia lapsia rakastetaan eikä niitä haluttaisi "lopettaa', mutta itse lapsiperhearki on kirjaimellisesti pilannut elämän.
Tuota kannattaisi kysyä yli 60 v ihmisiltä, lapsettomilta ja lapsia hankkineilta. Silloin näkee koko elämänkaaren. Onko silloin tyytyväinen elämänsä valintoihin vai ei. Toivottavasti mahdollisimman moni on tyytyväinen ja onnellinen valinnoistaan. Ainakin minä olen jo nyt, 55v, lapset 20 v, eletty itsenäinen vapaa nuori aikuisuus, intensiivinen, onnellinen lapsiperhevaihe ja nyt itsenäinen, antoisa keski-ikä jota rikastuttaa nuoret aikuiset lapset.
Lapsettomat eläkeikäiset ovat ainakin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vanhemmatkin. Ja tämä ryhmä pitää sisällään myös ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden, jollaista suurin osa lapsettomuudesta on. On tietenkin selvää, että jos ei ole lapsiperhe-elämästä tai lapsista kiinnostunut, eivät ne myöskään rikasta elämää millään tavalla, päinvastoin...
Tuo on kiinnostava tieto, onko sulla linkkiä tutkimukseen? Toivottavasti sama pysyy myös nykysukupolvien vanhetessa, vähän huolestuneena lukee täällä kuinka tyytymättömiä ihmiset ovat elämäänsä, olivat perheellisiä tai sinkkuja, aina puuttuu jotain tai joku on huonosti. Ehkä ikä ja isommat oikeat ongelmat suhteuttaa asioita? Musta tärkeintä olisi, että on tyytyväinen valintoihinsa eikä kadu niitä, katuessa tuntuu elämä liukuvan hukkaan. Joskus kannattaa myös miettiä nykyratkaisuja muutenkin kuin juuri senhetkisen helppouden kautta. Ei sitä vanhana mieti oliko vuonna 2016 helppoa päästä kuntosalille, ja monet valinnat, lapsien saaminen, ulkomaille muuttaminen, uudet koulutukset ja työt , kehnosta ihmissuhteesta lähteminen, vaativat energiaa enemmän kuin paikalleenjääminen. Kuitenkaan niitä hetkellisiä rasitukia ei jälkikäteen katsoen monestikaan kadu, onnettominta on elämättäjäänyt tai ei-omaksikoettu elämä.
Tuossa on tiedeuutinen: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children
Ja miksi kuvittelet, ettei vapaaehtoisesti lapseton miettisi asiaa pitkällä tähtäimellä tai vain helppouden näkökulmasta? Olletko sinäkin hankkinut heterona homoseksuaalisia kokemuksia ihan vain varmuuden vuoksi, ettei sitten vanhana kaduta? Vai oletko todennut, ettei tuo ole minua varten, ja elänyt elämääsi niin kuin parhaaksi näet?
Helppoahan on tehdä niin kuin kaikki muutkin ja hankkia lapsia. Kumppanin löytäminenkin helpottuisi noin satakertaisesti, ja ulkopuolisuuden tunteille saisi heittää hyvästi. Rohkeutta vaatii mennä valmiiksi annettua kaavaa vastaan, ei sen mukaisesti.
Kiitos linkistä. Ja tuo kommentti ratkaisujen hetkellisestä rasittavuudesta ei ollut veloille heitetty. Täällä joku väitti suurimman osan lapsiperheellisistä katuvan lastensaantia ja yksi äiti marisi kun ei kuntosalille pääse yhtä helposti kuin ennen. Itse olen useampana yönä valittanut miksi piti lähteä opiskelemaan kun tavasi paksuja opuksia seuraavaan tenttiin, katunut katkerasti ulkomaille muuttamista etsiessä oudossa maassa lupia, autoja ja asuntoja - ja varmaan joku rotavirusepidemian kourissa miettinyt miksi piti lapsiakin hankkia. Kaikkia noita valintojani kuitenkin nyt pidän oikeina, ne ovat tehneet elämästäni sellaisen kuin sen halusin olevankin. Sitä toivon muillekin, ja tuohon ei varmasti ole yhtä ainutta oikeaa tapaa. Itsekin olen tehnyt monet asiat kaavojen vastaisesti ja olen viimeinen vaatimaan muita sellaisia noudattamaan. Eniten kai haluan sanoa, että ihmiset miettisivät asioita huomista pidemmälle, mitä oikeasti haluavat, ja menisivät kohti sitä, oli se lapsia, ura, maailmanparannusta tai maailmanmatkailua.
Ok, sori jos vaikutan olevani puolustuskannalla. Olen tuosta ihan samaa mieltä.
Tosin... itse en kyllä muista katuneeni oikein mitään... En oikein näe siinä pointtia. Olenkohan sitten päästänyt itseni liian helpolla? Olen kuitenkin mennyt koko ajan sellaiseen suuntaan kuin haluankin.
Jos tämä aloitus oikeasti on muuten kuin kieli poskessa kirjoitettu, niin lähinnä ihmettelisin noita "lapsellisten " kitkeriksi luonnehdittuja kommentteja vastuun ottamisesta. Jotenkin ihan vieraan kuuloista, että kukaan kommentoisi niin.
Itse saattaisin kysyttäessä todeta jotain sellaista, että oma perhe antaa ihmiselle hyvin paljon, opettaa ihmistä hyvin paljon ja antaa sellaisen ainutlaatuisen kivijalan elämään, mitä ei muutta kautta saa. Tällä en halua vähätellä ystävien merkitystä. Perhe on elämän yksi merkittävimmistä ulottuvuuksista, joka jää kokematta, jos ei perhettä perusta.
Meillä on kolme lasta, enkä koe jääneeni mitään haluamaani ilman siksi, että meillä on lapsia. Olemme matkustaneet aina paljon, olemme asuneet ulkomailla, olemme tehneet paljon työtä, olemme voineet tavata kavereita, hankkia kaiken tarvitsemamme ja enemmänkin. Verrattuna perheettömään siskooni emme toki matkusta 5 viikkoa vuodessa ympäri maailmaa tällä porukalla kavereiden kekkereissä kaukoidässä, mutta toisaalta en osaa pitää sellaista olennaisena enkä todellakaan koe kateutta siskon vapaasta mahdollisuudesta reissata. Eivätkä lapset loppujen lopuksi rajoita elämää kuin jokusen vuoden
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus oikeasti on muuten kuin kieli poskessa kirjoitettu, niin lähinnä ihmettelisin noita "lapsellisten " kitkeriksi luonnehdittuja kommentteja vastuun ottamisesta. Jotenkin ihan vieraan kuuloista, että kukaan kommentoisi niin.
Itse saattaisin kysyttäessä todeta jotain sellaista, että oma perhe antaa ihmiselle hyvin paljon, opettaa ihmistä hyvin paljon ja antaa sellaisen ainutlaatuisen kivijalan elämään, mitä ei muutta kautta saa. Tällä en halua vähätellä ystävien merkitystä. Perhe on elämän yksi merkittävimmistä ulottuvuuksista, joka jää kokematta, jos ei perhettä perusta.
Meillä on kolme lasta, enkä koe jääneeni mitään haluamaani ilman siksi, että meillä on lapsia. Olemme matkustaneet aina paljon, olemme asuneet ulkomailla, olemme tehneet paljon työtä, olemme voineet tavata kavereita, hankkia kaiken tarvitsemamme ja enemmänkin. Verrattuna perheettömään siskooni emme toki matkusta 5 viikkoa vuodessa ympäri maailmaa tällä porukalla kavereiden kekkereissä kaukoidässä, mutta toisaalta en osaa pitää sellaista olennaisena enkä todellakaan koe kateutta siskon vapaasta mahdollisuudesta reissata. Eivätkä lapset loppujen lopuksi rajoita elämää kuin jokusen vuoden
Kyllähän lapset nyt rajoittavat elämää vähintään sen ajan, kun asuvat kotona. Tämä voi useamman lapsen perheessä olla hyvinkin 20-25 vuotta esimerkiksi. Minusta silloin ei ole kyse ihan "muutamasta" vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.
Ja sä tiedät tämän mistä? Meillä on kolme lasta ja mitään eivät he ole rajoittaneet: sosiaalisia suhteita, matkailua (mm. viime vuonna kaksi reissua Amerikan mantereeelle), harrastuksia, uusien ihmisten tapaamista. Ainoa vaikeus on tilata kahden lentolipun sijasta 5, onpa vaikeaa...
Ei tässä nyt varmasti puhuta mistään vuoden sisällä tapahtuneesta kahdesta lomamatkasta. Se nyt ei varsinaisesti ole matkustelua vaan ihan perinteinen malli, johon tottakai lapsiperhe pystyy ja enempäänkin. Kun puhutaan matkustajasta elämäntavasta, tarkoitetaan että oikeasti matkustetaan. Itse olen yhdessä maassa korkeintaan 2 viikkoa putkeen. En myöskään ole asunut (jos sitä myt voi asumiseksi kutsua koska matkat ovat aina 2päivää - 2 viikkoa) samassa maassa kuin vuoden kerrallaan. Nyt seuraava kohdemaa olisi tarkoitus olla pysyvämpi. Työn vuoksi matkustan. Kyllä minä näkisin, että tällainen ei todellakaan perheelliselle ihmiselle sovi, ellei ole puolisoa joka voi aina kulkea mukana lapsen kanssa ja on varaa maksaa lennot/asuminen joka kerta. Nyt kun tottakai yritys maksaa omat matkani. Rakastan yli kaiken elämäntyyliäni ja meille tämä sopii parisuhteessakin, mutta et voi väittää että minun kannattaa lapsi tehdä tai matkustava elämäntyyli ei ole ongelma.
Mutta kuinka monen mielestä tuo on kovin kadehdittava elämäntapa?
Uskoisin että useimmat tykkäävät enemmän niistä parin viikon rantalomista?
Tiedän tällaisen pariskunnan. Eivät itsekään pidä tilannettaan optimaalisena valintana, saati että kuvittelisivat muiden olevan kateellisia. Reissutöiden takia esim. perhetilanteensa on mikä on. Paljon on ikävöintiä ja erossaoloa, koska harvan työ mahdollistaa jatkuvan reissaamisen puolison töiden perässä ympäri maailmaa.
Oma (jos pitää valita) kateuteni kohdistuu ihmisiin, joilla on lapset, rahaa, palvelijoita, matkustellaan ja asutaan siellä täällä. Ei ole tarvinnut tehdä valintoja, ja on silti lapsia. En ole kateellinen lapsettomille koska halusin lapsia.
Kitkeriä kommentteja muuten viljelee tietty laji, tuskin rajoittuu lapsettomuuteen. Tyypit, jotka eivät hiljene siihen kun ihmiset saavat lapsia. Kritisointi suorastaan villiintyy. Kaikki minkä tekee toisella tavalla kuin tämä tyyppi, siitä saa kuulla. Yleensä aiheet kuitenkin liittyvät vanhemmuuteen. Lapsettomien kohdalla se vain kilpistyy siihen, ettei niitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksen voisi tuntea sitä samaa tunnetta esim. kissaan mitä sinä omaan lapseen? Täällä kun on näitä jankkaajia ettei mikään voi olla sen vertaista.
Koska kissa ei rakasta sinua.
Eipä :)
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomat eläkeikäiset ovat ainakin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ihan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vanhemmatkin. Ja tämä ryhmä pitää sisällään myös ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden, jollaista suurin osa lapsettomuudesta on. On tietenkin selvää, että jos ei ole lapsiperhe-elämästä tai lapsista kiinnostunut, eivät ne myöskään rikasta elämää millään tavalla, päinvastoin...