En hyväksy sairaan puolison pettämistä

Jostain syystä juuri muistisairaan pettäminen hyväksytään nykyään yleisesti. 

No, eipä se sinun hyväksymättömyytesi estänyt Tuulaa löytämästä uutta onnea itselleen.

No jokainen elää omaa elämäänsä ja koskaan et elä niin, että se olisi kaikille muille mieleen. 

Jaa. No niin minäkin löysin uuden miehen ennenkuin entinen kuoli.

Älä sitten petä. Muiden ratkaisut ei sinulle kuulu.

No sinun mielipiteellä ole mitään arvoa. Siinäpä lässytät. Minäkään en hyväksy sinua mutta siinä sinä vaan ihmisten kiusana ällötät, oksettava akka.

Mitä se ero ketään hyödyttäisi.  Mahdollisesti ei jäisi enää ketään huolehtimaan  muistisairaan hoidon järjestämisestä jne.; kaikista helpointa kaikille usein on, että aviopuoliso pysyy puolisona ja hoitaa asioita. 

Sitä on aina niin helppoa huudella vierestä, kun asia ei kosketa itseä mitenkään. Siksi sinun mielipiteelläsi ei ole oikeasti mitään merkitystä,

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero ketään hyödyttäisi.  Mahdollisesti ei jäisi enää ketään huolehtimaan  muistisairaan hoidon järjestämisestä jne.; kaikista helpointa kaikille usein on, että aviopuoliso pysyy puolisona ja hoitaa asioita. 

Jep, jos ei olla naimisissa niin saako edes hoitotietoja tai mitään.

Minä hyväksyn tuollaisessa tapauksessa täysin, kun toinen on noin huonossa kunnossa eikä edes tunne enää ketään.

Jos on naisesta kyse hän vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja viettejään mutta jos kyse on miehestä on hän pettävä itsekäs sika!

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä juuri muistisairaan pettäminen hyväksytään nykyään yleisesti. 

"Jostain syystä", minusta se syy on ihan hyvä.

Kuinka paljon luulet, että Tuulaa kiinnostaa?

Kun muistisairaus etenee, ei ihminen enää ole se sama ihminen, joka oli, jäljellä on vain ihmisen kuori, niin surullista kuin se onkin. Menetin oman äitini Alzheimerin taudille, isä hoiti häntä ensin kotona monta vuotta, kunnes äiti sai paikan hoivakodissa, jossa isä kävi häntä tapaamassa aluksi joka päivä, mutta siinä vaiheessa kun äiti ei enää reagoinut millään tavalla keneenkään ihmiseen - ei katsekontaktia, ei hymyä, ei mitään muuta ollut jäljellä kuin nielemisrefleksi, kun häntä syötti, niin isä kävi enää muutaman kerran viikossa. Olisin mielelläni suonut isälle uuden suhteen, mielestäni se olisi ollut millään tavalla äidin pettämistä, äitiä ei enää ollut, ja uskoin että vaikka isä olisi uuden rakkauden löytänyt, hän olisi silti käynyt äitiä syöttämässä vähintään kerran viikossa. Se olisi ollut minusta ihan tarpeeksi. Muuta ei isä uutta suhdetta löytänyt, yhden kerran taisi käydä ulkomailla jonkun naisen kanssa (jonka paljasti minulle kerran kun olimme muutaman lasin viiniä ottaneet), mutta ei siitä sitten mitään tullut. Onneksi isällä oli ystäviä, niin ei ihan yksin joutunut olemaan loppuaikaansa (toki me lapsetkin ja muut sukulaiset olimme olemassa, mutta emme ihan lähellä emmekä siis mukana arjessa). Nyt molemmat ovat jo kuolleet. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on naisesta kyse hän vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja viettejään mutta jos kyse on miehestä on hän pettävä itsekäs sika!

Jos minusta tulee joskus samanlainen vihannes kuin artikkelin miehestä, toivon todella, että aviomieheni ei jää itkeskelemään muiden mielipiteitä vaan etsii uuden kumppanin. Ja hän on ilmoittanut jo, että minulla on oikeus tehdä sama, jos hänestä tulee muistisairas.

Liitossani mies hyväksyi, vaikka oli "terve".

Miten Tuula olisi voinut erota Simosta? Siis, kun mies ei enää edes tunnistanut Tuulaa ollenkaan, niin olisiko ollut Tuulan pitänyt kertoa, että tämä oli tässä? Kuka siitä olisi hyötynyt?

Vierailija kirjoitti:

Jos on naisesta kyse hän vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja viettejään mutta jos kyse on miehestä on hän pettävä itsekäs sika!

Älä nyt taas sotke tätä mihinkään sukupuolijuttuun! Sama se on molemmille!