Lue keskustelun säännöt.
mies "ei tiedä" haluaako lapsia, minä haluaisin. Kuinka toimia?
18.05.2016 |
Lapset eivät olisi ajankohtaisia vielä noin 3-5 vuoteen. Minä tiedän jo, että luultavasti tulevaisuudessa haluan lapsia, kunhan on maisteriksi valmistuttu ja oltu töissä pari vuotta. Mies puolestaan "ei ole varma" haluaako lapsia koskaan. Hän sanoo, ettei ainakaan vielä haluaisi (enkä minäkään vielä halua), mutta ei myöskään voi taata sitä, että haluaisi lapsia viidenkään vuoden päästä. Vähän sellainen "sen näkee sitten haluanko vai enkö" -asenne. Ja ei siinä sinällään mitään, hänellä on oikeus olla haluamattaitselleen lapsia.
Kuitenkin lapset ovat iso asia. Jos olemme vielä sen 5 vuotta yhdessä, eikä hän edelleenkään halua lapsia niin mitäs sitten? Tyydynkö olemaan lapseton, vai eroanko ja etsin hädissäni uuden miehen, jonka kanssa pitäisi heti alkaa tekemään lapsia että varmasti kerkeää, lapsen yrittämiseenhän saattaa kuitenkin kulua aikaa? Tietysti on mahdollista, että jäisin lapsettomaksi vaikka molemmat osapuolet haluaisivat lapsia, eihän sitä voi tietää :)
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelleni heti ekoilla treffeillä että haluaisin 4-5lasta. Hän totesi että josko kaksi riittää. Myöhemmin sitten kun asia oli ajankohtaista molemmat antoi periksi ja saimme kolme lasta.
Huutokauppakeisarimaista toimintaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin miehelle, että viimeistään kahdessa vuodessa on tiedettävä. Et voi roikkua suhteessa viittä vuotta tietämättä. Uuden suhteen epätoivoinen metsästäminen biologisen kellon tikittäessä kiivaasti on sekä perseestä että vaikeaa. En kuitenkaan vielä heittäisi kirvestä kaivoon, kun mies ei ole mitenkään ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kysyin seurustelun ensimmäisinä kuukausina, että haluaako mies lapsia (vastaus oli että "kyllä sitten joskus"). Itse ilmoitin haluavani perheen. Kuitenkin siten, ettei nyt ihan heti, vaan muutaman vuoden kuluttua, kun opiskelut on hoidettu jne.
Kuinka ollakaan miehen puheet kääntyivätkin "ei kai niitä nyt tarvitse" tai "menee paljon rahaa" ja "ei nyt kuitenkaan ihan vielä". Lopulta ilmoitusluontoinen asia oli, "ei koskaan lapsia".
Eli mies piti suhteessa _monta_ vuotta ja nyt kun olisi mielestäni ollut sopiva aika (lue: viimeiset hetket) niin mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun kaikki muu on kuitenkin hyvin.
Onneksi ei ole mitään sellaista yhteistä, mikä pakosta pitäisi kiinni toisessa (asuntolainaa tms.). Eli teoriassa pääsisin lähtemään vaikka heti.
Mietin myös sitä, että kun moni mies "huijataan" isäksi jättämällä ehkäisy pois, niin mites sitten se naisten "huijaaminen" lapsettomaksi?
Minä hukkasin parhaat lapsentekovuoteni odottaessa että mies olisi "valmis". Kuten arvata saattaa, sitä hetkeä ei koskaan tullut, vaan erottiin, ja minua todellakin harmitti siinä vaiheessa että olin haaskannut kaikki ne vuodet, turhaan. En siis suosittele tätä kenellekään.
Aika usein miehet eivät tiedä. Yleensä naiset ovat valmiimpia, koska ovat joutuneet miettimään asiaa enemmän. Eivät ne miehet usein tiedä vielä silloinkaan kun äidit on paksuna, et haluuko ne vai ei. Jotkut kyllä tietää, jotkut ovat todella innoissaan.. mutta osa taas jahkailee ja miettii loppuun saakka. Eikä se mitään. Minulle on aika tärkeää saada lapsi ja jos mies lähtisikin kävelee, niin .. no.. sellaista se elämä joskus on. Toivottavasti ei käy niin. Mutta mitään ei voi koskaan luvata. Jos on fiksu ja asiallinen mies, niin se ei todennäköisesti jätä naista yksin vaan sen takia koska sitä sattuu hermostuttamaan.. Varmista siis ettei oo nössö, teini tms. joka lähtis karkuun vaan sen takia koska jänistäis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan muitakin jotka ovat sitä mieltä, että a) pitäisi keskustella tarkemmin ja b) asettaa takaraja ..
Mä tein saman. Mä oikeastaan tein niin, että heti seurustelun alkuvaiheessa sanoin että 1) mä en "seurustele" 10 vuotta, vaan 2-3 vuoden päästä jos kaikki ok, niin ois tarkoitus sit perustaa perhe ja 2) haluan lapsia mieluiten ennen 30v.
Jos mies ei tiedä/ei halua/tms. niin sit pitää miettiä että mitä tehdään.. mutta naisena oon oppinu sen, että turha on jäädä oottelee kovin kauan jos mies ei osaa päättää mitä se haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kysyin seurustelun ensimmäisinä kuukausina, että haluaako mies lapsia (vastaus oli että "kyllä sitten joskus"). Itse ilmoitin haluavani perheen. Kuitenkin siten, ettei nyt ihan heti, vaan muutaman vuoden kuluttua, kun opiskelut on hoidettu jne.
Kuinka ollakaan miehen puheet kääntyivätkin "ei kai niitä nyt tarvitse" tai "menee paljon rahaa" ja "ei nyt kuitenkaan ihan vielä". Lopulta ilmoitusluontoinen asia oli, "ei koskaan lapsia".
Eli mies piti suhteessa _monta_ vuotta ja nyt kun olisi mielestäni ollut sopiva aika (lue: viimeiset hetket) niin mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun kaikki muu on kuitenkin hyvin.
Onneksi ei ole mitään sellaista yhteistä, mikä pakosta pitäisi kiinni toisessa (asuntolainaa tms.). Eli teoriassa pääsisin lähtemään vaikka heti.
Mietin myös sitä, että kun moni mies "huijataan" isäksi jättämällä ehkäisy pois, niin mites sitten se naisten "huijaaminen" lapsettomaksi?
Minä hukkasin parhaat lapsentekovuoteni odottaessa että mies olisi "valmis". Kuten arvata saattaa, sitä hetkeä ei koskaan tullut, vaan erottiin, ja minua todellakin harmitti siinä vaiheessa että olin haaskannut kaikki ne vuodet, turhaan. En siis suosittele tätä kenellekään.
Jos koit nuo vuodet hukkaan heitetyksi ajaksi, et ansainnutkaan tätä miestä itsellesi. Kun ihmissuhde on päämäärä sinänsä, sillä on arvoa, vaikka se joskus päättyisikin. Jotenkin vastenmielinen ja taantumuksellinen ajatus, että suhde on arvoton, jos se ei johda lisääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
No oletko sen pojan kanssa hänen itsensä vai kakaroiden takia...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä taas olen nainen, joka ei ollut varma tai ei tiennyt. Vielä +30-kymppisenäkään. Olin aina ajatellut, että haluaisin perheen, lapsi ei ollut mikään itseisarvo (eli en lähtenyt lapsia yksin yrittämään). No tapasin miehen noin reilu kaksi vuotta sitten ja nyt olen raskaana. Ja haluan tätä ihan yhtä paljon kuin mieheni, joka on aina tiennyt haluavansa lapsia. Eli mun kohdalla meni niin, että kun tapasin sen oikean, niin tiesinkin hyvin nopeasti.
-
Meillä toki erilainen tilanne, kun molemmilla urat yms valmiina ja iän puolestakin "oikea"hetki oli hyvinkin pian eli sitä ei tarvinnut miettiä kun muuten tuntui hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kysyin seurustelun ensimmäisinä kuukausina, että haluaako mies lapsia (vastaus oli että "kyllä sitten joskus"). Itse ilmoitin haluavani perheen. Kuitenkin siten, ettei nyt ihan heti, vaan muutaman vuoden kuluttua, kun opiskelut on hoidettu jne.
Kuinka ollakaan miehen puheet kääntyivätkin "ei kai niitä nyt tarvitse" tai "menee paljon rahaa" ja "ei nyt kuitenkaan ihan vielä". Lopulta ilmoitusluontoinen asia oli, "ei koskaan lapsia".
Eli mies piti suhteessa _monta_ vuotta ja nyt kun olisi mielestäni ollut sopiva aika (lue: viimeiset hetket) niin mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun kaikki muu on kuitenkin hyvin.
Onneksi ei ole mitään sellaista yhteistä, mikä pakosta pitäisi kiinni toisessa (asuntolainaa tms.). Eli teoriassa pääsisin lähtemään vaikka heti.
Mietin myös sitä, että kun moni mies "huijataan" isäksi jättämällä ehkäisy pois, niin mites sitten se naisten "huijaaminen" lapsettomaksi?
Minä hukkasin parhaat lapsentekovuoteni odottaessa että mies olisi "valmis". Kuten arvata saattaa, sitä hetkeä ei koskaan tullut, vaan erottiin, ja minua todellakin harmitti siinä vaiheessa että olin haaskannut kaikki ne vuodet, turhaan. En siis suosittele tätä kenellekään.
Jos koit nuo vuodet hukkaan heitetyksi ajaksi, et ansainnutkaan tätä miestä itsellesi. Kun ihmissuhde on päämäärä sinänsä, sillä on arvoa, vaikka se joskus päättyisikin. Jotenkin vastenmielinen ja taantumuksellinen ajatus, että suhde on arvoton, jos se ei johda lisääntymiseen.
Mies joka odotuttaa naista vuosikausia, parhaiden lapsentekovuosien yli, ON arvoton. Todella törkeää naista kohtaan, niitä lapsentekovuosia kun oikeasti on rajallinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
Tuossa iässä yleensä jo tiedetään mitä tahtoo, eikä oikean sattuessa kohdalle seurustella niin pitkään ennen perheen perustamista kuin mitä nuorempana. Yleensä nuo suhteet etenevät varsin nopeasti. Esim. 33v. ero, 34v. tapaa uuden, 35v. ollaankin jo naimisissa ja pulla uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kysyin seurustelun ensimmäisinä kuukausina, että haluaako mies lapsia (vastaus oli että "kyllä sitten joskus"). Itse ilmoitin haluavani perheen. Kuitenkin siten, ettei nyt ihan heti, vaan muutaman vuoden kuluttua, kun opiskelut on hoidettu jne.
Kuinka ollakaan miehen puheet kääntyivätkin "ei kai niitä nyt tarvitse" tai "menee paljon rahaa" ja "ei nyt kuitenkaan ihan vielä". Lopulta ilmoitusluontoinen asia oli, "ei koskaan lapsia".
Eli mies piti suhteessa _monta_ vuotta ja nyt kun olisi mielestäni ollut sopiva aika (lue: viimeiset hetket) niin mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun kaikki muu on kuitenkin hyvin.
Onneksi ei ole mitään sellaista yhteistä, mikä pakosta pitäisi kiinni toisessa (asuntolainaa tms.). Eli teoriassa pääsisin lähtemään vaikka heti.
Mietin myös sitä, että kun moni mies "huijataan" isäksi jättämällä ehkäisy pois, niin mites sitten se naisten "huijaaminen" lapsettomaksi?
Minä hukkasin parhaat lapsentekovuoteni odottaessa että mies olisi "valmis". Kuten arvata saattaa, sitä hetkeä ei koskaan tullut, vaan erottiin, ja minua todellakin harmitti siinä vaiheessa että olin haaskannut kaikki ne vuodet, turhaan. En siis suosittele tätä kenellekään.
Jos koit nuo vuodet hukkaan heitetyksi ajaksi, et ansainnutkaan tätä miestä itsellesi. Kun ihmissuhde on päämäärä sinänsä, sillä on arvoa, vaikka se joskus päättyisikin. Jotenkin vastenmielinen ja taantumuksellinen ajatus, että suhde on arvoton, jos se ei johda lisääntymiseen.
Mies joka odotuttaa naista vuosikausia, parhaiden lapsentekovuosien yli, ON arvoton. Todella törkeää naista kohtaan, niitä lapsentekovuosia kun oikeasti on rajallinen määrä.
Maapallo kestää ihmisiä vain rajallisen määrän, ja se raja ylitettiin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
Tuossa iässä yleensä jo tiedetään mitä tahtoo, eikä oikean sattuessa kohdalle seurustella niin pitkään ennen perheen perustamista kuin mitä nuorempana. Yleensä nuo suhteet etenevät varsin nopeasti. Esim. 33v. ero, 34v. tapaa uuden, 35v. ollaankin jo naimisissa ja pulla uunissa.
35vuotiaan pitäisi myös elämänkokemuksellaan tietää, että vuodessa ei opi tuntemaan toista ihmistä. Vuosi on helppo esittää jotain ihan muuta. Tuollaiset pikaetenemiset eivät pohjaakaan siihen että "tietää jo mitä tahtoo" vaan vain siihen, että kello huutaa ja pakko lisääntyä tuntemattoman kanssa riskillä. Mitenkään järkevänä ja hyvänä menettelyna sitä ei kyllä voi pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
Tuossa iässä yleensä jo tiedetään mitä tahtoo, eikä oikean sattuessa kohdalle seurustella niin pitkään ennen perheen perustamista kuin mitä nuorempana. Yleensä nuo suhteet etenevät varsin nopeasti. Esim. 33v. ero, 34v. tapaa uuden, 35v. ollaankin jo naimisissa ja pulla uunissa.
35vuotiaan pitäisi myös elämänkokemuksellaan tietää, että vuodessa ei opi tuntemaan toista ihmistä. Vuosi on helppo esittää jotain ihan muuta. Tuollaiset pikaetenemiset eivät pohjaakaan siihen että "tietää jo mitä tahtoo" vaan vain siihen, että kello huutaa ja pakko lisääntyä tuntemattoman kanssa riskillä. Mitenkään järkevänä ja hyvänä menettelyna sitä ei kyllä voi pitää.
Toisaalta jotkut ei opi tuntemaan toista 10 vuoden jälkeenkään (iät 20-30). Ja toiset taas saa tietää, että toisella olikin siinä sivussa toinen perhe viimeiset 5 vuotta (ikä siis 45-50v.). Että.. kaikkea voi sattua ja tapahtua. Muutenkin, "toisen tunteminen" on elämänpituinen prosessi. Ei sitä staattisia robotteja kuitenkaan olla.. ihan ihmisiä vaan, jotka yleensä tuuppaa muuttumaan kyl jonkin verran, jopa muutamien vuosien välein..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
Tuossa iässä yleensä jo tiedetään mitä tahtoo, eikä oikean sattuessa kohdalle seurustella niin pitkään ennen perheen perustamista kuin mitä nuorempana. Yleensä nuo suhteet etenevät varsin nopeasti. Esim. 33v. ero, 34v. tapaa uuden, 35v. ollaankin jo naimisissa ja pulla uunissa.
35vuotiaan pitäisi myös elämänkokemuksellaan tietää, että vuodessa ei opi tuntemaan toista ihmistä. Vuosi on helppo esittää jotain ihan muuta. Tuollaiset pikaetenemiset eivät pohjaakaan siihen että "tietää jo mitä tahtoo" vaan vain siihen, että kello huutaa ja pakko lisääntyä tuntemattoman kanssa riskillä. Mitenkään järkevänä ja hyvänä menettelyna sitä ei kyllä voi pitää.
Toisaalta jotkut ei opi tuntemaan toista 10 vuoden jälkeenkään (iät 20-30). Ja toiset taas saa tietää, että toisella olikin siinä sivussa toinen perhe viimeiset 5 vuotta (ikä siis 45-50v.). Että.. kaikkea voi sattua ja tapahtua. Muutenkin, "toisen tunteminen" on elämänpituinen prosessi. Ei sitä staattisia robotteja kuitenkaan olla.. ihan ihmisiä vaan, jotka yleensä tuuppaa muuttumaan kyl jonkin verran, jopa muutamien vuosien välein..
Tämä on aina yhtä pettämätön logiikka: kun ei voi olla jostakin täysin 100% varma, niin on turha nähdä mitään vaivaa asioiden ennustamiseksi.
Niin että älä ap huoli, odottele sinne 33vuotiaaksi ihan rauhassa, kyllä sitten löytyy helpolla kumppani (jos ei löydy, niin hei, 2-kymppiselläkin voi olla sama vaikeus) ja sitten vaan heti raskaaksi, ei se pera varmaan mikään alkoholisti tai väkivaltainen tai muuten vaan epäsopiva ole. Kyllähän sä tunnet kato ittes ja elämään pitää heittäytyä!!!
On paljon ihmisiä, jotka ahdistuvat suunnitellusta elämästä niin, etteivät halua elää toisen määrittelemän aikataulun mukaan. Asioiden ja halujen täytyy saada virrata ja kypsyä vapaasti. Toki tilanne on vähän eri 35-vuotiaalla ja 25-vuotiaalla. Olen lämmitellyt miestä 3 v 5 v ajasta, nyt vasta alkaa kypsyä ajatukseen lapsesta. Olen samaa mieltä, että 33-35v kun nainen on, niin silloin pitää jo tietää. Kyllä monet ovat silloin pakottaneet itsensä ylittämään pelkonsa. Eivätkä varmaan ole katuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.
33-vuotiaana ero, 2 vuotta uuden kumppanin etsimistä, 3 vuotta seurustelua ennen raskautumista ja ikää onkin 38v ja lapsia ei välttämättä enää niin vaan tehdäkään. Ainakaan yhtä enempää ja luomusti. Jos lisääntyminen on itselle tärkeää, ei todellakaan kannata jättää noin myöhäisille vuosille, vaan kyllä se "viimeistään" aika on vähintään 5 vuotta aiemmin.
Tuossa iässä yleensä jo tiedetään mitä tahtoo, eikä oikean sattuessa kohdalle seurustella niin pitkään ennen perheen perustamista kuin mitä nuorempana. Yleensä nuo suhteet etenevät varsin nopeasti. Esim. 33v. ero, 34v. tapaa uuden, 35v. ollaankin jo naimisissa ja pulla uunissa.
35vuotiaan pitäisi myös elämänkokemuksellaan tietää, että vuodessa ei opi tuntemaan toista ihmistä. Vuosi on helppo esittää jotain ihan muuta. Tuollaiset pikaetenemiset eivät pohjaakaan siihen että "tietää jo mitä tahtoo" vaan vain siihen, että kello huutaa ja pakko lisääntyä tuntemattoman kanssa riskillä. Mitenkään järkevänä ja hyvänä menettelyna sitä ei kyllä voi pitää.
Toisaalta jotkut ei opi tuntemaan toista 10 vuoden jälkeenkään (iät 20-30). Ja toiset taas saa tietää, että toisella olikin siinä sivussa toinen perhe viimeiset 5 vuotta (ikä siis 45-50v.). Että.. kaikkea voi sattua ja tapahtua. Muutenkin, "toisen tunteminen" on elämänpituinen prosessi. Ei sitä staattisia robotteja kuitenkaan olla.. ihan ihmisiä vaan, jotka yleensä tuuppaa muuttumaan kyl jonkin verran, jopa muutamien vuosien välein..
Tämä on aina yhtä pettämätön logiikka: kun ei voi olla jostakin täysin 100% varma, niin on turha nähdä mitään vaivaa asioiden ennustamiseksi.
Niin että älä ap huoli, odottele sinne 33vuotiaaksi ihan rauhassa, kyllä sitten löytyy helpolla kumppani (jos ei löydy, niin hei, 2-kymppiselläkin voi olla sama vaikeus) ja sitten vaan heti raskaaksi, ei se pera varmaan mikään alkoholisti tai väkivaltainen tai muuten vaan epäsopiva ole. Kyllähän sä tunnet kato ittes ja elämään pitää heittäytyä!!!
Lähinnä pointti oli se, että asioita voi ennustaa vaan tiettyyn pisteeseen saakka. Se ei ole siis joko tai. Ja aika monet haluaa olla sen 100% varmoja, vaikka sitä ei voi olla. On se totta, että sinänsä 30+ vuotiaan pitäis olla kypsempi tietämään itestään enemmän, niin että pystyy tekemään päätöksiä, mutta sekin on vaan numero.. On paljon fiksuja ja kypsiä 20+ ihmisiä, jotka tajuaa kans asioita.. vaikkakin ns. tilastollisesti todennäköisesti vähemmän.
Pointti oli ehkä se, että jos tiedostaa et ite et mitä haluaa jne. niin siitä pitäis pystyä juttelemaan kumppaninsa kanssa.. se auttaa tai sitten ei (kuten joku aiemmin kommentoi, niin mies oli ensiks vältelly asiaa ja sen jälkeen todennut et ei.. siin oli kuitenkin menny monia vuosia ns. "turhaan".. ) Itselleen se raja/deadline kantsii asettaa, et kui kauan jaksaa toiselta odotella vastausta.. Ehkä sama noitten kosimisten yms. naimisiinmenojenkin kanssa. Se, että "tunnetko sä toisen" tarpeeks, tai edes ittes... aika monet luulee, mut loppupelis joskus on vaan heittäydyttävä siihen epävarmuuteen.. koska ei oo sitä 100% varmuutta mistään.
Minäkin kysyin seurustelun ensimmäisinä kuukausina, että haluaako mies lapsia (vastaus oli että "kyllä sitten joskus"). Itse ilmoitin haluavani perheen. Kuitenkin siten, ettei nyt ihan heti, vaan muutaman vuoden kuluttua, kun opiskelut on hoidettu jne.
Kuinka ollakaan miehen puheet kääntyivätkin "ei kai niitä nyt tarvitse" tai "menee paljon rahaa" ja "ei nyt kuitenkaan ihan vielä". Lopulta ilmoitusluontoinen asia oli, "ei koskaan lapsia".
Eli mies piti suhteessa _monta_ vuotta ja nyt kun olisi mielestäni ollut sopiva aika (lue: viimeiset hetket) niin mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun kaikki muu on kuitenkin hyvin.
Onneksi ei ole mitään sellaista yhteistä, mikä pakosta pitäisi kiinni toisessa (asuntolainaa tms.). Eli teoriassa pääsisin lähtemään vaikka heti.
Mietin myös sitä, että kun moni mies "huijataan" isäksi jättämällä ehkäisy pois, niin mites sitten se naisten "huijaaminen" lapsettomaksi?