mies "ei tiedä" haluaako lapsia, minä haluaisin. Kuinka toimia?

Pahoittelen kirjoitusvirheistä, kännykkä ei halua toimia yhteisymmärryksessä kanssani (tämä on aina hyvä tekosyy kaikille kirjoitusvirheille :) )

Eipä sulla oikein ole vaihtoehtoja. Voit tietysti pyytää miestäsi pohtimaan asiaa, ja palaatte asiaan esim. parin vuoden päästä. Ja tietysti hänen pitää kertoa sulle, jos ehdottomasti ei koskaan halua. Sitten sun vain täytyy päättää, haluatko mieluummin pysyä yhdessä nykyisen miehesi kanssa lapsettomana, vai ottaa riskin ja yrittää etsiä uuden miehen, joka lapsia haluaa.

Jätä pillerit pois vaan rohkeasti kun siltä tuntuu.

Niin tein minäkin kun ukko ei halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sulla oikein ole vaihtoehtoja. Voit tietysti pyytää miestäsi pohtimaan asiaa, ja palaatte asiaan esim. parin vuoden päästä. Ja tietysti hänen pitää kertoa sulle, jos ehdottomasti ei koskaan halua. Sitten sun vain täytyy päättää, haluatko mieluummin pysyä yhdessä nykyisen miehesi kanssa lapsettomana, vai ottaa riskin ja yrittää etsiä uuden miehen, joka lapsia haluaa.

Niin se kai on. Tuntuisi ikävältä erota ihanasta miehestä vain siksi, ettei hän halua lapsia. Toisaalta ikävää olisi sekin, jos jäisin ilman lapsia. ja ikävintä olisi se, jos päättäisin jatkaa mieheni kanssa ja olla ilman lapsia, ja sitten eroaisimme esimerkiksi 40-vuotiaina - tällöin en varmaan enää lapsia kerkeäisi hankkimaan, ja mieskin olisi "menetetty".

Lisään vielä, että olemme tällä hetkellä seurustelleet jo pari vuotta. En ole siis heti suhteen alussa alkanut ahdistelemaan mieltä lasten hankinnalla :)

AP

Vähän mietittää millainen isä mies edes olisi, jos ei nyt edes tiedä haluaako lapsia

Sanoin miehelleni heti ekoilla treffeillä että haluaisin 4-5lasta. Hän totesi että josko kaksi riittää. Myöhemmin sitten kun asia oli ajankohtaista molemmat antoi periksi ja saimme kolme lasta.

No jos et tuon voimakkaammin lapsia halua eikä lapsettomuus ole katastrofi niin ei sinulle ole lapsia tarkoitettu

Miehet usein ovat tuollaisia. 

Ei lapsia syntyisi puoliakaan siitä, mitä nyt, jos miehillä olisi täysi valta valita. Kyllä sen nainen on, joka päättää asian. 

Ei kuulosta kovin jyrkältä miehesi eli hyvinkin voi lämmetä ajatukselle. Katsele nyt jonkin aikaa. Mutta jos kantansa alkaa tuntua kielteisemmältä, niin ei siinä auta kuin ottaa ja lähteä. Kun lapsia haluaa, niin se on yleensä asia, joka jää kaduttamaan pahasti. 

Ei kannata jäädä odottelemaan.

Olen samanlainen kuin miehesi. Tosin olen nainen. Olen vielä mielestäni aika nuori, enkä tiedä haluanko lapsia. En koskaan ole ollut mitenkään "lapsirakas", mutta en myöskään vihaa lapsia. Sanoisin olevani neutraali lapsia kohtaan. Uskon kuitenkin, että jos joskus hankkisin lapsia, olisin hyvä vanhempi.

Ilmoittaisin jonkun takarajan (vuosi, kaksi?), jolloin asia on vaan tiedettävä, tai jolloin "en tiedä" on yhtä kuin ei. Myös sinun itsesi olisi siihen mennessä tiedettävä, haluatko vai et. Jos haluaisin ja mies ei, lähtisin eri suuntiin. Näin mies saa pohtia rauhassa, häntä ei painosteta, saat itsekin mielenrauhan kun teet jonkunlaisen ennakkopäätöksen.

Kyllä mä keskustelisin asiasta kunnolla ja toivoisin, että mies miettisi mitä haluaa. Vaikeaa jos itse haluaa tehdä suunnitelmia ja toinen elää päivä kerrallaan, mutta parisuhteessa täytyy välillä vähän joustaa toisenkin suuntaan. Suhteessa ollessaan miehen täytyy pystyä kertomaan sulle mitä haluaa, eikä päättää päivä kerrallaan mikä fiilis just sillon sattuu olemaan.

En näkisi järkeä seurustelun jatkamisessa jos teidän tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa. Antaisin kuitenkin miehelle reilusti aikaa miettiä mitä mieltä on (olettaen, että asiaa oikeasti mietitään eikä siivuteta), ei ole ihan helppo asia pohdittavaksi.

Sinänsähän ton 3-5 vuoden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä - voitte esim. erota ihan muista syistä, vaikka mies olisikin ollut halukas perheen perustamiseen. Itse kokisin kuitenkin suhteen ongelmalliseksi jo tällä hetkellä jos tulevaisuuden haaveet olisi ihan erilaiset. Jos sullekin parisuhde on hetken hengailua ja olet siihen tyytyväinen, niin sittenhän asia ei ole mikään ongelma.. mutta kuvio taitaa olla vähän toinen sun kannalta.

Minulla oli miehen kanssa juuri lapsikeskustelu, kun hän illanvietossa täräytti yhtäkkiä, ettei ole varma, haluaako omia lapsia (tietää, että minä haluan). En siinä kohtaa viitsinyt kommentoida, ettei tule mitään turhaa draamaa, mutta pari päivää sen jälkeen kysyin, eikö hän oikeasti halua lapsia. Myönsi, että kyllä oikeastaan haluaisi, mutta asia pelottaa, koska hänen omat vanhempansa ovat eronneet, ja se oli lapsena yhtä helvettiä.

Totesin, että minun pitäisi ikäni puolesta alkaa asialle tehdä jotain 4-5 vuoden sisällä, mikäli lapsia haluan. Hän siihen että hyvä, niin hänellä on hiukan aikaa työstää omat ongelmansa... eli jotain tällaista saattaa miehelläsikin olla taustalla, ei välttämättä omien vanhempien ero, mutta kaveripiirin ongelmat jne.

Tää on kyllä harmillista, kun ajatukset ei kohtaa. Itsekin pohdin aika usein mikä mahtaa olla lopputuloksena omassa tilanteessani, kun mies haluaa joskus lapsia mutta minä en. Mutta tosiaan, jos ei vielä varmaksi sitä tiedä niin en heittäisi kirvestä kaivoon. Ne jotka eivät tosissaan halua, niin tietävät sen kyllä.

Ei se mikään ihme ole jos pillerit unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

No jos et tuon voimakkaammin lapsia halua eikä lapsettomuus ole katastrofi niin ei sinulle ole lapsia tarkoitettu

Kyllä minä aika voimakkaasti lapsia haluan. Puhuin lapsettomuuden vaihtoehdosta lähinnä siksi, että onhan se mahdollista, etten jostain syystä kykene (biologisia)lapsia saamaan. Olisihan se lapsettomuus suuri suru ja katastrofi, mutta kyllä sen kanssa varmasti oppisi elämään. Todennäköisempänä pidän silti sitä, että jos mies ei muutamien vuosien päästä lapsia halua, niin erohan siitä saattaa tulla.

ap

Minkä ikäinen olet, ap?

Tää on valitettavasti asia, jota naisena ei voi lykätä loputtomasti. Jos tiedät haluavasi lapsia, niin sano miehelle, että aiot ainakin yrittää saada lapsia ja mies voi miettiä omaa kantaansa tietyn ajan X. Sen jälkeen joko alatte yrittää tai eroatte. Jos olisin suhteessa ei-lapsia-haluavan miehen kanssa niin lähtisin viimeistään 32-33-vuotiaana - silloin on vielä realistiset mahdollisuudet löytää hyvä uusi suhde ja saada lapsia.

Mua kiinnostaa minkä ikäinen olet ap?

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että olemme tällä hetkellä seurustelleet jo pari vuotta. En ole siis heti suhteen alussa alkanut ahdistelemaan mieltä lasten hankinnalla :)

AP

Ehkä olisi kannattanut keskustella elämän arvoista ja tavoitteista jo ennen seurustelun aloittamista, niin et olisi tuossa tilanteessa. Itse ilmoitin jo ennen seurustelun alkua haluavani lapsia tiettyyn ikään mennessä.