mies "ei tiedä" haluaako lapsia, minä haluaisin. Kuinka toimia?

Meillä halusin lapsia ja vaimo ei tai sanotaano näin, että ei todennäköisesti. Mietin toisinaan, että miten pitkälle katson josko mieli muuttuu. Ero olisi tuntunut vaikealta vain sen vuoksi. No avioliitto päättyi ennen kuin tarvitsi ratkaisuja tehdä.

Sulla on vielä aikaa kuulostella, kuten itsekin kerroit suunnitelmistasi, älä kuitenkaan odota loputtomiin.

Olisi hauska tietää miten tässä kävi ja minkälaisen päätöksen ap teki :)

Mies ei halua lapsia, muttei halua luopua jo saavutetuista eduista.

Vaihda miestä, jos lapsia toivot. Parempi heillekin sellainen isä, joka hoitaa heitä.

Vain harvalle miehelle lapsen saaminen on sellainen kynnyskysymys kuin naiselle kumpaankaan suuntaan, koska nainen ottaa siinä kaikki riskit kuolemanriskistä alkaen. Siksi kannattaa tehdä oma kantansa miehelle selväksi ns. rautalangasta vääntäen ja vaati vastausta heti, eikä viiden vuoden päästä. Se on ainoa tapa saada selville mitä mies todellisuudesssa ajattelee. Miehet nimittäin käyttävät tätä "en mä tiedä" -vastausta kun eivät uskalla tai halua sanoa mitä ajattelevat.

Itselläni on parhaillaan sama tilanne: yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja lapsi olisi puolestani tervetullut, mutta mies ei vielä tiedä haluaako hän koskaan lapsia. Hän on itse ehdottanut, että asettaisin jonkun takarajan johon mennessä hänen on tehtävä päätöksensä. Tuo takaraja riippuu hedelmällisyystilanteeni kartoituksen tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on parhaillaan sama tilanne: yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja lapsi olisi puolestani tervetullut, mutta mies ei vielä tiedä haluaako hän koskaan lapsia. Hän on itse ehdottanut, että asettaisin jonkun takarajan johon mennessä hänen on tehtävä päätöksensä. Tuo takaraja riippuu hedelmällisyystilanteeni kartoituksen tuloksista.

Missä semmoinen tehdään? Sama ongelma täällä. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta koen että ollaan niistä selvitty. Mies sanoi ettei ole varma haluaako mun kanssa nyt lapsia, kun on ollu ongelmia, ja että pitäisi olla vakaa suhde. Oikeassahan on, mutta välillä tuntuu että odottaa jotain ruusuilla tanssimista eikä riitoja saisi olla, eihän kenelläkään ole näin. Sanoin ettei nyt heti tarvii, mutta esim. parin vuoden päästä olisi jo lapsi. Se asia jäi vaan auki. Tuntuu juuri siltä että saavutetuista eduista ei halua luopua muttei myöskään edetä suhteessa. Alkaa jo masentaa että jos tuon takia joudutaan eroamaan, ehdinkö löytää ajoissa uuden kumppanin. Iänkään puolesta ei enää viitsi sinkkumarkkinoille jäädä.

Sanos miehellesi, että mä haluan lapsia ja me tehdään niitä nyt. Tuus tänne makuukammariin.

En usko, että ukko jättää tulematta. ;)

Se on naisen tehtävä päättää, että nyt hommataan lapsia ja toki sanoa se miehelle suoraan myös. Yleensä miehet suostuu.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on parhaillaan sama tilanne: yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja lapsi olisi puolestani tervetullut, mutta mies ei vielä tiedä haluaako hän koskaan lapsia. Hän on itse ehdottanut, että asettaisin jonkun takarajan johon mennessä hänen on tehtävä päätöksensä. Tuo takaraja riippuu hedelmällisyystilanteeni kartoituksen tuloksista.

Missä semmoinen tehdään? Sama ongelma täällä. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta koen että ollaan niistä selvitty. Mies sanoi ettei ole varma haluaako mun kanssa nyt lapsia, kun on ollu ongelmia, ja että pitäisi olla vakaa suhde. Oikeassahan on, mutta välillä tuntuu että odottaa jotain ruusuilla tanssimista eikä riitoja saisi olla, eihän kenelläkään ole näin. Sanoin ettei nyt heti tarvii, mutta esim. parin vuoden päästä olisi jo lapsi. Se asia jäi vaan auki. Tuntuu juuri siltä että saavutetuista eduista ei halua luopua muttei myöskään edetä suhteessa. Alkaa jo masentaa että jos tuon takia joudutaan eroamaan, ehdinkö löytää ajoissa uuden kumppanin. Iänkään puolesta ei enää viitsi sinkkumarkkinoille jäädä.

Hmm olikohan viesti 45 minun, ainakin vuosi sitten kävin hedelmällisyysneuvolassa. Kävin gynekologin vastaanotolla, missä minulle tehtiin sisätutkimus, kohtu ja munasarjat ultrattiin ja lisäksi määrättiin labratestejä. Niiden perusteella minun pitäisi vielä saada luonnollisesti lapsia, joten tuon tiedon jälkeen olin melko huojentunut.

Nyt vuotta myöhemmin tilanne miehen kanssa ei kuitenkaan ole muuttunut. Hän ei vieläkään tiedä, haluaako lainkaan lapsia ja kokee, ettei parisuhteemme ole tarpeeksi vakaa lapsille. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta siitä ei ole ollut huomattavaa apua. Taustalla on miehen masennus ja sitä myöten näköalattomuus tulevaisuuden suhteen.

Olen jo 37, joten eipä tässä oikein enää voi katsella ja odotella, josko mies muuttaisi mieltään. En kuitenkaan haluaisi erota ja pidän epätodennäköisenä, että noin vaan löytyisi uusi kumppani, joka jakaisi lapsihaaveen ja vieläpä samalla aikataululla.

Ehkä asetat jonkun aikarajan suhteelke. Jos mies ei esim 2 vuoden jälkeen osaa määritellä kantaansa suuntaan eikä toiseen, niin lähdet. Jos ja kun haluat lapsia, niin älä tyydy lapsettomaan suhteeseen tai hukkaa parhaita vuosiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on parhaillaan sama tilanne: yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja lapsi olisi puolestani tervetullut, mutta mies ei vielä tiedä haluaako hän koskaan lapsia. Hän on itse ehdottanut, että asettaisin jonkun takarajan johon mennessä hänen on tehtävä päätöksensä. Tuo takaraja riippuu hedelmällisyystilanteeni kartoituksen tuloksista.

Missä semmoinen tehdään? Sama ongelma täällä. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta koen että ollaan niistä selvitty. Mies sanoi ettei ole varma haluaako mun kanssa nyt lapsia, kun on ollu ongelmia, ja että pitäisi olla vakaa suhde. Oikeassahan on, mutta välillä tuntuu että odottaa jotain ruusuilla tanssimista eikä riitoja saisi olla, eihän kenelläkään ole näin. Sanoin ettei nyt heti tarvii, mutta esim. parin vuoden päästä olisi jo lapsi. Se asia jäi vaan auki. Tuntuu juuri siltä että saavutetuista eduista ei halua luopua muttei myöskään edetä suhteessa. Alkaa jo masentaa että jos tuon takia joudutaan eroamaan, ehdinkö löytää ajoissa uuden kumppanin. Iänkään puolesta ei enää viitsi sinkkumarkkinoille jäädä.

Hmm olikohan viesti 45 minun, ainakin vuosi sitten kävin hedelmällisyysneuvolassa. Kävin gynekologin vastaanotolla, missä minulle tehtiin sisätutkimus, kohtu ja munasarjat ultrattiin ja lisäksi määrättiin labratestejä. Niiden perusteella minun pitäisi vielä saada luonnollisesti lapsia, joten tuon tiedon jälkeen olin melko huojentunut.

Nyt vuotta myöhemmin tilanne miehen kanssa ei kuitenkaan ole muuttunut. Hän ei vieläkään tiedä, haluaako lainkaan lapsia ja kokee, ettei parisuhteemme ole tarpeeksi vakaa lapsille. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta siitä ei ole ollut huomattavaa apua. Taustalla on miehen masennus ja sitä myöten näköalattomuus tulevaisuuden suhteen.

Olen jo 37, joten eipä tässä oikein enää voi katsella ja odotella, josko mies muuttaisi mieltään. En kuitenkaan haluaisi erota ja pidän epätodennäköisenä, että noin vaan löytyisi uusi kumppani, joka jakaisi lapsihaaveen ja vieläpä samalla aikataululla.

Anteeksi suoruuteni, mutta älä jää odottelemaan. Löydät varmasti jonkun, jonka kanssa voit perustaa perheen. Sinulla vaan on jo vähän kiire.

Miksi tällaista ikivanhaa paskaa pitää upata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on parhaillaan sama tilanne: yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja lapsi olisi puolestani tervetullut, mutta mies ei vielä tiedä haluaako hän koskaan lapsia. Hän on itse ehdottanut, että asettaisin jonkun takarajan johon mennessä hänen on tehtävä päätöksensä. Tuo takaraja riippuu hedelmällisyystilanteeni kartoituksen tuloksista.

Missä semmoinen tehdään? Sama ongelma täällä. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta koen että ollaan niistä selvitty. Mies sanoi ettei ole varma haluaako mun kanssa nyt lapsia, kun on ollu ongelmia, ja että pitäisi olla vakaa suhde. Oikeassahan on, mutta välillä tuntuu että odottaa jotain ruusuilla tanssimista eikä riitoja saisi olla, eihän kenelläkään ole näin. Sanoin ettei nyt heti tarvii, mutta esim. parin vuoden päästä olisi jo lapsi. Se asia jäi vaan auki. Tuntuu juuri siltä että saavutetuista eduista ei halua luopua muttei myöskään edetä suhteessa. Alkaa jo masentaa että jos tuon takia joudutaan eroamaan, ehdinkö löytää ajoissa uuden kumppanin. Iänkään puolesta ei enää viitsi sinkkumarkkinoille jäädä.

Hmm olikohan viesti 45 minun, ainakin vuosi sitten kävin hedelmällisyysneuvolassa. Kävin gynekologin vastaanotolla, missä minulle tehtiin sisätutkimus, kohtu ja munasarjat ultrattiin ja lisäksi määrättiin labratestejä. Niiden perusteella minun pitäisi vielä saada luonnollisesti lapsia, joten tuon tiedon jälkeen olin melko huojentunut.

Nyt vuotta myöhemmin tilanne miehen kanssa ei kuitenkaan ole muuttunut. Hän ei vieläkään tiedä, haluaako lainkaan lapsia ja kokee, ettei parisuhteemme ole tarpeeksi vakaa lapsille. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta siitä ei ole ollut huomattavaa apua. Taustalla on miehen masennus ja sitä myöten näköalattomuus tulevaisuuden suhteen.

Olen jo 37, joten eipä tässä oikein enää voi katsella ja odotella, josko mies muuttaisi mieltään. En kuitenkaan haluaisi erota ja pidän epätodennäköisenä, että noin vaan löytyisi uusi kumppani, joka jakaisi lapsihaaveen ja vieläpä samalla aikataululla.

Anteeksi suoruuteni, mutta älä jää odottelemaan. Löydät varmasti jonkun, jonka kanssa voit perustaa perheen. Sinulla vaan on jo vähän kiire.

Mietin sitäkin, että hankkisin lapsen yksinäni. Että mies saisi sitten päättää, onko hän mukana prosessissa ja elämässämme. Hedelmällisyysklinikan käytäntö oli, että itsellinen nainen pääsee hoitoihin aikaisintaan puolen vuoden päästä erosta. En tiedä, onko muillakin sama käytäntö ja miten julkisella on asian laita.

Mulla oli sama tilanne. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen mies ei enää tiennyt, haluaako lapsia lainkaan ja jos haluaa, niin vasta vuosien päästä. Mulla ei silloin ollut kiire asian kanssa, halusin itsekin lapsia vasta muutaman vuoden päästä. Tietenkin tästä tuli valtava kriisi suhteeseen. Tultiin siihen tulokseen, että ero on ainoa vaihtoehto. Ei kuitenkaan pystytty eroamaan ja jäätiin odottamaan jotain "ihmettä". Hiljalleen vuosien jälkeen mies alkoi lämmetä asialle ja tuli siihen tulokseen, että meille voisi tulla lapsi. Suosittelen käymään terapiassa (yhdessä tai erikseen) meille siitä oli iso apu. Joskus taustalla voi olla turhiakin pelkoja, jotka jarruttavat.

Jätä tuollainen mies ja hanki tilalle mies, joka tietää mitä tahtoo. Mieshän tuossa ei mitään menetä jos ootte yhdessä ja hän ei lapsia sitten haluakaan, mutta sulla on paljon enemmän menettettävää kun lapsia kerta haluat sitten tulee järjetön paniikki löytää uus mies ennen kuin on liian myöhäistä.

No tietysti menette naimisiin ja tappelette asiasta vuosikaudet. Oletko ap va jaa äly inen. Olethan sinä.

Itse sanoisin, että jos mies huijaa naista, eikä todella koskaan halua lasta, mutta sanoo en tiedä, niin sitten nainen voi jo jättää ehkäisyn kokonaan pois. Ei mies voi pelkästään hyötyä toisesta parisuhteessa ja olla välittämättä toisen tarpeista. Tarve saada jälkeläinen kumpuaa jo ihmisen biologiasta. Epänormaali on se osapuoli, joka ei halua lapsia. Ei voi myöskään puhua rakkaudesta, että riiputtaa toista löyhässä hirressä niin että toinen jää sen takia lapsettomaksi. Sehän on puhdasta sikailua ja siihen voi suhtautua ihan samalla asenteella.

Mun mielestä pitäisi enemmän miettiä sitä, miksi toinen on muuttanut mieltään tai mitä muuta taustalla voi olla jos ei ole varma lapsien hankkimisesta. On ihan normaalia, että vastuu uudesta ihmisestä pelottaa ja moni muukin asia voi olla vaikea prosessoida jos ei esim. ole kokemusta pienistä lapsista/vauvoista.

Tuntuu että ainoat "vinkit" näihin tilanteisiin on puolison jättäminen. Jos kaikki muu suhteessa on hyvin, ei siitä niin vain lähdetä. Eikä sekään ole tae, että lapsen saa uudessa suhteessa, jos uuden suhteen löytää ennen kuin ikä tulee vastaan. Itsekin suosittelen lämpimästi terapiaa, siellä voi ratketa sellaiset asiat, joita ei ole osattu yhdessä pohtia.

Sanot ukolle, että teet sitten naapurin Akin kanssa muksut. Aki onkin aika kiihkeä rakastaja, eli tekoprosessi tulee olemaan nannaa. 😊

Meillä käytiin samaa keskustelua usean vuoden ajan. Uskon että asian ratkaisi lopulta ulkopuolinen apu eli terapia. Sieltä sai asiaan uusia näkökulmia, joita ei aiemmin osannut ajatella. Olin täysin loppu tilanteeseen ja erostakin ehdittiin keskustella kun ei löydetty yhdessä ratkaisua. Meillä kävi kuitenkin lopulta hyvin.