Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamista EI ole se, jos joku jätetään ottamatta ryhmään.
17.05.2016 |
Uskokaa jo. Se ei ole kiusaamista, jos muut nätisti sanovat Pirkolle, että tällä kertaa ollaan välkkä/ryhmätyö ilman häntä ja voisiko Pirkko kenties etsiä itselleen jostain muualta seuraa. Harvassa koulussa kun on just se yksi porukka, johon pitäisi välttämättä päästä mukaan. Ellei sitten ole joku kymmenen oppilaan kyläkoulu, mutta niitä on aika harvassa.
Koulukiusaamista on lyöminen, nimittely, haukkuminen yms. Ei se, että joskus halutaan olla omien kavereiden kanssa rauhassa ilman näitä takiaistyyppejä. Jos opettajat haluavat vähentää tätä " kiusaamista", pitäisi keskittyä siihen, mikä niissä "pirkoissa" on sellaista ettei heillä ole omia kavereita.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo. Se ei ole kiusaamista, jos muut nätisti sanovat Pirkolle, että tällä kertaa ollaan välkkä/ryhmätyö ilman häntä ja voisiko Pirkko kenties etsiä itselleen jostain muualta seuraa. Harvassa koulussa kun on just se yksi porukka, johon pitäisi välttämättä päästä mukaan. Ellei sitten ole joku kymmenen oppilaan kyläkoulu, mutta niitä on aika harvassa.
Koulukiusaamista on lyöminen, nimittely, haukkuminen yms. Ei se, että joskus halutaan olla omien kavereiden kanssa rauhassa ilman näitä takiaistyyppejä. Jos opettajat haluavat vähentää tätä " kiusaamista", pitäisi keskittyä siihen, mikä niissä "pirkoissa" on sellaista ettei heillä ole omia kavereita.
On totta että sitä ei voi sanoa kiusaamiseksi jos ei ole jonkun kanssa.
Mutta sinä vaikutat erittäin vastenmieliseltä ihmiseltä.
Jos toinen on erilainen niin miksi sen ystävä ei voi kuitenkin olla? Vaikka ei jonkun ystävä haluaisi olla niin MIKSI pitää olla toiselle ihmiselle ilkeä?
En oikeasti ymmärrä sitä että ollaan ilkeitä sellaiselle ihmiselle joka ei ole ikinä sanallakaan sanonut sinulle mitään pahaa eikä tehnyt sinulle mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Vierailija kirjoitti:
Riippu Pirkosta.
Mä olen kasvattanut lapseni ottamaan kaikki Pirkot mukaan ym. Mut sit törmäsin yhteen Pirkkoon... Oli pakko kehottaa lastani kaveeramatta sen Pirkon kanssa. Sillä se Pirkko yrittää keinolla millä hyvänsä tunkeutua lapseni kaveriporukkaan hajota ja hallitse menetelmällä. Ei ihme, että tuo Pirkko vaeltaa yksinään. Väitän, että tässä tapauksessa jos jotain kiusataan, niin Pirkko muita.
Kovasti nyt koitetaan tuota mallia tuputtaa, vaikka tosiasia on edelleen se, että tuo mainitsemasi asetelma on 1:100000:sta. Täysin ylivoimaisesti enemmistö näistä kiusaamis- ja eristämistapauksista johtuu siitä että kieroon kasvaneet "johtohahmot" keräävät hovin ympärilleen ja joukolla syrjivät niitä jostain kumman syystä "heikommiksi" leimattuja yksilöitä. Se on äärimmäisen harvinaista että se kiusaaja/kusipää olisi se yksinäinen tyyppi.
Meillä oli ylä asteella yksi poika jonka kanssa yritettiin kyllä tulla 7 luokka toimeen mutta ei sen käytös muuttunut mihinkään ni oli sitten koulussa yksin 8 ja 9 luokat en tiedä oliko kavereita muualla kuin koulussa. Tuskin, oli ihan järkyttävä päsmäröimää ja jutut oli tosi ahdistavia. Ei sitä kukaan kiusannut kukaan ei vaan enää halunnut olla sen kanssa kun ei osannut olla.
Eipä se koulu paljoa mitään mahda tollaselle jos kotona lapsen vanhemmat eivät tee yhteistyötä koulun kanssa jotta lapsen käytös muuttuisi.
Oma lapsemme joutui tuollaisen kaveriporukan ulkopuolelle jättämisen kohteeksi, vaikka oli hyvä ystävä noille parille kiusaajalle. Välillä olivat niin hyvää kaveria lapsellemme, mutta aivan yhtäkkiä alkoi se ulkopuolelle sulkeminen. Ja se oli pelkkää kiusan tekoa ja sitä hauskempaa heillä näytti olevan mitä enemmän lapsemme pahoitti mielensä. Heidän vanhempansakin näkivät niitä tilanteita ja olivat kauhuissaan ja pahoillaan lapsiensa käytöksestä, mutta ei auttanut vanhempien puhuttelut. Lapsemme sai sitten uusia hyviä ystäviä eikä enää kaivannut noita kiusaaja-ystäviään, niin sekös harmitti kiusaajia silloin jos he olisivat olleet kaveria vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Ajatteletko niin, että Pirkko oppii pääsemään porukoihin mukaan jos hänet jätetään yksin ongelmansa kanssa?
Miten hän yksin oppii ryhmään mukaan pääsemistä ja ryhmässä toimimista?
Jos systemaattisesti jätetään yksittäinen henkilö porukan ulkopuolelle, niin mitä se sitten on jos ei kiusaamista? Peruskouluikäisillä ei ole mitään "aikuisten juttuja", jotka pitäisi puhua kahden kesken.
Toivottavasti kärsit lapsettomuudesta, ettet pääse vahingossakaan lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Ajatteletko niin, että Pirkko oppii pääsemään porukoihin mukaan jos hänet jätetään yksin ongelmansa kanssa?
Miten hän yksin oppii ryhmään mukaan pääsemistä ja ryhmässä toimimista?
Luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Nimenomaan kirjoitin "En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen." Ilmeisesti et ymmärtänyt vertaustani nälkäisestä, joten sanotaan asia sitten toisin: on parempi opettaa "Pirkolle" sellaisia sosiaalisia taitoja, joiden avulla hän pääsee porukoihin mukaan, kuin sanoa porukalle, että teidän täytyy ottaa "Pirkko" mukaan. Tuo jälkimmäinen toimii tasan siihen asti, kun "Pirkolla" on joku aikuinen, jolla on porukoihin sellainen auktoriteetti, että näin voi vaatia. Mutta kun "Pirkko" tulee aikuiseksi, sellaista aikuista ei enää ole vaan "Pirkon" pitää itse osata päästä porukoihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Ajatteletko niin, että Pirkko oppii pääsemään porukoihin mukaan jos hänet jätetään yksin ongelmansa kanssa?
Miten hän yksin oppii ryhmään mukaan pääsemistä ja ryhmässä toimimista?
En ole ylempi, mutta tuo on kyllä ihan totta mitä hän puhui. Ei Pirkkoa tietenkään pidä yksin jättää, mutta koulussa pitäisi panostaa ehkä enemmän ryhmäytymiseen ja ryhmässä toimimiseen. Sekoittaa tuollaisia vakiintuneita kaveriporukoita mahdollisimman paljon, jotta lapset oppisivat itse toimimaan muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa. Ei ole hyvä, jos Pirkko otetaan aina vain velvollisuudesta juttuihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tätä muuten mietitty että millä perustein edes joku jätetään ulkopuolelle? Mistä ne käyttäytymismallit kumpuavat? Tuskin kaikkea voi selittää aina jollain kemialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Ajatteletko niin, että Pirkko oppii pääsemään porukoihin mukaan jos hänet jätetään yksin ongelmansa kanssa?
Miten hän yksin oppii ryhmään mukaan pääsemistä ja ryhmässä toimimista?
En ole ylempi, mutta tuo on kyllä ihan totta mitä hän puhui. Ei Pirkkoa tietenkään pidä yksin jättää, mutta koulussa pitäisi panostaa ehkä enemmän ryhmäytymiseen ja ryhmässä toimimiseen. Sekoittaa tuollaisia vakiintuneita kaveriporukoita mahdollisimman paljon, jotta lapset oppisivat itse toimimaan muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa. Ei ole hyvä, jos Pirkko otetaan aina vain velvollisuudesta juttuihin mukaan.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos systemaattisesti jätetään yksittäinen henkilö porukan ulkopuolelle, niin mitä se sitten on jos ei kiusaamista? Peruskouluikäisillä ei ole mitään "aikuisten juttuja", jotka pitäisi puhua kahden kesken.
Toivottavasti kärsit lapsettomuudesta, ettet pääse vahingossakaan lisääntymään.
Varsinkin sellainen on kiusaamista, että porukan ollessa koolla syrjitään systemaattisesti sitä yhtä ja varsinkin yksi porukasta on selvästi se kiusaaja joka yllyttää muitakin kiusaamaan ja syrjimään sitä kiusaajan valitsemaa kohdetta. Mutta sitten kun porukkaa ei ole koolla, tuo kiusaaja kyllä kelpuuttaa uhrinsa kaveriksi, vaikka tuollaisessa ei ole kaveruudesta eikä ystävyydestä tietoakaan. Tuollaisesta tulee mieleen narsistin/psykopaatin toiminta, joka on monesti opittu kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi vastoin tahtoa, ihan niinkuin naistakaan ei voi pakottaa vastoin omaa tahtoaan harrastamaan seksiä vastenmielisen miehen kanssa. Tai voi, mutta se on moraalisesti väärin.
Ei voi ei, mutta niin koulussa, kuin myöhemmin töissä, sun on tehtävä töitä ja tultava toimeen myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et halua hengailla vapaa-ajalla. Tähän olisi syytä oppia jo lapsena. Päätellen siitä, että kuinka paljon Suomessa on työpaikkakiusaamistapauksia, tätä ei oikein osata. Aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on näitä ikuisia koulukiusaajia, jotka eivät näe omassa itsessään ja toiminnassaan mitään vikaa koskaan. Jos joku jätetään yhden ryhmän ulkopuolelle, jätetään todennäköisesti muidenkin. Se yksi ryhmä, johon pirkko olisi tulossa mukaan, on todennäköisesti se viimeinen oljenkorsi tälle pirkolle, muut ovat vielä vittumaisempia.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/181215-lakialoite-koulukiusaaja-vaihtaa…
Toivon todella tuon lakialoitteen menevän läpi ja, että opettajat lakkaavat paapomasta näitä ihmispaskoja.
No kyllä todellakin on koulukiusaamista ulkopuolelle jättäminen. Itse jouduin tämmösestä kärsimään koulussa. Ei otettu välitunneilla leikkeihin, aina valittiin viimeisenä liikuntatunnilla (kukaan ei halunnut joukkueeseen), luokkakavereiden synttäreille ei kutsuttu. Nyt aikuisena sain tietää, että olivat järjestäneet luokkakokouksen, johon yllätys yllätys, en saanut kutsua. Tosi pahalta tuntui taas, vaikka ei kai sen tässä 30+ iässä enää tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?
Minä näen, että meidän aikuisten tehtävä on olla jo alusta asti pitämässä huoli, että tällaiset tilanteet ratkeavat hedelmällisesti siten, että kaikki pystyvät leikkimään ilman itkupotkuraivareita. Emme voi sulkea silmiämme ja odottaa, että sosiaalisesti kehittymättömät lapset selvittävät itse kinansa viidakon säännöillä. Teemme lapsille vain karhunpalveluksen, kun istumme kädet ristissä odottamassa, että tätä ryhmään sopimatonta lasta aletaan systemaattisesti savustaa ryhmästä ja kiusata vuosi vuodelta pahemmin - koska niin käy, kun näihin tilanteisiin ei puututa alusta asti.
Teemme karhunpalveluksen "Pirkolle" myös silloin, jos systemaattisesti edellytämme porukan ottavan "Pirkon" porukkaan mukaan. Meillä on jo nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse päästä porukoihin mukaan, koska koko heidän elämänsä ajan aina on ollut joku aikuinen, joka on tuupannut heidät porukkaan ihan riipppumatta siitä, onko porukka halunnut heitä mukaansa. Ensin vanhemmat, sitten päiväkodissa hoitajat ja lopuksi koulussa opettajat. Koulu kuitenkin loppuu aikanaan ja kouluaikaiset porukat hajoavat. Tämän jälkeen "Pirkot" ovat omillaan ja pitäisi itse päästä porukoihin mukaan. Tälläkin palstalla viikottain tulee aloituksia, joissa kirjoitetaan yksinäisyydestä, muiden kaveriporukoista ja vaikeuksista päästä esimerkiksi jossain äiti-lapsi -ryhmässä porukoihin mukaan.
En tarkoita, etteikö asiaan pitäisi puuttua tai pitäisi sallia kiusaaminen. Mutta kumpi on järkevämpää: kantaa nälkäiselle joka päivä kalaa nenän eteen vai antaa nälkäiselle onki ja opettaa hänet kalastamaan?
Eihän tässä puhuta ainoastaan Pirkon elämäntien silottelusta kehdosta hautaan, vaan vanhempien vastuussa olla läsnä tukemassa koko ryhmän myönteisiä tapoja ratkaista konflikteja. Kiusaaminen eri muodoissaan ei ole vain Pirkon ympärillä pyörivä ongelma, vaan koko ryhmän sisäinen ilmiö. Siksi minusta on väärin kiusaamisessa keskittyä ilmiön sisällä yhteen ainoaan henkilöön, vaikkapa "pää"kiusaajaan tai kiusattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi vastoin tahtoa, ihan niinkuin naistakaan ei voi pakottaa vastoin omaa tahtoaan harrastamaan seksiä vastenmielisen miehen kanssa. Tai voi, mutta se on moraalisesti väärin.
Ei voi ei, mutta niin koulussa, kuin myöhemmin töissä, sun on tehtävä töitä ja tultava toimeen myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et halua hengailla vapaa-ajalla. Tähän olisi syytä oppia jo lapsena. Päätellen siitä, että kuinka paljon Suomessa on työpaikkakiusaamistapauksia, tätä ei oikein osata. Aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä.
Meillä opetettiin kotona ja olen omille lapselleni opettanut, että kaikkien kanssa EI tarvitse olla kaveri, mutta ketään ei saa jättää porukan ulkopuolelle, vaan on tultuva toimeen, vaikka kavereita ei oltaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systemaattinen eristäminen on kiusaamista siinä missä töniminen ja nimittelykin.
Kuvittelepa itsesi töissä (esimerkkinä nyt vaikkapa toimistotyö, mutta osaat varmasti käyttää luovuuttasi, jos työskentelet jossakin muussa työympäristössä). Ajattele, että esimiehesi sijoittaisi sinut kaikista syrjäisimpään työhuoneeseen, kauas muista työntekijöistä. Ajattele, että työkaverit jättäisivät sinut systemaattisesti pois sähköpostilistalta, eivätkä kertoisi sinulle virkistyspäivistä, palavereista tai oikeastaan mistään, josta sinun työntekijänä tulisi tietää. Ajattele, että kahvitauolle tullessasi joka ikinen työkaveri ponkaisisi nopeasti paikoiltaan ja menisi jatkamaan työtään - tai että kaikki puhuminen, supattelu ja rupattelu sammuu, kun istut pöytään, ja muutama työkaveri pyörittelee tietäväisen näköisenä silmiään. Ajattele, että sinun työtehtäväsi käyvät tavattoman hankaliksi, vaivalloisiksi ja kaikki deadlinet ylittäviksi, kun työtoverit panttaavat tietoa, eivät halua vastata puhelinsoittoihisi tai sähköposteihisi, ja ylipäätään tekevät kanssasi yhteistyötä pitkin hampain.
Työmaailmassa tuo on työpaikkakiusaamista, ja joskus kiusaajat joutuvat myös rikosoikeudelliseen vastuuseen. Miksi siis lasten maailmassa tähän suhtaudutaan olkia kohauttaen ja selitellen, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri?
Kyllä aikuisetkin systemaattisesti eristävät ihmisiä elämästään, joiden seurassa ei syystä tai toisesta halua olla. Se ei tietääkseni ole rangaistavaa kuitenkaan? Lapsilla on samat oikeudet valita ystävänsä.
Kyllä, omalla vapaa-ajallaan. Töissä tällainen käytös ei ole hyväksyttävää.
Tän on pakko olla trolli tai sitten ap vaan yksinkertasesti on älyllisesti pikkasen vajaa 😊
Mua naurattaa nää aloitukset, joissa väitetään jotain ja perusteluna ainoastaan "uskokaa jo!" :D