Koulukiusaamista EI ole se, jos joku jätetään ottamatta ryhmään.

Tuo on koulukiusaamista eikä noin voi aikuisenakaan käyttäytyä töissä.

Mikähän syy niillä pikku paskiaisilla on sulkeutua siihen omaan klikkiinsä, johon Pirkkoa ei huolita? Mikä on?

http://www.oulunylioppilaslehti.fi/koulusta-tutkimukseen-ja-takaisin/

Tutkimalla lasten kaverisuhteiden valtamekanismeja etsitään kiusaamiseen johtavia tekijöitä.

Opettaja oli ymmällään. Luokan oppilaiden keskuudessa vallitsi ahdistava ilmapiiri, mutta ilmeistä syytä oli vaikea keksiä. Joillakin oppilailla vaikutti olevan valtaa enemmän kuin toisilla. Kyse oli jostain muusta kuin kiusaamisesta, minkä vuoksi siihen oli vaikeaa puuttua. Opettaja päätti ottaa ilmiöstä selvää.

Ihminen ei potki rakkaudesta

Lasten kaverisuhteet ovat aikuisten ja jopa lasten itsensä näkökulmasta monimutkainen maailma. Koululuokassa, välitunneilla ja päiväkotileikkien tiimellyksessä lasten välillä sattuu ja tapahtuu. Aikuisten on vaikea saada otetta lasten välisistä kahnauksista, sillä kaveruutta ja vahingoittamista on välillä vaikea erottaa toisistaan.

Kaverusten väliset leikkitappelut, jahtaamisleikit ja vitsailu voivat olla ensimmäisiä merkkejä vahingoittavasta vallankäytöstä. Kasvattajat koulutetaan tunnistamaan kiusaaminen siitä, että toistuva vahingoittaminen on tiedostettua ja usein yksilöön kohdistettua. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua ennen kuin lasten väliset suhteet kärjistyvät kiusaamiseksi.

”Meidän on pystyttävä havainnoimaan tapahtumia jo tämän jatkumon alkupäästä. Miten nämä jutut alkavat alunalkaenkin kehittyä? Missä ovat vallan ensimmäiset pisarat?”, Huuki kysyy.

Huuki paneutui tutkimuksessaan lasten tasavertaisten ihmissuhteiden luomista häiritseviin tekijöihin. Keskinäisten suosiojärjestelmien huipulle kohoavat lapset, jotka osaavat toistaa kulttuurisesti hyväksyttyjä käsityksiä feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Käsitykset oikeanlaisesta tyttöydestä ja poikuudesta heijastuvat negatiivisesti lasten välisiin suhteisiin.

Kasvattaja saattaa tiedostamattaan sivuuttaa lasten välisen satuttavan vallankäytön. ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” tai ”pojat ovat poikia” ovat usein arjessa käytettyjä ajattelumalleja. Tutkijoiden mukaan on vahingollista opettaa lapsia hyväksymään väkivalta ja toisarvoistaminen osaksi normaalia kanssakäymistä.

Tuija Huukin, Nea Lehdon ja Hanna Louhimon kirjanen Vallan visaiset kaverisuhteet. (Väki)valta alakouluikäisten lasten suhdekulttuureissa julkaistaan 18.5.2016, jolloin se on vapaasti ladattavissa osoitteessa www.tuijahuuki.com.

Kasvatat tulevaisuuden työelämän kusipäätä, onnea valitsemallasi tiellä. Itseasiassa omille tytöilleni olen opettanut juuri päinvastaista: koulussa nimenomaan on syytä oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vapaa-aika on asia toinen, mutta en silloinkaan hyväksy kenenkään dissaamista siten, ettei leikkeihin pääse mukaan.

Et sit, ao, vissiin ymmärrä, että tilanne on piinaavan nöyryyttävä sille Pirkolle, joka joutuu jokaisen ryhmätyön edessä "tunkeutumaan" valmiiseen ryhmään ja kokemaan olevansa ylimääräinen ja ulkopuolinen. On todellakin matalampi kynnys yrittää ryhmään, johon on jo kerran päässyt.

Koulussa olis reilua, että ope jakais ryhmät, eikä tulis näitä "kaveriryhmiä", joihin tämä Pirkko yrittää itku kurkussa mahtua. Ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on kiusaamista pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa jo. Se ei ole kiusaamista, jos muut nätisti sanovat Pirkolle, että tällä kertaa ollaan välkkä/ryhmätyö ilman häntä ja voisiko Pirkko kenties etsiä itselleen jostain muualta seuraa. Harvassa koulussa kun on just se yksi porukka, johon pitäisi välttämättä päästä mukaan. Ellei sitten ole joku kymmenen oppilaan kyläkoulu, mutta niitä on aika harvassa.

Koulukiusaamista on lyöminen, nimittely, haukkuminen yms. Ei se, että joskus halutaan olla omien kavereiden kanssa rauhassa ilman näitä takiaistyyppejä. Jos opettajat haluavat vähentää tätä " kiusaamista", pitäisi keskittyä siihen, mikä niissä "pirkoissa" on sellaista ettei heillä ole omia kavereita.

Kyllä tuo on kiusaamista. Voi toki leikkiä välillä vain tietyn kaverin kanssa, mutta on opittava ottamaan kaikki mukaan porukkaan. Yleensä tuollainen leikeistä ulkopuolelle sulkeminen ei ole satunnaista eikä ystävällisessä hengessä tapahtuvaa, vaan yleensä jonkun tietyn/tiettyjen lasten järjestelmällistä ja jatkuvaa halua osoittaa valtaansa ja sanota töksäytetään ilkeästi toiselle ja jätetään kylmästi leikeistä ulkopuolelle. Tuossa on jo koulukiusaajan elkeitä havaittavissa. Yleensä se on jatkuvaa ja ulkopuolelle jäävä on täysin syytön asiaan eikä ymmärrä miksi noin tapahtuu. Siihen on aikuisten puututtava ja puhuttava asiasta kiusaamisena.

Ap lapsineen on kiusaajaperhe.

Tuo nimenomaan on kiusaamista.

Ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi vastoin tahtoa, ihan niinkuin naistakaan ei voi pakottaa vastoin omaa tahtoaan harrastamaan seksiä vastenmielisen miehen kanssa. Tai voi, mutta se on moraalisesti väärin.

Tuollaista psykoottista käytöstä ei ole syytä suvaita sekuntiakaan, vaan siihen on jämerästi puututtava heti alkumetreillä ja katkaistava edes teoreettinen mahdollisuus aiheuttaa Pirkolle pahoja traumoja. Siinä vaiheessa kun havaitaan kuvatunlaisia anomalioita ryhmädynamiikassa, on aikuisen tehtävä asettaa inhimilliset rajat ja tarvittaessa ohjata kiusaajien vanhemmat jatkotoimenpiteiden piiriin. Asia on hoidettava diskreetisti ja jämptisti.

Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi vastoin tahtoa, ihan niinkuin naistakaan ei voi pakottaa vastoin omaa tahtoaan harrastamaan seksiä vastenmielisen miehen kanssa. Tai voi, mutta se on moraalisesti väärin.

Puhutaan kahdesta eri asiasta: kaveruudesta ja toimeentulemisesta. Tuo jälkimmäinen taito on sellainen, jonka jokainen järkevä vanhempi haluaa jälkikasvunsa oppivan.

Lapsen kaveripiirissä on nähty näitä kiusaajia, jotka haalivat tukijoukkoja ympärilleen ja valitsevat uhrikseen jonkun tietyn henkilön (henkilön joka ei ole tehnyt mitään väärää ja on normaali sosiaalinen käytökseltään) ja sitten kannustavat tukijoukkoaan sorsimaan ja jättämään ulkopuolelle täysin mielivaltaisesti tuota valitsemaansa uhria. Mitään empatiakykyä tai ymmärrystä aiheuttamastaan pahasta mielestä ei näytä olevan, vaikka aikuiset puuttuneet tilanteeseen jo pitkään. Tuollainen on pelkkä kiusaaja, eikä ole mitään syytä hyssytellä asiaa. Kasvatuksesta tai luonteesta, ehkä jo kehittyvästä narsismista johtuvaa tuollainen näin maallikkona arvioiden.

Omalle lapselle on opetettu, että kaikkien kanssa on osattava leikkiä ja otettava kaikki halukkaat mukaan leikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi vastoin tahtoa, ihan niinkuin naistakaan ei voi pakottaa vastoin omaa tahtoaan harrastamaan seksiä vastenmielisen miehen kanssa. Tai voi, mutta se on moraalisesti väärin.

Ei voi pakottaa kaveriksi. Voi kuitenkin todeta, että koulu on lasten työtä ja työpaikalla ollaan täsmälleen niiden kollegojen ja parien kanssa, kuin esimies(opettaja) käskee.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän syy niillä pikku paskiaisilla on sulkeutua siihen omaan klikkiinsä, johon Pirkkoa ei huolita? Mikä on?

Ehkä just tuo ku haukut muita paskiaiseks, Pirkko!

On ihan ok jos välillä haluaa vaikka leikkiä kahdestaan parhaan kaverin tai parin kanssa, mutta se jos joku yksi jätetään systemaattisesti aina ulkopuolelle (tai pitkin hampain otetaan mukaan jos opettaja pakottaa) on. Kannattaa myös muistaa että kouluaikana ne välitunnitkin on tavallaan lapsen "työaikaa" ja opettajilla oikeus ja velvollisuuskin puuttua tapahtumiin, myös siihen ettei ketäänjätetä yksin. Ja mitä ryhmätöihin tulee, aina ei jako mene tasan ja silloin voi joutua ottamaan ryhmäänsä jonkun jota ei alunperin siihen olisi valinnut.

Meillä lasta on yritetty opastaa näiden periaatteiden mukaan, ja on mm kertonut että mielipide muutamasta luokkalaisesta on muuttunut kun on ollut enemmän tekemisissä ja oppinut tuntemaan paremmin (huom kyseessä ei ole ollut kiusaaminen eikä opettaja ole määrännyt toimimaan yhdessä). Ihan tästäkin syystä on hyvä jos lapsiavähän patistellaan avaamaan sitä omaa pientä piiriään muillekin kuin parhaille kavereille jos ei se muuten onnistu.

Systemaattinen eristäminen on kiusaamista siinä missä töniminen ja nimittelykin.

Kuvittelepa itsesi töissä (esimerkkinä nyt vaikkapa toimistotyö, mutta osaat varmasti käyttää luovuuttasi, jos työskentelet jossakin muussa työympäristössä). Ajattele, että esimiehesi sijoittaisi sinut kaikista syrjäisimpään työhuoneeseen, kauas muista työntekijöistä. Ajattele, että työkaverit jättäisivät sinut systemaattisesti pois sähköpostilistalta, eivätkä kertoisi sinulle virkistyspäivistä, palavereista tai oikeastaan mistään, josta sinun työntekijänä tulisi tietää. Ajattele, että kahvitauolle tullessasi joka ikinen työkaveri ponkaisisi nopeasti paikoiltaan ja menisi jatkamaan työtään - tai että kaikki puhuminen, supattelu ja rupattelu sammuu, kun istut pöytään, ja muutama työkaveri pyörittelee tietäväisen näköisenä silmiään. Ajattele, että sinun työtehtäväsi käyvät tavattoman hankaliksi, vaivalloisiksi ja kaikki deadlinet ylittäviksi, kun työtoverit panttaavat tietoa, eivät halua vastata puhelinsoittoihisi tai sähköposteihisi, ja ylipäätään tekevät kanssasi yhteistyötä pitkin hampain. 

Työmaailmassa tuo on työpaikkakiusaamista, ja joskus kiusaajat joutuvat myös rikosoikeudelliseen vastuuseen. Miksi siis lasten maailmassa tähän suhtaudutaan olkia kohauttaen ja selitellen, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusaamista. Miksi lasten pitäisi vaikka välitunnilla leikkiä jonkun kansaa vaikka eivät halua? Joku syyhän siihen on ettei haluta. Omaa lastani syytettiin ala-asteella kiusaajaksi kun kavereineen ei enää halunnut ottaa yhtä tyttöä leikkimään hippaa koska leikki meni aina siihen että jos tämä tyttö jäi hipaksi sai hän hirveän itku raivarin. Miksi ottaa joku pilaamaan leikki? Tai miksi pitäisi leikkiä sen yhden tytön ehdoilla joka saa raivarin kun ei mene niinkuin hän haluaa?

Tätähän ei saa sanoa, mut joskus syy ihan oikeesti on siinä "kiusatussa"

Meillä oli just perhetuttuna sellanen, joka oli opetettu uhriutumaan jo pienestä pitäen kaikin tavoin. Sen sijaan hän itse sai perseillä minkä kerkes. Kaikki tavat, jolla tää tyyppi ärsytti tahalleen muita oli sen vanhempien mielestä vaan hauskaa pilaa ja oivaltavia metkuja. Huh huh. Kyllä siihen oikeesti kyllästyttiin viimein se touhuihin... Voitte arvata mikä show siitä alkoi, kun sai edes kerranki samalla mitalla takaisin. Edes sen yhden kerran.

Ei herranjumala!! Ne on lapsia ei ne ajattele välttämättä noin että hähää nytpä teen kaikkeni jotta tuo syytön ja tuntematon tyttö/poika saa kärsiä ja olla yksin! Niinkuin joku jo sanoikin niin se syy miksi jonkun kanssa ei haluta olla voi hyvinkin olla siinä että se joku ei osaa käyttäytyä muiden kanssa

Ei tuo minustakaan ole kiusaamista. Kyllä lapsenkin pitää saada valita kenenkää kaveeraa. Se pirkko voisi etsiä omia kavereita.