Parikymppiset lapseni ovat helvetinmoisia loisia

Vierailija kirjoitti:

Ollaan niin mielinkielin kun haluaa rahaa tai muuta, mutta jos mä vastavuoroisesti pyydän jotain niin ei ehdi eikä kiinnosta. Muuttuuko ne ikinä vai pitääkö oikeesti vaan katkaista välit noihin pummeihin?

Itse ihmettelen näitä aikuisia lapsia, jotka taantuvat kolmevuotiaiksi vanhempiensa ollessa kyseessä, taannoin todistin taloyhtiön pihalla miten siististi pukeutunut neli- viisikymppinen nainen karjui vanhuksen näköiselle isälleen ja haistatti vittua. Älä odota muutosta, vaan aseta rajat. 

Noloa kasvatustyötä, jos yli parikymppiset lapset kinuavat rahaa vanhemmiltaan. En ole koskaan pyytänyt rahaa vanhemmiltani. Kun olin heidän huollettavanaan, he toki huolsivat minut rahoillaan. Kun muutin omilleni, maksoin itse kaikki menoni.

Kaivoin parinkympin S-bonuksetkin tililtä kun opiskeleva lapseni oli rahaton ja tarvitsi rahaa johonkin. Itse olin työtön silloin ja rahat todella vähissä ja tiukalla- niin ovat edelleenkin. Lapseni sensijaa nyt hyvässä toimessa ja huomattavaa perintöäkin tullut toisen vanhempansa perittyä (ollaan erottu). Ei ole vielä tähän päivään mennessä euroakaan takaisin maksanut, helpottaisi kummasti tätä arkea. Pyytämään en ala, jos ei itse tajua.

Juu, itse kasvatettu, mutta luonne on mitä on, ei siinä aina kasvatus ole paljoa voinut auttaa. Toiset vain ovat itsekkäämpiä jo syntymästään eivätkä ymmärrä reilun pelin henkeä. En ole katkera, mutta kuitenkin...  :)

Mitä jos lapset luulevat, että nautit heidän palvelustaan edelleen? Minun äitini mielellään (tai ainakin luulen, että mielellään) hakee lastani pihasta asti hoitoon itselleen ja maksaa ruuat kylässä ollessa. Ei ole koskaan pyytänyt rahaa ylläpidosta, joten olen olettanut, että ei koe vaivaa tai taloudellista rasitusta. Olisi ikävää, jos selän takana kumminkin harmittelisi. En usko, että vaikka rahaa tarjoisin niin ottaisi vastaan, mutta voisihan sitä kokeilla.

Jos olet siis ilolla kustantanut kaiken alaikäisille lapsille, ehkä ne ei oikeasti tajua, että toivot roolin muuttuvan?

Ei muutu. Itsepä olet tuollaiseksi ne kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun oo pakko rahaa antaa.

Mä pyrin pyytämään äidiltäni apua mahdollisimman vähän, olen häntä valmis auttamaan esim. muutossa ja muussa, missä on pakko ja tiedän hänen tarvitsevan, mutta en halua joutua sellaiseen loukkoon, että mua painostettaisiin emotionaalisesti esim. yhteisiin reissuihin.

Antaisin mitä vain jos mun vanhemmat haluaisi käydä mun kanssa jossain... Kiittämätön paska.

Jokaisessa perheessä on omat ongelmansa ja kompastuskivensä. Et voi niistä tuon perusteella tietää mitään. Jos sun perheessä on toisenlaisia ongelmia tai suurempia ongelmia (esim. alkoholismia, väkivaltaa, hylkäämistä, välinpitmättömyyttä..), niin turha muita alkaa täällä omaa pahaa oloasi haukkumaan.

Toiset vanhemmat on esim. sellaisia joilla on halu kontrolloida jo aikuisia lapsiaan eri tavoin. Eivät välttämättä pahaa tarkoita, mutta pitää osata pitää silloin omat rajat, etteivät pääse liikaan pompottelemaan ja määräilemään sun elämästä. Rahallinen apu voi olla oletus että lapsen pitäisi sitten omankin elämänsä ratkaisut jne. tehdä niinkuin sanotaan. (esimerkiksi vaikka lomansa viettää siellä ja siten miten vanhemmat haluaisi.) Sellastakin on. Tottakai voi ja pitää toisaalta odottaa vastavuoroisuutta ja apua toisinkin päin. Rajansa on kuitenkin sillä, mihin asioihin voi puuttua sen takia, että on auttanut taloudellisesti toista.

Ap:lle sanoisin, että otat asian ihan keskusteluun kun seuraavan kerran jälkikasvuasi "ei  kiinnosta auttaa" Sanot vain jämäkästi että haluat auttaa heitä, mutta oletet, että auttamishalu on molempiin suuntiin. Olet tainnut olla vähän liian lepsu etkä pidä puoliasi? Opettelun paikka? ilkeä ei tarvi olla eikä suuttua tarvitse. Seisot vain sanojesi takana.

Toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu. Avustamisen pitäisi toisaalta olla pyyteetöntä. Toisaalta apua pitää osata myös arvostaa. Jos toinen ei avustusta arvosta, tulee hyväksikäytetty olo. Ja sitähän se silloin onkin. Rahalla ei kuitenkaan voi hankkia kontrollia toisen elämästä.. Hmmm. useampitahoinen juttu.

Tiedän yhden tapauksen, jolle on lapsesta saakka opetettu että koulutus on turhaa ja suojatyöpaikka odottaa suvun suhteilla paikallisessa tehtaassa.

En tiedä sitten mikä meni vikaan, mutta jossain vaiheessa huomattiin että vielä 10 vuotta sitten mummon hyvissä ekonoomisissa tiloissa olevan maatilan kassat näyttivät sellaiselta, että velkajärjestely on välttämätön. Tyyppi oli ollut käsi ojossa 10 vuotta ja tyhjentänyt mummon pankkitilin vähitellen nyhtämällä, kun nettipokeri oli niin mukavaa, ja pitäähän huumehiakin vähän saada välillä.

Vielä hirveän komea nuorimies, jolla riitti naismaailmassa jonoksi asti kauniita jalorotuisia suomenruotsalaisia rikkaista suvuista, mutta keneenkään ei osannut sitoutua, vaikka ei olisi kuin yksi tuollainen tarvinnut sitouttaa niin ei olisi töistä tarvinnut murehtia loppuelämänsä aikana.

No sitten se sai jopa suojatyöpaikastaan jossa ei tarvinnut tehdä mitään, potkut kun sukulaiset eivät enää pystyneet pitämään salassa hänen poissaolojaan. 

Nyt on ruma, vanha, velkaselvityksessä, yksin oleva ihminen joka juo kiljua puistonpenkillä. Ikää vasta päälle kolmenkymmenen mutta ei tuosta enää työkuntoon taida tulla. Tai jos suoraan puhutaan ei ole työkunnossa koskaan ollutkaan, vaikka muka virallisesti oli "töissä". 

Täytyy myöntää että jotkut ihmiset vain ovat sellaisia että vaikka kaikki elämän onnet kannetaan tarjottimella nenän eteen niin nekin onnistutaan sössimään.

Me 20-30-vuotiaat ollaan ja tullaan olemaan köyhempiä kuin vanhempamme. Mieti millaista oma elämäsi oli silloin kun olit lastesi ikäinen, verrattuna omien vanhempiesi elämään? Minun vanhempani avustavat taloudellisesti, koska heillä on enemmän kuin tarvitsevat ja minulla vähemmän. En ole pyytänyt kuin kerran (äkilliset sairauskulut), auttavat omasta tahdostaan.

27v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan niin mielinkielin kun haluaa rahaa tai muuta, mutta jos mä vastavuoroisesti pyydän jotain niin ei ehdi eikä kiinnosta. Muuttuuko ne ikinä vai pitääkö oikeesti vaan katkaista välit noihin pummeihin?

Sama täällä. Ja aina pyydetään rahaa "lainaksi", vaikka koskaan ei makseta takaisin. Mutta en silti aio katkaista välejä.

Meillä ovat pyytäneet lainaksi, koska olemme sanoneet, että mihinkään pikavippeihin ei koskaan pidä sortua, kotoa voi pyytää rahaa. Kaiken ovat maksaneet takaisin.

Jagex kirjoitti:

Tiedän yhden tapauksen, jolle on lapsesta saakka opetettu että koulutus on turhaa ja suojatyöpaikka odottaa suvun suhteilla paikallisessa tehtaassa.

En tiedä sitten mikä meni vikaan, mutta jossain vaiheessa huomattiin että vielä 10 vuotta sitten mummon hyvissä ekonoomisissa tiloissa olevan maatilan kassat näyttivät sellaiselta, että velkajärjestely on välttämätön. Tyyppi oli ollut käsi ojossa 10 vuotta ja tyhjentänyt mummon pankkitilin vähitellen nyhtämällä, kun nettipokeri oli niin mukavaa, ja pitäähän huumehiakin vähän saada välillä.

Vielä hirveän komea nuorimies, jolla riitti naismaailmassa jonoksi asti kauniita jalorotuisia suomenruotsalaisia rikkaista suvuista, mutta keneenkään ei osannut sitoutua, vaikka ei olisi kuin yksi tuollainen tarvinnut sitouttaa niin ei olisi töistä tarvinnut murehtia loppuelämänsä aikana.

No sitten se sai jopa suojatyöpaikastaan jossa ei tarvinnut tehdä mitään, potkut kun sukulaiset eivät enää pystyneet pitämään salassa hänen poissaolojaan. 

Nyt on ruma, vanha, velkaselvityksessä, yksin oleva ihminen joka juo kiljua puistonpenkillä. Ikää vasta päälle kolmenkymmenen mutta ei tuosta enää työkuntoon taida tulla. Tai jos suoraan puhutaan ei ole työkunnossa koskaan ollutkaan, vaikka muka virallisesti oli "töissä". 

Täytyy myöntää että jotkut ihmiset vain ovat sellaisia että vaikka kaikki elämän onnet kannetaan tarjottimella nenän eteen niin nekin onnistutaan sössimään.

Oletkos varma että paremminkin tiedät hänen lapsuuden perheestään? Se, että on rahaa, ei todellakaan takaa että asiat olisivat olleet kunnossa kotona tai kasvatuksessa...On voinut olla lapsena muunlaista henkistä laiminlöyntiä. Ei se aina päälle päin näy, perheen sisäiset ongelmat ja epäkohdat. Eikä tosiaan sillä rahalla onnea osteta, ei nyt eikä ennenkään.

Ja niinkuin sanoit, kotona on opetettu että  "koulutus on turhaa ja suojatyöpaikka odottaa suvun suhteilla paikallisessa tehtaassa." Mitähän muuta siellä kotona on opetettu? tai jätetty opettamatta. Onko siellä "elämän onnen tarjottimella" sitten kuitenkaan ollut mitään muuta kuin se suvun raha? Mitä jos ne tärkeämmät palikat ovatkin kuitenkin puuttuneet? Rakkaus, välittäminen, hyväksyminen, kannustaminen itselle tärkeissä sioissa, toisen arvostaminen jne.

En sano että näin olisi. Ja jokainen aikuiseksi kasvettuaan tekee omat ratkaisunsa ja elämänsä rakentelee. Mutta ei se raha ja kulissit mitään lapsuuden perheestä vielä kerro.

Opiskelijoilla voi oikeasti olla se tilanne ettei ehdi auttaa vanhempia. Kun pitää tehdä ensimmäinen työpäivä koulussa ja sen jälkeen toinen työpäivä joko jossain Hesen kassalla tai kotona kotitehtävien parissa, aika on oikeasti kortilla.

Siihen päälle vielä omat kotityöt ja asioiden hoitaminen niin aikaa voi jäädä todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksesta tuollainen asenne johtuu.

No osittain noinkin, mutta kyllä tuo laiskuus on myös monilla ihmisillä perusluonteessa.

Jopa saman perheen lapsilla voi esimerkiksi asenne oman huoneen siivoukseen olla keskenään täysin päinvastainen. Sitten kun mennään sellaisiin arjen auttamisiin kuin esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys, niin toinen lapsi voi tehdä sen heti, kun pyydetään ja toista ei meinaa saada hommaan millään.

Siskoni oli todella hankala tapaus tuossa suhteessa ja kun se tuli murrosikään, niin teki totaalisen lakon kotitöihin. Seuraus oli sitten se, ettei siskoltani juuri mitään edellytettykään, vaan hommat ohjattiin minulle.

Se oli todella veemäisesti tehty minua kohtaan. Muistan vieläkin kun siskon rippijuhlia valmisteltiin ja äiti pyysi siskoa pilkkomaan salaatin. Vastaus oli tyyliin ei kiinnosta. Seuraavaksi äiti olikin sitten minun ovellani ja tuossa kohdassa minulla keitti tilanne yli. Sanoin, että etkö juuri pyytänyt siskoani tuohon hommaan.

Siitähän se sitten riemu repesi. Hirveä huuto minulle. Seuraavaksi kysyin sitten, että miksi et muuten huutanut siskolle, kun se kieltäytyi auttamasta tässä samassa asiassa. Tuosta seurasi sitten entistä enemmän huutoa ja lopulta menin pilkkomaan sen salaatin.

Tuossa kohdassa voidaan sanoa, että kasvatus meni todella pahasti pieleen monella tasolla. Lapsuusajan siskolta kyllä edellytettiin asioita, mutta tilanne hankaloitui jatkuvasti, kun hän vanheni. Sitten vanhemmat luovuttivat.

En tiedä, olisiko äärimmäinen pakottaminen ja sanktiot auttaneet tuossa asiassa mitään, tuon luonteisen ihmisen kohdalla. Minua kohtaan tilanne oli kuitenkin väärin ja muistan nuo jutut edelleen erittäin vahvasti.

Meillä lapset kasvatettiin itsenäisiksi ja omillaan toimeen tuleviksi, mutta toinen nai kumppanin, joka on pystynyt manipuloimaan lapseni, 4-kymppisen miehen,sellaiseksi, että meitä vanhempia käytetään aika paljon hyväksi, vaikka he ovat varakkaampia kuin me lähes minimieläkkeellä toimeen tulevat vanhemmat.

Olen aina pyrkinyt tasapuolisuuteen, mutta ei vain rahkeet riitä aina samaa antamaan molemmille lapsille, vaikka toinen ei ikinä ole pyytänytkään mitään.

Ei siis aina ole kasvatuksen syytä.

Mä en oikeastaan edes muista koko syksystä mitään kun on tykitetty yliopistossa esseestä ja tentistä toiseen, ja tehty töitä siinä samalla välillä mäkkärissä koko yö. Joten jos mun äiti on soittanut että pitäis tulla himaan 150km päähän maalaamaan niiden seiniä niin olen sanonut etten jaksa enkä ehdi, koska en oikeasti jaksa enkä ehdi kun on niin kiire kokoajan että järki lähtee. Pyydän kyllä rahaa että voin ostaa lääkkeitä ahdistukseen ja stressi-ihottumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaivoin parinkympin S-bonuksetkin tililtä kun opiskeleva lapseni oli rahaton ja tarvitsi rahaa johonkin. Itse olin työtön silloin ja rahat todella vähissä ja tiukalla- niin ovat edelleenkin. Lapseni sensijaa nyt hyvässä toimessa ja huomattavaa perintöäkin tullut toisen vanhempansa perittyä (ollaan erottu). Ei ole vielä tähän päivään mennessä euroakaan takaisin maksanut, helpottaisi kummasti tätä arkea. Pyytämään en ala, jos ei itse tajua.

Juu, itse kasvatettu, mutta luonne on mitä on, ei siinä aina kasvatus ole paljoa voinut auttaa. Toiset vain ovat itsekkäämpiä jo syntymästään eivätkä ymmärrä reilun pelin henkeä. En ole katkera, mutta kuitenkin...  :)

Minulla on ihan sama juttu, että olen kaivellut lapselle jopa 20 euron bonukset yms., kun olen halunnut auttaa. Mutta aivan eri ajatus minulla on kyllä siitä, että kun lapseni tulee perimään isänsä, että odottaisin saavani takaisin jotain. En todellakaan. Lapsi on minun päätöksellä tänne syntynyt, ja olen halunnut hänen voivan hyvin. Ei lapsen tarvitse ruveta minua jelppaamaan, vaikka hän olisi varoissaan ja minä en.

Mun äitini on ainakin ihan liian hyvä mulle :(

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapset luulevat, että nautit heidän palvelustaan edelleen? Minun äitini mielellään (tai ainakin luulen, että mielellään) hakee lastani pihasta asti hoitoon itselleen ja maksaa ruuat kylässä ollessa. Ei ole koskaan pyytänyt rahaa ylläpidosta, joten olen olettanut, että ei koe vaivaa tai taloudellista rasitusta. Olisi ikävää, jos selän takana kumminkin harmittelisi. En usko, että vaikka rahaa tarjoisin niin ottaisi vastaan, mutta voisihan sitä kokeilla.

Jos olet siis ilolla kustantanut kaiken alaikäisille lapsille, ehkä ne ei oikeasti tajua, että toivot roolin muuttuvan?

Ihmiset, kuten sinäkin tässä, usein olettavat asiat sillä tavalla kuin itselle on mukavinta. Ja turhahan asioista on mitään kysyä, kun ne kuitenkin varmaan ehkä ovat juuri niin kuin oletan. On kivempi lillua olettamuksessa kuin saada todellinen vastaus asiaan siltä vastapuolelta.

Mutta ehkä sitä rahan tarjoamista voisi kokeilla. Ehkä, saa nyt nähdä. Ei ne ainakaan mitään vastapalveluksia tai muuta apua kaipaa, varmaankaan, oletan tässä nyt vain, enkä viitsi edes kysyä. 

Tämän aloituksen täytyy olla provo.

Kuka kutsuu omia lapsiaan loisiksi?

Kyl ne ryöstää sut jos kieltäydyt.

Kun äiti lorvailee kotona yhteiskunnan tuilla tekemättä mitään. Niin tottakai lapsetkin saavat pienestä pitäen sen käsityksen että rahaa tulee taikaseinästä.