Parikymppiset lapseni ovat helvetinmoisia loisia

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa lapsi oli täysin riippuvainen vanhemmistaan vielä aikuisenakin eikä osannut/osaa käyttää rahaa yhtään. Luottotiedot menneet ym.

Kun toinen (työssä käyvä) vanhempi kuoli ja työtön leski ei voinut ja halunnut auttaa samalla tavalla, joutui lapsi vähän vaikeuksiin, kun ei ollutkaan enää maksajaa. Paitsi minä, myös sukulainen, autoin jonkun aikaa. Sitten lopetin pankkina olemisen kun kaikki yhteydenotot alkoi koskemaan rahan kerjäystä eikä lopulta edes kysynyt ollenkaan minun kuulumisia. Kun lopetin rahan "lainaamisen" (käytännössä antamisen) niin seuraus oli se, että hän puolestaan lopetti yheydenpidon ja puheluihin sekä viesteihin vastaamisen kokonaan. Vaikka olisi ollut jotain ihan oikeaa asiaa, vaikka aikatauluja sovittavana, ei vastannut minulle vaan minun piti pyytää joku muu soittamaan hänelle, jolle siis kyllä vastasi. Kyllähän se vähän loukkasi tai aika paljonkin. Yritin siis aikani pitää yksipuolisesti yhteyttä kunnes älysin ettei hän muuten oikeasti minusta muuta halua kuin rahaa tai kyytiä jonnekin ja on nyt sitten niin loukkaantunut kun en enää suostu hyväksikäyttöön.

Vieläkin kyllä tulee harvakseltaan pitkiä säälinkerjäysviestejä, milloin on muka sairaalareissua ja eikä saa ostettua lääkkeitä ja milloin on se tämä ja tuo hajonnut ja muuta pas kaa jaksaa valehdella.

Turhaan syyttelette lapsia, ei he kasvuolosuhteilleen mitään käytännössä voi. Joko persoonallisuushäiriö, joka siis johtuu kasvuolosuhteista tai lapsi opetettu tuollaiseen käyttäytymismalliin jostain syystä, onko hänellä joku sairaus vielä taustalla? Onko omat viestintätaitosi ihan kunnossa kun puhut noin katkerana omasta osuudestasi, eli harrastatko itse viestinnässä syyllistämistä ja muuta marttyrointia? Jos näin, ei ihme että laittoi välit poikki tuollaiseen ilkeän vallankäyttäjään.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoilla voi oikeasti olla se tilanne ettei ehdi auttaa vanhempia. Kun pitää tehdä ensimmäinen työpäivä koulussa ja sen jälkeen toinen työpäivä joko jossain Hesen kassalla tai kotona kotitehtävien parissa, aika on oikeasti kortilla.

Siihen päälle vielä omat kotityöt ja asioiden hoitaminen niin aikaa voi jäädä todella vähän.

Näin se on. Silloin on aikaa, kun on nälkä ja rahat loppu.

Lapsrni ei pyydä rahaa mutta annan välillä rahaa ja meen ruokakasdin kanssa. Opiskelee yliopistossa.

Kyse on vasta 20-vuotiaista. Sun pitäisi olla se aikuinen ja asiallinen, ei törkeästi kommentoiva lapsistasi. Toivottavasti heillä on toinen vanhempi, etteivät jää ilman asuntoa ja turvaa.

Outoa touhua meikäläiselle. Aikuiset lapseni ovat pari kertaa lainanneet rahaa ja maksaneet joka sentin takaisin. Aina. Tietenkin annan heille synttäri- ja joululahjaksi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan niin mielinkielin kun haluaa rahaa tai muuta, mutta jos mä vastavuoroisesti pyydän jotain niin ei ehdi eikä kiinnosta. Muuttuuko ne ikinä vai pitääkö oikeesti vaan katkaista välit noihin pummeihin?

Itse ihmettelen näitä aikuisia lapsia, jotka taantuvat kolmevuotiaiksi vanhempiensa ollessa kyseessä, taannoin todistin taloyhtiön pihalla miten siististi pukeutunut neli- viisikymppinen nainen karjui vanhuksen näköiselle isälleen ja haistatti vittua. Älä odota muutosta, vaan aseta rajat. 

No, oma neli- viisikymppinen isäni haistatti vittua ja pas kaa äidilleni ja minulle n kerran viikossa vuositolkulla (kaiken muun lisäksi), joten minustakin on tullut sellainen, jos joku ärsyttää minua yli kaiken, kuten isäni edelleen tekee.

Ihminen tulee kohdelluksi juuri niin kuin itse haluaa. Jos sallit lapsiltasi törkeää käytöstä, niin he myös sitä jatkavat. Katso peiliin ja opettele asettamaan omat rajasi.

Vierailija kirjoitti:

Tähän voisi vastavuoroisesti heittää, että olet varmaan jollain tavalla ansainnut sen. Jos olet käyttäytynyt lapsiasi kohtaan kuin m*lkku tai muuten vaan henkisesti lytännyt niitä niin yleensä johtaa ko tilanteeseen.

Terv. Isää autetaan parhaamme mukaan, äiteeltä otetaan ja soitellaan äitienpäivänä(henkisesti lytännyt lapsiaan ja kohdellut kaltoin)

No mun äiti tuki kaikin tavoin lapsiaan, ja silti osa lapsista hylkäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä myös voi nätisti jo herätellä heitä siihen että ovat jo aikuisia ja vastuu tulee elämästään asteittain ottaa itse.

Kerropa tämä masennukseen ajautuvalle, aiemmin innokkaalle kaksneloselle, joka ei vaan millään löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tiskarin hommat lopetti, enkä syytä.

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähimmällä. Loisiminen on älykkäin tapa selviytyä, koska siinä muut näkevät vaivan. Vakavasti ottaen, kengänkuvat takapuoleen vaan.

Jatkossa pysyn kaukana miehistä, joilla on passattava peräkammarin poika. Todella yllätys, että avoliitto oli käytännössä uusioperhe isän ja 25v poikansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä myös voi nätisti jo herätellä heitä siihen että ovat jo aikuisia ja vastuu tulee elämästään asteittain ottaa itse.

Mielellään jo moukarilla. Hienovarainen vihjailu toimii hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa lapsi oli täysin riippuvainen vanhemmistaan vielä aikuisenakin eikä osannut/osaa käyttää rahaa yhtään. Luottotiedot menneet ym.

Kun toinen (työssä käyvä) vanhempi kuoli ja työtön leski ei voinut ja halunnut auttaa samalla tavalla, joutui lapsi vähän vaikeuksiin, kun ei ollutkaan enää maksajaa. Paitsi minä, myös sukulainen, autoin jonkun aikaa. Sitten lopetin pankkina olemisen kun kaikki yhteydenotot alkoi koskemaan rahan kerjäystä eikä lopulta edes kysynyt ollenkaan minun kuulumisia. Kun lopetin rahan "lainaamisen" (käytännössä antamisen) niin seuraus oli se, että hän puolestaan lopetti yheydenpidon ja puheluihin sekä viesteihin vastaamisen kokonaan. Vaikka olisi ollut jotain ihan oikeaa asiaa, vaikka aikatauluja sovittavana, ei vastannut minulle vaan minun piti pyytää joku muu soittamaan hänelle, jolle siis kyllä vastasi. Kyllähän se vähän loukkasi tai aika paljonkin. Yritin siis aikani pitää yksipuolisesti yhteyttä kunnes älysin ettei hän muuten oikeasti minusta muuta halua kuin rahaa tai kyytiä jonnekin ja on nyt sitten niin loukkaantunut kun en enää suostu hyväksikäyttöön.

Vieläkin kyllä tulee harvakseltaan pitkiä säälinkerjäysviestejä, milloin on muka sairaalareissua ja eikä saa ostettua lääkkeitä ja milloin on se tämä ja tuo hajonnut ja muuta pas kaa jaksaa valehdella.

Itse en vastaa monestikaan puheluihin juurikin siitä syystä, että lapsena minuun ei kiinnitetty mitään huomiota ja nyt toimin samalla tavalla toiseen suuntaan.

Itseäpähän olet ne tuollaiseksi kasvattanut

Vierailija kirjoitti:

Kaivoin parinkympin S-bonuksetkin tililtä kun opiskeleva lapseni oli rahaton ja tarvitsi rahaa johonkin. Itse olin työtön silloin ja rahat todella vähissä ja tiukalla- niin ovat edelleenkin. Lapseni sensijaa nyt hyvässä toimessa ja huomattavaa perintöäkin tullut toisen vanhempansa perittyä (ollaan erottu). Ei ole vielä tähän päivään mennessä euroakaan takaisin maksanut, helpottaisi kummasti tätä arkea. Pyytämään en ala, jos ei itse tajua.

Juu, itse kasvatettu, mutta luonne on mitä on, ei siinä aina kasvatus ole paljoa voinut auttaa. Toiset vain ovat itsekkäämpiä jo syntymästään eivätkä ymmärrä reilun pelin henkeä. En ole katkera, mutta kuitenkin...  :)

Joko avaat suusi asian tiimoilta, jos se oikeasti vaivaa tai annat asian olla. Miksi se on niin vaikeaa ottaa puheeksi asiat, jotka painavat mieltä?