Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Nykyinen mies. Mustasukkaisuus ilmenee inhottavista vihjailusta ja piikittelystä, riitatilanteissa myös esittää suoria syytöksiä. Muutama juttu, joka tuli nyt mieleen:

- Laitan kuulemma kaikista seksikkäimmät alushousut aina kun menen töihin/kouluun/kavereita tapaamaan.

- Slut-shaming, eli vihjailee ikävästi menneisyydestäni. Kuljin teini-ikäisenä bändien keikoilla ja hänen on väittänyt, että olin tyrkyttänyt itseäni siellä muusikoille, jopa pannut niiden kanssa. Ei ole totta.

On sanonut, että ei hän voi tietää mitä olen puuhastellut ja kuinka monen kanssa (oikeasti vain kahden miehen kanssa on ollut jotain ennen häntä). Niin kuin sillä olisi mitään merkitystä, varsinkaan kun hän itsekään ei ollut mikään puhtoinen neitsyt...

- Slut-shamingia myös tyttökavereistani kohtaan, varsinkin jos ovat sinkkuja. Heidän seuraansa kannattaa myös varoa, sillä yrittävät kuulemma houkutella muakin pettämään ja ties mitä. Ylipäätänsä kavereille ei kannata avautua suhteen ongelmista, koska ne kannustavat vain pettämään ja eroamaan.

- Miespuoliset kaverit. Ei vaan voi hyväksyä, vaikka muuta väittäisi. Homokaveritkin saattaa esittää homoa ja olla oikeasti kiinnostuneita tytöistä. Jos illanviettoporukassa on monta miestä, huono juttu. Jos on vain yksi, niin myös huono juttu, sillä se mies hengaa tyttöjen kanssa vain koska on kiinnostunut jostakin naisesta, ehkä musta. Vähän huolestuttavaa puhetta mieheltä, jolla itselläänkin on naispuolisia kavereita.

En jaksa välittää enää, yritän elää elämääni normaalisti. Esim. hengailin spontaanisti yhtenä iltapäivänä kaksistaan yhden kaveripojan kanssa. En kertonut miehelle, sillä en jaksa yhtään enempää draamaa. Olen kyllästynyt todistelemaan ja selittelemään, täysin aiheetta.

Minä en vaan käsitä miksi te olette tuollaisen tyypin kanssa, eikö kannattaisi erota kiviriipasta ja hengittää vapaasti?

Sekin oli "jännää" kuinka kaikki naiset yrittävät iskeä häntä ja kuinka sitten myös kaikki esimerkiksi baarissa olevat miehet kuulemma yrittivät lähennellä minua, vaikka itseltäni jäi sellaiset huomaamatta...

En saanut mennä uimarannalle yksin. Halusin kuulemma esitellä itseäni muille miehille tai etsin panoseuraa.

Ex-poikaystävä alkoi itkemään, kun laitoin kännykän taustakuvaksi amerikkalaisen julkkismiehen :D

Tämä nyt ei ollut tyypin pahimpia, mutta kuvaa logiikkaa... Opiskeltiin eri paikkakunnilla ja poikaystävä oli mennyt tanssikurssille eikä ollut maininnut asiasta mitään. Sitten taas kun jonain viikonloppuna tavattiin, halusi että kokeillaan tanssia yhdessä ja kertoi olleensa kursseilla. No, osasinkin tanssia liian hyvin ja siitä syntyi sitten taas draamaa, mistäs MINÄ olin oppinut tanssimaan. 

Kämppikasen poikkis oli hullu ja teki sitten loppupeleissä siitä vaimostaan sairaseläkeläisen: Poikkis oli istuskellut yliopiston kahvilassa muina miehinä, kun oli kuullut miten naapuripöydässä puhutaan hänen tyttöystävästään miten hyvä pano se on. Tästä raivostuneena tyttöystävän luo ja seinän läpi kuulen, kun sitä koko yön kuulustellaan että mitä miehiä nämä olivat ja miten paljon niiden kanssa on pantu. Aivan turhaa oli tyttöystävän yrittää vinistä, ettei muka tiedä mistä on kysymys. 

Sama ukko oli löytänyt kämppikseni vanhan kalenterin. Siinä oli jotain kryptisia merkintöjä jotain kirjainlyheneteitä, jotka jätkä tulkitsi tarkoittavan miesten nimiä. Soitteli minulle päivän aikana kymmenisen puhelua ja tenttasi että onko kämpillä käynyt "Jussi, Mka, Heikki"?? En tajunnut että mistä puhutaan, sanoin etten tunne ketään tuon nimistä.

Näistä puheluista muutaman tunnin kuluttua poikkis soitti minulle taas. Kertoi että oli soittanut YTHS:ään ja sieltä oli kyllä suoraan sanottu että on parempi tulla testeihin vaan suoraan. Tämän kertoi MINULLE (??) jotenkin omahyväisesti että "näin ne sitten sanoi, että parempi se vaan on heti testata": En tiedä miksi minulle avautui, mutta ihmettelen kyllä YHTS:n tätejä jotka alkaa AIDS-testiä tarjoomaan puhelimessa jollekin paranoidille hullulle.

Näitä ne sitten yökaudet selvitteli huoneessaan. Kämppäkaveri selitteli minulle että "sillä on tenttipaineita": Niin varmaan onkin kun  opinnot oli jumittaneet jo turhan kauan.

Menivät sitten naimisiin. Mikä oli virhe. Viimeinen havainto kämppiksestä on kun se ei pysty käymään töissä ollenkaan tarkistamispakon takia. Määräaikaista sairaseläkettä ja jotain kuntotussuunnitelmia. Ja oli eronnut hullusta, joka ei helpottanut yhtään , vaan jatkoi sen ex-vaimonsa jauhamista mahdollisimman pieniksi atomeiksi.

Kerroinkin jo aikaisemmin muutaman jutun, mutta nyt tuli mieleen yksi lisää.

Oltiin iltaa viettämässä meillä mieheni ja hänen kaveripariskunnan kanssa. Mies oli jatkuvasti naama nutturalla ja poistui jatkuvasti johonkin. Kolmistaankin oli kivaa,mutta jouduin käydä jatkuvasti kyselemässä mieheltä että tulisiko hänkin? Lopulta hän poistui pitkäki aikaa, enkä viitsinyt enää mennä kyselemään. Viimein lähdettiin sisälle ja mies mökötti tietokoneella ja halusi minut käymään kahden ulkona. Hän alkoi huutamaan minulle niin että varmasti koko tienoo raikasi, että olen selvästi ihastunut hänen kaveriinsa koska olen niin iloinen ja naureskelen vain heidän seurassa ja vähät välitän hänestä ja ettei takuulla tule enää kutsumaan heitä meille!

Vierailija kirjoitti:

En jaksa välittää enää, yritän elää elämääni normaalisti. Esim. hengailin spontaanisti yhtenä iltapäivänä kaksistaan yhden kaveripojan kanssa. En kertonut miehelle, sillä en jaksa yhtään enempää draamaa. Olen kyllästynyt todistelemaan ja selittelemään, täysin aiheetta.

Varoitan, olet vaarallisella tiellä. Sanon tämän siksi, koska tunnistan siitä itseni.

Siis olet oikeassa siinä, että et suostu elämään miehesi kontrollin alla, etkä menetä itseäsi. Niin minäkin tein. Mutta samalla tein itsestäni valehtelijan.

En varsinaisesti tehnyt mitään pahaa mieheni selän takana, mutta saatoin kierrellä kaupassa toista tuntia, koska silloin en ollut kytättävissä. Ja sain kuitit todisteeksi.

Tapailin kavereita salaa. Pimitin ylityövapaitani ja kävin tyttökaverin kanssa kahvilla vapaapäivänä. Pyysin kavereita valehtelemaan puolestani. Kun mies soitti, menin äkkiä takaisin autoon, käynnistin sen ja soitin takaisin - "sori mutta puhelin oli takapenkillä, piti pysähtyä että pystyin soittamaan sulle..."

Lopulta valehtelin käyneeni prismassa vaikka olin käynyt citymarketissa. Ihan vaan sen takia, että koin valehtelun pakoksi. Koko ajan kuitenkin epäiltiin vaikka mistä.

Opin valehtelemaan miehelle mieliksi.

Valhe sukujuhlista: "voi itku kun sinne on vaan pakko vääntäytyä, siellä on ihan tylsää, mutta ei sun ole pakko lähteä ja me tullaan lasten kanssa pois heti kun kehdataan lähteä".

Totuus sukujuhlista: oli hauska jutella serkkujen ja muiden kasvinkumppanien kanssa, tätini on loistava vitsinkertoja ja enoni paistaa parhaat muurinpohjaletut.

Valhe harrastuksesta: "ei millään jaksaisi, mä olisin niin paljon mieluummin täällä kotona, mutta tästä on kuitenkin maksettu".

Totuus: olin ollut ensimmäisenä kysymässä, minne voi ilmoittautua. Harrastus itsessään oli todettu kunnialliseksi ja harrastuskumppanit soveliaiksi.

Ja näitähän riitti. Keksin tekosyitä olla jossain muualla kuin mieheni kanssa. Ajattelin, että olen fiksu kun keksin selviytymiskeinot ja selitykset. Oikeasti olin säälittävä itseään pettävä valehtelija. Ei ollut kiva katsoa peiliin kun jouduin kohtaamaan asian.

Haisteli likapyykkikorista pikkuhousuni ja väitti että niissä haisee vieras sperma. 

Ruiskutti samassa pyykkikorissa olevieni pikkuhousujeni päälle truuttauksen hammastahnaa, jotenkin näyttääkseen että tämmöiseltä ne sitten näyttää kun on vieraissa käynyt. Kai siinä jokin logiikka on mutta en oikein saanut itse kiinni että mikä...

Jotenkin ei voi edes uskoa että tälläisiä ihmisiä on oikeasti olemassa. Monesti olen itse esim. lähdössä käymään s-marketissa mutta menenkin Prismaan kun mietin että noh käynpäs Alkossa samalla. Tai vaihdankin K-kauppaan kun haluan jotain tiettyä pirkka-tuotetta. Ja että tästäkin pitäisi sitten miehelle selitellä, tai ei siis saisi mennä kun on kerta "luvan" saanut toiseen kauppaan mennä.

Alkaako nämä jutut pikkuhiljaa ja miten tälläisiin suhteisiin jäädään? Onko monella ollut jonkinlaisia itsetunto-ongelmia? Olen oikeasti kiinnostunut, en yritä olla ilkeä.

Olen kokenut väkivaltaista mustasukkaisuutta, kerroina siitä jo ketjussa aiemmin. Mutta toisinpäinkin on kokemusta. Oen varonut joutumasta sairaille teille puhumalla peloistani nyk. miehelle järjellä. Aluksi hän tarjotteli luettavakseni kännykkäänsä ja Face-chattiaan, mutta kieltäydyin. Sanoin, etten lähde tuolle tielle lainkaan, koska se suo on loputon. Minun olisi opittava luottamaan muutenkin.

Kyllä niin on käynytkin. Jos surkea mieli iskee, sanon siitä miehelle. "Nyt se fiilis meinaa taas ottaa ylivallan". Mies vastaa halaamalla, että älä huoli, kaikki on ihan hyvin. Ja niin se tosiaan menee ohi. Usein alakulo liittyy hormonikiertoon, PMS-oireisiin.

Mustasukkaisuus meinaa syttyä omasta epävarmuudesta, siitä etten voisi mitenkään kelvata miehelle, hän muka vaihtaisi minut heti kun uusi löytyisi. Huonoa itsetuntoa se vain on, kunnes älyää katsoa ympärilleen ja tajuta, että johan tässä on vuosia pidetty yhteistä kotia, kasvatettu perhettä ja yhä vain sama mies tulee töistä kotiin ja antaa samat pusut. Mikään ei ole muuttunut. Ja jos muuttuisikin, en voisi sitä vaanimalla estää. Se olisi sen ajan murhe.

Teille kaikille, jotka pohtivat etteivät uskalla suhteeseen kun on kaikenlaisia hulluja. Tämä mustasukkaisuus on yksi asia, josta on mahdollista "parantua". Kunhan ihminen vaan itse tajuaa asenteensa, sen pystyy muuttamaan.

Kaikki eivät muutu. Ne, jotka eivät tajua muutoksen tarvetta, koska itsehän he ovat täydellisiä, törmäävät vaan hulluihin pettureihin... Mutta muutos on mahdollinen, jos oppii virheistään.

Tämä siis oma tarina, itsestäni: olin mustasukkainen mutta kun kaivelin poikaystävän roskista (emme asuneet yhdessä) totesin, että ehkä tämä oli tässä.

En varsinaisesti raivonnut asian suhteen, mutta käänsin kaiken itseeni. Tunsin tuskaista oloa, kun hän oli vaihtanut lakanat - tai hän saattoi jopa pyytää minua vaihtamaan lakanat ennen kuin tulisi töistä. Pahinta kuitenkin oli, kun tutkin taskuja ja vaatteita enkä löytänyt mitään, en kuitin kuittia enkä hiuksia. Hänhän petti ihan varmasti, koska oli siivonnut jälkensä niin huolella!

Sillä hetkellä, kun levittelin sitä roskiksen sisältöä jätekatoksessa tein päätöksen että ihan sama mitä, kunhan ei tätä pskaa. Jos emme kykene luottamukseen ja kommunikaatioon, niin emme ole oikeita ihmisiä toisillemme.

Nyttemmin luotan kumppaniini. Ensinnäkään en usko että hän edes kykenisi pettämään, mutta jos hän sen tekisi niin... No, sen näkee sitten. Luotan myös itseeni ja siihen että minulla on oma elämä. Mieheni ei ole elämäni ainoa tarkoitus ja vaikka hänen menettämisensä surettaisi, niin koko maailma ei romahtaisi.

Sitä keskustelua ei vaan voi voittaa eikä sitä saa ikinä loppumaan, ei mitenkään.

Miehelle oli "tultu kertomaan" että muita miehiä on. Siis useita. Tämän hän kertoi minulle rauhallisena ja hyvin jotenkin toteavasti että näin nyt on tultu sanomaan.

Ainoa asia, mitä hän pyytää  on, että tunnustaisin nämä vieraat miehet, koska hän jo tietää miten asiat ovat. Hän pyytää vain minulta rehellisyyttä ja avoimuutta, että tunnustan asian. 

Hän on Jalo Ihminen ja Pystyy Antamaan Anteeksi - jos vain tunnustan. Mikäli en tunnusta se kertoo minusta että olen epärehellinen ja epäluotettava. 

Hän ei ole vihainen vaan hän on avoimesti valmis keskustelemaan asiasta. Minun pitää siihen myös pystyä.

Kun epätoivoissani ja väsyneenä kysyn että KUKA tämmöistä on tullut sinulle kertomaan ja millä perusteella ja millä motiivilla. Haluan tietää, että voimme vaikka yhdessä mennä kysymään tältä kertojalta että mistä hän tämmöisen käsityksen edes saanut ja mistä on kysymys.

Mies ei "Tietenkään paljasta minulle tietolähteitään": Silloinhan minä tietäisin että kuka hänelle kertoo ja osaisin vältellä tätä. Ei tietenkään, mies naurahtaa, ei kait hän niin tyhmä ole että sitä kertoisi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei voi edes uskoa että tälläisiä ihmisiä on oikeasti olemassa. Monesti olen itse esim. lähdössä käymään s-marketissa mutta menenkin Prismaan kun mietin että noh käynpäs Alkossa samalla. Tai vaihdankin K-kauppaan kun haluan jotain tiettyä pirkka-tuotetta. Ja että tästäkin pitäisi sitten miehelle selitellä, tai ei siis saisi mennä kun on kerta "luvan" saanut toiseen kauppaan mennä.

Alkaako nämä jutut pikkuhiljaa ja miten tälläisiin suhteisiin jäädään? Onko monella ollut jonkinlaisia itsetunto-ongelmia? Olen oikeasti kiinnostunut, en yritä olla ilkeä.

Valtaosahan tässäkin ketjussa kertoo eksistään. Nuo suhteet kestävät aikansa ja kaatuvat tuohon ennen pitkää.

Se, mikä minua ihmetyttää on se, etteikö eksä tajua että miksi ihmeessä olisin pettänyt häntä. Jos nyt jostain syystä olisin löytänyt jonkun toisen, pettämisen arvoisen, olisin toki lähtenyt hänen mukaansa kokonaan enkä kärsinyt eksäni mielenliikkeistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

-Jos puhelimeni oli varattu, petin puhelimitse.

-Jos kaupassa meni yli 15 minuuttia "nussin jotain kassapoikaa"

-Jos hymyilin tai tervehdin miespuolista henkilöä, se oli salainen viesti tälle miehelle panosuunnitelmista.

-Jos kävin kahvilla kenen tahansa ystäväni kanssa,hän kuikki kahvilan ikkunasta sisään "valepuvussa". Pilailukaupan viikset, trenssi ja hattu. Kyllä, oikeasti.

-Jos tykkäsin facebookissa jostain, hyvänä esimerkkinä entisen luokkalaisen pääsystä poliisikouluun, oli se salakoodi tälle luokkalaiselle että pitää tulla panemaan tänään.

-En saanut katsoa poliisisarjoja enää tämän jälkeen, koska se oli merkki siitä, että olen rakastunut siihen entiseen luokkalaiseen.

Siinä vaan raapaisu jäävuoren huipusta, kun kerroin että suhde on lopullisesti ohi, uhkasi tappaa itsensä ja kiristi kirjeillä. Hetken vielä idioottina sen jälkeen katsoin, ei muuttunut mihinkään joten laitoin pihalle uudestaan, kiristys ja uhkailut ei toimineet niin tunkeutui asuntooni ja pahoinpiteli minut, kaiverti oveeni huora ja rikkoi ikkunani.

Ihmetteli jälkeenpäin miksi soitin poliisille ja miksi hän sai lähestymiskiellon.

Vierailija kirjoitti:

Sitä keskustelua ei vaan voi voittaa eikä sitä saa ikinä loppumaan, ei mitenkään.

Miehelle oli "tultu kertomaan" että muita miehiä on. Siis useita. Tämän hän kertoi minulle rauhallisena ja hyvin jotenkin toteavasti että näin nyt on tultu sanomaan.

Ainoa asia, mitä hän pyytää  on, että tunnustaisin nämä vieraat miehet, koska hän jo tietää miten asiat ovat. Hän pyytää vain minulta rehellisyyttä ja avoimuutta, että tunnustan asian. 

Hän on Jalo Ihminen ja Pystyy Antamaan Anteeksi - jos vain tunnustan. Mikäli en tunnusta se kertoo minusta että olen epärehellinen ja epäluotettava. 

Hän ei ole vihainen vaan hän on avoimesti valmis keskustelemaan asiasta. Minun pitää siihen myös pystyä.

Kun epätoivoissani ja väsyneenä kysyn että KUKA tämmöistä on tullut sinulle kertomaan ja millä perusteella ja millä motiivilla. Haluan tietää, että voimme vaikka yhdessä mennä kysymään tältä kertojalta että mistä hän tämmöisen käsityksen edes saanut ja mistä on kysymys.

Mies ei "Tietenkään paljasta minulle tietolähteitään": Silloinhan minä tietäisin että kuka hänelle kertoo ja osaisin vältellä tätä. Ei tietenkään, mies naurahtaa, ei kait hän niin tyhmä ole että sitä kertoisi minulle.

Me käytiin tällainen keskustelu eksän kanssa useita vuosia suhteen päättymisen jälkeen. Silloin oli helppoa vaan todeta, että ihan sama mitä on kerrottu ja kuka kertonut niin tietolähde on ollut huono ja totaalisen väärässä, koska en ole häntä pettänyt. Mut joo, tuo logiikka on kyllä täysin omaa luokkaansa. 

Jokainen tähän ketjuun nykyisestä kumppanistaan kertonut ottaa ja eroaa tästä kumppanista mahdollisimman pian. Te olette kuitenkin löytäneet tienne ketjuun, jossa puhutaan sairaista aivoituksista, joten ymmärrätte selvästi itsekin, että kumppaninne ei ole terve eikä tee hyvää teille. Ne hyvät puolet eivät riitä kompensoimaan sairaalloista mustasukkaisuutta, eikä se mustasukkaisuus helpota. Tilanne vain pahenee, kunnes olette täysin alistettuja ja menettäneet kaikki läheisenne. Nyt on erinomainen aika erota, kesällä on kivaa olla sinkkuna ja asuntojakin vapautuu hyvin.

Opettaja, upeaa jos pyrit varoittamaan nuoria. Yksi ryhmä, joka joutuu tämmöisen uhriksi, ovat hyvien, tasapainoisten perheiden lapset, sillä he eivät  voi kuvitella, kuinka vinoutuneita ja ilkeitä jotkut ihmiset voivat olla. He tulkitsevat kumppaninsa sanat ja teot myönteisesti, kuten ovat tottuneet perhesuhteissaankin tekemään. He myös ehkä sitoutuvat nopeasti ja voimakkaasti.

Tuttuja fiiliksiä ja tapauksia.

Lukioikäisenä olin kaukosuhteessa todella mustasukkaisen miehen kanssa. Olin tuolloin vielä todella sinisilmäinen ja kiltti, enkä tajunnut millaiseksi suhde oli ajautumassa. Ensin alkoi vähättely. Lukiossa opiskelu oli hänestä turhaa p**kaa, eikä tutkinnolla tee mitään. Olisi pitänyt kuulemma vaihtaa ammattikouluun, jossa hänkin opiskeli.  En onneksi tehnyt kuten hän toivoi. Opiskelu oli minulle tuohon aikaan 1. prioriteetti, johon kului myös paljon aikaa. Tätä hänen oli mahdotonta ymmärtää. 

Sitten alkoi se kyttääminen. Joka ikinen ilta tuli vähintään 10 soittoa, että olenko taas pettämässä. Todellisuudessa tein läksyjä omassa huoneessani kaiket illat, mutta hän ei uskonut vaikka kuinka vakuuttelin. Olisi varmaan tullut oven taakse, jos välimatka olisi ollut lyhyempi.

Hän eristi minut myös kaikista ystävistäni, koska he olivat kuulemma huonoja/tyhmiä/pettäjiä/miehiä joiden kanssa petän tms. Kerran erehdyin menemään kahville miespuolisen ystäväni kanssa. Tämä ystäväni on homo, mutta eihän sekää tietystikään voinut olla totta. Sain jälleen kuulla järjestöntä meuhkaamista, kuinka petän häntä "homo"kaverini kanssa. Mitään oikeaa syytä epäillä minua ei siis ikinä ollut tai tullut. En tehnyt koskaan mitään väärää, olinhan kiltti ja kunnollinen nuori tyttö, jota oli helppo pompottaa.

Varoin myös kaikkia menemisiä ja sanomisia. Edes vanhempien kanssa en olisi saanut liikkua missään. Baarit olivat ehdoton EI. Suhdetta oli kestänyt jo sen verran pitkään, että en nähnyt kuinka kamalaa tuo kaikki oli. 

Hauskaa tässä on se, että jätkä ei saanut itse EDES sitä ammattikoulua suoritettua. Itse olen nykyään todella hyvässä työpaikassa, yliopisto suoritettuna. Huvittavaa on myös se, että hänellä itsellään oli ties mitä naiskuvioita jatkuvasti. Kertoi kerran mm. suudelleensa jonkun toisen naisen kanssa, mutta sekin oli vahinko ja sen naisen vika. Annoin anteeksi.

Oli todella suojeleva kännykkänsä suhteen ja puhelut/viestittelyt piti tehdä  salaa vessassa. Hänellä oli suhde jo jonkun toisen kanssa ennen kuin jätin hänet. Silti hän jaksoi häiriköidä minua vielä monta kuukautta. Tämän uuden naisen kanssa saivat ensimmäisen lapsensa käsittääkseni noin 7-8 kk eromme jälkeen :D

Terveisiä vaan Heidille sinne Länsi-Suomeen, sääliks käy sua jos vieläkin jaksat samaa urpoa äijää.