Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminen sinkkuudesta naisen näkökulmasta
15.05.2016 |
Lueskelin tuossa Hesarin juttua miesten naisten puutteesta. Mua mietityttää asia korkeakoulutetun naisen kannalta - yllätys yllätys, sellainen olen itsekin, ja puolison löytyminen taitaa olla turha haave. Asun kaupungissa, elän ihan normaalia elämää, tapaan ihmisiä, harrastan, käyn töissä, kehitän itseäni. Olen ollut useamman vuoden sinkku, ja noiden vuosien varrella on ollut muutama tapailujuttu, joita minä olisin halunnut jatkaa, mutta olen saanut miehiltä pakit. Kuulemma olen kiva ja ihana, mutta kyseiset tyypit eivät vain ole halunneet sitoutua. Nyt joku siellä huutelee, että eivät vain ole halunneet sitoutua minuun eikä ole ollut tarvittavaa ihastumista. Ei se ihastuminenkaan AINA ole mikään luonnonvoima, joka tulee vain ja muuttaa kaikki asenteet ja pyyhkii ylitseen kaikki tunneongelmat, jotka vaikeuttavat sitoutumista. Tyypit ovat oikein kunnon ikisinkkuja, jotka eivät ole välttämättä edes parisuhdetta tahtoneet, mutta ovat kuitenkin alkaneet tapailla mua ikäänkuin testimielessä. Sekin, että haluaa sitoutua ja antaa itselleen mahdollisuuden katsoa tilannetta ihan rauhassa, vaikuttaa ihastumisen tulemiseen. Uskon, että ihastuminen ja rakastuminenkin voisivat tulla tutustumisen myötä, mutta ikinä ei tule sellaista mahdollisuutta. Kaverit ovat kaikki naisia ja varattuja miehiä.
Tuntuu, että törmään jatkuvasti pelkästään varattuihin miehiin. Ei ole kyse siitä, että vain kököttäisin kotona enkä tutustuisi ihmisiin. En edes muista, milloin olen viimeksi tutustunut kavereiden kautta sinkkumieheen, vaikka uusiin miehiin toki tutustun koko ajan. Olen käyttänyt nettitreffipalveluita, mutta eipä sieltäkään ole lykästänyt. OIen miettinyt pääni puhki, onko mussa sitten itsessä jokin syy, miksei parisuhdetta löydy. Mielestäni olen ihan kuin kuka tahansa muukin, mutta ehkä se syy sitten onkin itsessäni, en vain sitä pysty mitenkään keksimään. Ärsyttävintä on, että olen aivan nuoresta asti tottunut siihen, että kaiken eteen on tehtävä duunia ja jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Jos ei pärjää jossain kouluaineessa, on opiskeltava kovaa. Jos haluaa työpaikan, on haettava töitä aggressiivisesti. Tämä on asia, johon en keksi ratkaisua (ja ei, en todellakaan ole mikään epätoivoinen tyrkky enkä mikään pelottava kylmä uraohjus. Ihan normaalisti tutustun ihmisiin ilman mitään hullua "nyt heti parisuhteeseen" -asennetta), ja se tekee tästä osaltaan niin lannistavan.
Olen alkanut pikkuhiljaa hyväksyä, että vietän elämäni ilman parisuhdetta ja perhettä. Välillä tuntuu hyvinkin pahalta, mutta sitten keskityn muihin asioihin. Onhan elämä oikein kivaa näinkin, ja olen sentään joskus saanut kokea parisuhteen ja rakkauden. Muuta ei jää kokematta kuin oman perheen perustaminen ja tietysti se oikeasti pitkä parisuhde. Mietin vain, että enhän mä VOI olla ainoa, jolle parisuhteen löytymisen mahdottomuus on tuskallista ja käsittämätöntä? Ilmaiskaa itsenne, kohtalontoverit! Viime aikoina on taas tuntunut kamalalta, ja kaikki ystävät ovat parisuhteissa, joten keneltäkään ei oikein löydy ymmärrystä tälle tuskalle, jota asia välillä aiheuttaa. En ole kenellekään se ykkönen, jolle haluaisi jakaa päivän ilot ja surut, ja se tuntuu pahimmalta.
En myöskään voi käsittää, että jos miehiä on enemmän ja todellinen kumppanin löytymisen ongelma koskisi heitä, niin missähän he mahtavat olla... Eivät ainakaan siellä ihmisten ilmoilla missä minä.
Mitähän helvettiä mä teen kun kirjoittelen tällaista vauva-palstalle :D no, ehkä joku vastaisikin, ja ainakin avautuminen silloin tällöin tekee hyvää.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla usein väitetään, että sinkkunaiset syyttävät parisuhteettomudesta itseään ja miehet naisia. Mistä ihmeestä tuollainen ajatusmalli on peräisin? Kaikissa ketjuissahan naiset kehuvat itseään ja ominaisuuksiaan, ja kun he muka jossain kohtaa itseään arvostelevat, niin silloinkin kyseessä on ns. humble brag. "Minä olen niin korkeakoulutettu ja hoikka ja sitkeä ja ihana ja fiksu ja kaunis ja mukava jne. Miksi olen yksin?"
Koska useimmiten sitä on edeltänyt pitkä prosessi ja naisena tuntuu, että mikään ei koskaan vain riitä!
Olet akateemisesti kouluttautunut? = väärä ala / pitäisi olla jatkotutkinto / kaksi maisterintutkintoa
Olet hoikka tiimalasivartaloinen? = laihdutapa nyt vielä vähäsen
Ihmiset viihtyvät seurassasi ja sinulla on ystäviä? = olet salaa täysin paska persoonaltasi juuri miehille
Kyllä se pistää miettimään, että mikä on itsessä vialla jos elämä on mallillaan, mutta miehet eivät kiinnostu. Vai pitäisikö sitten valehdella olevansa ilkeä, matalasti kouluttautunut ja ylipainoinen nainen, jolla ei ole mitään harrastuksia?
Ei vaan naiset jättävät aloituksissaan kertomatta ne negatiiviset asiat, jotka oikeasti ovat syynä siihen, että he ovat sinkkuja. Mainostavat siis, että ovat korkeakoulutettuja ja hoikkia, mutta jättävät kertomatta, että ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja omistushaluisia, esimerkiksi. Naiset ovat hyviä listaamaan asioita ja ominaisuuksia itsessään ja miehissä, mutta eivät ehkä kovin rehellisiä kuitenkaan.
Mitä ne sellaiset syyt ovat, joita ei itsessä ole tunnistanut ja niitä ei ole kukaan koskaan kertonut edes kysyttäessä? Parhaimmillaan psykologin vastaanotollakaan ei saa selvyyttä siihen miksi pysyy sinkkuna. Kuitenkin lopulta parisuhteissakin on paljon epäkelpoja yksilöitä (kuten esimerkiksi väkivaltaiset miehet), joten kyseenalaistan sen, että sinkkuudelle olisi aina selkeä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolmefemma sinkkumies Helsingistä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana n. 30 treffit tai baarista löydett nainen. Karkeasti arvioiden homma on jäänyt n. 30% yksiin treffeihin naisen päätöksestä, yksi tapaus jäi yksiin treffeihin minun päätöksellä. Loput sisälsivät useampia treffejä, tapailua ja n. 25 pinnaa seksiäkin. Näistä kaikki kuitenkin päättyivät naisen päätöksellä, yhtä tapausta lukuunottamatta.
Eli AP:lla ja monella muulla naisella ei ole ollut edes mitään yritystä, mielestäni. Lähinnä odotettu kotona, että joku tulee sieltä hakemaan.
Ihan kivaakin on itselläni ollut, eli en luovuta.
Ja kaksi näistä oli minun kirjoissani ns. unelmien naisia. Eli järkyttävän raastavaa puuhaa tämä deittailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolmefemma sinkkumies Helsingistä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana n. 30 treffit tai baarista löydett nainen. Karkeasti arvioiden homma on jäänyt n. 30% yksiin treffeihin naisen päätöksestä, yksi tapaus jäi yksiin treffeihin minun päätöksellä. Loput sisälsivät useampia treffejä, tapailua ja n. 25 pinnaa seksiäkin. Näistä kaikki kuitenkin päättyivät naisen päätöksellä, yhtä tapausta lukuunottamatta.
Eli AP:lla ja monella muulla naisella ei ole ollut edes mitään yritystä, mielestäni. Lähinnä odotettu kotona, että joku tulee sieltä hakemaan.
Ihan kivaakin on itselläni ollut, eli en luovuta.
Ja kaksi näistä oli minun kirjoissani ns. unelmien naisia. Eli järkyttävän raastavaa puuhaa tämä deittailu.
Haluatko vähän avata millainen olisi unelmiesi nainen? Mielenkiinnosta haluaisi tietää mitkä seikat miehelle sellaisen tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla usein väitetään, että sinkkunaiset syyttävät parisuhteettomudesta itseään ja miehet naisia. Mistä ihmeestä tuollainen ajatusmalli on peräisin? Kaikissa ketjuissahan naiset kehuvat itseään ja ominaisuuksiaan, ja kun he muka jossain kohtaa itseään arvostelevat, niin silloinkin kyseessä on ns. humble brag. "Minä olen niin korkeakoulutettu ja hoikka ja sitkeä ja ihana ja fiksu ja kaunis ja mukava jne. Miksi olen yksin?"
Koska useimmiten sitä on edeltänyt pitkä prosessi ja naisena tuntuu, että mikään ei koskaan vain riitä!
Olet akateemisesti kouluttautunut? = väärä ala / pitäisi olla jatkotutkinto / kaksi maisterintutkintoa
Olet hoikka tiimalasivartaloinen? = laihdutapa nyt vielä vähäsen
Ihmiset viihtyvät seurassasi ja sinulla on ystäviä? = olet salaa täysin paska persoonaltasi juuri miehille
Kyllä se pistää miettimään, että mikä on itsessä vialla jos elämä on mallillaan, mutta miehet eivät kiinnostu. Vai pitäisikö sitten valehdella olevansa ilkeä, matalasti kouluttautunut ja ylipainoinen nainen, jolla ei ole mitään harrastuksia?
Ei vaan naiset jättävät aloituksissaan kertomatta ne negatiiviset asiat, jotka oikeasti ovat syynä siihen, että he ovat sinkkuja. Mainostavat siis, että ovat korkeakoulutettuja ja hoikkia, mutta jättävät kertomatta, että ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja omistushaluisia, esimerkiksi. Naiset ovat hyviä listaamaan asioita ja ominaisuuksia itsessään ja miehissä, mutta eivät ehkä kovin rehellisiä kuitenkaan.
Mitä ne sellaiset syyt ovat, joita ei itsessä ole tunnistanut ja niitä ei ole kukaan koskaan kertonut edes kysyttäessä? Parhaimmillaan psykologin vastaanotollakaan ei saa selvyyttä siihen miksi pysyy sinkkuna. Kuitenkin lopulta parisuhteissakin on paljon epäkelpoja yksilöitä (kuten esimerkiksi väkivaltaiset miehet), joten kyseenalaistan sen, että sinkkuudelle olisi aina selkeä syy.
Väkivaltaisia miehiä on niin vähän, kun asia suhteutetaan kaikkien parisuhteiden lukumäärään, että pidän tarkoituksenhakuisena aina vetää väkivaltaiset miehet -kortti esiin eroista puhuttaessa (ja samaan aikaan vaieta väkivaltaisista naisista, joita on lähes yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin väkivaltaisia miehiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolmefemma sinkkumies Helsingistä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana n. 30 treffit tai baarista löydett nainen. Karkeasti arvioiden homma on jäänyt n. 30% yksiin treffeihin naisen päätöksestä, yksi tapaus jäi yksiin treffeihin minun päätöksellä. Loput sisälsivät useampia treffejä, tapailua ja n. 25 pinnaa seksiäkin. Näistä kaikki kuitenkin päättyivät naisen päätöksellä, yhtä tapausta lukuunottamatta.
Eli AP:lla ja monella muulla naisella ei ole ollut edes mitään yritystä, mielestäni. Lähinnä odotettu kotona, että joku tulee sieltä hakemaan.
Ihan kivaakin on itselläni ollut, eli en luovuta.
Ja kaksi näistä oli minun kirjoissani ns. unelmien naisia. Eli järkyttävän raastavaa puuhaa tämä deittailu.
Haluatko vähän avata millainen olisi unelmiesi nainen? Mielenkiinnosta haluaisi tietää mitkä seikat miehelle sellaisen tekevät.
En voi puhua muiden osalta, koska en edes ole normijantteri itsekkään. Mutta mun tapauksessa yhdistyivät erittäin hyvä ulkonäkö (minun mielestäni), rock-henkisyys, yhteiset mielenkiinnon aiheet ja vielä fiksuus. Varsinkin jälkimmäinen oli niin makea mimmi omissa kirjoissani, että pakit todellakin sattuivat ja pahasti. Varsinkin kun tulivat vielä sen jälkeen kun oli sen yhden kerran ollut seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuossa jutussa nimenomaan kerrottu, miten maaseudulla ja pikkukaupungeissa on miehiä enemmän koska koulutut naiset ovat muuttaneet isompiin kaupunkeihin? Eli vastaavasti siellä isommissa kaupungeissa on naisia enemmän. Se varmaan selittää sen miksi ap:lla on vaikeuksia miehen löytämisessä. Hänen pitäisi muuttaa maaseudulle niin alkaisi tarjokkaita löytymään. Se on sitten eri asia kelpaisiko ne ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuossa jutussa nimenomaan kerrottu, miten maaseudulla ja pikkukaupungeissa on miehiä enemmän koska koulutut naiset ovat muuttaneet isompiin kaupunkeihin? Eli vastaavasti siellä isommissa kaupungeissa on naisia enemmän. Se varmaan selittää sen miksi ap:lla on vaikeuksia miehen löytämisessä. Hänen pitäisi muuttaa maaseudulle niin alkaisi tarjokkaita löytymään. Se on sitten eri asia kelpaisiko ne ap:lle.
Nyt aletaan päästä sinne ongelman ytimeen. Ei huolita miehiä, joille kelvataan, mutta ei kelvata miehille, jotka huolittaisiin. Hypergamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan tuota aiempaa pahvinpalapersoonallisuuskommenttia. En tahdo pahoittaa mieltäsi, mutta... Kirjoituksistasi sain kuitenkin sellaisen kuvan, että olet tosiaan "ihan kiva", mutta et anna itsestäsi oikein mitään irti. Aiemmin mainittu särmä ehkä puuttuu. Tai voihan se piillä jossain syvemmällä, mutta silloin se pitää vaan opetella ilmentämään ennen kuin vasta vuoden intensiivisen tutustumisprosessin jälkeen. Kylmästi tiivistettynä, taidat olla niin normaali, että olet tylsä.
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Lower your standards!
En mä usko että syitä on muita kun helkkarin huono tuuri. Itse tunnen sekä kaikin tavoin epämiellyttäviä ihmisiä joilla kuitenkin on perhe, ja ihania ihmisiä jotka taas ovat ikisinkkuja. Yhteisiä tekijöitä ei löydy. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi asia tosin käy (ei sitä omaa vapautta vaihda mihin tahansa sankariin). - Onnea matkaan, joskus se ihme tapahtuu juuri silloin kun vähiten sitä odottaa. (Onko sulla hyviä ystäviä jotka voisivat kartoittaa muita sinkkuja ja välittää yhteystietoja. Omat viime kesänä naimisiin menneet, lähes 50v ystäväni tapasivat näin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Lower your standards!
Olen jo, enkä ole siltikään kelvannut. Voisin tietysti luetella ominaisuuksiani, mutta seuraavaksi tulisi haukkuja humble bragista jos kehtaa kirjoittaa itsestään jotain sellaisiakin ominaisuuksia, jotka eivät ole negatiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Yksi rasittavimmista neuvoista on tämä "lakkaa etsimästä niin löydät sen oikean". Paskaa. Lakkasin etsimäistä 7 vuotta sitten. Ei ole löytynyt. Ei ole kukaan pyytänyt treffeille. Siis ei kukaan.
Tänä vuonna sitten päätin aktivoitua ja alkaa pyytää miehiä ulos. Tähän mennessä tulos on 5 kieltäytymistä. Semmosta. Nettitreffiäkin kokeilin... Tuloksetta.
Tiedän että mussa ei ole vikaa. Oon hyvännäköinen ja kiva, fiksu ja elämäni hyvin hallitseva. Ei mun elämä tähän miehettömyyteen kaadu, mutta näihin neuvoihin menee joskus hermo... Ei saa etsiä, mutta ei kotoakaan kukaan tule hakemaan! Ei saa olla epätoivoinen, mutta mies vaistoaa jos et tarvitse häntä! Menestynyt nainen on pelottava, mutta ei saa olla hissukkakaan! Pitää olla vaikeasti tavoiteltava, mutta ilmaise suoraan jos kiinnostaa!
Aaaaargh :). T. Ikisinkku N32
Joo ei etsimättä kovin todennäköisesti löydä. Itse aloin 32-vuotiaana noudattaa neuvoa että kunhan keskityn rakentamaan omasta elämästäni hyvän ja opin viihtymään yksin, niin sitten kun olen tyytyväinen ja tasapainoinen sinkkuna niin se oikea mieskin löytyy. Nyt on ikää 41 eikä ole löytynyt. Enää en edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Vaikka ratsastaa yksisarvisella sateenkaarta pitkin, koska tuollainen nainen ei elä ainakaan tässä todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Vaikka ratsastaa yksisarvisella sateenkaarta pitkin, koska tuollainen nainen ei elä ainakaan tässä todellisuudessa.
Olen olemassa. En vieläkään ymmärrä miksei tällä palstalla koskaan uskota koskaan naisia, jotka kertovat etteivät kelpaa kellekään. Vastasin myös siihen pitkäksi venyneeseen ketjuun, jonka otsikko oli: millaisia olette te naiset joista kukaan mies ei kiinnostu.
Tässä vielä se ketju: http://www.vauva.fi/keskustelu/2542186/millainen_olet_sina_nainen_josta…
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi nainen tehdä jos ei kelpaa kellekään miehelle?
Elää yksin. Näin itse olen ainakin tehnyt. Olihan se ahdistavaa niin kauan kuin vielä oli haaveita perheestä. Sitten kun perheenperustamisikä meni ohi, on ollut jo helppo sopeutua siihen että elän lopun ikäni yksin.
Jos on pahvinpala ja jämä, niin eihän silloin nainen tule kelpaamaan kellekään. Miksi te sitten väitätte, että nainen kelpaisi aina?
Hei sinä tai te, jotka usein viljelette tätä kommenttia "20 % miehistä panee 90 % naisista" tai vastaavaa. Nyt olis korkee aikaa jo vähän esittää perusteluja ja faktaa tälle väitteelle. Joten olkaapa hyvä, areena on teidän.
Täällä nyt on useammassakin viestissä AP:tä haukuttu pahvinpalaseks sun muuks. Ei nyt ehkä kannattaisi tuomita kun ei ihmistä tunne. Tekstin perusteella on helppo arvostella tyyliin "kaikkea sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan". Fiksua rakentavaa palautetta APn viestistä ei oikein osata antaa, miksi?
t. keskustelun amis
Alue: Aihe vapaa
Tässä kolmefemma sinkkumies Helsingistä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana n. 30 treffit tai baarista löydett nainen. Karkeasti arvioiden homma on jäänyt n. 30% yksiin treffeihin naisen päätöksestä, yksi tapaus jäi yksiin treffeihin minun päätöksellä. Loput sisälsivät useampia treffejä, tapailua ja n. 25 pinnaa seksiäkin. Näistä kaikki kuitenkin päättyivät naisen päätöksellä, yhtä tapausta lukuunottamatta.
Eli AP:lla ja monella muulla naisella ei ole ollut edes mitään yritystä, mielestäni. Lähinnä odotettu kotona, että joku tulee sieltä hakemaan.
Ihan kivaakin on itselläni ollut, eli en luovuta.