Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminen sinkkuudesta naisen näkökulmasta
15.05.2016 |
Lueskelin tuossa Hesarin juttua miesten naisten puutteesta. Mua mietityttää asia korkeakoulutetun naisen kannalta - yllätys yllätys, sellainen olen itsekin, ja puolison löytyminen taitaa olla turha haave. Asun kaupungissa, elän ihan normaalia elämää, tapaan ihmisiä, harrastan, käyn töissä, kehitän itseäni. Olen ollut useamman vuoden sinkku, ja noiden vuosien varrella on ollut muutama tapailujuttu, joita minä olisin halunnut jatkaa, mutta olen saanut miehiltä pakit. Kuulemma olen kiva ja ihana, mutta kyseiset tyypit eivät vain ole halunneet sitoutua. Nyt joku siellä huutelee, että eivät vain ole halunneet sitoutua minuun eikä ole ollut tarvittavaa ihastumista. Ei se ihastuminenkaan AINA ole mikään luonnonvoima, joka tulee vain ja muuttaa kaikki asenteet ja pyyhkii ylitseen kaikki tunneongelmat, jotka vaikeuttavat sitoutumista. Tyypit ovat oikein kunnon ikisinkkuja, jotka eivät ole välttämättä edes parisuhdetta tahtoneet, mutta ovat kuitenkin alkaneet tapailla mua ikäänkuin testimielessä. Sekin, että haluaa sitoutua ja antaa itselleen mahdollisuuden katsoa tilannetta ihan rauhassa, vaikuttaa ihastumisen tulemiseen. Uskon, että ihastuminen ja rakastuminenkin voisivat tulla tutustumisen myötä, mutta ikinä ei tule sellaista mahdollisuutta. Kaverit ovat kaikki naisia ja varattuja miehiä.
Tuntuu, että törmään jatkuvasti pelkästään varattuihin miehiin. Ei ole kyse siitä, että vain kököttäisin kotona enkä tutustuisi ihmisiin. En edes muista, milloin olen viimeksi tutustunut kavereiden kautta sinkkumieheen, vaikka uusiin miehiin toki tutustun koko ajan. Olen käyttänyt nettitreffipalveluita, mutta eipä sieltäkään ole lykästänyt. OIen miettinyt pääni puhki, onko mussa sitten itsessä jokin syy, miksei parisuhdetta löydy. Mielestäni olen ihan kuin kuka tahansa muukin, mutta ehkä se syy sitten onkin itsessäni, en vain sitä pysty mitenkään keksimään. Ärsyttävintä on, että olen aivan nuoresta asti tottunut siihen, että kaiken eteen on tehtävä duunia ja jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Jos ei pärjää jossain kouluaineessa, on opiskeltava kovaa. Jos haluaa työpaikan, on haettava töitä aggressiivisesti. Tämä on asia, johon en keksi ratkaisua (ja ei, en todellakaan ole mikään epätoivoinen tyrkky enkä mikään pelottava kylmä uraohjus. Ihan normaalisti tutustun ihmisiin ilman mitään hullua "nyt heti parisuhteeseen" -asennetta), ja se tekee tästä osaltaan niin lannistavan.
Olen alkanut pikkuhiljaa hyväksyä, että vietän elämäni ilman parisuhdetta ja perhettä. Välillä tuntuu hyvinkin pahalta, mutta sitten keskityn muihin asioihin. Onhan elämä oikein kivaa näinkin, ja olen sentään joskus saanut kokea parisuhteen ja rakkauden. Muuta ei jää kokematta kuin oman perheen perustaminen ja tietysti se oikeasti pitkä parisuhde. Mietin vain, että enhän mä VOI olla ainoa, jolle parisuhteen löytymisen mahdottomuus on tuskallista ja käsittämätöntä? Ilmaiskaa itsenne, kohtalontoverit! Viime aikoina on taas tuntunut kamalalta, ja kaikki ystävät ovat parisuhteissa, joten keneltäkään ei oikein löydy ymmärrystä tälle tuskalle, jota asia välillä aiheuttaa. En ole kenellekään se ykkönen, jolle haluaisi jakaa päivän ilot ja surut, ja se tuntuu pahimmalta.
En myöskään voi käsittää, että jos miehiä on enemmän ja todellinen kumppanin löytymisen ongelma koskisi heitä, niin missähän he mahtavat olla... Eivät ainakaan siellä ihmisten ilmoilla missä minä.
Mitähän helvettiä mä teen kun kirjoittelen tällaista vauva-palstalle :D no, ehkä joku vastaisikin, ja ainakin avautuminen silloin tällöin tekee hyvää.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Yksi rasittavimmista neuvoista on tämä "lakkaa etsimästä niin löydät sen oikean". Paskaa. Lakkasin etsimäistä 7 vuotta sitten. Ei ole löytynyt. Ei ole kukaan pyytänyt treffeille. Siis ei kukaan.
Tänä vuonna sitten päätin aktivoitua ja alkaa pyytää miehiä ulos. Tähän mennessä tulos on 5 kieltäytymistä. Semmosta. Nettitreffiäkin kokeilin... Tuloksetta.
Tiedän että mussa ei ole vikaa. Oon hyvännäköinen ja kiva, fiksu ja elämäni hyvin hallitseva. Ei mun elämä tähän miehettömyyteen kaadu, mutta näihin neuvoihin menee joskus hermo... Ei saa etsiä, mutta ei kotoakaan kukaan tule hakemaan! Ei saa olla epätoivoinen, mutta mies vaistoaa jos et tarvitse häntä! Menestynyt nainen on pelottava, mutta ei saa olla hissukkakaan! Pitää olla vaikeasti tavoiteltava, mutta ilmaise suoraan jos kiinnostaa!
Aaaaargh :). T. Ikisinkku N32
Tämä on varmasti aivan totta mutta kun tilanteesi on tuossa iässä muuttunut. Naiset eivät enää hallitse parisuhdepeliä, vaan miehet. Jos miehellä on tilanne jokseenkin samanlainen kuin sulla, menestyvä ja hyvännäköinen kolmekymppinen, on hänellä todella varaa pyöriä sinkkuna ja tapailla kymmenen vuotta nuorempiaan, omanikäisiään, tai vaikka kymmenen vuotta vanhempiaan. Varsinkin jos mies ei ole ollut nuorena suosittu, on ymmärrettävää että ottaa kaiken irti suosiostaan nyt, eikö? Sinun pitää luultavasti tehdä todella paljon aloitteita aiempaan nähden, jotta saat jonkun jotenkuten tasoisesi. Kyllä kai se onnistuu kunhan otat nyt härkää sarvista, etkä odottele tilanteen entisestään huonontuvan kannaltasi. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pidä itseäni mitenkään ns tasokkaana naisena, vaikka korkeakoulutettu olenkin. Enemmän mielestäni naisessa merkitsee ulkonäkö, joka mulla on ehkä "vaan" normaalin tasoa :D
Onko täällä joku kutsunut itseään tasokkaaksi korkeakoulutuksen takia?
mun mielestä tuo tasopuhe on ennen kaikkea miesten tapa puhua. ehkä he ovat yksinäisiä tai vasten tahtoaan sinkkuja ja syy siihen on sitten pitänyt hakea tuollaisesta todellisuudesta erkaantuneesta ja täysin palikkamaisesta tasoajattelusta. mulle saisi oikeasti joku selittää, mitä helvettiä ne tasot on. onko jokin pisteytystaulukko, jonka avulla se taso muodostetaan? vai mitä hittoa :D mulle ei ainakaan ole kyse tasoista, vaan kun haluan koulutetun miehen, se liittyy ihan siihen kouluttautumiseen ajavaan asenteeseen, ei siihen, että koulutuksella olisi välttämättä itseisarvo. ja on se niinkin, että koulutettujen miesten kanssa on helpompaa löytää mielekkäitä keskustelunaiheita kuin vähemmän koulutettujen. ei tämäkään mikään aina paikkansa pitävä sääntö toki ole.
On aivan samantekevää, kuinka yleviä perustelusi ovat. Sinusta koulutettu mies on tasokkaampi kuin kouluttamaton. Niin juuri sanoit, vaikka et "ymmärrä" tasoja. Nyt kun valtaosa naisista on tätä mieltä, niin voidaan yleistää, että koulutettu mies on tasokkaampi. Ja sehän ei mitenkään sulje pois sitä, että yksittäiset ihmiset voivat ajatella toisin.
tässä harhaisuuksiin asti paisuvassa tasokkuusajattelussa on muutama ongelma. ensimmäinen on se, että tasoajatteluun liittyy aina arvottavuuden elementti. tasokkaampi on synonyymi paremmalle. mä voin täysin vilpittömästi vannoa, etten arvota ihmisiä. tulen vain joidenkin kanssa paremmin toimeen kuin toisten. toiseksi tässä oletetaan, että jotkin asiat olisivat tavoitellumpia. joku amis sanoi, että ap:n houkuttelevuutta vähentää korkeakoulutuksen mainitseminen. voimme siis olettaa, että korkeakoulutus ei ole yksiselitteisesti kaikille mikään preferenssi, aivan sama, mistä syystä ei. mistä me voimme tietää, että jokin ominaisuus olisi suurimman osan preferenssi? entä jos amiksia on enemmän kuin korkeakoulutettuja ja he kaikki ottaisivat kumppanikseen ennemmin toisen ammattikoulutetun? nämä tasoväitteet perustuvat aina enemmän tai vähemmän sanojan omiin mutuiluihin, eivätkä siksi ole tosiaan mitään yleistyksiä vaan henkilökohtaisia mieltymyksiä. sinulla ei ole mitään keinoja osoittaa, mitkä ovat oikeasti enemmistön preferenssejä ja näin ollen "yleistettävissä tasoiksi". kolmanneksi: nämä tasoja rummuttavat tuntuvat ajattelevan, että jokaiselle ihmiselle olisi määriteltävissä jokin suhteellisen objektiivinen yleistaso. muuttujia on lukemattomia, ja kuten jo edellä tuli todettua, preferenssit ovat subjektiivisia. mielestäni puhe tasoista on aivan epäolennaista ja tyhjänpäiväistä.
En nyt ketään halua lannistaa, mut lapseton lapsia haluava 35v nainen alkaa olla jo vähän turn-off. Eli ymmärrän hyvin, jos siinä päälle kolmekymppisillä alkaa hikikarpaloa ohimolle tulemaan pariutumisen suhteen. Kuitenkin siinä varmaan pari vuotta katsotaan sitä yhdessäoloa ennen kuin niitä lapsia aletaan tekemään tai ainakin itse katsoisin ja 37-vuotias ensisynnyttäjä, no kuullostaa vaan vanhalta ja voi olla, että se lapsiluku jää sitten yhteen.
Tämmöinen vaan tuli mieleen...
Vierailija kirjoitti:
En nyt ketään halua lannistaa, mut lapseton lapsia haluava 35v nainen alkaa olla jo vähän turn-off. Eli ymmärrän hyvin, jos siinä päälle kolmekymppisillä alkaa hikikarpaloa ohimolle tulemaan pariutumisen suhteen. Kuitenkin siinä varmaan pari vuotta katsotaan sitä yhdessäoloa ennen kuin niitä lapsia aletaan tekemään tai ainakin itse katsoisin ja 37-vuotias ensisynnyttäjä, no kuullostaa vaan vanhalta ja voi olla, että se lapsiluku jää sitten yhteen.
Tämmöinen vaan tuli mieleen...
Ei se iän takia yhteen jää. Jos tulee yksi niin tulee se toinenkin. Harva haluaa suurperhettä nykyisin.
Tiedän erään joka sai 34v ensimmäisen lapsensa ja hänellä on nykyään 6.
Vierailija kirjoitti:
Mies vastaa.
Jos leikitään AP, että aloitus olisi sun treffiprofiili niin tässä syyt miksi en ottais suhun.
- "Mua mietityttää asia korkeakoulutetun naisen kannalta - yllätys yllätys, sellainen olen itsekin, ja puolison löytyminen taitaa olla turha haave."
* Korkeakoulupeikko. Ajattelen amiksena, että sua ei kiinnosta. Kiitos AVn on tullut vähän semmoinen kuva, että turha edes yrittää korkeakoulutettua. Eksästäni tuli kuitenkin maisteri ja 9v mahduttiin olemaan saman katon alla. Suhde ei kaatunut mihinkään koulutuksellisiin seikkoihin.
- "Ärsyttävintä on, että olen aivan nuoresta asti tottunut siihen, että kaiken eteen on tehtävä duunia ja jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Jos ei pärjää jossain kouluaineessa, on opiskeltava kovaa. Jos haluaa työpaikan, on haettava töitä aggressiivisesti."
* Mulla on elämässä myös työttömyysjaksoja. Joten edelleen ajattelen olevani sun kiinnostusluokan alapäässä.
- "lähipiirissäni on brutaalin rehellisiä ihmisiä, joilta saadut vastaukset ovat lähinnä se, että minuun kestää hieman tutustua todella"
* Olet hitaasti lämpiävä? Se yleensä karkottaa mut viimeistään. Ajattelen jotain luontodokumenttia, jossa Aasiassa elävä lintu (en muista nyt lajia) rakentaa hienon pesän risuista ja kukista. Sen jälkeen kutsuu naaraita ja pitää heille tanssin :D jos ei miellytä niin naaras tai naaraat lentävät pois.
Muuten teksti ihan mukavasti kirjoitettu, siinä on kuitenkin semmoinen positiivinen väre.
hauska vastaus :) lähinnä ilmentää ehkä nettideittailun vaikeutta. jokaista lausumaansa ei vain mitenkään voi muotoilla niin, että jokainen ymmärtäisi ne juuri niin kuin haluan. no, onneksi ei ole tarvekaan.
"Korkeakoulupeikko. Ajattelen amiksena, että sua ei kiinnosta. Kiitos AVn on tullut vähän semmoinen kuva, että turha edes yrittää korkeakoulutettua." mulle korkeakoulutus ei ole välttämättömyys vaan muu yhteiselon sujuvuus. haluan, että kumppanini on kiinnostunut asioista - ei niiden tarvitse edes olla mun mielenkiinnonkohteita - pääasia, että voi jutella silleen, että molemmat viihtyy ja on kiva olla toisen kanssa. koulutus ei tätä takaa. kuitenkin halu kouluttautua voi antaa osviittaa siitä, että uteliaisuutta löytyy. mutta älä toki hyvä ihminen tuollaisen asian takia jätä kirjoittamatta kiinnostavalle naiselle.
"Mulla on elämässä myös työttömyysjaksoja. Joten edelleen ajattelen olevani sun kiinnostusluokan alapäässä." en ole mikään mustavalkoisesti ajatteleva koksuhörhö :D tuolla lausumalla tarkoitin, että asenteeni elämään on ylipäänsä sellainen, että ongelmat voitetaan ahkeruudella ja itsetutkiskelulla. tämän asian kanssa olen turhautunut, kun en ole keksinyt, miten muuttaisin omaa tilannettani. mulle on oikeastaan melkein se ja sama vaikka tyyppi olisi työtön, kunhan käyttää elämäänsä itselleen mielekkääseen ja tavoitteelliseen toimintaan. (eikä sekään ole pakko, että puuhastelee koko ajan jotain, mutta pääsääntöisesti elämässä suunta jonnekin...)
"Olet hitaasti lämpiävä? Se yleensä karkottaa mut viimeistään." No, en nyt sanoisi hitaasti lämpenevä, ehkä vain hieman keskimääräistä ujompi, mutta varmasti arviosi olisi paikkansapitävä ja etsisit hieman toisen luonteista ihmistä kuin mä olen. mutta toisin kuin jotkut tässäkin ketjussa kiven kovaan väittävät, mä en vain halua nähdä tätä minään tasokysymyksenä. ehkä haluat jonkin räväkän, mutta kaipa joku tykkää vähän ujommistakin?
mielestäni varsinkin viimeinen kohta kertoo, että on kyse yhteensopivuudesta, ei tasoista. en vain ole onnistunut törmäämään sopivaan, sitoutumishalukkaaseen mieheen. ihmettelen kovin, mistä sellaisen löytäisi. sitten uskoisin, jos joku, jonka kanssa itse olisin kokenut olevani yhteensopiva sanoisi jonkin muunkin syyn kuin "haluan olla sinkku", että vika tosiaan olisi omassa "tasossani". -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se henkimaailman juttuja että kaksi ihmistä tykästyy toisiinsa samaan aikaan JA haluaa vielä sama ja asioita eli sitoutua. On myös monia jotka tyytyy huonoon suhteeseen eikä siltikään ole onnellinen... Eli parempi nauttia omasta elämästä, mitä se sit onkaan. Jokaisella on oma ristinsäkin.
Pariutumien on raakaa peliä. Sitä luonnonvalintaa parhaimmillaan.
Itse en ottaisi kouluttamatonta maalaismiestä, joka viettää kaiken vapaa-aikansa jossain pöheikössä elukoita ammuskellen. Ei tuollaisella miehelle olisi minulle mitään tarjottavaa. Seksiä tai läheisyyttä ei tuollaisen kanssa halua harjoittaa ja niin rahan perään en ole, että elinkustannuksia pienentääkseni alkaisin kimppaan ihan kenen kanssa tahansa.
Sama luonnonvalinta tietty koskee itseäni. En ole kaunis vaan sellainen persjalkainen maatiaistallukka, jolla tihrusilmät ja pulloposket jne. Kaiken lisäksi puhevika ja ruma hymy ja kropassakin on löysää. Ei mulla ole tarjottavaa miehille. Miehet mieluummin tumputtavat kuin harrastavat seksiä kanssani. Olen miessukupuolelle näkymätön.
Sekä tihrusilmätallukkanaiset että jäkistä toljottavat böndemiehet ovat heikoilla pariutumismarkkinoilla. KAIKKI haluavat kauniin/komean jne kumppanin, mutta sellaisen saa vain, jos on itse kaunis/komea jne. Pohjasakan on tyydyttävä toisiinsa tai oltava yksin. Itse olen mieluummin yksin, koska kuten sanottu, en missään tapauksessa halua seksiä tai läheisyyttä (enkä ylipäätään olla missään tekemisissä) böndetallukkamiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, täällä yksi kohtalotoveri joka tosiaan ymmärtää olosi :) Itsekin olen vastentahtoisesti sinkku vaikka suhtaudun uusiin ihmisiin positiivisesti ja liikun ihmisten ilmoilla. Olen fiksu, sivistynyt, opiskelen hyvää ammattia ja tulen melkein poikkeuksetta kaikkien kanssa toimeen. Ulkoisesti ihan nätti eikä mitään suurempia "virheitä" kaiketi ole , mutten siltikään ketään ole tavannut. Tapaillut hetken aikaa kyllä ja takana on parisuhteita, mutta hirvittävän vaikeaa se on aina ollut. En ymmärrä niitä ihmisiä jotka tuntuvat vain tapaavan potentiaalisia miehiä jatkuvalla syötöllä..
Nirsoilusta ei tosiaankaan ole kyse koska suhtaudun ihmisiin avoimesti ja jos ihminen on kiltti on asiat kuten koulutus, varallisuus yms ihan sivuseikkoja. Ulkoisesti olen ollut kiinnostunut hyvin monenlaisista miehistä vaikka kaikilla meillä onkin usein ne omat "preferenssit". Mutta ei, yhtään varteenotettavaa ei ole tullut vastaan :D Sitoutumiskammoista, sietämättömän ujoa ja varattua miestä kyllä senkin edestä. Sitoutumiskammoista siihen pisteeseen että tehdään katoamistemppu pariksi viikoksi ja sitten taas ilmaannutaan kun ei ahdista enää niin paljoa. Juu ei kiitos, kissa ja hiiri-leikit jätän yläasteelle :D En minä vastahakoisesti ketään miestä voi "napata".
Olen kovasti pohtinut mikä juuri minussa on vikana kun minuun ei oteta kontaktia tai haluta seurustella. Tuntuu siltä että kiinnostuneita miehiä kyllä on mutta sitten se kiinnostus katoaa kun tutustutaan. Turhauttavaa.
Olipa hieno aloitus, kiitos tästä. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa, pitkä suhde takana ja sinkkuutta olisi omasta mielestä jo riittävästi elettynä. Pari, kolme tapailua on tullut koettua ja ne ovat loppuneet miesten taholta. Selitys on ollut, ettei sinussa ole mitään vikaa, mutta kemiat ei kohtaa tai se jokin puuttuu. Vain yhden kanssa oli seksiä, muitten vain juteltiin tai tavattiin yhteisten harrastusten parissa. Kovasti miehet aina kiittelivät tapaamisista ja ehdottivat uutta. Tuo, jonka kanssa oli seksiä, on ainoa, joka aika ajoin kyselee kuulumisia.(ja kerran jopa tavattiin kuukausien jälkeen)
Nettideittailut ei nappaa, välimatkat jo esteenä. Etäsuhteet ei muutenkaan kiinnosta ja sitähän se tulisi olemaan. Näin 40v tienoilla alkaa olla kodit ja perheet, työt ja harrastukset mallilla sillä, ettei paikkakuntien vaihto tule kyseeseen.
Miehet tuntuvat nauttivan seikkailuista ja pyörittävät monia naisia.
Helpointa olisi heittäytyä ihan kokonaan omiin oloihin ja lopettaa haaveilu parisuhteesta. Eipä paljon lohduta ystävien (vakituisissa suhteissa) kommentit, että noin kaunis nainen saa miehen kuin miehen tai kyllä sinäkin löydät jonkun, joka vie jalat alta. Oikeastaan tuollaiset kommentit voi ottaa vittuiluna.
Miehiä tuntuisi riittävän kaveriksi, olen heidän mielestään mukavaa juttuseuraa. Kyllä, juttelen mielelläni, mutta parisuhteeseen tarvitaan aika paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tyytyä tosiasiaan, ettei kelpaa kellekään. Helpottaa kummasti elämää, kun tiedostaa tuon.
Tapasin äskettäin entisen naapurimiehen, joka tuntuu vaihtavan naista jatkuvasti. Tänä vuonna ollut kaksi suhdetta ja omein sanojensa mukaan kummastakaan ei tullut mitään. Parhaimmillaan on ollut neljä naista samaan aikaan kuvioissa. Ilmeisesti vielä kiinni vaimossaan, josta erosi 2v sitten, kun petti vaimoaan ja vaimo heitti pihalle. Käy kuitenkin laittamassa tätäkin edelleen. Kun on komea, rikas ja sinkku, on kaikki valtit käsillä. Naisia riittää ja elämä hymyilee. Naisparat soittelevat perään pitkienkin aikopjen päästä. Keskivahvassa humalahuurussa näitä selosteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin äskettäin entisen naapurimiehen, joka tuntuu vaihtavan naista jatkuvasti. Tänä vuonna ollut kaksi suhdetta ja omein sanojensa mukaan kummastakaan ei tullut mitään. Parhaimmillaan on ollut neljä naista samaan aikaan kuvioissa. Ilmeisesti vielä kiinni vaimossaan, josta erosi 2v sitten, kun petti vaimoaan ja vaimo heitti pihalle. Käy kuitenkin laittamassa tätäkin edelleen. Kun on komea, rikas ja sinkku, on kaikki valtit käsillä. Naisia riittää ja elämä hymyilee. Naisparat soittelevat perään pitkienkin aikopjen päästä. Keskivahvassa humalahuurussa näitä selosteli.
ja moisen elostelijan jutut kun ovatkin aivan varmasti 100 % totta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalastat väärillä vesillä. Yritä semmoista miestä mitä muut naiset eivät halua. Olethan itsekin sellainen mitä ne normimiehet eivät ole hallunneet.
Vierailija kirjoitti:
hauska vastaus :) lähinnä ilmentää ehkä nettideittailun vaikeutta. jokaista lausumaansa ei vain mitenkään voi muotoilla niin, että jokainen ymmärtäisi ne juuri niin kuin haluan. no, onneksi ei ole tarvekaan.
"Korkeakoulupeikko. Ajattelen amiksena, että sua ei kiinnosta. Kiitos AVn on tullut vähän semmoinen kuva, että turha edes yrittää korkeakoulutettua." mulle korkeakoulutus ei ole välttämättömyys vaan muu yhteiselon sujuvuus. haluan, että kumppanini on kiinnostunut asioista - ei niiden tarvitse edes olla mun mielenkiinnonkohteita - pääasia, että voi jutella silleen, että molemmat viihtyy ja on kiva olla toisen kanssa. koulutus ei tätä takaa. kuitenkin halu kouluttautua voi antaa osviittaa siitä, että uteliaisuutta löytyy. mutta älä toki hyvä ihminen tuollaisen asian takia jätä kirjoittamatta kiinnostavalle naiselle.
"Olet hitaasti lämpiävä? Se yleensä karkottaa mut viimeistään." No, en nyt sanoisi hitaasti lämpenevä, ehkä vain hieman keskimääräistä ujompi, mutta varmasti arviosi olisi paikkansapitävä ja etsisit hieman toisen luonteista ihmistä kuin mä olen. mutta toisin kuin jotkut tässäkin ketjussa kiven kovaan väittävät, mä en vain halua nähdä tätä minään tasokysymyksenä. ehkä haluat jonkin räväkän, mutta kaipa joku tykkää vähän ujommistakin?
Heh, tosiaan näin tekstinä itsensä ilmaisu niin, että molemmat ymmärtävät on tosiaan välillä vaikeaa. Palaan siihen tän tekstin loppupäässä. Ekaks tuosta korkeakouluhommasta. Mulle ei se sinänsä ole mikään poissulkeva, ainoastaan silloin jos siitä mainitaan "Olen korkeakoulutettu / akateeminen..." eli henkilö, joka tuo sitä tekstissään selvästi ilmi on vähän "no viitsinkö tuolle laittaa". Sen vuoksi, että ajattelen hänen hakevan kaltaistaan siinä mielessä.
Niin ja se mikä mua hymyilytti eli tuo kun olet keskimääräistä ujompi. Ei, menit metsään :P Mikä vika ujoissa on, ei mikään. Toki haluan, että sen alkuvaiheen jälkeen ihminen pystyy rentoutumaan ja se ujous häviää. Eli en hae mitään räväkkää kuten mainitsit :) Siis ihminen saa olla mitä on. Kai sitten voidaan sanoa, että ymmärrettiin molemmat toisemme väärin, ei o helppoo ei. No kirjotin siihen HS:n AV-ketjuun oman parisuhde "ihanteeni". Olis ihan kiva saada sun mielipide siihen saitko näistä mun kirjoituksista millaisen kuvan vs. siihen mitä oikeasti olen tai haen.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2563640/hs_yksin_jaaneet_kymmenissa_suom…
Ja sieltä viesti 384.
Voisiko syynä sinkkuuteen olla tietynlainen persoonallisuuden "laimeus". Liian harmaa, liian korrekti, ei särmää, kuten sanottua joku puuttuu".. Ei vaan iske kehenkään, jos on persoonaltaan kuin pahvinpala. En sano tätä pahalla, ihan vaan ajattelemisen aihetta. En itse näytä kummoiseltakaan, mutta minulla on tosi huono huumorintaju, viljelen ihan typeriä juttuja, ja olen välillä jotenkin ihan sekava, mutta kuitenkin normaali työssäkäyvä, koulutettu nainen. Sanoisin, että minussa on persoonallisuutta ja monta ulottuvuutta, en ole tylsä, vaikken kaunis olekaan. Ja miehiä on siis riittänyt. Ihan juurikin näitä kivoja, koulutettuja, mukavia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin äskettäin entisen naapurimiehen, joka tuntuu vaihtavan naista jatkuvasti. Tänä vuonna ollut kaksi suhdetta ja omein sanojensa mukaan kummastakaan ei tullut mitään. Parhaimmillaan on ollut neljä naista samaan aikaan kuvioissa. Ilmeisesti vielä kiinni vaimossaan, josta erosi 2v sitten, kun petti vaimoaan ja vaimo heitti pihalle. Käy kuitenkin laittamassa tätäkin edelleen. Kun on komea, rikas ja sinkku, on kaikki valtit käsillä. Naisia riittää ja elämä hymyilee. Naisparat soittelevat perään pitkienkin aikopjen päästä. Keskivahvassa humalahuurussa näitä selosteli.
ja moisen elostelijan jutut kun ovatkin aivan varmasti 100 % totta :D
Miksei olisi ja ei edes pahimmasta päästä näy olevan
Vierailija kirjoitti:
Voisiko syynä sinkkuuteen olla tietynlainen persoonallisuuden "laimeus". Liian harmaa, liian korrekti, ei särmää, kuten sanottua joku puuttuu".. Ei vaan iske kehenkään, jos on persoonaltaan kuin pahvinpala. En sano tätä pahalla, ihan vaan ajattelemisen aihetta. En itse näytä kummoiseltakaan, mutta minulla on tosi huono huumorintaju, viljelen ihan typeriä juttuja, ja olen välillä jotenkin ihan sekava, mutta kuitenkin normaali työssäkäyvä, koulutettu nainen. Sanoisin, että minussa on persoonallisuutta ja monta ulottuvuutta, en ole tylsä, vaikken kaunis olekaan. Ja miehiä on siis riittänyt. Ihan juurikin näitä kivoja, koulutettuja, mukavia miehiä.
sangen mielenkiintoinen ja mielestäni vähän outokin, tai siis itselleni tosi vaikeasti käsitettävissä oleva, näkemys. vähän kyllä ihmettelen, miten muutenkaan voi laukoa tuollaista, että pitää joitakuita persoonaltaan "pahvinpaloina" ja siinä sitten ajattelemisen aihetta. persoonaansa kun ei voi muuttaa. tai sitten pitäisi alkaa jo keskustella siitä, mikä persoona oikeastaan on :) ja vaikka voisikin, miksi pitäisi vain että olisi vientiä miesmarkkinoilla? ei tarvii miehiä riittää, ihan yksi yksi riittäisi. mutta kaikenkaikkiaan kommenttisi oli kyllä todella ilkeä ja inhottava kaikkia tähän ketjuun kirjoittaneita, syystä tai toisesta sinkkuina olevia, kohtaan. tuollaiset omasta mielestään huumorintajuiset (huonoa huumoriahan monet miesten miellyttämisestä meriittinsä ottavat pitävät kunnia-asiana) ja "persoonalliset" tyypit eivät taida aina olla niitä kaikkein empatiakykyisimpiä ja asioiden monipuoliseen tarkasteluun kykeneviä. paljon olen ihmisiä tavannut elämässäni, en kertaakaan yhtään pahvinpalan persoonan omaavaa, monta omahyväistä ja ymmärryskyvytöntä sen sijaan.
niin, persoona. (koen jotain kieroa ekshibitionistista mielihyvää näistä kirjoitteluistani :D) en kyllä pidä itseäni harmaana tai särmättömänä. en ole kaikkein ulospäinsuuntautunein tyyppi, ja jos jollekin jää pinnallisen tutustumisen jälkeen sellainen kuva, että olisin harmaa, so be it. -ap
Hei ap, minulla on samansuuntaisia ajatuksia. Uskon, että on vain huonoa tuuria ja sattumaa, ettet ole löytänyt kumppania. En usko ulkonäkö- enkä luonneselityksiin, sillä kaikenlaiset ihmiset päätyvät suhteisiin: kauniit, rumat, pitkät, lyhyet, laivat, lihavat, sopuisat, hankalat... Toivotan sinulle tsemppiä, onneksi rakkaus ei katso ikää. :)
Tuo koulutusasia kuumottaa siis täälläkin. Voisiko joku perustella, miksi ei saa toivoa itselleen kouluttautunutta kumppania? Mikä siinä on pahaa? Itse olen korkeasti kouluttautunut (maisteri) ja toivon mieheltä vastaavaa. Koulutus ei ole minulle älykkyys-, fiksuus- eikä yleissivistyskysymys, vaan ajattelen, että se kertoo jotakin henkilön kiinnostuksenkohteista sekä halusta haastaa itseään ja päästä eteenpäin. Jonkinlainen asennekysymys. Toivon löytäväni miehen, jonka kanssa olisimme kaikinpuolin vertainen pari. Kemia ja luonne ovat toki tärkeimpiä seikkoja, mutta pidän luonnollisena, että etsin jotakuta, joka olisi ikään kuin samoista piireistä. Tästä jotkut hermostuvat, mutten käsitä miksi.
Alue: Aihe vapaa
...no kelpaako sitten kun ensimmäisenä tuli hoidettua tekuinssin paperit ja viimeisenä suoritettuna raavaan sähköarskankin tutkinto?