Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminen sinkkuudesta naisen näkökulmasta
15.05.2016 |
Lueskelin tuossa Hesarin juttua miesten naisten puutteesta. Mua mietityttää asia korkeakoulutetun naisen kannalta - yllätys yllätys, sellainen olen itsekin, ja puolison löytyminen taitaa olla turha haave. Asun kaupungissa, elän ihan normaalia elämää, tapaan ihmisiä, harrastan, käyn töissä, kehitän itseäni. Olen ollut useamman vuoden sinkku, ja noiden vuosien varrella on ollut muutama tapailujuttu, joita minä olisin halunnut jatkaa, mutta olen saanut miehiltä pakit. Kuulemma olen kiva ja ihana, mutta kyseiset tyypit eivät vain ole halunneet sitoutua. Nyt joku siellä huutelee, että eivät vain ole halunneet sitoutua minuun eikä ole ollut tarvittavaa ihastumista. Ei se ihastuminenkaan AINA ole mikään luonnonvoima, joka tulee vain ja muuttaa kaikki asenteet ja pyyhkii ylitseen kaikki tunneongelmat, jotka vaikeuttavat sitoutumista. Tyypit ovat oikein kunnon ikisinkkuja, jotka eivät ole välttämättä edes parisuhdetta tahtoneet, mutta ovat kuitenkin alkaneet tapailla mua ikäänkuin testimielessä. Sekin, että haluaa sitoutua ja antaa itselleen mahdollisuuden katsoa tilannetta ihan rauhassa, vaikuttaa ihastumisen tulemiseen. Uskon, että ihastuminen ja rakastuminenkin voisivat tulla tutustumisen myötä, mutta ikinä ei tule sellaista mahdollisuutta. Kaverit ovat kaikki naisia ja varattuja miehiä.
Tuntuu, että törmään jatkuvasti pelkästään varattuihin miehiin. Ei ole kyse siitä, että vain kököttäisin kotona enkä tutustuisi ihmisiin. En edes muista, milloin olen viimeksi tutustunut kavereiden kautta sinkkumieheen, vaikka uusiin miehiin toki tutustun koko ajan. Olen käyttänyt nettitreffipalveluita, mutta eipä sieltäkään ole lykästänyt. OIen miettinyt pääni puhki, onko mussa sitten itsessä jokin syy, miksei parisuhdetta löydy. Mielestäni olen ihan kuin kuka tahansa muukin, mutta ehkä se syy sitten onkin itsessäni, en vain sitä pysty mitenkään keksimään. Ärsyttävintä on, että olen aivan nuoresta asti tottunut siihen, että kaiken eteen on tehtävä duunia ja jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Jos ei pärjää jossain kouluaineessa, on opiskeltava kovaa. Jos haluaa työpaikan, on haettava töitä aggressiivisesti. Tämä on asia, johon en keksi ratkaisua (ja ei, en todellakaan ole mikään epätoivoinen tyrkky enkä mikään pelottava kylmä uraohjus. Ihan normaalisti tutustun ihmisiin ilman mitään hullua "nyt heti parisuhteeseen" -asennetta), ja se tekee tästä osaltaan niin lannistavan.
Olen alkanut pikkuhiljaa hyväksyä, että vietän elämäni ilman parisuhdetta ja perhettä. Välillä tuntuu hyvinkin pahalta, mutta sitten keskityn muihin asioihin. Onhan elämä oikein kivaa näinkin, ja olen sentään joskus saanut kokea parisuhteen ja rakkauden. Muuta ei jää kokematta kuin oman perheen perustaminen ja tietysti se oikeasti pitkä parisuhde. Mietin vain, että enhän mä VOI olla ainoa, jolle parisuhteen löytymisen mahdottomuus on tuskallista ja käsittämätöntä? Ilmaiskaa itsenne, kohtalontoverit! Viime aikoina on taas tuntunut kamalalta, ja kaikki ystävät ovat parisuhteissa, joten keneltäkään ei oikein löydy ymmärrystä tälle tuskalle, jota asia välillä aiheuttaa. En ole kenellekään se ykkönen, jolle haluaisi jakaa päivän ilot ja surut, ja se tuntuu pahimmalta.
En myöskään voi käsittää, että jos miehiä on enemmän ja todellinen kumppanin löytymisen ongelma koskisi heitä, niin missähän he mahtavat olla... Eivät ainakaan siellä ihmisten ilmoilla missä minä.
Mitähän helvettiä mä teen kun kirjoittelen tällaista vauva-palstalle :D no, ehkä joku vastaisikin, ja ainakin avautuminen silloin tällöin tekee hyvää.
Kommentit (154)
Entisellä työkaverillani oli projekti eli hän etsi miestä, joka halusi naimisiin ja lapsia.
Suurta rakkautta ei ollut, mutta välittämistä sitä enemmän.
He ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. He ovat onnellisia yhdessä ja perheenä.
Olisiko sinusta vastaavaan?
Minusta ei ollut ja elän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet on ongelmat. Kävelisit mailin sinkkumiehen saappaissa, niin loppuisi se valitus siihen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko syynä sinkkuuteen olla tietynlainen persoonallisuuden "laimeus". Liian harmaa, liian korrekti, ei särmää, kuten sanottua joku puuttuu".. Ei vaan iske kehenkään, jos on persoonaltaan kuin pahvinpala. En sano tätä pahalla, ihan vaan ajattelemisen aihetta. En itse näytä kummoiseltakaan, mutta minulla on tosi huono huumorintaju, viljelen ihan typeriä juttuja, ja olen välillä jotenkin ihan sekava, mutta kuitenkin normaali työssäkäyvä, koulutettu nainen. Sanoisin, että minussa on persoonallisuutta ja monta ulottuvuutta, en ole tylsä, vaikken kaunis olekaan. Ja miehiä on siis riittänyt. Ihan juurikin näitä kivoja, koulutettuja, mukavia miehiä.
En ole vielä tutustunut sellaiseen ihmiseen, josta ei olisi tuntemisen jälkeen kuoriutunut omilla piirteillään persoonallinen yksilö. Sen kyllä myönnän, että olen varautunut ja minuun kestää tutustua, eli aika iso osa miehistä ei vaan (perustellustikaan) jaksa tutustua pidemmän aikaa, jotta persoonani pääsisi valloilleen.
Lisäksi itse olen huomannut pitävänä samanlaisista rauhallisista ja tasaisista introverttimiehistä, joilla on ne omat jutut ja elämä. Minun kanssani ei pärjäisikään se sykähtelevä, jatkuvasti uusia impulsseja etsivä ekstrovertti, joka vaatii aksöniä jatkuvasti. Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Kalastat väärillä vesillä. Yritä semmoista miestä mitä muut naiset eivät halua. Olethan itsekin sellainen mitä ne normimiehet eivät ole hallunneet.
No mistä tällaisia miehiä löytää? Tutustui missä tahansa miehiin, aina paljastuu miehellä olleen aiemmin parisuhde.
Miettikää mitä tylytystä tulisi, jos joku mies laittaisi samanmoisen aloituksen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää mitä tylytystä tulisi, jos joku mies laittaisi samanmoisen aloituksen....
Tässä ketjussahan on haukuttu ap ja muut vastanneet jo jämiksi, pahvinpala-persooniksi, ei kenellekään normaalille kelpaaviksi ja prinsessoiksi. Miten paljon haukkumista haluaisit tulevan vielä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku perustella, miksi ei saa toivoa itselleen kouluttautunutta kumppania? Mikä siinä on pahaa? Itse olen korkeasti kouluttautunut (maisteri) ja toivon mieheltä vastaavaa. Koulutus ei ole minulle älykkyys-, fiksuus- eikä yleissivistyskysymys, vaan ajattelen, että se kertoo jotakin henkilön kiinnostuksenkohteista sekä halusta haastaa itseään ja päästä eteenpäin.
En ole kommentoinut tähän ketjuun aiemmin, enkä edes lukenut kaikkia kommentteja.
Saat asettaa sellaiset vaatimukset kuin haluat, mutta minun mielestäni tutkinto ei ole ainoa asia, mikä kertoo mainitsemistasi asioista. Jos se sinusta on, niin sitten on.
Minusta ihminen voi osoittaa kiinnostuksensa ja itsensä haastamisen vaikka harrastuksellaan. Toisaalta minulle ei edes ole tärkeää se, että koko ajan haastaa itsensä ja pyrkii eteenpäin. Minulle ihminen kelpaa vähemmälläkin arvon osoittamisella.
Nämä ovat mielipidekysymyksiä.
Sitä paitsi ihminen voi olla maisteri ja silti tyytyväinen siihen, että viettää vapaa-aikansa sohvalla tv:ta katsoen. Tuskinpa sinä häntä huolit vain tutkintonsa perusteella.
Mietipä tilannetta, että olisit tutustunut johonkin kivaan ihmiseen opiskelujen alussa, ja teillä olisi paljon muutakin yhteistä kuin ainevalinta. Alkaisitte seurustella. Jättäisitkö tämän ihmisen, jos hän ei koskaan saisikaan graduaan tehtyä, mutta pääsisi silti töihin ja elättäisi itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ehkä kuitenkin olet vähän tyrkky jos olet noin epätoivoinen parisuhteen saamisessa... Kaikkea ei aina voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Entisellä työkaverillani oli projekti eli hän etsi miestä, joka halusi naimisiin ja lapsia.
Suurta rakkautta ei ollut, mutta välittämistä sitä enemmän.
He ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. He ovat onnellisia yhdessä ja perheenä.
Olisiko sinusta vastaavaan?
Minusta ei ollut ja elän yksin.
Tässä piilee viisaus ja asian ydin. Olemme viihdemedian kyllästämiä ja oletamme siksi, että pitää olla suuri rakkaus joka vie jalat alta ja että sen heti sitten huomaa jne. Oikeasti hyvä parisuhde kehittyy hiljalleen, keskinäisen kunnioituksen vallitessa, luottamus on vahvempi ja kestävämpi perusta kuin joku tunnekuohu, josta harvoin seuraa mitään hyvää pitkällä tähtäimellä (vrt erojen runsas määrä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä työkaverillani oli projekti eli hän etsi miestä, joka halusi naimisiin ja lapsia.
Suurta rakkautta ei ollut, mutta välittämistä sitä enemmän.
He ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. He ovat onnellisia yhdessä ja perheenä.
Olisiko sinusta vastaavaan?
Minusta ei ollut ja elän yksin.
Tässä piilee viisaus ja asian ydin. Olemme viihdemedian kyllästämiä ja oletamme siksi, että pitää olla suuri rakkaus joka vie jalat alta ja että sen heti sitten huomaa jne. Oikeasti hyvä parisuhde kehittyy hiljalleen, keskinäisen kunnioituksen vallitessa, luottamus on vahvempi ja kestävämpi perusta kuin joku tunnekuohu, josta harvoin seuraa mitään hyvää pitkällä tähtäimellä (vrt erojen runsas määrä).
Tutkimusten mukaan naiset preferoivat turvallisia ja luotettavia isäkandidaatteja parisuhteeseen, mutta jos asuu esim. Helsingissä, missä on miehiä naisia enemmän miehet eivät halua sitoutua ja tuloksena on enemmän suhteita ja lapsia.
Eli muokkaapa kommenttisi koskemaan erityisesti miehiä.
AP:lla ja ketjun muilla naisilla on se ongelma että ollaan harvakseltaan tapailtu vain sellaisia sinkkumiehiä, joilla on runsaasti valinnanvaraa. Sellaisia on ehkä 10-20% kaupunkien sinkkumiehistä. Näitä on todella vaikea saada sitoutumaan, kaiken täytyy naksahtaa miehen kohdalla kohdilleen. Muuten pidetään hauskaa ja tapaillaan paljon naisia ja harrastetaan seksiäkin. Valitettavasti se menee sitten. Nämä loput 80 pinnaa sinkkumiehistä ovat sitten jo ikionnellisiä, jos sattuvat joskus pääsemään edes treffeille. Mutta eivät taas kelpaa millään tasolla AP:n kaltaisille naisille, vaikka työ, yms. asiat olisivatkin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri täällä. 🙋 Kaikki sopii sanasta sanaan, paitsi olen ollut pitkässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
AP:lla ja ketjun muilla naisilla on se ongelma että ollaan harvakseltaan tapailtu vain sellaisia sinkkumiehiä, joilla on runsaasti valinnanvaraa. Sellaisia on ehkä 10-20% kaupunkien sinkkumiehistä. Näitä on todella vaikea saada sitoutumaan, kaiken täytyy naksahtaa miehen kohdalla kohdilleen. Muuten pidetään hauskaa ja tapaillaan paljon naisia ja harrastetaan seksiäkin. Valitettavasti se menee sitten. Nämä loput 80 pinnaa sinkkumiehistä ovat sitten jo ikionnellisiä, jos sattuvat joskus pääsemään edes treffeille. Mutta eivät taas kelpaa millään tasolla AP:n kaltaisille naisille, vaikka työ, yms. asiat olisivatkin kunnossa.
Taas tätä naurettavaa settiä. Kaikki miehet, joita olen tapaillut ovat olleet vastentahtoisesti sinkkuja 1-3 vuotta. Takana heilläKIN parisuhteita. Yhteistä kaikille onkin ollut se, että mies on sinkkuna kun oma taso ei ole riittänyt niihin tiettyihin naisiin, joista iso osa miehistä on myös kiinnostuneita.
Että kannattaisi miestenkin miettiä, että kannattaako kiinnostua naisesta X, kun naisella on jo 20 muuta kiinnostunutta miestä kimpussa. Samaan aikaan osa naisista ei saa lainkaan huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariutumien on raakaa peliä. Sitä luonnonvalintaa parhaimmillaan.
Itse en ottaisi kouluttamatonta maalaismiestä, joka viettää kaiken vapaa-aikansa jossain pöheikössä elukoita ammuskellen. Ei tuollaisella miehelle olisi minulle mitään tarjottavaa. Seksiä tai läheisyyttä ei tuollaisen kanssa halua harjoittaa ja niin rahan perään en ole, että elinkustannuksia pienentääkseni alkaisin kimppaan ihan kenen kanssa tahansa.
Sama luonnonvalinta tietty koskee itseäni. En ole kaunis vaan sellainen persjalkainen maatiaistallukka, jolla tihrusilmät ja pulloposket jne. Kaiken lisäksi puhevika ja ruma hymy ja kropassakin on löysää. Ei mulla ole tarjottavaa miehille. Miehet mieluummin tumputtavat kuin harrastavat seksiä kanssani. Olen miessukupuolelle näkymätön.
Sekä tihrusilmätallukkanaiset että jäkistä toljottavat böndemiehet ovat heikoilla pariutumismarkkinoilla. KAIKKI haluavat kauniin/komean jne kumppanin, mutta sellaisen saa vain, jos on itse kaunis/komea jne. Pohjasakan on tyydyttävä toisiinsa tai oltava yksin. Itse olen mieluummin yksin, koska kuten sanottu, en missään tapauksessa halua seksiä tai läheisyyttä (enkä ylipäätään olla missään tekemisissä) böndetallukkamiehen kanssa.
Minulla on juuri nuo sinun kuvailemat piirteet mutta saan jatkuvasti kuulla kehuja ulkonäöstäni, niin miehiltä kuin naisiltakin, aika jännä :) Ehkäpä onkin niin että ne yksittäiset piirteet eivät sitä kauneutta määrittele vaan se kokonaisuus.
Tällä palstalla usein väitetään, että sinkkunaiset syyttävät parisuhteettomudesta itseään ja miehet naisia. Mistä ihmeestä tuollainen ajatusmalli on peräisin? Kaikissa ketjuissahan naiset kehuvat itseään ja ominaisuuksiaan, ja kun he muka jossain kohtaa itseään arvostelevat, niin silloinkin kyseessä on ns. humble brag. "Minä olen niin korkeakoulutettu ja hoikka ja sitkeä ja ihana ja fiksu ja kaunis ja mukava jne. Miksi olen yksin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla ja ketjun muilla naisilla on se ongelma että ollaan harvakseltaan tapailtu vain sellaisia sinkkumiehiä, joilla on runsaasti valinnanvaraa. Sellaisia on ehkä 10-20% kaupunkien sinkkumiehistä. Näitä on todella vaikea saada sitoutumaan, kaiken täytyy naksahtaa miehen kohdalla kohdilleen. Muuten pidetään hauskaa ja tapaillaan paljon naisia ja harrastetaan seksiäkin. Valitettavasti se menee sitten. Nämä loput 80 pinnaa sinkkumiehistä ovat sitten jo ikionnellisiä, jos sattuvat joskus pääsemään edes treffeille. Mutta eivät taas kelpaa millään tasolla AP:n kaltaisille naisille, vaikka työ, yms. asiat olisivatkin kunnossa.
Taas tätä naurettavaa settiä. Kaikki miehet, joita olen tapaillut ovat olleet vastentahtoisesti sinkkuja 1-3 vuotta. Takana heilläKIN parisuhteita. Yhteistä kaikille onkin ollut se, että mies on sinkkuna kun oma taso ei ole riittänyt niihin tiettyihin naisiin, joista iso osa miehistä on myös kiinnostuneita.
Että kannattaisi miestenkin miettiä, että kannattaako kiinnostua naisesta X, kun naisella on jo 20 muuta kiinnostunutta miestä kimpussa. Samaan aikaan osa naisista ei saa lainkaan huomiota.
Tottakai se homma menee toisinkin päin. Ei tosin ehkä niin korostetusti, koska pelkille treffeille pääsy tarkoittaa miehen kannalta, että todella kovaa raakkausta on jo suoritettu naisen kannalta ennen tätä. Mutta kyllä se toisinkinpäin toimii. Sitä en kiistä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla usein väitetään, että sinkkunaiset syyttävät parisuhteettomudesta itseään ja miehet naisia. Mistä ihmeestä tuollainen ajatusmalli on peräisin? Kaikissa ketjuissahan naiset kehuvat itseään ja ominaisuuksiaan, ja kun he muka jossain kohtaa itseään arvostelevat, niin silloinkin kyseessä on ns. humble brag. "Minä olen niin korkeakoulutettu ja hoikka ja sitkeä ja ihana ja fiksu ja kaunis ja mukava jne. Miksi olen yksin?"
Koska useimmiten sitä on edeltänyt pitkä prosessi ja naisena tuntuu, että mikään ei koskaan vain riitä!
Olet akateemisesti kouluttautunut? = väärä ala / pitäisi olla jatkotutkinto / kaksi maisterintutkintoa
Olet hoikka tiimalasivartaloinen? = laihdutapa nyt vielä vähäsen
Ihmiset viihtyvät seurassasi ja sinulla on ystäviä? = olet salaa täysin paska persoonaltasi juuri miehille
Kyllä se pistää miettimään, että mikä on itsessä vialla jos elämä on mallillaan, mutta miehet eivät kiinnostu. Vai pitäisikö sitten valehdella olevansa ilkeä, matalasti kouluttautunut ja ylipainoinen nainen, jolla ei ole mitään harrastuksia?
^ 99 vielä, että olen kysynyt muilta mikä minussa voisi olla vialla ja puutteellista, mutta en ole saanut juurikaan mitään kehityskohteita. 100 % vastuu sinkkuudestani ja syy sille kuitenkin on itsessäni, mutta eihän se oma vastuu sinkkuudesta deletoi kaikkea sitä millainen olen naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla usein väitetään, että sinkkunaiset syyttävät parisuhteettomudesta itseään ja miehet naisia. Mistä ihmeestä tuollainen ajatusmalli on peräisin? Kaikissa ketjuissahan naiset kehuvat itseään ja ominaisuuksiaan, ja kun he muka jossain kohtaa itseään arvostelevat, niin silloinkin kyseessä on ns. humble brag. "Minä olen niin korkeakoulutettu ja hoikka ja sitkeä ja ihana ja fiksu ja kaunis ja mukava jne. Miksi olen yksin?"
Koska useimmiten sitä on edeltänyt pitkä prosessi ja naisena tuntuu, että mikään ei koskaan vain riitä!
Olet akateemisesti kouluttautunut? = väärä ala / pitäisi olla jatkotutkinto / kaksi maisterintutkintoa
Olet hoikka tiimalasivartaloinen? = laihdutapa nyt vielä vähäsen
Ihmiset viihtyvät seurassasi ja sinulla on ystäviä? = olet salaa täysin paska persoonaltasi juuri miehille
Kyllä se pistää miettimään, että mikä on itsessä vialla jos elämä on mallillaan, mutta miehet eivät kiinnostu. Vai pitäisikö sitten valehdella olevansa ilkeä, matalasti kouluttautunut ja ylipainoinen nainen, jolla ei ole mitään harrastuksia?
Ei vaan naiset jättävät aloituksissaan kertomatta ne negatiiviset asiat, jotka oikeasti ovat syynä siihen, että he ovat sinkkuja. Mainostavat siis, että ovat korkeakoulutettuja ja hoikkia, mutta jättävät kertomatta, että ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja omistushaluisia, esimerkiksi. Naiset ovat hyviä listaamaan asioita ja ominaisuuksia itsessään ja miehissä, mutta eivät ehkä kovin rehellisiä kuitenkaan.
Alue: Aihe vapaa
No en osaa sitä kyllä perustella, koska en näe siinä mitään pahaa enkä siitä hermostu. Haluaisin kuulla itsekin ne perustelut mikä siitä tekee niin raivostuttavaa. Mun mielestä jokainen saa asettaa itselleen toiveet puolisosta ja kriteereistä. Ja kuten kirjoitin tuolla yhteen viestiin itse en ottaisi yhteyttä esim. nettitreffeillä henkilöön, joka mainitsee akateemisuudestaan.
Itse vaan mietin sitä, että sillä rajaa automaattisesti pois tietyt kumppaniehdokkaat. Eli tyyliin "en leiki sun kanssa, koska sulla on vihreet kengät". Itse tunnen niin maistereita, dip-inssejä, amiksia, alemman korkeakoulun käyneitä ja lukiopohjalta työelämässä olevia. Kaikkien kanssa löytyy keskusteltavaa, enkä silloin ajattele heidän koulutustaan, jokaisella on aina jotain sanottavaa ja oma näkökulmansa asioista. En tarkoituksella rajaa ketään ulkopuolelle ja kaikille annan mahdollisuuden. Olen myös deittaillut kaikilta koulutusportailta olevia naisia paitsi maisterista ylöspäin ja toimeen ollaan tultu :)
Noi on kuitenkin hyviä perusteluita mitä kerroit ja toimii kun tarkastellaan isoja ryhmiä. Jos katsellaan yksilötasolla niin tilanne on tietenkin eri. Korkeasti koulutetut eivät ole mikään homogeenin ryhmä kuten ei myöskään vähemmän koulutetut. Mutta mutta, kun kohdentaa markkinoinnin tiettyyn ryhmän niin lopputulos on todennäköisempi parempi. Sullekkin varmasti löytyy joku mukava kouluja käynyt mies. Don't worry ja älä tyydy vähempään mitä ansaitset.
Löysin muuten hyvän artikkelin aiheeseen liittyen. Suunnattu niille, jotka vetävät asiasta herneet nenään.
http://anna.fi/ihmissuhteet/sinkun-elamaa/akateeminen-ja-ei-akateeminen…
t. keskustelussa aiemminkin kommentuinut amis