Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminen sinkkuudesta naisen näkökulmasta
15.05.2016 |
Lueskelin tuossa Hesarin juttua miesten naisten puutteesta. Mua mietityttää asia korkeakoulutetun naisen kannalta - yllätys yllätys, sellainen olen itsekin, ja puolison löytyminen taitaa olla turha haave. Asun kaupungissa, elän ihan normaalia elämää, tapaan ihmisiä, harrastan, käyn töissä, kehitän itseäni. Olen ollut useamman vuoden sinkku, ja noiden vuosien varrella on ollut muutama tapailujuttu, joita minä olisin halunnut jatkaa, mutta olen saanut miehiltä pakit. Kuulemma olen kiva ja ihana, mutta kyseiset tyypit eivät vain ole halunneet sitoutua. Nyt joku siellä huutelee, että eivät vain ole halunneet sitoutua minuun eikä ole ollut tarvittavaa ihastumista. Ei se ihastuminenkaan AINA ole mikään luonnonvoima, joka tulee vain ja muuttaa kaikki asenteet ja pyyhkii ylitseen kaikki tunneongelmat, jotka vaikeuttavat sitoutumista. Tyypit ovat oikein kunnon ikisinkkuja, jotka eivät ole välttämättä edes parisuhdetta tahtoneet, mutta ovat kuitenkin alkaneet tapailla mua ikäänkuin testimielessä. Sekin, että haluaa sitoutua ja antaa itselleen mahdollisuuden katsoa tilannetta ihan rauhassa, vaikuttaa ihastumisen tulemiseen. Uskon, että ihastuminen ja rakastuminenkin voisivat tulla tutustumisen myötä, mutta ikinä ei tule sellaista mahdollisuutta. Kaverit ovat kaikki naisia ja varattuja miehiä.
Tuntuu, että törmään jatkuvasti pelkästään varattuihin miehiin. Ei ole kyse siitä, että vain kököttäisin kotona enkä tutustuisi ihmisiin. En edes muista, milloin olen viimeksi tutustunut kavereiden kautta sinkkumieheen, vaikka uusiin miehiin toki tutustun koko ajan. Olen käyttänyt nettitreffipalveluita, mutta eipä sieltäkään ole lykästänyt. OIen miettinyt pääni puhki, onko mussa sitten itsessä jokin syy, miksei parisuhdetta löydy. Mielestäni olen ihan kuin kuka tahansa muukin, mutta ehkä se syy sitten onkin itsessäni, en vain sitä pysty mitenkään keksimään. Ärsyttävintä on, että olen aivan nuoresta asti tottunut siihen, että kaiken eteen on tehtävä duunia ja jos on jokin ongelma, se ratkaistaan. Jos ei pärjää jossain kouluaineessa, on opiskeltava kovaa. Jos haluaa työpaikan, on haettava töitä aggressiivisesti. Tämä on asia, johon en keksi ratkaisua (ja ei, en todellakaan ole mikään epätoivoinen tyrkky enkä mikään pelottava kylmä uraohjus. Ihan normaalisti tutustun ihmisiin ilman mitään hullua "nyt heti parisuhteeseen" -asennetta), ja se tekee tästä osaltaan niin lannistavan.
Olen alkanut pikkuhiljaa hyväksyä, että vietän elämäni ilman parisuhdetta ja perhettä. Välillä tuntuu hyvinkin pahalta, mutta sitten keskityn muihin asioihin. Onhan elämä oikein kivaa näinkin, ja olen sentään joskus saanut kokea parisuhteen ja rakkauden. Muuta ei jää kokematta kuin oman perheen perustaminen ja tietysti se oikeasti pitkä parisuhde. Mietin vain, että enhän mä VOI olla ainoa, jolle parisuhteen löytymisen mahdottomuus on tuskallista ja käsittämätöntä? Ilmaiskaa itsenne, kohtalontoverit! Viime aikoina on taas tuntunut kamalalta, ja kaikki ystävät ovat parisuhteissa, joten keneltäkään ei oikein löydy ymmärrystä tälle tuskalle, jota asia välillä aiheuttaa. En ole kenellekään se ykkönen, jolle haluaisi jakaa päivän ilot ja surut, ja se tuntuu pahimmalta.
En myöskään voi käsittää, että jos miehiä on enemmän ja todellinen kumppanin löytymisen ongelma koskisi heitä, niin missähän he mahtavat olla... Eivät ainakaan siellä ihmisten ilmoilla missä minä.
Mitähän helvettiä mä teen kun kirjoittelen tällaista vauva-palstalle :D no, ehkä joku vastaisikin, ja ainakin avautuminen silloin tällöin tekee hyvää.
Kommentit (154)
Haluaako ap naida hypergamisesti, ja odottaa miehiltä treffeillä maksamista, materian lahjoittamista, sirkustemppuja , hevoskärryajeluita ja hollywoodkomistusta?
Mikä on aloittajan oikea oma taso?
Helppohan sitä on naisten aina, joka asiassa miehiä syyttää ja mitätöidä, eikö vain?
Olet selvästi uhri. Kamalan patriarkaattisen salaliiton uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ottaa naisten sinkkuutta enää vakavasti, koska olen lukenut niin usein siitä, miten hyvin naiset viihtyvät yksinkin. Myötätuntoni on tässä asiassa vain miesten puolella. Parisuhde myös lisää ihan tutkitusti miesten onnellisuutta, mutta naisten ei.
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti miehet haluavat ratkaista ongelman, jos heiltä kysytään neuvoa. Naiset joskus haluavat vain pohtia ääneen että on ongelma.
Sulle ratkaisu voisi olla vähän nuorempien miesten katselu, sellaisten vastavalmistuneiden.
hehe, saa mulle ehdotella ratkaisujakin :D olen itsekin alle kolmekymppinen ja vastavalmistunut (no nyt viimeistään joku sanoo että lakkaa ruikuttamasta kun olet niin nuori... mutta olen mä jo sen verran lähellä kolmeakymppiä, että miehet alkaa olla vakiintuneita). mistähän noita nuoria vastavalmistuneita sinkkuja mahtaisi löytyä? pitäisi varmaan muuttaa vaikka Lappeenrantaan, siellä on vissiin hyvä sinkkutarjonta kiitos teekkareiden. :D paria itseäni paria vuotta nuorempaa olen tapaillut, he ovat olleet niitä, jotka ovat halunneetkin pysytellä sinkkuina.
Yksi rasittavimmista neuvoista on tämä "lakkaa etsimästä niin löydät sen oikean". Paskaa. Lakkasin etsimäistä 7 vuotta sitten. Ei ole löytynyt. Ei ole kukaan pyytänyt treffeille. Siis ei kukaan.
Tänä vuonna sitten päätin aktivoitua ja alkaa pyytää miehiä ulos. Tähän mennessä tulos on 5 kieltäytymistä. Semmosta. Nettitreffiäkin kokeilin... Tuloksetta.
Tiedän että mussa ei ole vikaa. Oon hyvännäköinen ja kiva, fiksu ja elämäni hyvin hallitseva. Ei mun elämä tähän miehettömyyteen kaadu, mutta näihin neuvoihin menee joskus hermo... Ei saa etsiä, mutta ei kotoakaan kukaan tule hakemaan! Ei saa olla epätoivoinen, mutta mies vaistoaa jos et tarvitse häntä! Menestynyt nainen on pelottava, mutta ei saa olla hissukkakaan! Pitää olla vaikeasti tavoiteltava, mutta ilmaise suoraan jos kiinnostaa!
Aaaaargh :). T. Ikisinkku N32
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua jonkin verran vanhempi ja itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Vuosien parisuhde päättyi, kun olin 26, ja meni seitsemän pitkää vuotta ennen nykyisen puolisoni tapaamista. Väliin mahtui yksi vuoden mahdoton suhde narsistin kanssa, josta opin paljon, lyhyitä tapailusuhteita ja paljon treffejä erilaisten miesten kanssa sekä tietoisia taukoja.
Lyhyesti, omasta kokemuksesta, sinussa ei ole mitään vikaa etkä vaadi miehiltä liikaa. Hyvät ja sopivat miehet ovat varattuja tai piilossa, ja on ihan tuurista kiinni, satutko tapaamaan jonkun oikealla hetkellä. Vastaeronneen kanssakaan ei välttämättä synny mitään syvempää. Itse löysin paluumuuttajan, joka halusi vakiintua, ja hän oli/on kaikkea muuta kuin aikaisemmin ajattelin haluavani. Emme olisi ikinä tavanneet harrastuksissa tms., sillä hänellä ns. miehiset, minulla naiselliset kuntosalivalintaa myöten. Silti löysimme samoja mielenkiinnon kohteita ja arvomaailmat.
Sattuma, kohtalo tai miksi sitä kutsuisi. Etsiä pitää kuitenkin, sillä kotona odottamalla ei tapahdu mitään. Sen olen parista ystävästäni todennut. Suojaa itsesi muiden asettamilta paineilta. Otseään saa arvostaa, mutta ei lennellä pilvissä.
kiitos jälleen kannustavasta vastauksesta :) kyllä se tuntuu tuuripeliä tosiaan olevan. haluatko kertoa, missä sitten tutustuit mieheesi?
osa sanoo että etsiä pitää, osa sanoo, että pitää vain elää ja katsoa mitä elämä tuo eteensä. olen tähän saakka etsinytkin, tutustunut paljon erilaisiin ihmisiin. jotkin noista tapailujutuista ovatkin olleet emotionaalisesti aika raskaita, joten siksikin tekee mieli vain lakata etsimästä ja hyväksyä sinkkuus. välillä kumppanuuden kaipuu on vain kova. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todistanut livenä useita miesten tekemiä aloitteita naisille vuosien varrella. Aloitteet tulevat aina samoille naisille, jotka ovat olleet vähintään varattuja tai ehtineet kihloihin keskimääräistä nuorempana. Naisia yhdistää se, että he ovat kauniita naapurintyttömäisesti ja siitä olen vetänyt johtopäätöksen, miksi olen ollut pitkään sinkku. Hyväksyin parisuhteettomuuden jo kauan sitten.
Miesten ei ole tänä päivänä mikään pakko taipua sinkkunaisten loputtomiin vaatimuksiin ja prinsessaharhoihin. Sitä saa mitä omilla mahdottomilla vaatimuksillaan tilaa.
Muistakaa vaatia jatkossakin se kahden euron kahvikuppi ( joka on jo sekin itsessään lemppaamisen syy, koska mieshän on pihi kun tarjoaa vain sen kahvin, eikä kuuden ruokalajin illallista katettuna hiekkarannalle kynttilöineen ja orkestereineen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut livenä useita miesten tekemiä aloitteita naisille vuosien varrella. Aloitteet tulevat aina samoille naisille, jotka ovat olleet vähintään varattuja tai ehtineet kihloihin keskimääräistä nuorempana. Naisia yhdistää se, että he ovat kauniita naapurintyttömäisesti ja siitä olen vetänyt johtopäätöksen, miksi olen ollut pitkään sinkku. Hyväksyin parisuhteettomuuden jo kauan sitten.
Olen samaa mieltä, ikävä kyllä. Vielä kun toiminut mm. paljon aspatehtävissä, opiskellut ja ollut paljon ihmisten ilmoilla erityisesti myös yksin, eikä aloitteita silti tule ellei itse niitä miehille tee. Mikä ei ole toiminut, muutenhan olisin varattu.
Sitten voikin kuunnella vierestä miten se naispuolinen kaveri, joka on ollut varattuna jo hetken aikaa sai taas lähestymisen joltain mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Miesten ei ole tänä päivänä mikään pakko taipua sinkkunaisten loputtomiin vaatimuksiin ja prinsessaharhoihin. Sitä saa mitä omilla mahdottomilla vaatimuksillaan tilaa.
Muistakaa vaatia jatkossakin se kahden euron kahvikuppi ( joka on jo sekin itsessään lemppaamisen syy, koska mieshän on pihi kun tarjoaa vain sen kahvin, eikä kuuden ruokalajin illallista katettuna hiekkarannalle kynttilöineen ja orkestereineen).
Yksi ainut mies elämäni varrella on tarjonnut treffeillä. Olen muutoin itse maksanut jos olen pyytänyt miestä ulos, useimmiten miehet ovat maksaneet aina vain omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisin niin voinu kirjottaa ton avauksen!
Oon ollu kolme vuotta sinkkuna ja oon vähän siihen tulokseen tullut, että tämä jatkuu loppuelämän. En vaan ymmärrä miten muut mun ympärillä pariutuu, mutta mä en pääse koskaan edes tapailuasteelle.
Mutta eihän AP:n tapaus osoita sitä, että naisilla olisi mukamas vaikeuksia pariutua, koska AP:n kaikki naispuoleiset kaveritkin ovat parisuhteessa. Eli oikeastaan naisten onkin helppo pariutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta. Omalla kohdallani voin kyllä myöntää, että vikaa on vähän minussakin, sillä olen tosi nirso. Toisaalta, miksi tyytyä vähempään (en laita kysymysmerkkiä, koska retorinen kysymys). Tykkään sinkkuelämästäni, olen muutenkin tosi yksityisyydenhaluinen ja nautin omasta rauhasta. En siis kaipaa ketään pitämään mulle seuraa 24/7 enkä koe oloani yksinäiseksi. Läheisyydenkaipuu on silti kova ja sellainen turvallinen, luotettava kumppanuussuhde olisi kiva. Olen ollut pitkässä parisuhteessa, tiedän millaista se on ja myöskin exäni takia rima on aika korkealla. En etsimällä eti, mulla ei ole ns.haku päällä. Olen silti tapaillut erinäisiä miehiä, jotka oikeastaan kaikki järjestäen ovat jotenkin vetäytyneet hommasta. Syystä tai toisesta se yhteydenpito on vain sitten jäänyt, ilman järkevää selitystä. En kyllä paljoa ole kysellytkään, en ole sellainen peräänruikuttaja ja vonkaaja. Huomaan kyllä, jos toista ei enää kiinnosta eikä ne selittelyt sitten enää kiinnostusta lisää kuitenkaan.
tuo kuulostaa tosi tutulta, paitsi etten suostu tunnustamaan, että olisin varsinaisesti nirso :D (mulle nirsous tarkoittaa lähinnä sitä, että olisi jokin tiukka vaatimuslista. mulla sellaista ei ole.) nautin myös omasta rauhasta, sekin ehkä hidastaa ja vaikeuttaa kumppanin löytymistä. monet nopeat pariutujat ja ne, joilla juttua riittää koko ajan (naiset nimenomaan) tuntuvat olevan sellaisia ekstrovertteja minglaajia. mutta en mä luonnettani voi muuttaa, enkä kuitenkaan ole mitenkään syrjäänvetäytynyt tai jurottaja, vaikka omaa rauhaa ja tilaa kaipaankin. -ap
Juuri tuota tarkoitetaan sillä "Kun on maistanut alphan tulista chilikastiketta ei tavismiehen nakkikastike tunnu oikein miltään" ja sen takia ollaan yksin kun ei ihastuta enää oman tasoiseen mieheen.
Ja nyt kaksi naista sen julkisesti tunnusti. CÄCÄCÄCÄC BÄNG
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän AP:n tapaus osoita sitä, että naisilla olisi mukamas vaikeuksia pariutua, koska AP:n kaikki naispuoleiset kaveritkin ovat parisuhteessa. Eli oikeastaan naisten onkin helppo pariutua.
Olet harhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo toinen ikisinkku täällä. En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa.Olen myöskin korkeakoulutettu, urheilullinen, ihan tavallisen kaunis ja siististi pukeutuva. Ei mielenterveysongelmia ja olen ihan tavallisen sosiaalinen ja normaali nainen - juuri sellainen joita on isoissa kaupungeissa pilvin pimein muutenkin.
Samaistun myös siihen etsimisen vaikeuteen, kun ei pitäisi etsimällä etsiä ja tuskastua, mutta toisaalta jos ei itse ja istuu vain kotona niin ei sieltäkään kyllä kukaan tule hakemaan. Kukaan ei ole pyytänyt minua treffeille ja pakkeja olen itsekin saanut. Harvassa tuntuvat olevan koulutetut, tavallisen kivan näköiset ja kunnolliset miehet. Ne on oikeasti harvinaisuuksia, ja ne on aina järjestään varattuja. Jäljelle jää hiljaiset jurottajat, mielenterveysongelmaiset ja pelimiehet - en ole kiinnostunut heistä kenestäkään.
Kai se vaan on niin ettei kaikille "tasokkaille" naisille vaan löydy tasoistaan seuraa. Sitten joko on ilman tai ottaa parisuhteen vuoksi "kenet tahansa." Tunnen monia kaltaisiani naisia joilla on ulkonäköä, kiva luonne ja elämä hallussa mutta samanlaisia miehiä tiedän vain kourallisen. Ja kukaan heistä ei tietenkään ole vapaana.
Eli siinä se syy meidän sinkkuuteen. Ei vaan ole tarpeeksi hyviä miehiä.
Aloittaja ei sano sanallakaan , mitä hänellä itsellään olisi miehille annettavaa. Hän odottaa itse korkeassa ylhäisyydessään miesten noutavan hänet kotisohvaltaan jalustalle nostettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Eli siinä se syy meidän sinkkuuteen. Ei vaan ole tarpeeksi hyviä miehiä.
Kyllä ihmiset pääosin pariutuvat. Ne jotka eivät pariudu ovat aina jotain vähän jämäisää kamaa, joissa on jotain pielessä toisen sukupuolen mielestä. Sinä ja minä mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Joo toinen ikisinkku täällä. En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa.Olen myöskin korkeakoulutettu, urheilullinen, ihan tavallisen kaunis ja siististi pukeutuva. Ei mielenterveysongelmia ja olen ihan tavallisen sosiaalinen ja normaali nainen - juuri sellainen joita on isoissa kaupungeissa pilvin pimein muutenkin.
Samaistun myös siihen etsimisen vaikeuteen, kun ei pitäisi etsimällä etsiä ja tuskastua, mutta toisaalta jos ei itse ja istuu vain kotona niin ei sieltäkään kyllä kukaan tule hakemaan. Kukaan ei ole pyytänyt minua treffeille ja pakkeja olen itsekin saanut. Harvassa tuntuvat olevan koulutetut, tavallisen kivan näköiset ja kunnolliset miehet. Ne on oikeasti harvinaisuuksia, ja ne on aina järjestään varattuja. Jäljelle jää hiljaiset jurottajat, mielenterveysongelmaiset ja pelimiehet - en ole kiinnostunut heistä kenestäkään.
Kai se vaan on niin ettei kaikille "tasokkaille" naisille vaan löydy tasoistaan seuraa. Sitten joko on ilman tai ottaa parisuhteen vuoksi "kenet tahansa." Tunnen monia kaltaisiani naisia joilla on ulkonäköä, kiva luonne ja elämä hallussa mutta samanlaisia miehiä tiedän vain kourallisen. Ja kukaan heistä ei tietenkään ole vapaana.
Eli siinä se syy meidän sinkkuuteen. Ei vaan ole tarpeeksi hyviä miehiä.
Niin kauan kuin määrittelet itse oman tasokkuutesi ja arvotat koulutuksen olevan tärkeimpiä kriteereitä miehissä, olet takuuvarmasti sinkku.
Sinä siis olet huikea saalis, joka määrittää kuinka maailma makaa?
Ketju täynnä minäminä-mammoja, jotka ihmettelevät kuinka ITSE ovat niiiiiiiiiiiiin erinomaisia.
Juuri tuo itsekeskeinen ajattelutapa on se suurin ongelmanne. Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siinä se syy meidän sinkkuuteen. Ei vaan ole tarpeeksi hyviä miehiä.
Kyllä ihmiset pääosin pariutuvat. Ne jotka eivät pariudu ovat aina jotain vähän jämäisää kamaa, joissa on jotain pielessä toisen sukupuolen mielestä. Sinä ja minä mukaan lukien.
Kertoo aika paljon ihmisestä jos luokittelee toisia jämiksi. Ei minulla muuta.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko yrittää iskeä jonkun varatun?