Niskahartiaseutu jumissa, tänää läks selästä tunto yhtäkkii!
Niskahartiaseutu ollut pitkään jumissa, lääkäreissä käyty ja fysioterapiassa ko kädetkin "katoillut"/puutuilleet.
Tänään olin kävelyllä avomiehen siskon kanssa, ja yhtäkkiä hävis selkä! Paniikissa sit takas kotiin äkkiä, ja peilin eteen tekee kaikki neurologiset testit, jotka ok (puhe toimi koko ajan, kieli normaali, irvistys, hymy ym ok). Sit sohvalle pitkälleen, ja anoppi rauhotteli ja sano jonku vaan menneen iha jumiin. Myöhemmi tutki selkää, mut ei löytäny avattavia jumeja. Pintatunto on tallella sillä tunsin koko ajan kosketuksen ja nytkin tunnen ko makaan sängyllä. Osa selästä tuntuu ja osa ei.
Oon pienesti paniikissa ja itken, en tiedä tuleeko nukkumisesta mitään. Taidan soittaa huomenna päivystykseen.
Kommentit (262)
Pohkeissa takana särkyä. Polvissa särkyä. Alaselässä särkyä, keskellä selkää pari kipukohtaa. Tunnottomia alueita selässä. Välillä särkee reisiäki. Ja kuumottaa jalkoja. Kävin illalla koiran kaa lenkillä ja pumpulitunne tuli takaisin.
Mikäli kyseessä olisikin välilevyn pullistuma, sille ei tehdä mitään ellei kipu ole vahvasta lääkityksestä huolimatta sietämätön, tai ilmaannu radikulaarioireita, eli esim voimat menee tietyistä lihaksista. Terkkarista ei yleensä tehdä lähetteitä magneettikuviin, vaan päästäkseen niihin pitää ensin tehdä lähete keskussairaalaan, jossa ortopedi tai muu kirurgi arvioi tilanteen ja sit tekee lähetteen. Pelkkä tuntopuutos ja nipistely ei ole aihe leikkaukseen, edes yksityisellä sitä ei tekisi kuin puoskari. Siksi sua ei lähetetty lisätutkimuksiinkaan. Pullistumat menee usein ohi itsekseen, mutta voi myöhemmin tulla takaisin.
Lisään vielä että koska olet noin nuori, röntgenkuvaa ei haluta ottaa sukuelinten läheltä. Siitä näkee myös selän tilannetta.
No lapsia mä en aio ikinä puksauttaa tähä maailmaan niin ihan sama jollain röntgenillä. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, mua vaan inhottaa tää epävarmuus ja se että oireita väitetään psyykkisiksi. Lääkäri ei edes koskenut mun selkään millään lailla, se vaan katteli mua metrin päästä ja kyseli neurologisuuksista. Kyllä mä tän olon kaa ny pärjään, koska on näköjään pakko, mutta tää on kaikkea muuta kuin kivaa. Diagnoosin kanssa ois helpompi elää.
Röntgen-säteily aiheuttaa joillekin harvoille kasvaimia. Yhdestä kuvasta saattaa todennäköisyys olla yksi miljoonasta, mutta aina se on joku joka sen kasvaimen saa. Nuorella ihmisellä on enemmän elämää edessä joten enemmän aikaa myös sille kasvaimelle kehittyä.
Lihasjumin aiheuttama tuntopuutos on aika tavallinen oire eikä mitenkään huolestuttava. Paitsi tietenkin ergonomian kannalta, teet jotain väärin jos tuollaisia ilmestyy. Valitettava tosiasia on, että jos kovasti itkee ja vaatii tutkimuksia, menee lääkärin huomiokyky tilanteesta selviämiseen sen sijaan, että keskittyisi siihen mikä sun diagnoosi on. Eli jos aikaa on kaksikymmentä minuuttia potilaan kanssa, jää tutkimiseen (mitä on myös se koputtelu, refleksien tutkiminen, selällään maatessa jalkojen nostele jne) vähemmän aikaa mikäli vänkää asioista ja on hysteerinen. En ollut paikalla, joten en tiedä miten sinun tilanne meni, kerron vain yleisellä tasolla asioista. Rajana pidetään yleisesti 6-8 viikkoa, ennen sitä ei kummempia tutkimuksia tehdä mikäli ei löydy hälyyttäviä oireita. Silloinkaan ei välttämättä tehdä mitään lisätutkimuksia mikäli ei ole vaikeita oireita. Tosiaan suurin osa vaivoista katoaa ihan levolla ja jumpalla. Välilevyn pullistumassakin tärkeää olisi hyvät selkä- ja vatsalihakset, ne tukee selkää ja pitää ryhdin parempana.
Minä menin lääkäriin täysin rauhallisena enkä vaatinut mitään. Ko.lääkäri ei koskenut minuun mitenkään, tosiaan vain katseli että kaikki liikkuu ja alkoi neurologisista asioista puhumaan. Pari kyyneltä tirautin herkkänä ihmisenä kun koitin kysyä että mikä voisi olla kyseessä, mutta en saanut mitään vastausta (paitsi neurologiasta vaan höpisi.) Kun sitten myöhemmin jalat puutu niin pahoin että pelkäsin lentäväni nurin ja soitin pienessä paniikissa, niin ovat sitten niistä kerroista ajatelleet että pääkopassa vaan se vika on. Kerran oot mt-potilas niin olet sitä aina. Ja joo, tiistaina olin hysteerinen kun meinas kesken kävelyn jalat lähtee alta ja tk:ssä hoitaja vain tiuski ja väitti että kaikki on ok lähe kotiin. Sympatia ois ollu kova sana silloin. Itse sanoivat että palaa takas jos pahenee ni katotaa uusiks, mut kotii vaa käskettiikin.
Mutta no, toivon että tää ei tästä pahene. Liikun minkä voin ja koitan olla ajattelematta asiaa. Mutta jos käy niin että tunto lähtee kunnolla tai kaadun nurin, ni kyllä mä sit soitan ja vaadin niitä tutkimuksia.
Tuontipuuta ilman halvausoireita ei ole syy tutkia tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuontipuuta ilman halvausoireita ei ole syy tutkia tarkemmin.
Minulla tuntopuutos ilman halvausoireita osoittautui ms-taudiksi.
Tutkittiin tarkkaan ja asiallisesti.
Ja diagnoosin jälkeenkin puutumisiin on suhtauduttu hyvin ja neurologi haluaa niistä tietää samoin kuin muistakin oireista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuontipuuta ilman halvausoireita ei ole syy tutkia tarkemmin.
Minulla tuntopuutos ilman halvausoireita osoittautui ms-taudiksi.
Tutkittiin tarkkaan ja asiallisesti.
Ja diagnoosin jälkeenkin puutumisiin on suhtauduttu hyvin ja neurologi haluaa niistä tietää samoin kuin muistakin oireista.
Samoin äidilläni vuosia sitten. Kaikki alkoi jalkojen puutumisella.
-ap
Nyt alkanu olee enemmänki kipui selässä.
Ylilääkäri vastasi.
Varasi mulle ajan toiselle ylilääkärille ensiviikolle. Että selviää tilanne.
Ok,
odottele ja käy fyssarilla.
Valmistaudu pahimaan - että ei ole muuta hoitoa kuin kivunhoito. Tervetuloa meidän selkävaivaisten klaaniin. Mieluummin puutuminen kuin helvetillinen kipu.
Kirjoita selkä ja jalkavaivat paperille ja ota muistilappu mukaan. Osaat sitten olla parempi kommunikaatiossa.
Juu kirjoitan kyllä ylös, jotta saan paremmin kuvailtua lääkärille kaiken. Ja varaudun kaikkeen, saan mielenrauhan jo pelkästään siitä että lääkäri tutkii, ja saanee jonkinlaisen diagnoosin tehtyä. Epävarmuus on se pahin aina.
Hyv että pääset eteenpäin. Muista kertoa kaikki tarkasti. Älä hermoile tai panikoi, ole rauhallinen
Lupaan olla rauhallinen ja kertoa tarkasti. Parhaani mukaan. Ei panikoimalla mikään tuu kuntoon.
Koetan ny pitää mielen tulevassa viikonlopussa kun pääsee rentoutumaan.
Inhottavaa vaan, kun heti ko liikkuu enemmän, ni lähtee taas puutuilemaan :(
-ap
Tulin juuri fysioterapiasta. Ei ole lihasperäistä. Mikään kohta ei ole niin jumissa että selittäisi tällaiset oireilut. Fyssari kehotti vaatimaan tutkimuksia, sanoi että selkä ois hyvä kuvata ja selkäydin tutkia. Vika on hermostossa tai neurologinen.
Vielä vajaa viikko lääkärinaikaan.
Ja joo, ny tipahti pari kyyneltäkin.
Pohkeissa - edessä vai takana? Missä lihaksessa?
Et oikein osaa eritellä. Se on tärkeää kun käy lääkärissä