Miksi et pidä lapsista?

Huono kasvatus ja rääkyisä, levoton temperamentti.

Melu, jankkaavat jutut, tylsyys.

Lapset eivät pidä minusta, tästä sitten johtuu tietty varautuneisuus heidän keskellään.

Pienissä lapsissa ärsyttää se huutaminen ja kiukuttelu, kuolaaminen jne. En kestäisi vaihtaa vaippoja ja siivota sotkuja ja pyykätä pyykkivuorta toisensa jälkeen.

Isommissa lapsissa ärsyttää kaikki typerät muotivillitykset ja se näsäviisastelu. Lapsista tulee tuossa vaiheessa myös kovin nenäkkäitä, en voi sietää sitä.

Lisäksi kaikki lapsiin liittyvä on ärsyttävää. Päiväkodit, lastentarvikkeet, lasten annokset ravintoloissa, lasten musiikki, turvaistuimet ja vaunut, kaikki saavat näkemään punaista.

Oletko ekaa kertaa palstalla? Täältä löytyy miljoona keskustelua, joissa kyllä kuvaillaan hyvin elävästi mikä lapsissa ärsyttää.

Itse pidän lapsista, mutta voin silti vastata palstailukokemukseni perusteella: lapset huutavat ja riehuvat, haisevat pahalta, pilaavat ravintolaillalliset/kahvilakäynnit/häät/bussi-, lento- ja junamatkat ja ovat ärsyttäviä ja lapsellisia. Lisäksi lapsissa ärsyttää se, että niiden mammat puhuvat vaan lapsistaan ja tekevät kaiken lasten ehdoilla.

5 lisää: äh unohdin sotkemisen!

No kenessä tahansa huonot käytöstavat ärsyttää. En ymmärrä miten joku voi sanoa inhoavansa kaikkia lapsia, kuitenkin suurin osa lapsista on ihan hyvin käyttäytyviä. Ihan samalla tavalla en käsitä että joku inhoaa miehiä tai naisia, eli jotain 3,5 miljardia ihmistä, vaikka koskaan elämänsä aikana ei tule heitä kaikkia tapaamaan, niin vihaa silti. Ihan yhtä käsittämätöntä olisi rakastaa kaikkia lapsia, miehiä tai naisia.

Ne ovat työläitä, kovaäänisiä, rauhattomia, huomionhakuisia, itsekkäitä, sottaisia ja hemmetin rasittavia. Ja joo, on minullakin yksi. Onneksi jo teini-ikäinen.

Kaikkien edellämainittujen lisäksi vielä tuijottaminen. Kävin just mäkkärissä ja löysin rauhallisen nurkkauksen, mutta eikös heti siihen viereen paukannut isä kahden alakouluikäisen tenavan kanssa. Toinen lapsista tuijotti ja kuolasi mun burgeria melkein koko syömisen ajan ja kyllä se nyt vaan on häiritsevää. Saa siihen viereen toki istua enkä muutenkaan odota, että vilkkaassa mäkkärissä saisi olla rauhassa, mutta tuijottaminen on epäkohteliasta ja häiritsevää. Eikä ole ainoa esimerkki herkeämättä tuijottelevista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

No kenessä tahansa huonot käytöstavat ärsyttää. En ymmärrä miten joku voi sanoa inhoavansa kaikkia lapsia, kuitenkin suurin osa lapsista on ihan hyvin käyttäytyviä. Ihan samalla tavalla en käsitä että joku inhoaa miehiä tai naisia, eli jotain 3,5 miljardia ihmistä, vaikka koskaan elämänsä aikana ei tule heitä kaikkia tapaamaan, niin vihaa silti. Ihan yhtä käsittämätöntä olisi rakastaa kaikkia lapsia, miehiä tai naisia.

Höpöhöpö. Jokaikinen lapsi meluaa, sotkee, on ymmärtämätön, levoton, itsekäs jne. Vain näiden määrä vaihtelee eri lapsiyksilöiden välillä, mutta jokaisella lapsella se silti on huomattavasti enemmän kuin keskivertoaikuisella.

Jos lapset eivät olisi erilaisia kuin aikuiset, ei heille tarvittaisi mm täysi-ikäisyysrajaa tai rikosoikeudellista ikärajaa. Hehän syntyisivät aikuisina.

Ärsyttää vain esiteinit pissulissupissikset ja es pärinäjonnet joilla ei ole yhtäkään järkevää ajatusta päässä ja joka toisen sanan on oltava kirosana, mielellään se v:llä alkava

Vai lasketaanko näitä tähän keskusteluun?

Ne liikkuu, pitää kovaa ääntä, on tiellä. Ovat riehakkaita ja liian energisiä. En niitä inhoa mutta en niitä kaipaa elämääni.

Omani ovat 12 ja 14v. Ja kyllä jo 14v. on jo niin hyvä ikä.

Lapset ovat yksilöitä, voitteko kuvitella.

Mikä teitä ärsyttää 25-34 -vuotiaissa?

Pidän vastasyntyneistä imetetyistä vauvoista. Paska ja puklu ei haise läheskään niin pahalle kuin korvikevauvalla.

Seuraavassa vaiheessa en pidä siitä, että housuissa on aina kuset tai paskat, tai elämä on yhtä potalla (olohuoneessa) istuttamista.

Sitten alkaa ottaan päähän meteli, sotkeminen, vinkuminen ja tahmaiset kädet.

Tämä ei ole lasten vika, mutta vituttaa ne vanhemmat, joille lapsi on elämän keskipiste, lapsen asia nro 1, lapsi lapsi blaadidaadi...

Terv. Kahden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yksilöitä, voitteko kuvitella.

Mikä teitä ärsyttää 25-34 -vuotiaissa?

Ei mikään. En inhoa nuoria aikuisia, vain lapsia.

Arvaamattomuus. Huutaminen. Itkuhuutaminen.

Pääosin lapset ovat kivoja ja mukavia vaikkei omia olekkaan. Mut itellä ei pinna kestä kuunnella sitä HUUTAMISTAAAA. Eiköhän sekin muutu kun omat hommaa.

Olen aina sanonut että vihaan lapsia. Mut empäs vihaakkaan. Lapset jostain syystä on aina tykännyt musta ja hakenut multa seuraa juhlissa ym joten ehkä se on tottumistakin.

Vastaaja numero neljä tiivisti asian oikein hyvin. Kaiken tuon lisäksi minua inhottaa pienten lasten sätkiminen ja rotanpoikasmainen ulkomuoto. Minulle on joskus työnnetty syliin pikkulapsi (siinä toivossa, että kuume tarttuisi), ja muistan inhonneeni sitä kuumaa, vetelää "kuollutta" painoa; ihan kuin pitelisi lämpimällä likavedellä täytettyä muovikassia, joka saattaa revetä auki millä hetkellä tahansa. Apinanpoikaset herättävät minussa samanlaista inhoa, mutta kaikista muista pikkueläimistä pidän kovasti.

Inhoan pari-kolmevuotiaiden lasten tapaa puhua limaisesti nenän kautta ja tuijottaa suu auki. Hieman isommissa lapsissa inhottaa se lapsimainen tapa tunkea nenä joka paikkaan ja möläytellä ihan mitä mieleen tulee. Ja mieleenhän tulee vain lasten alkeellisia ajatuksia, harvoin mitään mainitsemisen arvoista. Pikkuvanhat lapset ovat erityisen ärsyttäviä, ja pahimpia ovat huonosti kasvatetut lapset, joista tulee välittömästi mieleen ajatus "menes nyt helvettiin siitä".

Luontoäiti olisi voinut suunnitella ihmisen paremmin. Miksi piti muovata ihmisestä niin isopäinen ja ahdaslantioinen laji, että jälkeläiset on pukattava maailmaan keskentekoisina, minkä vuoksi lapsivaihe kestää pitkälti toistakymmentä vuotta?

Avuttomuus, takertuvuus, ärsyttävät äänet, sosiaalisten normien rikkominen, tyhmyys ja moraalin kehittymättömyys.

ÖLINÄ PISTÄÄ VITUTTAMAAN

En tykkää, kun lasten kanssa ei onnistu sellainen normaali, antoisa vuorovaikutus, vaan pitää puhua yksinkertaisesti kuin jollekin palveluautomaatin chattirobotille. Tämä kyllä koskee monia aikuisiakin, mutta pienissä lapsissa on erittäin harvinaista, että nämä osaisivat keskustella normaalisti.