Miksi et pidä lapsista?

En inhoa lapsia, mutta inhoan vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa lapsia ja antavat lastensa tehdä mitä haluavat vain sen vuoksi että "ovat lapsia". Jos lapsi juoksee pitkin kauppaa/ravintolaa törmäillen ihmisiin, sille ei pidä naureskella ja hymyillä koska "lapsi nyt on vaan vilkas". Jos lapsi "harjoittelee sormiruokailua" ravintolassa ja tälle haetaan buffetista koko ajan lisää ruokaa tiputettavaksi lattialle, ei sille pidä naureskella ja ottaa hassuja kuvia instagramiin. Jos lapsi menee ravintolassa änkemään vieraiden ihmisten pöytiin ja kyyläämään näitä, vanhemman tulee käskeä lapsi pois häiritsemästä muita (joilla voi oikeasti olla vakavat keskustelut meneillään) eikä hihitellä kun meidän Pirkko-Valtteri on niin seikkailunhaluinen ja utelias. Lapset ovat vanhempiensa tuotteita. 

Kyllä mä tykkään lapsista, mutta en halua alkaa miksikään vanhemmaksi toisten lapsille. Yleensä aina kuvitellaan että ei pidä lapsista, jos ei ole kiinnostunut jostain yh-mammoista.

Olen yrittänyt kovasti pitää lapsista tai oikeastaan suhtautua heihin avoimesti yksilöinä. En kuitenkaan yrityksistäni huolimatta pidä lapsista, aikuisten seurassa on vaan paljon mukavampaa. Lapset vaativat rajattomasti huomiota, haluavat olla keskipisteinä ja keskeyttävät, se on ärsyttävintä. He myös sanovat suoraan loukkaaviakin asioita ja jankuttavat kaikkea turhanpäiväistä. Lasten kanssa leikkiminen on myös todella tylsää, tekee aina mieli heti aikuisten pariin keskustelemaan. Kun lapset lähtevät kotiin, tunnelma aina paranee.

Haisevat yleensä pahalta, sotkevat, meluavat, ovat rumia, eivät osaa yhtään käyttäytyä.

Inhottavinta pienissä lapsissa on ehkä se, etteivät he useinkaan kunnioita ihmisten henkilökohtaista tilaa. Viikonloppuna juhlissa oli pari lasta piilosilla, ja he tulivat lymyilemään tuolin taakse, kiljahtelemaan tai toljottomaan. En tykkää, kun en ole tuollaiseen tottunut.

4-5- vuotiaiden poikien puheet ja riehuminen. Pommi räjähtää, kakka, pieru, minä, minä, minä, lyön, ammun, hyppään, pierasen, kakka, kakkapää, hajotan kaiken.................pommi räjäyttää palasiksi, hyppään kilometrin korkealle, oon näin voimskas, pierasen sun nenään.........hajotan kaiken, heitän ulos asti.............

Haisevat ja sotkevat, kuolaa kaikkialla, liian lähelle tunkeminen, ovat tiellä, tyhmiä, äänekkyys (tämä yksi suurimmista syistä miksi en pidä)..

Aivan kauheita kommentteja ! Häpeäisitte aikuiset .

Vierailija kirjoitti:

Aivan kauheita kommentteja ! Häpeäisitte aikuiset .

Enemmän hävettävää on heillä, jotka tuottavat lapsia maailmaan.

Lapset luulevat minua aikuiseksi vaikka tulen aina olemaan 6v. Haluan olla sitä ihan rauhassa.

Useimmat (suomalaislapset) on huonosti kasvatettuja, meluavat ja häiritsevät liikaa. Hyvin käyttäytyvät lapset on ok. En pidä useimmista aikuisistakaan, viihdyn parhaiten itsekseni. :)

Äitini on myös tunnustanut, että ei ole koskaan pitänyt lapsista. Minä olin ainoa jota hän pystyi sietämään. Hyvä äiti hän on, mutta itse muistan että jos aloin esim. itkeä, hän usein suuttui. Muuten hyvä vanhempi, mutta noissa hankalissa tilanteissa hän ei ehkä osannut toimia aivan oikein ja oli myös aika kova kasvattaja. Isäni osaa suhtautua lapsiin paremmin. Äitiäni turhauttaa se, että lapsien kanssa ei voi keskustella ja tehdä mitään rakentavaa, kasvatuskaan ei takaa hyvää käytöstä. Yllätys yllätys, että hänestä on tullut aivan eri ihminen kun kasvoin aikuiseksi. 

Mä itsekään en pidä lapsista, joten sen vuoksi jätän ne tekemättä vaikka mies alkaisi painostaa. 

Kysymys voisi olla myös pidätkö ihmisistä. Ja minun vastaus on, että joistain pidän, joistain en. Sama pätee lapsiin: On todella mahtavia muksuja ja suorastaan vastenmielisiä. Joistain kamalista lapsista saattaa tulla ok aikuisia. Usein lasten kamaluus ei ole lasten oma vika vaan kasvattajansa -> minä minä -vanhemman.

Vauvoissa kuolaaminen, huutaminen, ruuan sylkeminen.

Muutaman vuoden ikäisissä jankkaaminen, uhma, huutaminen.

Kouluikäiset menee, yleensä osaavat jo käyttäytyä, ja leikkiä hiljaa ja nätisti.

N27, ei omia lapsia

En pidä lapsista, koska en voi katosa televisiota 10 tuntia päivässä heidän takiaan.

En voi myöskään tuijottaa kännykkääni 8 tuntia päivässä jos lapsia pitäisi hoitaa.

Itse en ollut lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En pidä lapsista, koska en voi katosa televisiota 10 tuntia päivässä heidän takiaan.

En voi myöskään tuijottaa kännykkääni 8 tuntia päivässä jos lapsia pitäisi hoitaa.

Itse en ollut lapsi.

Kyllä jokainen on joskus ollut lapsi. Muttei omasta valinnastaan.

Uteliaisuus, paikkojen penkominen, typerien kysely, nenäkkyys. Nyt puhun naapurin kakaroista. Omistani tietysti pidän!

Kai se lähinnä johtuu siitä, että minulla ei ole minkäänlaista hoivaamisviettiä. Juuri eilen olin ostoskierroksella ja täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta, kun pääsin autoon. Kaikki ne Itku-Iikat ja Vinku-Iitat, joita oli pissis-mammojensa matkassa. Korvat soivat tilliä vielä pitkään jälkeen päin. Äitii! Äitiii! Äitiiii! Byääääh!

Vierailija kirjoitti:

Äitini on myös tunnustanut, että ei ole koskaan pitänyt lapsista. Minä olin ainoa jota hän pystyi sietämään. Hyvä äiti hän on, mutta itse muistan että jos aloin esim. itkeä, hän usein suuttui. Muuten hyvä vanhempi, mutta noissa hankalissa tilanteissa hän ei ehkä osannut toimia aivan oikein ja oli myös aika kova kasvattaja. Isäni osaa suhtautua lapsiin paremmin. Äitiäni turhauttaa se, että lapsien kanssa ei voi keskustella ja tehdä mitään rakentavaa, kasvatuskaan ei takaa hyvää käytöstä. Yllätys yllätys, että hänestä on tullut aivan eri ihminen kun kasvoin aikuiseksi. 

Mä itsekään en pidä lapsista, joten sen vuoksi jätän ne tekemättä vaikka mies alkaisi painostaa. 

Mä olisin melko varmasti tuollainen sun äidin kaltainen vanhempi. Siksi jätän mieluummin lapset tekemättä ja nautin vapaudestani.

nosto