Miksi et pidä lapsista?

Ne on rumia, äänekkäitä, tyhmiä, sottaavia ja kaikin puolin oksettavia pikku otuksia.

Kuolaaminen ja sotkeminen ällöttävät. Minua oksettaa katsoa "sormiruokailevaa" taaperoa, jolla on ruokaa ympäri naamaa ja käsiä ja kuola sen kun valuu... Ulosteet tai oksennuskaan eivät ällötä minua niin paljon kuin kuolaaminen.

Kehittymättömyys ja sitä kautta ymmärtämättömyys, eli lapselle ei voi loogisesti selittää miksi pitää totella ja olla hiljaa ja käyttäytyä. 

Meteli. En voi sietää kiljuvia ja riekkuvia lapsia (en sen puoleen aikuisiakaan).

Lapset on vitusta.

M

Vauvat on pelottavan rumia, ja haisevat pahalle. Semmoset pienet lapset on aina tahmanäppisiä, ne ölisee, kuolaa, kiljuu ja ikinä ei tiiä mistä rööristä seuraava eritelasti linkoutuu.

Noin yleisesti ottaen meteli. Siia voi jumaliste, miten jo leikkivistä lapsista lähtee korviahuumaava meteli, saati sitten niistä jotka karjuu kitarisat lepattaen muuten vaan.

Huonosti käyttäytyvät lapset on ihan yhtä ärsyttäviä ku huonosti käyttäytyvät aikuiset, mutta syyttävä sormi osoittautuu molemmissa tapauksissa puutteelliseen kotikasvatukseen..

Lapset ovat useimmiten liian äänekkäitä minun makuuni. Esim julkisissa kulkuvälineissä alkava itku tai muu huutaminen on mielestäni hermoja raastavaa, useimmiten  tekisi mieli käydä karjaisemassa lapselle perinteinen "turpa kiinni" päin naamaa. Ymmärrän toki ettei itkupotkuraivareilta voi välttyä mutta vanhempien tehtävä on hoitaa tilanteet korrektisti vaikkapa jäämällä pois bussista jos huuto vain jatkuu.

Lapset ovat myös likaisia, aina jotain räkää tai ruokaa käsissä ja naamassa.

Erityisesti inhoan sitä, että jotkut lapset ovat röyhkeitä ja tulevat selittämään tai tekemään jotain tuntemattomalle aikuiselle. Silloin on kyllä kasvatuksessa mennyt jotain pieleen ja pahasti. Itselle käynyt esim kerran kaupassa niin että arviolta 4 v poika yritti ottaa kaupassa minun kädessä roikkuvasta ostoskorista tavaraa. Äiti muutaman metrin päässä ei tehnyt mitään!! Jouduin kieltämään poikaa, ei tuntunut korvaansa lotkauttavan ja roikkui edelleen korissa kunnes vedin korin pois hänen käsistään.

Pidän omista lapsistani, mutta en vieraista. Kaikista tässä ketjussa mainituista syistä. Omat lapset ovat rauhallisia, ainakin viimeistään sitten kun karjaisen kaikki hiljaiseksi. Minulla on kovempi ääni kuin kolmella tenavalla yhteensä ja yleensä yksi karjaisu riittää sulkemaan lauman suut. Meillä ei häröillä mitään turhia, sisällä ei juosta, tavaroita ei hiplata tarpeettomasti ja omat tahmasotkut siivotaan heti pois.

Kaupassa tai ravintolassa tai missä on muitakin ihmisiä, vaadin moitteetonta käytöstä. Jos esim kaupassa alkaa kinuaminen, kiukuttelu tai tappelu, poistutaan välittömästi paikalta ja ollaan sitten syömättä tai ilman ostoksia ja tyydytään siihen mitä kotona on. Ihmisten ilmoille mentäessä käydään aina säännöt etukäteen läpi,  myös se mitä seuraa sääntöjen rikkomisesta. Olenkin mielestäni saanut kasvatettua ihan mallikelpoisia yksilöitä, vaikka en tietenkään voi tietää miten käyttäytyvät kun en ole paikalla. Hyvää palautetta on tullut kiertoteitä enemmän kuin huonoa. Isommilla lapsilla käytösnumero todistuksessa ollut jopa 9. Nuorimmainen ei ole vielä koulussa.

Ärsyttää se, kun tuttavat ovat änkeämässä meille lapsia hoitoon. Ajattelevat tietysti, että kun meillä lapsia on niin ollaan lapsirakkaita ja halutaan hoitaa muidenkin tenavat. Lasten kaverisynttärit ovat aina yhtä helvettiä, kun tänne änkeää useampi huonokäytöksinen tenava. Laitan aina kutsuun juhlien päättymiskellonajan ja viimeistään silloin potkin koko porukan pihalle mellastamaan ja odottamaan hakijaa.

Joskus kun pääsee kauppaan ihan yksikseen, on jotenkin tyydyttävää katsella äitien taistelua hankalien lasten kanssa kaupoissa. Siellä on itkupotkuraivaria karkkihyllyllä ja muuta vastaavaa. Äiti siinä piipittää vieressä ja yrittää saada herranterttua ojennukseen erittäin huonolla onnistumisprosentilla. Minä naureskelen hiljaa vahingoniloisesti.

En nyt varsinaisesti inhoa lapsia, jos en niistä niin kovin pidäkään. Eniten inhoan äitejä, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin siitä omasta aurinkokunnan keskipisteestään. Eivätkä komenna ipanoitaan käyttäytymään ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää, kun lasten kanssa ei onnistu sellainen normaali, antoisa vuorovaikutus, vaan pitää puhua yksinkertaisesti kuin jollekin palveluautomaatin chattirobotille. Tämä kyllä koskee monia aikuisiakin, mutta pienissä lapsissa on erittäin harvinaista, että nämä osaisivat keskustella normaalisti.

Totta! Minulle on todella vaikea olla lasten kanssa ns. luontevasti ja yleensä puhunkin niille kuin aikuisille. Ja kun ne lasten "keskustelut" ja kysymykset ovat luokkaa "miten menee?" tai "arvaapa asia xx" (koska hiljaahan ei voi olla, vaikkei mitään asiaa olisikaan) niin vastauksetkin tuppaavat olemaan luokkaa "siinäpä tuo", "virtahepo". En oikein ymmärrä mitä minulta odotetaan, kun tuon kaltaisia kysymyksiä kysytään monta kertaa päivässä? Mihin vastaukseen lapsi olisi tyytyväinen?

^ Jatkoa vielä edelliseen: ja tosiaan sekin ärsyttää lapsissa, kun sitä ääntä pitää aina pitää ilman mitään tarkoitusta. Mikä siinä hiljaisuudessa on niin pelottavaa että pitää vaikka mölistä mieluummin?

Huh, mikä ketju. Toivottavasti teillä ei ole tai ette hanki lapsia.

Lapsiviha

Vanhusviha

Heikkojen viha

Kylmää kyytiä

Vierailija kirjoitti:

Huh, mikä ketju. Toivottavasti teillä ei ole tai ette hanki lapsia.

Lapsiviha

Vanhusviha

Heikkojen viha

Kylmää kyytiä

Unohdit transvihan, muunsukupuolisvihan ja vihan itsensä huonekaluksi kokevia kohtaan.

Ihan paras ketju! Lukekaa nyt tarkkaan kaikki kultamussukoiden äidit tämä. Ja etenkin kaikki yh-äipät - tässä syitä miksi lapsi on este monelle miehelle. Sinun aarteesi ei tosiaan ole sitä muille.

Eivät ymmärrä pistää hanttiin vaan antavat 4-vuotiaana iskän viedä hiihtoladulle muiden tukkeeksi.

Minäkään en pidä lapsista, onneksi nekään ei yleensä pidä minusta. Tuo oma on vasta puoli vuotias ja en kyllä aio sietää huutamista ja juoksemista sisällä, jos riehua täytyy niin se tehdään ulkona. Ja kauppassa jos meinaa alkaa huuto niin lähdetään kotiin ja ostokset jää siihen. Eniten lapsissa ärsyttää se jatkuva meluaminen.

Suurin osa lapsista on koko ajan perseen takana kiinni jankuttamassa "miksi, mitä, kuka, miksi, saanko, miks en, jooko, byäääää". Tiedän, että jatkuva kysely kuuluu kasvamisen ja oppimiseen, mutta olen jumalauta introvertti.

En vaan jaksa sellaista. Osa lapsista on taas mukavia ja osaa olla jankuttamatta.

En sanoisi että en tykkää lapsista, en vain erityisemmin välitä olla heidän seurassaan.