Lyhyet naiset, oletteko sinut pituutenne kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa. Urahaaveet meni vituiksi ja kukaan ei ota tosissaan.

Kuinka pitkä olet ja mille alalle halusit päästä?

Ois ihanaa kun semmoine 195 pitkä mies paijaisi ;). T. 160

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa. Urahaaveet meni vituiksi ja kukaan ei ota tosissaan.

Hanki itsevarmuutta. Onhan niitä lyhyitä presidenttejäkin...

Alle 160 cm pitkiä presidenttejä ei kyllä ole missään. Suomen ainoa naispresidentti Tarja Halonenkin on yli 170 cm, eli kymmenen senttiä ikäluokkansa naisten keskipituutta pidempi.

Monissa ammateissa on pituusraja, ei siinä silloin itsevarmuus auta.

158 cm ja en voisi enempää olla. Erotun mukavasti massasta, koska olen myös solakkavartaloinen. Nuorempana kriiseilin lyhyydestäni todella pitkään, mutta nykyään se on yksi harvoista asioista joista itsessäni pidän.

Olen 159 cm pitkä nainen enkä haluaisi olla yhtään pidempi. Nuorempana oli vaikeampaa, kun piti aina muokkailla vaatteita pienemmiksi, etenkin lyhentää lahkeita. Nykyään on petite- mallistoja ja muutenkin valikoimaa.

Kuten joku jo sanoikin, huono puoli on se, että painon lisäys näkyy aika dramaattisesti. Jotta pysyisi hoikissa mitoissa, pitää syödä pienempiä annoksia kuin isompien ihmisten. Tästä seuraa se inhoamani "voi miten vähän sä syöt!"- ihmettely.

Tuossa läheisen Lidlissä on töissä tosi lyhytkasvuinen nainen, ei siis mikään menninkäinen vaan lyhyt. Mukavalta vaikuttava ihminen mutta aina kuljen ohi hänen täyttäessä hyllyjä tekisi mieli ottaa naista lantiosta kiinni ja antaa nostaa häntä auttaakseni siinä hyllyjen täytössä .

T. Pitkä mies

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi naurattaa tuo että alle 164 senttisten pitäis ostaa vaatteissa jotain lyhytmalleja. Itse olen tuon 164cm ja ihan normaalit puserot on aina liian lyhyitä ja niissä on liian lyhyet hihat.

Oon samanpituinen ja ihan sama kokemus. Usein vielä esim. Zalandolta tilatessa katson että "Onpa mukavan pitkän näköinen paita, mallikin on näköjään 180 cm eli tuo on mulle vielä pidempi" Sitten tilaan paidan ja se on mun päällä lyhempi kuin sillä mallilla kuvassa :D Pari kertaa olen tilannut näitä Petite-vaatteita, kun se malli on ollut n. 162 cm. Kaikki on pitänyt palauttaa takaisin, kun ne on ihan kuin jotain napapaitoja.

Nuoruudessa muuten koin itseni lyhyeksi jopa tämän pituisena ja pidin aina korkeita korkoja. Piti näyttää vähintään 170-senttiseltä. Uskon että se liittyy nuoruuden epävarmuuteen. Harva on tyytyväinen itseensä silloin. Nyt kolmikymppisenä oon alkanut pitää matalia kenkiä, koska jostain syystä huomaan, että saan miehiltä enemmän huomiota silloin ja miehet on mua kohtaan kohteliaampia. Aukovat ovia ja kantavat kasseja ja kaikkea. Siitä tulee tosi mukava fiilis.

Olen sinut. Pituutta saman verran kuin useilla muilla ketjuun vastanneilla, eli n. 158 cm (tarkemmin sanottuna 157,5 cm, mutta pyöristän :) ). Nuorempana angstasin lyhyistä jaloista ja käytin aina korkoja, nyt vanhemmiten (36-vuotiaana) käytän sekä korkokenkiä että tennareita, ballerinoja ym. milloin mitäkin kenkiä fiiliksen mukaan. Ei haittaisi, vaikka jalkani olisivat pidemmät, mutta näinkin on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

155 ja täysin sinut, ikääkin jo 45 v.

Ainoa mikä ärsyttää on se, että pitäisi pysytellä älyttömän pienessä painossa näyttääkseen hoikalle.

Olin juuri tulossa sanomaan samaa. Tykkäisin kauheasti kaikista herkuista.

152cm, 45-46kg. Siroudesta ei ole tietoakaan, olen mallia lyhyt ja leveä - äitiini tullut: leveät hartiat, leveä lantio ja isot rinnat. Lisänä lyhyet jalat ja pitkä selkä, eli ihan tolkuttoman hankala löytää istuvia vaatteita. Enkä ole tyytyväinen pituuteeni, edes 5cm lisää olisi ollut kiva. Mihinkään ei ylety ilman tikkaita, ja kaupassa ärsyttää pienten kenkien sijainti ylähyllyllä. Autoissa ei aina riitä säätövara, tuolien reisiosa on järjestään liian pitkä, ja jalat heiluu ilmassa kuin lapsella konsanaan. Olen aina ollut kateellinen siskolleni, joka sai meidän perheestä ne hyvät ulkonäkögeenit: pitkät jalat, kapea lantio, siro ruumiinrakenne ja muutenkin hän on kaunis.

Varhaisteininä en mutta nykyisin olen sujut enkä korkkareihin enää koskisi

Olen 157cm

Vierailija kirjoitti:

Mietin että kehtaankohan vastata tähän kun olen niinkin pitkä kuin 161 cm ja muut on olleet alle 160... Mutta ei, en ole sinut pituuteni kanssa. Minulla on siitä ihan kauhea kompleksi, joka panee jopa koiran ulkoiluttamaan 7 cm kiilakorollisissa lenkkareissa. Ei vaan pokka riitä esiintyä ihmisten ilmoilla ilman reiluja korkoja.

Tiedän, etten edes ole huomiotaherättävän lyhyt, mutta jotenkin luonteeltani olen sellainen, että koen että mun kuuluisi olla iso, roteva ja ronski, ehkä vähän miesmäinenkin. Ja sitten olenkin pikkuruinen kurvikas "taskuvenus". Se ahdistaa, etten näytä yhtään siltä mikä koen olevani.

Ymmärrän. Minä olen kooltani iso, roteva ja ronski (170cm, mutta harteikas, kädet ja jalat isot jne., naiselta näytän kuitenkin, perin vain isän ruuminrakenteen). Olen kuitenkin luonteeltani liiankin kiltti ja herkkä, ujo ja ystävällinen.

Olen 14cm

M29

Omassa ikäluokassa olen kyllä suht keskimittainen, 163cm. Mutta olen aika siro, joten usein kuulen olevani pieni. Miehet kyllä tykkää, kun olen hoikka, 52kg ja 90-63-90. Omasta mielestäni ihan sopivan kokoinen, mutta työmarkkinoilla tää ärsyttää. Olen miesten alalla, joten todella vaikea työllistyä, kun vähätellään. Vaikka suurin osa töistä ei edes ole fyysistä.

En ole sinut pituuteni, tai siis lyhyyteni kanssa. Minulla on pitkän ihmisen identiteetti. Lapsena olin pitkä. Neuvolassakin sanottiin minusta tulevan pitkä. Lapsena minulle kerrottiin että minusta tulee pitkä. Niinpä uskoin kasvavani pitkäksi. Jäin kuitenkin lyhyeksi. En tiedä mistä se johtuu. Johtuuko se geeneistä vai keskimääräistä varhaisemmasta murrosiästä?

Lyhyyteni on tavallaan estänyt kasvuni aikuiseksi. Monet ala-asteikäiset lapset ovat minua pitempiä. Laulussakin lauletaan "vanha kansakoulu näyttää paljon pienemmältä nyt", viitataan siis lapsen pieneen kokoon jolloin koulu näytti suuremmalta. Itselläni ei tuollaista kokemusta ole, koska en ole sen pitempi kuin ala-asteellakaan. Minulla on elämässäni muitakin haasteita, vammoja ja sairauksia, jotka vaikuttavat pärjäämiseeni ja siihen miten ihmiset suhtautuvat minuun. Lyhyys vaikeuttaa tilannettani vielä entisestäänkin.

Lyhyys vaikeuttaa myös arkipäivän toimia, ja hankaloittaa kodin sisustusta yms. sellaisia asioita. Joudun tilaamaan ja teettämään huonekaluja mittatilauksella.

38 v ja 152 cm. Ihan tyytyväinen pituuteeni. Toki haasteita on pituudesta johtuen, juuri tänään oli kaupassa vaikea saada haluamani tuote ylähyllyltä, mutta aina niistä on selvitty.