Lue keskustelun säännöt.
Exästä tullut pakkomielle
epätoivoinen
12.05.2016 |
Enkä pääse yli. Olemme nuoria ja saimme vauvan ja olin onnessani. Sitten hän alkoi hakkaamaan minua vähän väliä ja myös muita ihmisiä. Ilmeisesti menossa nyt vankilaankin törkeästä pahoinpitelystä. Myös petti mua mutta ne 2 vuotta oli mun elämäni parasta aikaa ja hän osasi korjata kaikki autot kodinkoneet kaiken ja oli komea ja hauskaa seuraa :( Mutta jätti meidät ja ei ole edes vauvansa olemassaolosta kiinnostunut ja hänellä jo uuso tyttöystävä.
Olen tietenkin ymmärtänyt asian etten saisi haikailla perään sillä se ihminen on sairas ja väkivaltainen mutta erosta jo 5kk ja silti mietin häntä aamuin öin ja nään unta entisistä ajoista enkä pysty muuta kuin ikävöimään. Olen terapioissa käynyt ja puhumassa mutta ei auta. Mikä auttaa muu kuin itsemurha? Sillä en jaksa tätä enää :( Hypnoosi? Onko se kallista ja toimivaa? En näe tietä ulos
Kommentit (72)
Näin hänet tänään :( Tuntuu että en jaksa elää ilman häntä. Mietin ajaessa että Ajanko vain jotain tiiliseinää päin ettei tarvitsisi ikävöidä kaiken aikaa. Mietin vain häntä. Kaikki muistuttaa hänestä. Autonkin hän on mulle korjannut ja kotona puolet tavaroista. Mulla on niin ikävä. Ymmärrättekö nyt että tarvitsen apua koska en pysty elämään häntä ajatellen :( Ihan sairasta mutta joka päivä on kärsimystä koska mulla niin kova ikävä -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologille mars! Taisi olla exäsi hyvin varustettu. Itse olisin onnellinen, jos pääsisin omasta jännämiehestäni noinkin helposti eroon. Omani haikailee minun perääni ja tekee asiat hankaliksi. Itse haluaisin eroon. Naistenhakkaajat ovat miehistä alinta kastia. Muista se!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä mutta tuo ei auta. On harrastuksia ja kavereita enkä pääsesiitä yli että mietin exää aivan kaiken aikaa. Pointti on se että en pääse yli vaikka haluaisin. Eli auttaisiko hypnoosi unohtamaan? Minkä hintaista ja onko vain huijausta. Jos joku tietää jotaan niin kertokaa. Tämä ei ole enää elämää ja pilan lapseni lapsuuden koska en pysty edes teeskentelemään onnellista. Ap
Ei tässä ole kyse mistään menetetyn rakkauden haikailusta. Sulla on posttraumaattinen sterssihäiriö johtuen noista pahoinpitelyistä ja tarvitset terapeutin apua sekä mahdollisesti lääkitystä.
voiko tähän mikään auttaa? Siis tiedän että aivan sairas ihminen hakkaa ja pahoinpitelee mutta en voi ikinä kuvitella rakastavani jotain toista ja häntä rakastan edelleen niin että ei sanat riitä :( Vaikka petti hakkasi ja hankki vaan uuden ja varmasti vihaa minua niin en voi kuin ajatella häntä. En halua elää näin ja elän vain lapseni puolesta :( Muistan kun hetki sitten olin maailman onnellisin ihminen ja rakastin exää niin ettei sanat riitä ja nyt haluaisin kuolla. Olen ennenkin eronnut ja aina se sattuu mutta tietenkin olen yli päässyt. Nyt en pääse-ap
Olen nyt aivan lukossa enkä tiedä miten jaksan lemmikit hoitaa tai lapsen. Pyörii vaan päässä etten halua elää ilman exää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja myös nykyään olen jotenkin tunnekylmä. Ennen rakastin lastani ja lemmikkejäni ylikaiken ja vietin kaikki aikani heidän kanssa. Nyt eron jälkeen en tunne enää kauheasti mitään muuta kuin vauvaa kohtaan. Elukoita hoidan ja silitän mutta en tunne samaa rakkautta niitä kohtaan. En leiki lapsenkaan kanssa samalla lailla vaan vain olen tai tuijotan puhelinta koska en pysty tekemään mitään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on mennyt taaa vaan pahemmaksi :( Nään exästä unta joka yö ja aina aamulla oksettaa kun tietää ettei ollut totta eikä enää ikinä sitä tapahdu. Kotona kaikki muistuttaa häbestä, kun hän korjasi autoa pihalla, ku hän käveli kotiin ja odottelin ikkunassa. Mua vaan itkettää kaiken aikaa ja oksettaa. Mitä pitäisi tehdä? Mikä auttaisi? Pystyisikö se hypnoosi saamaan mun aivot unohtamaan sen? En usko että enää ikinä tapaa ihmistä johon rakastuisin noin :(
Ap
Kuule, oot jollakin tavalla riippuvainen sun eksästä. Samoin kuin joku jää kiinni viinaan. Terapeutti osaa auttaa. Kuulostat siltä, että voit tosi huonosti.
Kuka auttaa lapsen hoidossa? Onko sun vanhemmat lähistöllä. Voisiko lapsi mennä hetkeksi heidän luokseen, jotta saisit vähän lepoa ja kävisit juttelemassa terveyskeskuksessa lääkärille. Näytät vaikka nämä sun tänne kirjoittamat viestit lääkärille.
Saisit alkuun vähän rauhoittavia lääkkeitä ja sitten keskustelutukea. Sulla ajatukset rullaa nyt kehää, joku ulkopuolinen auttaa sut ulos sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha nyt ei ainakaan auta.
No jaa... Ei ainakaan veisi noita idioottigeenejään yhtään eteenpäin.
30 jatkaa että hypnoosihoito ei ole tällaisia tilanteita varten, luulen että ihan pari käyntiä psykoterapeutilla olisi sulle paikallaan. Yksityisillä lääkäriasemilla on. Tai käy suoraan psykiatrilla niin saat ensi hätään lääkkeitä.
Ero on iso stressi ja oon vaan jäänyt junnaamaan nyt siihen etkä pääse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kyllä auttaa lapsen hoidossa ja olemme nytkn täällä, suurin osa tästä puolesta vuodesta oltu joten siitä ei huolta.
En haluaisi miettiä kokoajan exää mutta vaikka en ajattele muistot tulee väkisin ja koko yö unta hänestä :( Olen ennenkin eronnut mutta päässyt samantien yli, mutta tähän ihmiseen rakastuin ihan erillä tavalla. En olisi kinä uskonut että en pääsisi eron yli
ap
Tiedän tunteen. Erosin itse reilut 2v sitten väkivaltaisesta suhteesta. Heti eron jälkeen aloin katumaan, sillä aloin muistelemaan kaikkia meidän hyviä juttuja.. Vaikka eroon oli syynä miehen patologinen valehtelu ja väkivaltaisuus, oli hän muuten ihana. Välittävä, huomioiva, rakastava.. Noita hyviä puolia miettiessä oli ikävä ihan järjetön. Kesti tuo kaksi vuotta, että pääsin haikailusta eroon, vaikka luulin etten tule ikinä pääsemään yli. Kliseisesti sanottuna: aika parantaa haavat. Nyt pitää vaan kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6kk on jo tosi pitkä aika kärsiä. Tänäänkin vain hämärästi muistan itä ollaan lapsen kanssa tehty kun ex oli mielessä kaiken aikaa :( Kun äin onnellisen parin lapsineen, kun autosta puhkesi rengas ja en osannut vaihtaa uutta. En jaksa tällästä ja mielessä käy että en haluiaisi elää koska joka sekunti on kidutusta, mutta lapsen takia pakko
Ap
Toi lienee limerenssi. Hirveä tila, tiedän kokemuksesta.
http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html
Marcel Proustin Swannin rakkaus -romaani kertoo samasta. Kannattaa lukea.
Itsellä limerenssi nielaisi lähes viisi vuotta. Nyt olen vasta toipumassa enkä enää niin pakonomainen. Voimia, ap.
Itsekin olen vielä kiinni eräässä miehessä. Tiemme erkanivat tosin jo 3 vuotta sitten, mutta puhumme toistemme kanssa silloin tällöin edelleen. Olen jo luopunut toivosta löytää koskaan toista miestä ketä rakastaisin yhtä paljon.
Kiitos paljon mutta mitä ihmettä minun pitäiai tehdä? Olen käynyt juttelemassa mutta ei auta, ja harkitsen jo vakavasti itsemurhaa mutta ainut mikä estää että en halua että lapsella ei ole äitiäkään :(
ap
Minulla on sinulle ainoa ja oikea ratkaisu tähän tilanteeseen: hakeudu psykiatrin puheille heti huomenna. Hän osaa kertoa, miten pääset asiassa eteenpäin.
Tiedät itsekin, että ajatuksesi ovat sairaita ja ne pitää saada nyt muuttamaan suuntaansa. Sinä et pysty siihen ilman psykiatrista apua. Valitettavasti mielen häiriöiden korjaamisessa menee aikaa. Kuusi kuukautta on valitettavan lyhyt aika, mutta lääkityksellä saatat saada helpotusta nopeampaan.
Eli mars psykiatrille.
36 kommentoi.
Paras on että annat itelles luvan rakastaa exää. Et siis yritä taistella vastaan niitä ajatuksia. Taistelemalla ne vaan vahvistuu. Kun ajatukset alkaa kiertää, sanot itelles että nyt tulkaa kaikki sellaisina kuin tulette, ja oikein AVAAT sydämes tuntemaan kaiken sen rakkauden jota vastaan yrität taistella. Eli täysin päinvastoin miten nyt teet. Sano itelles että sun sydämellä on lupa rakastaa ja lupa surra ja tuntea eikä siinä oo mitään vikaa, sun sydän vaan tekee mikä sen tehtävä on. Jatkat tätä päivittäin. Saat nähdä, että se muuttuu siedettävämmäksi. Muista hengittää syvään samalla kun suru tulee niin et lukitse sitä pois kehollasi. Sulla on lupa siihen niin kauan kuin se on tarpeen. Ja jonain päivänä huomaat että se ei enää satuta eikä pelota sua vaan sä voit elää sydämen kanssa joka on terve ja rakastava ja auki.
Jänniä nuo jännämiehet. Tuon on pakko olla tosi hyvännäköinen tai muuten hyvinvarustettu. Minäkin kaipasin erääll tavalla kookasta eksää vuosikaudet. Ei se muuten mikään jännä ollut.