Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies pitää itseään täydellisenä
12.05.2016 |
Oikeasti. Hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki viat ovat minussa. Hän voi luetella minusta löytämiään vikoja vaikka kuinka kauan, mutta suuttuu heti, jos ottaa puheeksi hänet itsensä vähänkään kriittisessä mielessä. Hän ehdottaa jatkuvasti kehittämiskohteita minussa eri osa-alueilla. Olen yrittänyt tulla paremmaksi, mutten onnistu, tuskin kelpaan koskaan.
Voiko tällainen asetelma ratketa millään järkevällä tavalla? Varmaan kehotatte eroamaan ja sitä mietinkin. Olisi vain sääli, jos suhteen voisikin vielä pelastaa jotenkin. Jos asiasta yrittää keskustella, tulee riita ja puhe kääntyy aina niihin minun puutteisiini. Mies siis pitää itseään huomattavasti minua parempana. Ihmettelen sitäkin, että miksi hän ylipäätään haluaa olla kanssani, kun ei tunnu edes pitävän minusta, mutta suuttuu jos pohdiskelen eroa, siinä ei ole järkeä.
Kommentit (67)
Ap hyvä, olen ihan surullinen voimattomuudestasi. Hakeudu johonkin puhumaan, mielellään terapiaan. Saisit voimia ja itsetuntoa, joku auttaisi sinua katsomaan eteenpäin. Henkinen väkivalta murentaa ihmistä vähitellen. Miestäsi et voi muuttaa, itseäsi vain, jos miehen kanssa asiasta keskustelu ei johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen vähän hä
vettäisi minua ja pelkään, että sukulaiset, tutut yms pitäisivät minuakin epäonnistuneena ja viallisena, kun en parisuhteeseen pystynyt.
Menimme naimisiin alle vuosi sitten ja kaikki pitävät miestä unelmamiehenä. Hän muuttui häiden jälkeen tällä lailla kriittiseksi, sitä ennen tuntui pitävän minuakin ihanana, asuttiinkin yhdessä 3 v ennen avioliittoa.
Nolottaa siis, kun itsekin olen ennen hehkuttanut, kuinka löytyi elämäni mies ja ollaan niin onnellisia. Ja sitten yhtäkkiä eroaisin alle vuoden liitosta.
Ap
Muiden mielipiteillä isompi merkitys kuin sinun hyvinvoinnilla? Et ole ainoa puoliso, jonka kumppani muuttuu maailman ihanimmasta kamalimmaksi.
Mikset sano sille äijälle suoraan, että nyt lopetat tuon valituksen ja morkkauksen tai tämä loppuu tähän. Älä ole kynnysmatto.
Nyt uskoo aina kaikki miestrollit.
Poikkeuksetta kaikki.
Pelottavaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda miestä.
Pitäisikö ap ensin oppia arvostamaan itseään? Turha sitä on miestä syyttää ja sanoa, ettei herrasmiehiä ole ellei osaa vaatia arvoistaan kohtelua.
Tuossahan oleellista juuri on miehen vaihtaminen. Itseään arvostava nainen ei jaksa kuunnella paskaa: mies vaihtoon.
Itseään kehuvia ja alistettavaksi joutuvia naisia etsiviä miehiä ON paljon. Mitä enemmän niiden kanssa viettää aikaa sitä pahemmaksi oma tilanne muuttuu.
Eikö oleellista kuitenkin ole miehestä eroaminen? Itseään arvostava nainen osaa olla yksinkin. Etkö sinäkin olisi jo tuollaisesta miehestä eronnut? Luuletko, että ap esim. lennossa vaihtaa seuraavaan, jos seuraavakin on samalainen?
En olisi ikänä uskonut itse tätä kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja...Itseään kehuvia(miehiä) ja alistettavaksi joutuvia naisia etsiviä miehiä ON paljon, mutta ON myös paljon naisia, jotka sen miehen käytöksen mahdollistaa. Eikö tälläisen naisen kuitenkin olisi parempi olla yksin kunnes...
Edellisenä kirjoittajana olen samaa mieltä. Jos nainen ei törmää kuin arvosteleviin, omaa pönkitystään etsiviin miehiin on parempi olla yksin. Sinkkunakin on terveellisempää kuin kritisoivassa suhteessa.
Tietäen ap:n taustan ehdotukseni onkin tosin ensin mm. pariterapia. Jotenkin aloituksesta sai sen käsityksen, että kyseessä tapailun kaltainen suhde. Joka tapauksessa ei ole hyvä jäädä tuollaiseen suhteeseen, koska se vuosien ja kuukausien kuluessa murentaa itsetunnon.
Ei se ole niin helppoa yksikseenkään jäädä. Yksinäinen vanhuus jne. Tosin voi sitä jokatapauksessa yksin jäädä, syystä tai toisesta, vaikka kaikkea olisi ollutkin (henkisestä yksinäisyydestä ja kaltoinkohtelustakin huolimatta tai juurikin siksi, mille ei oikein tahdo voida mitään).
Eli viettää elämänsä kamalissa olosuhteissa, että ei tarvitse yksin olla? Tai kärsii parisuhteessa 30 vuotta, kumopani heittää henkensä ja on yksin loppuelämän? Onko yksin eläminen oikeasti noin kamala peikko joillekin, että mielummin sietävät vaikka mitä sadismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeastaan tosi yllättynyt tuosta yksimielisestä näkemykseatä täällä. Sehän on pikemminkin yleistä naureskella ihmisille, jotka eroavat niin pian.
Olen miettinyt, että eron syyksi voisi kertoa vaan lyhyesti parisuhdeväkivallan, henkinen väkivaltahan on sitä. Mutta sitten taaa en haluaisi, että ihmiset näkisivät minut uhrina. Siitä olisi isoa haittaa ihan jo töissäkin.
Väki leimaa väkivaltaisessa suhteessa olleet naiset helposti heikoiksi ja ei-ihan-normaaleiksi sääliöiksi, vaikka olisivat saaneet erottuakin. Toki vielä tyhmempänä pidetään, jos ei eroa. Siksi en ole kellekään kertonut suhteesta vaan pidän toistaiseksi kulisseja yllä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ole varmasti sattumaa, että mies alkoi seurustelemaan minun kanssani. Ei varmaan tiedosta sitä itse, mutta luultavasti hän alitajuisesti valitsi puolison, jolla on näin iso kynnys jättää liitto.
Ap
Mikä selitysvelvollinen sinä olet kenellekään erosi syistä? Huomaatko itse miten paljon tuot esille omaa pohdintaasi muiden mielipiteistä? Oletko elänyt aina näin?
Alue: Aihe vapaa
Eikä terveys riitä itselläkään mihinkään muutokseen tästä asetelmasta. Koska se on viety.