Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit paapovat poikiaan enemmän kuin tyttöjään? Tykkäävätkö he pojistaan enemmän?
12.05.2016 |
Ainakin tällainen kuva mulle itselleni tulee, että poikia paapotaan ja passataan paljon enemmän kuin tyttöjä. Tytöiltä taas vaaditaan aikaisemmin itsenäistymistä ja asioiden osaamista.
Miksi on näin? Tykkäävätkö äidit enemmän pojistaan ja siksi passaavat heitä mielellään vai onko syynä vallalla oleva käsitys siitä, että tyttöjen nyt pitää osata kaikki asiat aikaisemmin kuin poikien. Passaisivatko äidit enemmän tyttöjäänkin ilman tätä tyttöjen niskaan "langetettua vaatimusta"?
En syyllistä ketään. Ihmettelen vaan.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on itseasiassa päinvastoin. Tyttöjä imetetään kauemmin kuin poikia.
Onko ihan faktatietoa?
Kun omaa tuttavapiiriä jne ajattelee, niin tilanne on juuri päin vastoin. Poikia imetetään pitempään, sikäli kun se mihinkään liittyy tässä aiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tykkäävät.
Saman huomion olen tehnyt ja noin se meni meilläkin, kun olin lapsi. Meitä oli minä ja veljeni, veli oli/on oikein äidin silmäterä, minä taas enemmän isän.
Meillä oli myös näin. Isä kuritti mun veljeä kovemmin kuin äiti. Mutta kun äiti yritti kurittaa mua, mä juoksin isän jalkojen taakse karkuun. Isin tyttö, äidin poika. 😂
Vierailija kirjoitti:
Ainakin poikavauvoja ja -lapsia imetetään paaaljon pitempään kuin tyttövauvoja ja -lapsia. Tuo on mielestäni todella outoa. Ei ihme että tämä maa on täynnä tissikeskeisiä mammanpoikia jotka eivät kykene mm. itsenäiseen ajatteluun.
Itsestäni oli luonnollisempaa se poika tissillä, kuin tyttö. En voinut ajattelulleni mitään, sori!
Vierailija kirjoitti:
Poikien äitinä minun ei tarvitse miettiä omaa äitisuhdettani vaan saan olla sellainen äiti kuin haluan. Se on ihanaa.
Sisarellani on vain tyttöjä, ja näen heidän suhteessaan paljon toistoa sisareni ja äitimme välisestä suhteesta. Siis myös sitä mennesyyden taakkaa.
Olen itse yhden pojan ja kahden tytön äiti ja minulla on vaikea äitisuhde . Poika on esikoiseni ja jouduin käymään aika paljon läpi kun mietin, millainen äiti olen. Pelkäsin että toistan äitini virheet oman lapseni kanssa ja jossakin vaiheessa huomasinkin että tein tietyt asiat kuin hän. Aika tietysti auttoi tuohonkin ja nyt olen löytänyt oman tapani kasvattaa lapsia.
Ylipäänsä en ole nähnyt mitään eroa tytön tai pojan äitinä. Samanlaista kasvatustyötä se on, tietenkin pitää ottaa huomioon lasten luonteet mutta se ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista.
Mitä tulee tuohon että pojat saavat kalliimipia lahjoja kuin tytöt. Se pitää meillä paikkansa. Johtuu kyllä ihan siitä, että pojalla on kalliimpia toivomuksia. Esimerkkinä vaikka synttärit tänä vuonna. Poika toivoi tablettia (150e) ja sai sen, tyttö taasen halusi miekan ja kilven joille tuli hintaa 25e. Kyse ei siis ole siitä, että poikaa suosittaisiin.
Minusta on ehdottoman väärin suhtautua kevyesti tällaisiin sukupuolisuosimisiin, tyyliin "äidin poika, isän tyttö, niin se vaan on". Vaikka kuinka tuntisi toisen lapsen läheisemmäksi, niin sukupuolesta riippumatta pitää pyrkiä tasapuolisuuteen. Omassa lapsuudessani veli oli kaikkien silmäterä, olihan hän poika ja nuorempi. Häntä paapoivat niin äitini kuin isovanhemmat. Itse koin aina olevani se "arvottomampi ja ei niin hyvä-lapsi". Ikävä kyllä isästä ei ollut minulle apua, sillä hän lähti perheestämme jo varhain, eikä tavannut meitä lapsia. Eli ihastelua ei minulle tippunut mistään suunnasta. Yhä edelleenkin kärsin kohteluni jättämistä jäljistä, vaikka olen jo lähes keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvoin nuo pojat ovat silti itse kovinkaan mielissään siitä että heitä kotona väkisin paapotaan ja passataan enemmän kuin tyttöjä. Lähinnä kokevat sen nöyryyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äitinä minun ei tarvitse miettiä omaa äitisuhdettani vaan saan olla sellainen äiti kuin haluan. Se on ihanaa.
Sisarellani on vain tyttöjä, ja näen heidän suhteessaan paljon toistoa sisareni ja äitimme välisestä suhteesta. Siis myös sitä mennesyyden taakkaa.
Olen itse yhden pojan ja kahden tytön äiti ja minulla on vaikea äitisuhde . Poika on esikoiseni ja jouduin käymään aika paljon läpi kun mietin, millainen äiti olen. Pelkäsin että toistan äitini virheet oman lapseni kanssa ja jossakin vaiheessa huomasinkin että tein tietyt asiat kuin hän. Aika tietysti auttoi tuohonkin ja nyt olen löytänyt oman tapani kasvattaa lapsia.
Ylipäänsä en ole nähnyt mitään eroa tytön tai pojan äitinä. Samanlaista kasvatustyötä se on, tietenkin pitää ottaa huomioon lasten luonteet mutta se ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista.
Mitä tulee tuohon että pojat saavat kalliimipia lahjoja kuin tytöt. Se pitää meillä paikkansa. Johtuu kyllä ihan siitä, että pojalla on kalliimpia toivomuksia. Esimerkkinä vaikka synttärit tänä vuonna. Poika toivoi tablettia (150e) ja sai sen, tyttö taasen halusi miekan ja kilven joille tuli hintaa 25e. Kyse ei siis ole siitä, että poikaa suosittaisiin.
Meillä kun tyttö toivoi monensadan puhelinta lahjaksi, niin tytön ja poikien lahjojen erotus hurahti poikien tilille, että humpsis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vanhanaikainen ja asenteellinen aloitus. En mä ihan usko, että äidit vaativat tytöiltä mitenkään merkittävästi enemmän tai paapoisivat poikiaan enemmän. Tytöt ja pojat vaan ovat erilaisia sukupuolensa ja ennen kaikkea luonteensa takia kuitenkin. Niin siitä saattaa tulla harha, että lapsia kohtelisi jotenkin eri tavalla. Ja syntymäjärjestykselläkin voi olla merkitystä. Esikoinen on aina esikoinen oli tyttö tai poika.
Jatkakaa tulevien poikiennne, eli pettäjien, huorissa kävijöiden, raiskaajien ja pornoaddiktien paapomista, oksettavaa katsottavaa :D Järkyttävää että naiset itse aiheuttavat oman paskan asemansa, äly ei tosiaan asu naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin nuo pojat ovat silti itse kovinkaan mielissään siitä että heitä kotona väkisin paapotaan ja passataan enemmän kuin tyttöjä. Lähinnä kokevat sen nöyryyttävänä.
Näin juuri. Minä olin sellainen kolmilapsisen perheen ainoa poika joka sai äidiltään jatkuvasti kaiken maailman passaamista pyytämättä ja usein kielloista huolimatta. Mitään hyötyä siitä ei ole koskaan ollut. Enemmänkin minua kiusattiin sen takia ja vielä aikuisenakin saan kuulla asiasta todella raakaa vittuilua ihan kuin se olisi ollut minun syytäni. Nykyään olen katkaissut kokonaan välini äitiini, siskoihini ja siihen junttikylään missä lapsena asuin. En jaksa niitä enää.
Kyllä tuo aika yleistä taitaa olla. Oma poikani on vasta vauva, mutta vaikea kuvitella, että tulisin häntä kohtelemaan eri tavalla kuin tyttöä. Tai ainakaan, että olisin löysempi missään asiassa. En ole mikään hirmu tiukkisäiti muutoinkaan, mutta tietyt rajat pitää tietenkin olla. Kotitöiden suhteen ei poika tule pääsemään yhtään helpommalla! Ja kaikkia ihmisiä, myös naisia ja tyttöjä pitää kunnioittaa. Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi jos pojasta kasvaa kotitöistä luistava sovinisti.
Olen lukenut myös, että tytöille hempeillään enemmän ja tytöt saavat vapaammin itkeä. Tässäkin asiassa uskoisin olevani tasavertainen molempien suhteen. Mielestäni pojat/miehet saavat olla herkkiä. Ja hempeily/tunteilu lasten kanssa on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika vanhanaikainen ja asenteellinen aloitus. En mä ihan usko, että äidit vaativat tytöiltä mitenkään merkittävästi enemmän tai paapoisivat poikiaan enemmän. Tytöt ja pojat vaan ovat erilaisia sukupuolensa ja ennen kaikkea luonteensa takia kuitenkin. Niin siitä saattaa tulla harha, että lapsia kohtelisi jotenkin eri tavalla. Ja syntymäjärjestykselläkin voi olla merkitystä. Esikoinen on aina esikoinen oli tyttö tai poika.
Äideistä en tiedä mutta tutkimus osoittaa että päiväkodeissa ainakin on noin. Tytöiltä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin pojilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vanhanaikainen ja asenteellinen aloitus. En mä ihan usko, että äidit vaativat tytöiltä mitenkään merkittävästi enemmän tai paapoisivat poikiaan enemmän. Tytöt ja pojat vaan ovat erilaisia sukupuolensa ja ennen kaikkea luonteensa takia kuitenkin. Niin siitä saattaa tulla harha, että lapsia kohtelisi jotenkin eri tavalla. Ja syntymäjärjestykselläkin voi olla merkitystä. Esikoinen on aina esikoinen oli tyttö tai poika.
Äideistä en tiedä mutta tutkimus osoittaa että päiväkodeissa ainakin on noin. Tytöiltä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin pojilta.
Lisäksi päiväkodeissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Poikia halutaan hoitaa kauemmin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tytöt läpäisee koulut paremmin kuin pojat.
Tämä on iso syy siihen, miksi pojat syrjäytyvät.
Heidän sänkynsä pedataan ja ruoat kannetaan eteen. Samaan aikaan tytöt opetetaan siivoamaan ja kokkaamaan.
"pojat on poikia" - ajattelun takia pojat saavat mielin määri pelata kännykkäpelejä ja käyttäytyä huonosti samaan aikaan kun tytöiltä vaaditaan tunnollisuutta ja ahkeruutta koulussa ja hyvää käytöstä kaikkialla.
Sitten ihmetellään, miksi tytöt pärjäävät koulussa paremmin. Ei se koulu ole sen kivempi tytöille kuin pojillekaan, mutta tytöiltä odotetaan pärjäämistä ja ahkeruutta.
Herätkää hyvät ihmiset! Odottakaa samaa vastuuta tytöiltä ja pojilta!
T. Tyttöjen ja poikien äiti
Vierailija kirjoitti:
Ainakin poikavauvoja ja -lapsia imetetään paaaljon pitempään kuin tyttövauvoja ja -lapsia. Tuo on mielestäni todella outoa. Ei ihme että tämä maa on täynnä tissikeskeisiä mammanpoikia jotka eivät kykene mm. itsenäiseen ajatteluun.
Minä ainakin imetin poikaa "väkisin" yhtä kauan kuin isosiskoaan, ettei kirjasta lue isompana että ei edes rintamaitoa saanut yhtä pitkään kuin sisko.
Näin koirankasvattajan pakko mainita, että olen huomannut koiraemoilla samaa käytöstä silloin kun pentu jätetään emänsä kanssa kasvamaan samaan laumaan. Tyttöpennuille on kovempi koulu eikä niiltä sallita kovin pentumaista leikkiä kuten esim. leikkiin kutsumita räksyttämällä tai näykkimällä ollenkaan niin pitkään kuin pojilta. Tyttöpentu saa huutia jo 4 kk iässä semmoisesta, uros saa usein touhuta lähes vuoden ikään.
Olen vaan ajatellut että luonnossa on pakko naaraan aikuistua aikaisin, koska lopulta naaraat joutuu kantamaan vastuun pennuistakin, ja siihen vaistot käskee kasvattamaan. Ihmisellä ei onneksi tietenkään ole tällainen tilanne että teinit tulisivat raskaaksi ja joutuisivat yksin elättämään lapsensa ja siksi äidit kasvattaisivat tietoisesti tyttöjä nopeammin aikuiseksi ankarammilla vaatimuksilla, mutta tiedä vaikka jotkut vanhat vietit aivojen syvistä eläinten kanssa yhteislíltä kerroksilta silti houkuttelisivat toimimaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin nuo pojat ovat silti itse kovinkaan mielissään siitä että heitä kotona väkisin paapotaan ja passataan enemmän kuin tyttöjä. Lähinnä kokevat sen nöyryyttävänä.
Näin juuri. Minä olin sellainen kolmilapsisen perheen ainoa poika joka sai äidiltään jatkuvasti kaiken maailman passaamista pyytämättä ja usein kielloista huolimatta. Mitään hyötyä siitä ei ole koskaan ollut. Enemmänkin minua kiusattiin sen takia ja vielä aikuisenakin saan kuulla asiasta todella raakaa vittuilua ihan kuin se olisi ollut minun syytäni. Nykyään olen katkaissut kokonaan välini äitiini, siskoihini ja siihen junttikylään missä lapsena asuin. En jaksa niitä enää.
Kiittämättömyys on todellakin maailman palkka. Äiti on kaikkensa yrittänyt pojan eteen ja poika pistää välit poikki kiitokseksi. Vaikka vanhemmat tekevätkin virheitä, niin on aika kohtuutonta poistaa elämästään ihminen, joka on sentään yrittänyt antaa lapselleen kaiken mahdollisen hyvän mitä on pystynyt.
Poikien äitinä minun ei tarvitse miettiä omaa äitisuhdettani vaan saan olla sellainen äiti kuin haluan. Se on ihanaa.
Sisarellani on vain tyttöjä, ja näen heidän suhteessaan paljon toistoa sisareni ja äitimme välisestä suhteesta. Siis myös sitä mennesyyden taakkaa.