Miksi äidit paapovat poikiaan enemmän kuin tyttöjään? Tykkäävätkö he pojistaan enemmän?

Mä oon huomannut vielä aikuisenakin, että mun veli on meistä lapsista äidin lempilapsi. 2 tyttöä ja sitten tää veli. Veljestä uskotaan kokoajan vain hyvää eikä hänestä saa puhua koskaan poikkipuolista sanaa. Meitä tyttöjä kohtaan ollaan taas kriittisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat saavat kalliimpia lahjoja ja heihin käytetään enemmän rahaa. 

Ratsastus on liian kallista, mutta jääkiekkoon voi palaa tonneja vuodessa. 

Onneksi on fiksujakin vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti.

No tuo rahatilanne tasoittunee varmaankin sitten kun tytöt tulevat teini-ikään. Heillä alkaa kuukautiset ja heille pitää ostella siteitä ja meikkejä yms. mihin pojilla ei sitten taas mene lainkaan rahaa.

Ostaa siteitä? Anteeksi, mutta oletko sinä todella yksinkertainen? Siteet ovat hygieniaan liittyviä tuotteita, kuten suihkusaippuat ja deodorantitkin. Eivät todellakaan mitään huvitusta. 

Meillä pojat pyytävät apua herkästi, ehkä siksi. "Tee eväät, tee sitä ja tätä." Ehkä tytöt ymmärtäisivät tehdä itse.

Noinhan se tutkitusti menee.

Kaikki tutkimukset kertovat samaa. Niiden mukaan pojat esimerkiksi saavat enemmän viikkorahaa kuin tytöt sekä huomattavasti kalliimpia joulu- ja syntymäpäivälahjoja kuin tytöt. Pojille myös rahoitetaan kalliimpia harrastuksia kuin tytöille.

Toisaalta tytöt joutuvat esimerkiksi tekemään enemmän kotitöitä kuin pojat.

Siihen tutkijoilla ei ole vastausta, miksi pojat ovat tällaisessa etuoikeutetussa asemassa.

(Tiedän, että nyt tulee yhdeltä jos toiseltakin mammalta kiivas vastaus, jonka mukaan ainakaan he eivät suosi poikia tyttöjen kustannukselta. Yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kerro mitään yleisestä tilanteesta, joka on tutkimuksin vahvistettu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni molempia merkkejä, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu. Erilaisia ovat, pojan kanssa voi yleensä asioista sopia ilman sen suurempia kahnauksia, tytär on vaativampi ja vastarannan kiiski enemmän ja vähemmän aina. Poika on perusrauhallinen, tytär draamaqueen. Kuten sanoin, niin rakkaita molemmat ja kasvatustyö jatkuu edelleen, vaikka välillä tuntuu että paistinpannukin olisi joustavampi kuin tuo tytär.

Mua ärsyttää tämä ihan ylipaljon, kun äidit puhuu tyttäristään niin usein just näin! Äidit tuntuu keskittyvän tyttärissään vain niihin huonoihin puoliin, pojista ei huomata niitä ollenkaan. Fb:kin on täynnä näitä äitejä, jotka hehkuttaa poikiaan ja samaan hengenvetoon mainitsee kuinka "Jasmin oli taas tuttuun tapaansa oikein deaamaqueen".

Tätä se oli minunkin lapsuudessani aina. Äitini jaksoi aina mainita minun jääräpäisyydestäni ja vastarannan kiiskinä olosta jne. jne. Tiedän, että äiti rakasti minua ihan samoin kuin veljiäkin, mutta aina minä olin se kitisevä ja nariseva ja vaikea vaikka sitä samaa teki veljetkin. Äiti ei vain huomannut sitä.

Hassua, että puhut kuinka tytöistä puhutaan muka aina draamqueeneinä. Itse kahden pojan äitinä kuulen taas, kuinka tytöt ovat niin paljon rauhallisempiä, parempia koulussa ja kuten aloituksessakin sanottiin ovat paljon oma-alotteisempia ja itsenäisiä jo paljon nuorempina. Syy tai siis vika on tietenkin aina äidissä. Luettuani nyt vuosia näitä juttuja kuinka epäonnistunut äiti poikien äiti on, harmittaa etten saanut tyttöjä. Minustakin olisi automaattisesti tullut hyvä ja hyvin kasvattava äiti. Olen vielä feministi ja yritän kasvattaa heidät naisia kunnioittaviksi ja menestyviksi miehiksi. Mutta kuten minä ja lukemattomat muut poikien äidit olemme vaan epäonnistuneet ja kyvyttömiä, koska poikia kiinnostaa niin paljon enemmän jalkapallo ja muu urheilu sekä tietokoneet, kuin kotityöt tai koulu.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaulina. Tämäkin ollut palstalla ainakin tuhat kertaa.

Kaikki eivät ole täällä aamusta iltaan, kuten sinä. Pahoitteluni pienestä peniksestäsi ja äo:stasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni molempia merkkejä, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu. Erilaisia ovat, pojan kanssa voi yleensä asioista sopia ilman sen suurempia kahnauksia, tytär on vaativampi ja vastarannan kiiski enemmän ja vähemmän aina. Poika on perusrauhallinen, tytär draamaqueen. Kuten sanoin, niin rakkaita molemmat ja kasvatustyö jatkuu edelleen, vaikka välillä tuntuu että paistinpannukin olisi joustavampi kuin tuo tytär.

Mua ärsyttää tämä ihan ylipaljon, kun äidit puhuu tyttäristään niin usein just näin! Äidit tuntuu keskittyvän tyttärissään vain niihin huonoihin puoliin, pojista ei huomata niitä ollenkaan. Fb:kin on täynnä näitä äitejä, jotka hehkuttaa poikiaan ja samaan hengenvetoon mainitsee kuinka "Jasmin oli taas tuttuun tapaansa oikein deaamaqueen".

Tätä se oli minunkin lapsuudessani aina. Äitini jaksoi aina mainita minun jääräpäisyydestäni ja vastarannan kiiskinä olosta jne. jne. Tiedän, että äiti rakasti minua ihan samoin kuin veljiäkin, mutta aina minä olin se kitisevä ja nariseva ja vaikea vaikka sitä samaa teki veljetkin. Äiti ei vain huomannut sitä.

Taisi osua ja upota. Kirjoittajalla selkeästi vielä hampaankolossa äitiään vastaan ja moni asia jäänyt vaivaamaan. Meillä tytär on kasvattanut minua varmasti yhtä paljon, kuin minä häntä ja kasvuprosessi on meillä molemmilla varmasti elämänmittainen. Jumaloin molempia lapsiani, mahtavia ja eteenpäin pyrkiviä nuoria. En unelmoisikaan facessa kutsuvani häntä julkisesti draamaqueeniksi, facessa jaan ne mukavat asiat lapsista ja harvemmin niitäkään, miksi ihmeessä haukkuisin lapsiani siellä? Se, että kuvailen täällä tytärtäni tempperamenttiseksi, ei tarkoita sitä, että huomioisin tai rakastaisin häntä vähemmän. Lapseni ovat erilaisia, sinua kehottaisin selvittämään välisi äitisi kanssa, jos se noin vielä hiertää. Keskustele, riitele ja vaikka huudatkin, kunhan nostat asian pöydälle.

T. Se, joka kutsui rakasta tytärtään yhtä joustavaksi kuin paistinpannu

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tutkitusti menee.

Kaikki tutkimukset kertovat samaa. Niiden mukaan pojat esimerkiksi saavat enemmän viikkorahaa kuin tytöt sekä huomattavasti kalliimpia joulu- ja syntymäpäivälahjoja kuin tytöt. Pojille myös rahoitetaan kalliimpia harrastuksia kuin tytöille.

Toisaalta tytöt joutuvat esimerkiksi tekemään enemmän kotitöitä kuin pojat.

Siihen tutkijoilla ei ole vastausta, miksi pojat ovat tällaisessa etuoikeutetussa asemassa.

(Tiedän, että nyt tulee yhdeltä jos toiseltakin mammalta kiivas vastaus, jonka mukaan ainakaan he eivät suosi poikia tyttöjen kustannukselta. Yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kerro mitään yleisestä tilanteesta, joka on tutkimuksin vahvistettu.)

Kyllä meidän perheen rahat pumppaa esikoistyttö esikoisen asemallaan. Häneltä löytyy myös kuuluva ääni ja tarvittaessa rivakat otteet. Isä parka, välillä naurattaa.

Huomaan että pojasta en osaa lukea samalla tavalla, joten pidän häntä edelleen muka jotenkin lapsempana ja viattomampana. Kun olen itse ollut teinityttö, niin siltä osin minua ei hämätä.

Tyttäressä näkee liian helposti itsensä siinä iässä. Pojan kohdalla ei ole mitään ennakkoasennetta joten tullaan koko ajan vähän jälkijunassa.

Kyllä se siitä tasaantuu, ne enemmän oppivat keneltä enemmän vaaditaan. Ei kyse ole rakkauden määrästä, vaan siitä miten tarkkanäköinen on sille lasten ja teinien vedätykselle.

Ainakin poikavauvoja ja -lapsia imetetään paaaljon pitempään kuin tyttövauvoja ja -lapsia. Tuo on mielestäni todella outoa. Ei ihme että tämä maa on täynnä tissikeskeisiä mammanpoikia jotka eivät kykene mm. itsenäiseen ajatteluun.

Siksi tietenkin, että:

1. Pojat ovat vauvamaisia, laiskoja, hölmöjä mammanpoikia, jotka lähtevät joka typeryyteen joukon mukana mukaan, eivätkä takapuoltaan pyyhi jos ei ole pakko.  

2. Tytöt ovat nirpisteleviä nirppanokkia, jotka juonittelee ja säätää selän takana. Jos ei niillä ole syömishäiriö, niin ovat koulukiusaajia tai muuten vain kavereitaan selkään puukottavia pikku pirulaisia.

Ihan niin kuin miehet ja naiset aikuisina. Tämänkö halusit kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tutkitusti menee.

Kaikki tutkimukset kertovat samaa. Niiden mukaan pojat esimerkiksi saavat enemmän viikkorahaa kuin tytöt sekä huomattavasti kalliimpia joulu- ja syntymäpäivälahjoja kuin tytöt. Pojille myös rahoitetaan kalliimpia harrastuksia kuin tytöille.

Toisaalta tytöt joutuvat esimerkiksi tekemään enemmän kotitöitä kuin pojat.

Siihen tutkijoilla ei ole vastausta, miksi pojat ovat tällaisessa etuoikeutetussa asemassa.

(Tiedän, että nyt tulee yhdeltä jos toiseltakin mammalta kiivas vastaus, jonka mukaan ainakaan he eivät suosi poikia tyttöjen kustannukselta. Yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kerro mitään yleisestä tilanteesta, joka on tutkimuksin vahvistettu.)

Mitkä "kaikki tutkimukset"? Laitapa linkki yhteenkin, ja siis suomalaiseen tutkimukseen, jonkin kehitysmaan tai katolisen macho-maan patriarkaalinen tilanne ei nyt vertaudu meikäläiseen mitenkään.

Minusta on aika ihanaa, että meillä vieläkin mies yöllä työmatkaltaan tullessa kurkkaa nuorten huoneisiin, että mussukat varmasti nukkuvat omissa sängyissään, enää ei käy pussaamassa nukkujan päälakea niin kuin silloin kun olivat pienempiä. Mies, joka jumaloi lapsiaan, tyttöä ja poikaa :).

Myönnän avoimesti nauttivani siitä, että saan antaa teinitytölleni kaiken sen, mistä koen itse jääneeni paitsi. Hänellä on mittava vaate-, kenkä- ja kosmetiikka-arsenaali. Itse en teininä saanut paljon mitään, lapsilisistä ostin vaatteet ja muut. Poikien ostokset olen ulkoistanut isälle, joka kylläkin tykkää ostella heille kaikkea kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin poikavauvoja ja -lapsia imetetään paaaljon pitempään kuin tyttövauvoja ja -lapsia. Tuo on mielestäni todella outoa. Ei ihme että tämä maa on täynnä tissikeskeisiä mammanpoikia jotka eivät kykene mm. itsenäiseen ajatteluun.

Imetin tyttöjä paljon pidempään kuin poikia. Poikia juuri sen 1v, tyttöjä melkein 2 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin poikavauvoja ja -lapsia imetetään paaaljon pitempään kuin tyttövauvoja ja -lapsia. Tuo on mielestäni todella outoa. Ei ihme että tämä maa on täynnä tissikeskeisiä mammanpoikia jotka eivät kykene mm. itsenäiseen ajatteluun.

Imetin tyttöjä paljon pidempään kuin poikia. Poikia juuri sen 1v, tyttöjä melkein 2 v.

Oletan, että tutkimuksissa on käytetty useampaa tutkittavaa kuin yhtä äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa itsellä taas toisenlainen kuva. Tytöt saa vain olla koska nehän on niin nätisti ja prinsessoja. Pojilta vaaditaan enemmän tottelemista ja älyä.

Vaaditun älyn huomaa esimerkiksi yliopistoon valituissa henkilöissä, joista valtaosa on poikia. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni molempia merkkejä, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu. Erilaisia ovat, pojan kanssa voi yleensä asioista sopia ilman sen suurempia kahnauksia, tytär on vaativampi ja vastarannan kiiski enemmän ja vähemmän aina. Poika on perusrauhallinen, tytär draamaqueen. Kuten sanoin, niin rakkaita molemmat ja kasvatustyö jatkuu edelleen, vaikka välillä tuntuu että paistinpannukin olisi joustavampi kuin tuo tytär.

Mua ärsyttää tämä ihan ylipaljon, kun äidit puhuu tyttäristään niin usein just näin! Äidit tuntuu keskittyvän tyttärissään vain niihin huonoihin puoliin, pojista ei huomata niitä ollenkaan. Fb:kin on täynnä näitä äitejä, jotka hehkuttaa poikiaan ja samaan hengenvetoon mainitsee kuinka "Jasmin oli taas tuttuun tapaansa oikein deaamaqueen".

Tätä se oli minunkin lapsuudessani aina. Äitini jaksoi aina mainita minun jääräpäisyydestäni ja vastarannan kiiskinä olosta jne. jne. Tiedän, että äiti rakasti minua ihan samoin kuin veljiäkin, mutta aina minä olin se kitisevä ja nariseva ja vaikea vaikka sitä samaa teki veljetkin. Äiti ei vain huomannut sitä.

Ääni tälle puheenvuorolle. Äiti ei tosin ikinä huomannut omassa käytöksessään mitään vikaa ja ihmetteli vastarannankiiskeyttäni kun ensin räyhäsi kuuntelematta lainkaan. Mua koski kaikki käskyt, veljeä taas ei eli häneltä ei odotettukaan mitään. Kerrankin kun äiti lähti jonnekin ja jätti puurokattilan tulelle, se odotti että hämmennän sitä. Veljen kohdalla se olisi ottanut kattilan liedeltä ja lähtenyt vasta sitten. Kun pyysin rahaa kauppaan en saanut, koska en suostunut tekemään samalla päivän ostoksia (litra maitoa, ja jotain muuta yhtä kivaa kannettavaa). Veljeni sai kun töksäytti asiasta että haluaa fyget tiskiin.

Äiti myös puhuu edelleen lapsuudestani tosi ikävään sävyyn mutta veljeni oli itse kultakruunu. Me sisarukset tiedäme onneksi että niin se ei mennyt ihan ja joskus olemme ihan kypdiä äidin juttuihin.

Tämä on itseasiassa päinvastoin. Tyttöjä imetetään kauemmin kuin poikia.

Minulla on vain poikia ja vanhemmillani oli vain tyttöjä, joten en osaa sanoa.

Meidän poikia kehutaan ainakin aivan jatkuvalla syötöllä. Ovat kyllä positiivisia, sosiaalisia ja iloisia luonteeltaan, mutta tuntuu toisinaan epäreilulta, että positiiviset lapset saavat jo pienestä pitäen positiivista vastetta koko ajan kaikilta. Siis versus itsepäisempi lapsi, jota ei sitten ympäristö kannusta ja kehu yhtälailla. Kysehän on luonteenpiirteistä kuitenkin.