Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En aio enää ikinä laihduttaa!
12.05.2016 |
Olen 37-vuotias, ja olen laihduttanut valehtelematta 30 vuotta. Välillä olen ollut hoikka (ja syömishäiriöinen), mutta aina kilot ovat tulleet takaisin. Sanomattakin on selvää, etten ole ollut koskaan itseeni tyytyväinen, en myöskään hoikkana. Ainoa hetkellisesti onnea tuottava tila on se laihtuminen: pienempi aamupaino, pienemmät vaatteet. Mutta tiedän jo kokemuksesta, ettei tuo tunne kestä, vaan sitä seuraa ihan väistämättä lihominen. Jojoilu tuhoaa mielen lisäksi myös kroppaa, kun tiukalla dieetillä kutistettu keho korvaa paniikissa lihakset läskillä.
Tähän asti olen syyttänyt itseäni, ja uskonut sen mantran, että koska olen läski, olen myös ruma ja ennen kaikkea saamaton paska, joka ei nyt vai saa itseään niskasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että minulla on rakastava mies ja ihana perhe, kaksi maisterin tutkintoa, vakityöpaikka ja muutenkin mukava elämä. Mutta kun olen läski, niin en kelpaa mihinkään!!
Olen uskonut myös sen, että lihominen johtuu vain puhtaasti syömisestäni. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen, että lihominen on paljon monimutkaisempi kuvio. Jos meinaisin pitää pudotetut kilot pois, joutuisin syömään satoja kilokaloreita vähemmän kuin hoikka mieheni koko loppuelämäni. Haluanko sitä todella? No en!
Rakastan ruuanlaittoa, juhlia ja hyvää viiniä. Liikun luonnossa, mutta en halua viettää vapaa-aikaani jumpassa tai pumpissa. Ja ennen kaikkea en halua käyttää enää yhtään energiaa oman ulkomuotoni murehtimiseen!!
Kommentit (35)
Uskon kyllä, että kirjoituksessa on pointti.
Olen itse 165cm ja 53kg, enkä tarkkaile syömisiäni. Syön mitä tekee mieli, enkä katso kelloa. Syön välillä terveellisesti kotiruokaa, seuraavana iltana saatan käydä hamppareilla jne. Olen ihan tyytyväinen kehooni, toki voisin hieman kiinteytyä, mutta en juuri nyt jaksa tehdä asian eteen mitään.
Ystäväni on suunnilleen samaa kokoa kuin minä, hieman hoikempi ja toki kiinteämpi. Hänen ruokavalionsa on gluteeniton, maidoton ja hän karppaa. Kuitenkin hän kärsii jatkuvasta turvotuksesta. En uskalla hänelle ääneen sanoa, mutta uskon, että hän on tehnyt syömisestä ongelman. En edes ymmärrä, mitä hän voi enää "luvallisesti syödä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä, että kirjoituksessa on pointti.
Olen itse 165cm ja 53kg, enkä tarkkaile syömisiäni. Syön mitä tekee mieli, enkä katso kelloa. Syön välillä terveellisesti kotiruokaa, seuraavana iltana saatan käydä hamppareilla jne. Olen ihan tyytyväinen kehooni, toki voisin hieman kiinteytyä, mutta en juuri nyt jaksa tehdä asian eteen mitään.
Ystäväni on suunnilleen samaa kokoa kuin minä, hieman hoikempi ja toki kiinteämpi. Hänen ruokavalionsa on gluteeniton, maidoton ja hän karppaa. Kuitenkin hän kärsii jatkuvasta turvotuksesta. En uskalla hänelle ääneen sanoa, mutta uskon, että hän on tehnyt syömisestä ongelman. En edes ymmärrä, mitä hän voi enää "luvallisesti syödä".
Juuri näin.
Ap
You go ap!
Mä en jaksa ymmärtää tätä kommentointia ja ulinaa siitä, että joku on ylipainoinen tai isokokoinen. Miten se on keltään muulta pois? Ja kaikki "mutku ylipaino on terveysriski yhyy" -nillittäjät, mitä sitten? Trust me, jokainen ylipainonen on varmaan tietoinen asiasta. Se on kuitenkin jokaisen iha oma elämä kyseessä ja minä ainakin olisin mielummin onnellinen ja ylipainonen kuin laiha ja vittumainen. (+ miksi aina nimenomaan naisia haukutaan ylipainosta, mutta pera voi ylpeesti istua kaljamahoineen terassilla reteesti ilman paitaa ja ketään ei kiinnosta? just sayin')
tottakai voi olla onnellisesti ylipainoinen! Valitettavasti vaan yleensä ne on lääkärit jotka sanoo että laihduta, syynä on alkava kohonnu verenpaine, tai diabetes. Sydärit, aivohalvaukset,yms. on uhkana.
Naapurin muija on ylipainoinen vanhus jo, ja nivelreuma vaivaa, kävely on sellaista löntystelyä. Varmaan kivuliasta kun nivelet ei kanna painoa enää.
joo, mäkään en enää ikinä _laihduta_, vaan muutin elämäntapani. 10v jojoilin ja tähän lopen kyllästyneenä päätin tehdä asialle jotain: lopetin maito- ja munatuotteet _kokonaan_. Lihaa en vuosiin ollutkaan syönyt, ainoastaan kalaa. Laihduin alle puolessa vuodessa 15kg. Yhtäkään päivää en ole nähnyt nälkää tai harmitellut, kun en voikkaan enää syödä jotain tiettyä herkkua, tai mitä ikinä. Tätä nykyä olen vegaani ja paino tippuu hitaasti, mutta varmasti ja tiedän pystyväni elämään näin koko loppuelämäni, enkä voisi olla onnellisempi päästessäni ikuisesta ruokavammailustani eroon. On se edelleen aina yhtä ihmeellistä huomata että vaatteet istuvat päivä päivältä paremmin vaikken sen eteen koe tehneeni mitään erityistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut lapsesta asti vähintään pullukka, nykyään kai ihan suosiolla lihava. Minulla on myös kokemusta tästä, että laihdutan hampaat irvessä ja lopulta homma karkaa käsistä ja lihon takaisin - aina hiukan painavammaksi kuin lähtöpainoni on....
Koitan myös saada itseni tasapainoon ja kuunnella kehoani, mutta jonkin asteisena syömishäiriöisenä se on hankalaa. Juuri tällä hetkellä on ehkä hiukan parempi vaihe. Pidän kaikesta ruuasta, niin terveellisestä kuin epäterveellisestä ja välillä sorrun ihan järjettömään ahmimiseen. Bulimiaa minulla ei ole koskaan ollut, mutta kyllähän se vaa'alla näkyy kun välillä on viikon-parin jaksoja milloin syö aivan tolkuttomasti.
Liikkumisesta pidän, mutta itselläni esim. päivittäinen työmatkapyöräily tekee sen, että syön entistä enemmän...
En ole punninnut itseäni pitkään aikaan, koska koitan opiskella normaalia syömistä välttämättä lukemista, välillä mieleni tekee aloittaa taas joku Nutrilett tms kuuri, mutta yritän unohtaa sen. Ehkä löydän tasapainon joku päivä ja ahmimisvaiheet jäävät pois,
Olen iloinen puolestasi ap :) Itselläni 10 kg ylipainoa. Yritän saada itseni normaalipainoon.
N22 178cm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo, mäkään en enää ikinä _laihduta_, vaan muutin elämäntapani. 10v jojoilin ja tähän lopen kyllästyneenä päätin tehdä asialle jotain: lopetin maito- ja munatuotteet _kokonaan_. Lihaa en vuosiin ollutkaan syönyt, ainoastaan kalaa. Laihduin alle puolessa vuodessa 15kg. Yhtäkään päivää en ole nähnyt nälkää tai harmitellut, kun en voikkaan enää syödä jotain tiettyä herkkua, tai mitä ikinä. Tätä nykyä olen vegaani ja paino tippuu hitaasti, mutta varmasti ja tiedän pystyväni elämään näin koko loppuelämäni, enkä voisi olla onnellisempi päästessäni ikuisesta ruokavammailustani eroon. On se edelleen aina yhtä ihmeellistä huomata että vaatteet istuvat päivä päivältä paremmin vaikken sen eteen koe tehneeni mitään erityistä :D
Saako kysyä miksi jätit maito- ja munatuotteet pois? :) Itse syön punaista lihaa enää ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Kalaa useammin, mutta muuten kasvisruokavalio pääosin. Silti syön maito- ja munatuotteita kun oon niin huono keksimään niiden tilalle muuta.
Voit ihan hyvin syödä kevyemmin ja harrastaa raskaampaa liikuntaa välillä, ne ovat peruselämäntapoja eivätkä mitään kuureja.
Ole vaikka kasvissyöjä pari kk, helposti kevenee ateriat jos et vedä tyyliin juustopastaa ja vegepizzaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tottakai voi olla onnellisesti ylipainoinen! Valitettavasti vaan yleensä ne on lääkärit jotka sanoo että laihduta, syynä on alkava kohonnu verenpaine, tai diabetes. Sydärit, aivohalvaukset,yms. on uhkana.
Naapurin muija on ylipainoinen vanhus jo, ja nivelreuma vaivaa, kävely on sellaista löntystelyä. Varmaan kivuliasta kun nivelet ei kanna painoa enää.
Moni unohtaa ylipainon terveysriskit. Isoisäni vaimolle ei ole vielä edes 60, mutta ylipainpa ja reuma ja ties mitkä muut vaivaavat. Usein kokkaa läskisoosia ja ennen ainakin söi iltapalaksi pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läski selittää taas miksi haluaa olla läski. Mikään ei koskaan muutu. Läskiltä puuttuu itsekuria, se on ainoa fakta aloittajan kirjoituksessa.
Minulla on vähän toisenlainen kanta tähän maagiseen "itsekuriin". Minä olen uhkunut koko elämäni aikana ihan uskomattomat määrät itsekuria. Olen pidättäytynyt herkuista ja joskus jopa normaalista syömisestä, ja voinut samana päivänä käydä sekä reippaalla juoksulenkillä että rankassa jumpassa, ja skipannut "herkkupäivätkin" parempien laihdutustulosten toivossa. Vaikka nykyään laihdutankin järjellä, harrastan silti paljon liikuntaa ja pidättäydyn suhteellisen orientoituneesti esim. alkoholista, lihasta ja rasvaisimmista mättöruoista.
Kun verrataan elämääni hoikkiin tuttaviini, heidän kätensä käyvät illanistujaisissa tämän tästä sipsikulholla, alkoholia kuluu henkilöstä riippuen huomattaviakin määriä, illaksi tuodaan grilliltä kebabia kotiin ja seuraavana päivänä toivutaan limpparilla, krapulapitsalla ja irtokarkeilla. Kun mennään satunnaisesti kahvittelemaan, he voivat täysin surutta vetäistä kahvilan rasvaisimman suklaakakun ja huuhdella sen alas sokerilimsalla. Ei kuulosta minusta kauhean "itsekuria uhkuvalta" elämältä?
Pointtini ei ole tehdä selväksi, että minun elimistöni olisi jotenkin poikkeava, kun olen lihava kaikesta tästä "itsekurista" huolimatta (olen laihtunut aika paljon). Pointtini on se, että laihana pysyminen ei vaadi askeettista kieltäytymistä ja loputonta "itsekurin" pumppaamista. Nämä kuvailemani hoikat eivät säntää seuraavana päivänä ahdistuneina juoksulenkille ja paastoa omatunnontuskissaan, vaan jatkavat elämäänsä, ja tasaavat ikään kuin luontaisesti satunnaiset liikasyöntinsä. Perusterveellinen elämäntapa, kehon kuuntelu ja joustava syöminen - minä koen, että nämä asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin se, kuinka paljon itsekuria ruokavalion noudattaminen vaatii.
Kiitos, olet siis juuri samaa mieltä kuin minäkin!
Minullakin on kyllä itsekuria: olen mm. vesipaastonnut, nutrannut, karpannut ja food mapannut. Olen ollut tipattomalla ja herkkulakossa. Olen käynyt ne aamulenkit ja jumpat. Ja kaiken tämän olen tehnyt verenmaku suussa ja itseinhon sävyttämänä. Itsekuria löytyy myös elämän muilla osa-alueilla, mm. työn ja opintojen saralta. Itsekurilla ja painonhallinnalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään, sillä tänään hampaat irvessä kieltäytyminen vain johtaa suurempaan repsahdukseen huomenna. Tasapaino ei löydy kieltojen kautta.
Ap
Sä olet tehnyt koko homman aivan väärin, ei ihme ettei onnistu!
Ajattele se elämäntapamuutoksena äläkä minään kuurina ja verenmaku poooois.
Muuta yksi asia kerralla. Vaikka vähän liikuntaa tai ei herkkuja ku kerran viikossa.
Jos koitat muuttaa kahta asiaa, on vain 35 prosentin todennäköisyys, että samat tavat on käytössä vielä vuoden päästä. Paino sanalla tavat, mitkää sekokuurit ei ole oikea tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo, mäkään en enää ikinä _laihduta_, vaan muutin elämäntapani. 10v jojoilin ja tähän lopen kyllästyneenä päätin tehdä asialle jotain: lopetin maito- ja munatuotteet _kokonaan_. Lihaa en vuosiin ollutkaan syönyt, ainoastaan kalaa. Laihduin alle puolessa vuodessa 15kg. Yhtäkään päivää en ole nähnyt nälkää tai harmitellut, kun en voikkaan enää syödä jotain tiettyä herkkua, tai mitä ikinä. Tätä nykyä olen vegaani ja paino tippuu hitaasti, mutta varmasti ja tiedän pystyväni elämään näin koko loppuelämäni, enkä voisi olla onnellisempi päästessäni ikuisesta ruokavammailustani eroon. On se edelleen aina yhtä ihmeellistä huomata että vaatteet istuvat päivä päivältä paremmin vaikken sen eteen koe tehneeni mitään erityistä :D
Saako kysyä miksi jätit maito- ja munatuotteet pois? :) Itse syön punaista lihaa enää ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Kalaa useammin, mutta muuten kasvisruokavalio pääosin. Silti syön maito- ja munatuotteita kun oon niin huono keksimään niiden tilalle muuta.
Eettisistä syistä ihan ensimmäiseksi, siksi se näin helppoa olikin. Ei tule vahingossakaan lipsahduksia :) Maitotuotteethan on tänäpäivänä korvattavissa vaikka mimmoisilla kasviperäisillä tuotteilla joten aika harvoista jutuista täytyy luopua kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän leviät sitten. Jos haluat näyttää ällöttävältä syöttöporsaalta!
Alue: Aihe vapaa
Olen 50-vuotias. Joudun kyllä katsomaan mitä suuhuni laitan, olen aina joutunut. On vaan paljon helpompi pitää itsensä normaalipainoisena, kuin alkaa laihduttamaan kerättyjä läskejä. Joskus lasten jälkeen olin aika punkero, joten kokemusta on.