Kielletty rakkaus - ohjelman pettäjäpariskunta

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin ja piste. Mutta aiheessa olisi enemmän pointtia, jos käsiteltäisiin sittemmin jo kauan (vuosia, vuosikymmeniä) yhdessä olleita pettäjiä. Nuo olleet viitisen kk yhdessä eli täysin alkuhuumassa vielä. Luultavimmin joku pettää taas ja nämäkin eroavat, kun tulee joku ihqumpi.

Mulla takana nyt 5 vuotta parisuhdetta, joka alkoi pettämisestä. Ei ole tullut ihqumpaa vastaan.

Tunnen nyt myös itseni paremmin ja ymmärrän mitä tarkoittaa parisuhde. Osaan antaa tilaa ja myös ottaa sitä itse. Olisihan se ollut kiva oppia ilman avioliiton hajoamista siihen "rakastumiseen".

Väitän, että pettämisestä ja siihen vaikuttavista syistä pitäisi puhua enemmän. Ei kukaan halua erota. Moraalikamppailut noissa tilanteissa on kovia, vaikkei ne usein ulkopuolelle näy. On vaikea selittää käytöstään jälkikäteen. Ei auta, että joku sanoo: hyi hyi. Sen tietää jokainen normaalilla omatunnolla varustettu pettäjä ihan itse. Toki asiaa saa paheksua. Se on ihan sallittua.

Julkisesti kerrotut Elämäntarinat ja kokemukset auttavat toivottavasti muita ruuhkavuosien pyörteissä olevia eteenpäin. Minusta on hyvä, että tämä pariskunta astui julki. Itse en koskaan olisi kehdannut. Toki on totta, että rakastumisvaihe on vielä alle vuoden kestäneessä suhteessa "päällä".

Parisuhteen hoitaminen on vaikeaa. Se vaatii työtä. Kaksin aloitetun parisuhteen jälkeen ja ekojen vauvan tuoksuisten vuosien jälkeen tulee kiireinen arki. Pienten lasten kanssa uusi tilanne hämmentää ja ruuhkavuosien paineet pistävät ahtaalle. Ura, lapset, koti... Ei pysty enää ehkä näkemään toivoa kiireettömästä tulevaisuudesta, jossa pystyy pysähtymään rakkaansa kanssa nauttimaan hetkestä. Pettyy ehkä kumppanin tapaan käsitellä tätä samaa "ruuhkahuippua". Ei puhuta. Ei osata olla läsnä. Omat vanhemmat saattaa jo sairastella (itsellä oli näin). Tulee kuolemakin mahdollisesti varjostamaan elämää ja näkee "tässäkö tämä nyt on?". Tähän kaikkeen tarvitaan sitä kannustusta - kyllä se rakkaus siellä vielä on. Jaksakaa. Yrittäkää. Uskaltakaa puhua toisillenne. Uskaltakaa epäonnistua ja tunnustaa virheenne.

Pettämisestä pitäisi puhua enemmän. Hairahduksista pitäisi puhua - ehkä jopa hyväksyä enemmän, jottei salaisuudet jää muhimaan ja rakentumaan tilanteiksi, joissa ainoa vaihtoehto on enää liiton päättyminen.

Itse toimin aikanaan kuten tämä pettäjäpariskunta. Rakastuin silmittömästi. Pyristelin vastaan. Salailun. Lopulta päätin muuttaa elämäni, kun olo oli jo ihan hirveä. Jälkikäteen ole miettinyt, että parasta olisi ollut puhua puolison kanssa heti alkuun tunteista. En sitä kuitenkaan tehnyt.

Mutta on tässä paljon hyvääkin. Nyt tiedän, miksi ja miten estän vastaavan jatkossa. Nyt tunnen itseni ja tiedän miten olen onnellinen. Siihen ei tarvita muita, onnellisuus on itsessä ja arjessa. Parisuhde ei määrittele minua. Parisuhteesta osaa pitää huolta. Nykyinen on minulle ystävä ja rakas. Elämänkumppani.

Tulipas sekava sepustus. Noh, toivottavasti tästä saa selvää :D

Samalla, kun lyttäätte alimpaan maanrakoon kommenttini yllä, niin toivoisin, että pohditte omaa suhtautumistanne parisuhteessanne pettämiseen. Toivoisin, että jokaisessa parisuhteessa siihen suhtauduttaisiin lähtökohtaisesti anteeksi antavassa ilmapiirissä. Uskon, että kun ilmapiiri on keskustelevan avoin tästäkin asiasta, puhutaan pettämisestä ennen kuin se tapahtuu.

Mikä toi koira on? Ihana.

Nauroin ääneen ohjelman alussa, kun Jaakko kuvaili Hannaa epäitsekkääksi, joka ajattelee aina muita ensin :DD

Epäitsekkyydellähän tähän tilanteeseen ollaan tultu...

Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.

Mikä on Jaakon sukunimi?

Vierailija kirjoitti:

Sellasia ne on pikkukylällä :D rassataan naapurinki putket ja aina annetaan anteeks koska niin pieneltä kylältä ei vaihtoehtoja kumppaneiksi oikeen ole. Joo tiedän että oulainen on kaupunki mutta kylän kokoinen... tiedämpä sellasenki parin samalta kylältä missä mies paino tyttöystävänsä äitiä ja senkin antoi tyttö anteeksi. Kun kännissä jne... sisäsiittosuuden haittapuolia tällaset tyypit :D

Ei hitto, mäkin tiedän tämän tapauksen...kuvottavaa! Tuttava deittaili tuota äijää ja sai kuulla tän menneisyydestä ton äitijutun, arvatkaa jatkuiko suhde? :D

Millainen äiti menee sänkyyn tyttärensä poikaystävän kanssa? Täytyy olla pahasti mt-ongelmainen ainakin...hyi...

Jaakon exä ei kyllä todellakaan ole kaunis.. samaa tasoa kuin nykyinen. mutta hei =)

Pettäminen on väärin, mutta sitä tapahtuu ja se on osa elämää. Ei se synneistä pahin ole. Ihminen kuitenkin tarvitsee ja kaipaa intohimoa ja etsii sitä vaistomaisestikin. En ymmärrä tätä mustavalkoista suhtautumista täällä asiaan. Itseänikin on petetty ja mies jätti ja alkoi olla uuden naisen kanssa. Olihan se tottakai kivuliasta alkuun, mutta nykyään olemme koko porukka ihan ystäviä. En näe mitään hyötyä katkeroitua tai olla vihainen. Itsekin löysin itselleni paremmin sopivan puolison, jonka kanssa olen onnellisempi kuin tuon toisen kanssa. Nyt on sama mahdollisuus näillä puolisoilla. Tällaiset asiat ovat osa elämää vaikka eivät olekaan se kaunein puoli sitä. Rakastuminen on tärkeää. Ja en usko että tällä suhteella on sen huonompia ennusteita kuin muillakaan suhteilla. 60% päätyy eroon ja mitä nuorempana solmittu, sitä isompi eroriski.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on Jaakon sukunimi?

No katopa se kohta, kun isä esittelee itsensä koko nimellään.

Onneksi Anni kysyi sen, mitä itsekin mielessäni pyörittelin, eli että miten he voivat olla varmoja, etteivät vaikka kaupan kassalla rakastu johonkin uuteen ...

Tulipa hieno parin sekunnin hiljaisuus, joka kertoi paljon. Ja sitten änkytystä: "minusta tuntuu ettei niin voi käydä".

No kävihän niin jo kerran..

Aikuinen ihminen osaa kyllä kantaa vastuunsa...itsekin olen ollut joskus ihastunut toiseen, mutta olen tiedostanut että se menee ohi ja että sen ei tarvitse muuttaa mitään. Ohi ne menee ja myöhemmin kiität itseäsi että olit järkevä. Oma kumppani on ihanin ja paras.

Tietysti jos avioliitto on huono, niin helpompi lähteä uuden perään kuin yrittää selvittää asioita...

Tunnen vastaavanlaisen naisen. Petti miestään ja muutti suoraan uuden miehen kanssa uuteen taloon 2 lapsen (9 ja 5 vuotiaat) kanssa. Terveisiä vaan Eijalle, lapset kärsii muttei sinua ja suurta nenääsi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin, mutta sitä tapahtuu ja se on osa elämää. Ei se synneistä pahin ole. Ihminen kuitenkin tarvitsee ja kaipaa intohimoa ja etsii sitä vaistomaisestikin. En ymmärrä tätä mustavalkoista suhtautumista täällä asiaan. Itseänikin on petetty ja mies jätti ja alkoi olla uuden naisen kanssa. Olihan se tottakai kivuliasta alkuun, mutta nykyään olemme koko porukka ihan ystäviä. En näe mitään hyötyä katkeroitua tai olla vihainen. Itsekin löysin itselleni paremmin sopivan puolison, jonka kanssa olen onnellisempi kuin tuon toisen kanssa. Nyt on sama mahdollisuus näillä puolisoilla. Tällaiset asiat ovat osa elämää vaikka eivät olekaan se kaunein puoli sitä. Rakastuminen on tärkeää. Ja en usko että tällä suhteella on sen huonompia ennusteita kuin muillakaan suhteilla. 60% päätyy eroon ja mitä nuorempana solmittu, sitä isompi eroriski.

Miten lapsenne suhtautuivat siihen, että isä ja äiti löysivät "paremmin sopivat puolisot"?

Tulen itse perheestä, jossa isäni petti äitiäni kuvitellen, ettei kukaan tajua mitään, vähiten minä, koska olin lapsi. Lapset ei kuitenkaan ole mitään idiootteja, ja kyllä sen ilmapiirin aistii heti. Sain sitten vierestä katsoa, kuinka äiti romahti tuon vuoksi täysin ja joutui käymään ties missä terapiassa, että sai itsensä kasaan taas. Tuon takia pidän pettäjiä eräinä kuvottavimmista ihmisistä maan päällä. Pahinta tuossa on, että nämä idiootit eivät tunnu lainkaan tajuavan, mitä se tekee lapsille sen puolison lisäksi. Kuvitellaan, että ei ne mitään ymmärrä ja vaikka ymmärtäisikin, niin ei se mitenkään niihin vaikuta. Asuimme myöskin pienellä paikkakunnalla, ja vaikka kukaan ei telkkariin asti mennytkään hieromaan asiaa toisten naamaan, niin sain esimerkiksi koulussa kuulla asiasta, kun muiden vanhemmat olivat juoruilleet.

Minulla meni luotto ihmisiin täysin. Kun ei edes omaan isään voi luottaa, ettei hän satuttaisi sitä toista tärkeintä ihmistä minulle, niin miksi luottaisin ylipäänsä keneenkään? Oireilin teininä asiasta ja meni kauan ennen kuin aikuisiässä sain itseni siihen kondikseen, että uskalsin itse ryhtyä suhteeseen. Olen sitä mieltä, että on pahasti päässä vikaa, jos ei sen vertaa osaa keskustella puolison kanssa, että saisi eron aikaiseksi ennen kuin alkaa vehtaamaan ympäriinsä. Tsemppiä vain näiden älynjättiläisten ex-puolisoille ja lapsille, kyllä se siitä iloksi muuttuu ja saatte olla onnellisia, että pääsitte tuollaisista yksilöistä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.

no onpas katkeraa. Alkuhuuma on ihanaa! Ja tärkeä osa suhdetta jatkossakin. Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin, alkuhuuma kun on ohi, laitan miehelleni ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä. Hän taas tekee kotityöt pääasiassa. Ei se suhteen arki tarkoita, ettei voi tehdä tismalleen samoja juttuja kuin alkuhuumassakin - oma valintahan se on täysin, mitä tekee toiselle ja millaisen suhteen haluaa jatkossakin. ehkä sunkin kannattais laittaa ne aamupalat.

On toi akkakin aikamoinen... Itketään ensin kun ex on ollut se petturi, jolla oli ainakin 10 sivusuhdetta ja sitten kuitenkin itse alkaa tapailla varattua mistä, joka on naimisissa. Jos oli kerran niin vittuuntunut ex-miehen säätämiseen, miksi muka kiinnostui miehestä joka harrastaa samaa säätämistä. Luulisi nyt kokevan edes sympatioita Jaakon vaimoa (nyt entistä) kohtaan, kun on kerran itsekin kokenut sen paskan kun ukko pettää. Luuleeko olevansa jotenkin helvetin erityinen, että Jaakko muka ei enää tapaisi esim. uutta kiinnostavaa  hempukkaa, vaikka nyt sitten kun saavat tämän yhteisen lapsensa ja alkaa iskä taas viemään lasta tarhaan? ;))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin, mutta sitä tapahtuu ja se on osa elämää. Ei se synneistä pahin ole. Ihminen kuitenkin tarvitsee ja kaipaa intohimoa ja etsii sitä vaistomaisestikin. En ymmärrä tätä mustavalkoista suhtautumista täällä asiaan. Itseänikin on petetty ja mies jätti ja alkoi olla uuden naisen kanssa. Olihan se tottakai kivuliasta alkuun, mutta nykyään olemme koko porukka ihan ystäviä. En näe mitään hyötyä katkeroitua tai olla vihainen. Itsekin löysin itselleni paremmin sopivan puolison, jonka kanssa olen onnellisempi kuin tuon toisen kanssa. Nyt on sama mahdollisuus näillä puolisoilla. Tällaiset asiat ovat osa elämää vaikka eivät olekaan se kaunein puoli sitä. Rakastuminen on tärkeää. Ja en usko että tällä suhteella on sen huonompia ennusteita kuin muillakaan suhteilla. 60% päätyy eroon ja mitä nuorempana solmittu, sitä isompi eroriski.

Miten lapsenne suhtautuivat siihen, että isä ja äiti löysivät "paremmin sopivat puolisot"?

Ihan hienosti. Toki aluksi hämmensi ja tarjosimme heille apuakin, mutta meillä on tottakai yhteishuoltajuus eikä tietenkään riidellä lasten kuullen. Ei heille aikuisten suhteet kuulu millään tavalla myöskään. He tietävät, että erosimme ja vasta myöhemmin esiteltiin uudet puolisot. En usko, että ydinperhe on lapselle se ainoa oikea - en ole koskaan ollut sitä mieltä. Ihmissuhteet ovat osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.

no onpas katkeraa. Alkuhuuma on ihanaa! Ja tärkeä osa suhdetta jatkossakin. Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin, alkuhuuma kun on ohi, laitan miehelleni ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä. Hän taas tekee kotityöt pääasiassa. Ei se suhteen arki tarkoita, ettei voi tehdä tismalleen samoja juttuja kuin alkuhuumassakin - oma valintahan se on täysin, mitä tekee toiselle ja millaisen suhteen haluaa jatkossakin. ehkä sunkin kannattais laittaa ne aamupalat.

Ei ne samat jutut kuitenkaan tunnu samalta ilman sitä huumaa.