Lue keskustelun säännöt.
Kielletty rakkaus - ohjelman pettäjäpariskunta
09.05.2016 |
Tuossa, kun ohjelma on kuvattu, on vielä rakastumisvaihe päällä... ensihuumaa arkea odotellessa. Alkaakohan kaapinovet paukkumaan :D
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.
no onpas katkeraa. Alkuhuuma on ihanaa! Ja tärkeä osa suhdetta jatkossakin. Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin, alkuhuuma kun on ohi, laitan miehelleni ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä. Hän taas tekee kotityöt pääasiassa. Ei se suhteen arki tarkoita, ettei voi tehdä tismalleen samoja juttuja kuin alkuhuumassakin - oma valintahan se on täysin, mitä tekee toiselle ja millaisen suhteen haluaa jatkossakin. ehkä sunkin kannattais laittaa ne aamupalat.
Ei ne samat jutut kuitenkaan tunnu samalta ilman sitä huumaa.
Ei todellakaan tunnu. "Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin laitan ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä." Kuulostaa mielestäni lähinnä rutinoiltuneelta ja aikataulutetulta tehtävälistalta, ja sitähän se alkuhuuma nimenomaan EI ole. Ei se mitä tekee, vaan MITEN sen tekee. Alkuhuuma kestää tietyn ajan ja sitten se loppuu, se on fakta ihan jokaisen parin kohdalla. Ihminen muuttuu, rakkaus ja suhde kehittyy, ja tosiaan terveessä suhteessa - jossa terveet, aikuiset mielet ihmisillä - suhteen ylläpitoon riittää se monotoninen joka toinen päivä. Ja pienet yllätykset silloin tällöin. Mutta huumaa se ei ole, ei. Se on rutiniien hyväksymistä ja tahtoa pysyä siinä, missä on. Realiteettien ymmärtämistä. Ja sitä tämä ohjelman nuori pari ei hyväksynyt. He halusivat kokea uudelleen huuman. Tätä sattuu todella paljon, vaikka oma kumppani olisi kuinka kaunis, kuten tuo Essi oli. Ja poikkeuksetta, jos suhde on alkanut todella aikaisin, haluavat ihmiset kaksi-kolmekymppisinä lähteä vielä tunteidensa ja himojensa vietäviksi. Paljon useammin kuin kypsemmissä suhteissa, joissa pettämiset, jos niitä sattuu, monesti käsitellään ja elämä jatkuu. Rakastaminen on tahtoa ja luonteenlujuutta. Rakastuminen on kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.
no onpas katkeraa. Alkuhuuma on ihanaa! Ja tärkeä osa suhdetta jatkossakin. Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin, alkuhuuma kun on ohi, laitan miehelleni ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä. Hän taas tekee kotityöt pääasiassa. Ei se suhteen arki ta rkoita, ettei voi tehdä tismalleen samoja juttuja kuin alkuhuumassakin - oma valintahan se on täysin, mitä tekee toiselle ja millaisen suhteen haluaa jatkossakin. ehkä sunkin kannattais laittaa ne aamupalat.
ei ollut todellakaan tarkoitus kuulostaa mitenkään katkeralta. :) Olen onnellisesti suhteessa lasteni isän kanssa, ollaan myös oltu kuusi vuotta yhdessä. Sitä tarkoitin että alussa ihminen tekee mitä vaan huumassaan ja kun yrittää tehdä toiseen vaikutusta. Mutta kun se huuma on ohi ja arki alkaa, miten sen kestää jos toinen ei jaksakkaan laittaa aina aamupalaa pöytään ym mihin on huumassa totuttu. Minä en jaksanut mutta siitäkin selvittiin :D tahto on se peruskysymys! Arki sujuu hyvin ja ollaan tasavertaisia kotitöissä ja lastenhoidossa. Ollaan myös toistemme parhaita ystäviä ja se on hyvä juttu sillon kun suhteessa on arkisempi vaihe, tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa ja tiedetään että kohta taas on kiihkeämpää :)
Älkää nyt heti tehkö lapsia! kirjoitti:
Mun mielestä koko jaksolta meni pohja, kun kävi ilmi, että pari on vähän yli kaksikymppinen ja aiemmat puolisot ovat jotain teini-iän heijoja. Jos alkaa seurustella 15-vuotiaana, niin ei se nykymaailmassa enää ole se loppuelämän suhde... ihmiset muuttuu niin paljon tässä meidän virikkeellisessä yhteiskunnassamme, ihan toista oli joskus. Ja nainen oli ollut aviossa vain 4 kuukautta (mennyt avioon, kun suhde oli käytännössä jo ohi) - hohhoh! En tiedä voiko noita edes pettäjiksi kutsua, lapsellisia ihmisiä, jotka eivät saaneet lopetettua vanhoja suhteitaan muuten; enemmän raukkiksia. Ilmeisesti suhteet olivat molempien osalta jo henkisellä tasolla loppu, eivät vaan saaneet puhuttua läpi! Kaikkea hyvää heille, ehkä tästä uudesta AIKUISENA solmitusta suhteesta nyt sitten jotain tuleekin. Eivät ne teini-iän jutut olisi kestäneet kuitenkaan, ei se ole häpeä. Se on tätä päivää. Tosin, siinä kun lopussa puhuivat yhteisen lapsen hankkimisesta--- HALOO! Olivat olleet yhdessä muutaman kuukauden!! Lapset hankitaan sitten, kun rakastetaan eikä olla enää rakastuneita!! Eihän sitä rakastumisen huumassa näe nenäänsä pidemmälle ja syntyy juuri niitä lapsia, jotka myöhemmin joutuvat kasvamaan rikkinäisessä tai onnettomassa kodissa. LYKÄTKÄÄ SITÄ tai toistatte saman jutun kun exänne kanssa.
Täysi komppi tälle kirjoittajalle. Olen itse pieneltä paikkakunnalta ja kun katsoin tätä jaksoa niin huokaisin pitkään ja hartaasti ja totesin itelleni että onneksi lähdin heti ylppäreiden jälkeen kauas opiskelemaan. Asuin yksin ja solussa ja opettelin tuntemaan itseni ja seisomaan omin jaloin ja oli todella tervettä asua kaupungissa sen pikku kaupungin jälkeen. Tästä pariskunnasta suorastaan loisti jo kilometrien päähän että ollaan menty isin ja äidin luota suoraan yhteen teinirakkauden kanssa. Ollaan asuttu koko ikä samalla paikkakunnalla tietämättä mistään muusta mitään ja sitten on menty naimisiin kun "niin kuuluu tehdä". Näitä saman tyyppisiä tarinoita on maailman sivu täynnä, teinirakkaus ei vaan kestä (tai ainakin hyvin harvoin) ja pienellä paikkakunnalla piirit on pienet ja kun se elämätön nuoruus alkaa vaivata ja kokemuksien puute, monella viimeistään 30v niin sitten on melkoista ristiinvaihtoa, tätä näkee aina kesälomalla kun piipahtaa kotikulmilla ja istuu hetken paikallisen terdellä.:"Ai noi nyt on yhessä ja noikin ovat löytäneet toisensa". Siis niin tyypillistä pienessä pitäjässä ja ne on just niitä tyyppejä jotka jo ylä-asteella seukkaa ja jää kotikulmille, kun eihän sitä nyt voi minnekään lähtee kun se sydänkäpy löydettiin jo 15v. Ja nämä tyypit ei edes tajua miten pienet kuviot niillä on kun eivät tiedä mistään muusta mitään, heidän mielestään on täysin normaalia pokata päikyn pihalla tarhakamun äiskä tai äiskä, naapuri, kaverin exä tai nyxä yms. Mullakin oli poikaystävä 15v mutta en voisi kuvitella olevani sen tyypin kanssa aviksessa näin 32 vuotiaana. Opiskeluvuodet, vaihtari vuosi, työn perässä reissaaminen kaupungista toiseen teki minusta minut hyvässä ja pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Sellasia ne on pikkukylällä :D rassataan naapurinki putket ja aina annetaan anteeks koska niin pieneltä kylältä ei vaihtoehtoja kumppaneiksi oikeen ole. Joo tiedän että oulainen on kaupunki mutta kylän kokoinen... tiedämpä sellasenki parin samalta kylältä missä mies paino tyttöystävänsä äitiä ja senkin antoi tyttö anteeksi. Kun kännissä jne... sisäsiittosuuden haittapuolia tällaset tyypit :D
joo, se on niin tuota!!!! Etelä-pohjanmaalta tiedän ainakin yhen tämmösen tapauksen, poitsu seukkas ensin tyttären kanssa ja siirtyi sitten äitiin! Jotkut ihmiset ovat vaan niin tynnyrissä kasvaneita että eivät halua laajentaa elämänpiiriään, edes sinne naapurikaupunkiin.
Itsekeskeisiä, lyhytjänteisiä ja tyhmiä ihmisiä. Tuo suhde ei tule kestämään, koska siinä on juuri tuo pettäminen taustalla ja nämä ihmiset eivät muutenkaan pysty sitoutumaan kehenkään tai mihinkään. Ei kestetä arkea ja mitään elämän ja perhe-elämän tuomia hankaluuksia. Nyt, kun ovat vielä nuoria ja viehättäviä, löytyy aina kyllä uusi puoliso, kun vanha alkaa kyllästyttää. Mutta, kun ikää tulee, alkaa se
meno olla aika surullisen näköistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkökulmaa asiaan elävästä elämästä. Mun vanhemmat alkoivat seurustella rippikoulu ikäisenä ja naimisiin 19 vuotiaana. Siis ihan liian nuorina ja kypsymättöminä ja ihan kakaroita. Mitäkö se meidän lasten lapsuus sitten oli ??? isä ja äiti rakasti meitä varmasti omalla tavallaan mutta liian paljon oli elämätöntä elämää ja itsekkyyttä. Baareissa ja tansseissa juokseminen ja ne muut muiden kanssa säätämiset oli arkipäivää. Omille lapsille en halua ikinä koskaan niin turvatonta ja sekopäistä menoa. Siksi vakiinnuin vasta 35 vuotiaana ja minulla ei ole kiire mihinkään. Katastrofityypit on nähty ja koettu ja eletty yksin ja kaksin ja sen sellaista. Tasainen arki on parasta ja rutiinit lapsille. Kielletyn rakkauden pariskunnasta tuli mieleen että voi kun hekin olisivat aikoinaan malttaneet katsella ja mennä ja tulla enemmän ja nyt sitten haksahdettiin suurin piirtein ensimmäiseen vastaantulijaan teinirakkauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sehän Hanna kertoi että sen ex oli useasti pettänyt sitä joten minusta Hannan touhut on jollain lailla ymmärrettäviä.
Onko taipuvainen lähtemään pettäjien matkaan? Mitähän tällä kertaa löysi tilalle? Jälleen pettäjän! Jos tulee petetyksi, itse on valintansa tehnyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasia ne on pikkukylällä :D rassataan naapurinki putket ja aina annetaan anteeks koska niin pieneltä kylältä ei vaihtoehtoja kumppaneiksi oikeen ole. Joo tiedän että oulainen on kaupunki mutta kylän kokoinen... tiedämpä sellasenki parin samalta kylältä missä mies paino tyttöystävänsä äitiä ja senkin antoi tyttö anteeksi. Kun kännissä jne... sisäsiittosuuden haittapuolia tällaset tyypit :D
joo, se on niin tuota!!!! Etelä-pohjanmaalta tiedän ainakin yhen tämmösen tapauksen, poitsu seukkas ensin tyttären kanssa ja siirtyi sitten äitiin! Jotkut ihmiset ovat vaan niin tynnyrissä kasvaneita että eivät halua laajentaa elämänpiiriään, edes sinne naapurikaupunkiin.
Eipä tosiaan ole liikaa vaadittu, että hakisi puolison edes naapurikaupungista... Parinkympin kieppeillä mun kumppanit asui eri paikkakunnilla. Sain koetella siipijäni eikä todellakaan jäänyt elämää elämättä. Sitä oli liikaakin. Nyt voisin sitoutua ihmiseen vaikka koko loppuelämäksi.
liianpienipiiri kirjoitti:
Älkää nyt heti tehkö lapsia! kirjoitti:
Mun mielestä koko jaksolta meni pohja, kun kävi ilmi, että pari on vähän yli kaksikymppinen ja aiemmat puolisot ovat jotain teini-iän heijoja. Jos alkaa seurustella 15-vuotiaana, niin ei se nykymaailmassa enää ole se loppuelämän suhde... ihmiset muuttuu niin paljon tässä meidän virikkeellisessä yhteiskunnassamme, ihan toista oli joskus. Ja nainen oli ollut aviossa vain 4 kuukautta (mennyt avioon, kun suhde oli käytännössä jo ohi) - hohhoh! En tiedä voiko noita edes pettäjiksi kutsua, lapsellisia ihmisiä, jotka eivät saaneet lopetettua vanhoja suhteitaan muuten; enemmän raukkiksia. Ilmeisesti suhteet olivat molempien osalta jo henkisellä tasolla loppu, eivät vaan saaneet puhuttua läpi! Kaikkea hyvää heille, ehkä tästä uudesta AIKUISENA solmitusta suhteesta nyt sitten jotain tuleekin. Eivät ne teini-iän jutut olisi kestäneet kuitenkaan, ei se ole häpeä. Se on tätä päivää. Tosin, siinä kun lopussa puhuivat yhteisen lapsen hankkimisesta--- HALOO! Olivat olleet yhdessä muutaman kuukauden!! Lapset hankitaan sitten, kun rakastetaan eikä olla enää rakastuneita!! Eihän sitä rakastumisen huumassa näe nenäänsä pidemmälle ja syntyy juuri niitä lapsia, jotka myöhemmin joutuvat kasvamaan rikkinäisessä tai onnettomassa kodissa. LYKÄTKÄÄ SITÄ tai toistatte saman jutun kun exänne kanssa.
Täysi komppi tälle kirjoittajalle. Olen itse pieneltä paikkakunnalta ja kun katsoin tätä jaksoa niin huokaisin pitkään ja hartaasti ja totesin itelleni että onneksi lähdin heti ylppäreiden jälkeen kauas opiskelemaan. Asuin yksin ja solussa ja opettelin tuntemaan itseni ja seisomaan omin jaloin ja oli todella tervettä asua kaupungissa sen pikku kaupungin jälkeen. Tästä pariskunnasta suorastaan loisti jo kilometrien päähän että ollaan menty isin ja äidin luota suoraan yhteen teinirakkauden kanssa. Ollaan asuttu koko ikä samalla paikkakunnalla tietämättä mistään muusta mitään ja sitten on menty naimisiin kun "niin kuuluu tehdä". Näitä saman tyyppisiä tarinoita on maailman sivu täynnä, teinirakkaus ei vaan kestä (tai ainakin hyvin harvoin) ja pienellä paikkakunnalla piirit on pienet ja kun se elämätön nuoruus alkaa vaivata ja kokemuksien puute, monella viimeistään 30v niin sitten on melkoista ristiinvaihtoa, tätä näkee aina kesälomalla kun piipahtaa kotikulmilla ja istuu hetken paikallisen terdellä.:"Ai noi nyt on yhessä ja noikin ovat löytäneet toisensa". Siis niin tyypillistä pienessä pitäjässä ja ne on just niitä tyyppejä jotka jo ylä-asteella seukkaa ja jää kotikulmille, kun eihän sitä nyt voi minnekään lähtee kun se sydänkäpy löydettiin jo 15v. Ja nämä tyypit ei edes tajua miten pienet kuviot niillä on kun eivät tiedä mistään muusta mitään, heidän mielestään on täysin normaalia pokata päikyn pihalla tarhakamun äiskä tai äiskä, naapuri, kaverin exä tai nyxä yms. Mullakin oli poikaystävä 15v mutta en voisi kuvitella olevani sen tyypin kanssa aviksessa näin 32 vuotiaana. Opiskeluvuodet, vaihtari vuosi, työn perässä reissaaminen kaupungista toiseen teki minusta minut hyvässä ja pahassa.
Hirveän paljon olet maailmaa nähnyt, mutta et kuitenkaan ehtinyt opetella kirjoittamaan kunnolla...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin vasta sen jakson ja ihan oksetti. Telkkariin tota ei todellakaan olisi kannattanut tunkea, kiva vaan.. Maine leviää nyt Oulaisista urakalla. Pääseekö kotipihasta kauemmaksi, entä lomamatkat ja muut sen tyyppiset reissut, kun nämä tvstä tutut naamat saapuu jonnekkin. Jäi niin palavasti mieleen, että hyi. Töihin en ottais.
Nounou kirjoitti:
Katoin vasta sen jakson ja ihan oksetti. Telkkariin tota ei todellakaan olisi kannattanut tunkea, kiva vaan.. Maine leviää nyt Oulaisista urakalla. Pääseekö kotipihasta kauemmaksi, entä lomamatkat ja muut sen tyyppiset reissut, kun nämä tvstä tutut naamat saapuu jonnekkin. Jäi niin palavasti mieleen, että hyi. Töihin en ottais.
Noi varmaan "joutuu" olemaan koko elämän yhdessä, kun kukaan ei enää huoli... ei löydy uutta ottajaa tilalle, jos onni rakoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jaksoin alkuhuumassa laittaa miehelle aamupalatkin pöytään ym ihanaa mutta kun arki tulee suhteeseen... siinä se rakkaus mitataan. Onnea yritykselle h&j, näyttäkää kaikille että turhaa on kyseenalaistettu teidän välinen rakkaus.
no onpas katkeraa. Alkuhuuma on ihanaa! Ja tärkeä osa suhdetta jatkossakin. Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin, alkuhuuma kun on ohi, laitan miehelleni ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä. Hän taas tekee kotityöt pääasiassa. Ei se suhteen arki tarkoita, ettei voi tehdä tismalleen samoja juttuja kuin alkuhuumassakin - oma valintahan se on täysin, mitä tekee toiselle ja millaisen suhteen haluaa jatkossakin. ehkä sunkin kannattais laittaa ne aamupalat.
Ei ne samat jutut kuitenkaan tunnu samalta ilman sitä huumaa.
Ei todellakaan tunnu. "Edelleen nyt 6 vuotta myöhemmin laitan ruuan joka päivä, hieron ja annan suuseksiä vähintään joka toinen päivä." Kuulostaa mielestäni lähinnä rutinoiltuneelta ja aikataulutetulta tehtävälistalta, ja sitähän se alkuhuuma nimenomaan EI ole. Ei se mitä tekee, vaan MITEN sen tekee. Alkuhuuma kestää tietyn ajan ja sitten se loppuu, se on fakta ihan jokaisen parin kohdalla. Ihminen muuttuu, rakkaus ja suhde kehittyy, ja tosiaan terveessä suhteessa - jossa terveet, aikuiset mielet ihmisillä - suhteen ylläpitoon riittää se monotoninen joka toinen päivä. Ja pienet yllätykset silloin tällöin. Mutta huumaa se ei ole, ei. Se on rutiniien hyväksymistä ja tahtoa pysyä siinä, missä on. Realiteettien ymmärtämistä. Ja sitä tämä ohjelman nuori pari ei hyväksynyt. He halusivat kokea uudelleen huuman. Tätä sattuu todella paljon, vaikka oma kumppani olisi kuinka kaunis, kuten tuo Essi oli. Ja poikkeuksetta, jos suhde on alkanut todella aikaisin, haluavat ihmiset kaksi-kolmekymppisinä lähteä vielä tunteidensa ja himojensa vietäviksi. Paljon useammin kuin kypsemmissä suhteissa, joissa pettämiset, jos niitä sattuu, monesti käsitellään ja elämä jatkuu. Rakastaminen on tahtoa ja luonteenlujuutta. Rakastuminen on kemiaa.
Ei sen takia, jos antaa suuseksiä niin sen täytyy olla aikataulutettua? Moni mies nyt vaan sattuu tykkäämään suuseksistä. Ei se mikään iso vaiva ole, siihen menee se 10 minuuttia jonka katsoisin muuten telkkaria. Mies on ainakin innoissaan ja on aina ollutkin korkean libidon ihminen. Itsellänikin on tietysti mukavaa. En kyllä ole kokenut vielä kuudessa vuodessa mitään "hyväksyn rutiinit ja kyse on vain tahdosta olla tässä". Tosin meillä suhtauditaan ehkä siihen arkeenkin eri tavalla. Muutimme Suomesta pois kun se tympeämielisyys ärsytti joten matkustamme paljon. Asumme lämpimässä maassa, olemme paljon ulkona, sukellamme jne. Töitäkin toki on. Mielestäni kyse on paljon myös siitä elämänasenteesta.
Trine kirjoitti:
Itsekeskeisiä, lyhytjänteisiä ja tyhmiä ihmisiä. Tuo suhde ei tule kestämään, koska siinä on juuri tuo pettäminen taustalla ja nämä ihmiset eivät muutenkaan pysty sitoutumaan kehenkään tai mihinkään. Ei kestetä arkea ja mitään elämän ja perhe-elämän tuomia hankaluuksia. Nyt, kun ovat vielä nuoria ja viehättäviä, löytyy aina kyllä uusi puoliso, kun vanha alkaa kyllästyttää. Mutta, kun ikää tulee, alkaa se
meno olla aika surullisen näköistä...
Hahhaha, ei se nyt niin mene. Peittämällä alkaneet suhteet eivät kestä yhtään sen vähempää kuin muutkaan. Lisäksi se ettei yhden tyypin kanssa halua olla, tarkoita ettei toisen kanssa halua. Ihan normaalia ettei sen teinirakkauden kanssa se arki pidemmän päälle maistu. Mielestäni kaikkien tulisi ehdottomasti vaihtaa puolisoa jossain vaiheessa: se arki on ihan erilaista myöhemmissä suhteissa kuin siinä ensinmäisessä. Vaikutat jotenkin katkeralta ja todella mustavalkoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt tajunnu että missä ne niiden lapset nyt asuu?
Ne siis "karkasi" Raaheen kahdeks tunniks hotelliin.
Mua ei kukaan kaipaisi kahteen tuntii vaikka olisin missä. Noita oli heti puolisot "etsineet". Miksi? Unohtiko ne hakea lapset tarhasta tms.
Olen kotoisin samanlaisesta pikkupitäjästä, vielä Oulaisia pienemmästä...siellä ne vasta hurjat jutut on. Ykskin mies lähti viihteelle ekaa kertaa kymmeneen vuoteen ja seuraavana aamuna halusi avioeron kun oli jonkun pubiruusun löytänyt lähikapakasta.
No, vaimo jäi lasten kanssa yksin ja sairastui vakavaan masennukseen. Lopulta nainenkin löysi uuden miehen ja karma astui peliin: tää pubiruusu pettää nykyään sitä miestä tän miehen VELJEN kanssa. Heh...
Siis hyi saatana oikeesti, mua alkaa aina ottaa päähän kun edes kuulen maininnan näistä jostain. En katsonut sarjaa, koska tykkään televisiostani enkä tahtonut heittää kuohuksissani mitään sitä päin..
Mutta miten nää pellet oikeesti kehtaa? En nyt ota mitenkään kantaa heidän suhteeseensa, pettämiseen tai ylipäänsä tuohon pariutumisen oikeuteen tai vääryyteen, sillä en tosiaan tiedä parien taustoja sen kummemmin. Mutta miten itsekeskeinen urpo pitää ihan tosissaan olla, että menee telkkariin avautumaan asiasta? Mä itse olen vieläpä saanut näistä henkilöistä jonkinlaista marttyyrivibaa ("voi nyyh kun emme vaan saa olla onnellisia keskenämme"), joka tekee kaikesta vielä oksettavampaa.
Miksi ei antaisi vaan pölyn laskeutua kaikessa rauhassa, kun tuohon tilanteeseen nyt vielä kaiken lisäksi liittyy lapsiakin? Ja toi telkkarissa patsasteluhan nyt on melko suoranaista ex-kumppanien nöyryyttämistä.. Ääh.
Sen miehen perhe on HELLAREITA, ei LESTOJA!
Eniten ihmetytti se, että miksi eivät vaan tahoillaan eronneet huonoista suhteista, kun kerran olivat niin tyytymättömiäkin! Kuka hiton idiootti paukasee vihille, jos jo kymmenen vuotta suhde on ollut huono, miksi se sillä naimisiinmenolla sitten tulisi?! Miksi erota tuolla tavalla likaisesti, kun asiat olisi voinut hoitaa fiksumminkin, pitikö mennä telkkariin mainostamaan tuollaista ällöttävää kähmimistä selän takana ja hotellikäyntejä, tyhmän ja itsekkään kuvan vaan antoivat itsestään. Ei heru kyllä mitään sympatioita.