VÄITÖSKIRJA ahdistaa, ei tunnu omalta, ei motivoi. Vertaistukea?
Hei. Onkohan täällä muita väitöskirjan tekijöitä? Kaipaisin vertaistukea ja mahdollisuutta purkaa tämä mun muodoton ahdistus ulos.
Teen väitöskirjaa humanistisella alalla (ei kuitenkaan tyypillinen "höttöhumanistinen" ala, ihan hyvin työllistävä ja arvostettukin). Aloitin suoraan maisteriksi valmistumisen jälkeen, kun ei ollut oikein muutakaan tiedossa ja tarjottu mahdollisuus tuntui imartlevalta, houkuttelevalta ja haastavalta. Gradunkin tekeminen oli ollut mukavaa. Tunsin, että minussa on jonkinlainen "tutkijapuoli".
Nyt olen tehnyt kohta kolme vuotta väitöskirjaa. Olen saanut tasaisesti rahoitusta, edennyt ajallaan ja menestynyt vähintäänkin kohtuullisesti. Innovatiivista väikkärin aihetta ja tutkimusideoita kehutaan. Pikku hiljaa vihjaillaan jo post doc -jutuistakin.
Ongelmana on vain se, että tuntuu, että koko väitöskirja on ihan paskan hailee. En ole alun alkaenkaan ollut mitenkään superinnostunut omasta alastani, se on siis ihan jees, mutta ei mitenkään hulluna sytyttävä (paitsi paikoin esim. opettaessa). Aiheeni on ihan kiinnostava, mutta siinäpä se. En tunne paloa paneutua JUURI TÄHÄN, enemmän tuntuu siltä, että teen jollekin toiselle tilaustyötä. Itse tutkimustyö kiinnostaa vaihdellen, välillä sujuu, välillä tuntuu että päiviä menee hukkaan vaan netissä surffaillessa. En ole edes kolmeakymmentä ja tuntuu että olen vanha ja ihan tarpeeton. Jos sisäisessä motivaatiossa on vaikeuksia, ulkoisessa niitä vasta onkin. Minua ei kiinnosta olla tohtori eikä pönötellä titteleilläni. Olen ajatellut järjestäväni pienimmän mahdollisimman karonkan ja luikkivani takavasemmalle.
En siis oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Rahoitusta on loppuvuodeksi. Tuntuu että tässä kohtaa olisi järjetöntä lopettaa. Ja mitä sitten tekisin? En halua virua työttömänä ja polttaa siltojakaan. Ahdistaa myös, kun opintojen ohella tehtyjä osa-aikatöitä ja satunnaisia pikku keikkoja jatko-opintojen aikana en ole saanut käytännön työkokemusta. Olen raivoissani itselleni, kun tuntuu että olen ihan sivullinen omissa valinnoissani. Olen puhunut omalle ohjaajalleni pariin otteeseen enemmän ja vähemmän suoraan, hän on kyllä ihan empaattinen ihminen, mutta toisaalta tuntuu selkeästi tavoittelevan omaa etuansa (että saa minut tohtoriksi). Mitään työterveyttä minulla ei apurahatutkijana ole, enkä jotenkaan jaksa uskoa, että kunnalliselta saisin apua. Vai saisinko?
Apua!
Kommentit (131)
Samaa suosittelen kuin muutama muukin, kannattaa hoitaa väitöstyö alta pois alta. Olen itse väitellyt 10 vuotta sitten, tein artikkeliväitöskirjan, jonka jälkeen siirryin yrityspuolella töihin. Nykyisessä työssäni ei ole edellytys, että on väitellyt, mutta löytyy myös väitelleitä kollegoita.
Ei väitöstyöhön tarvitse tuntea paloa. Itse suunnilleen oksetti loppuvaiheessa koko työ. Mutta se oli opinnäytetyö muiden joukossa, ja hoidin homman pois. Se on "ajokortti" tutkimustyöhön. Jälkikäteen itse huomaan, että väitöstyön tekemisestä ja prosessin läpiviennistä on ollut hyötyä. Siitä jäi mm. tietynlainen systemaattinen tekstin tuottamistaito ja kyky jäsennellä suuria asiakokonaisuuksia.
Väitöstilaisuus ja karonkka myös ahdistivat itseä etukäteen, mutta ajattelin että vaikka hetken häpeä, niin ihan sama. Loppujen lopuksi nautin päivästä kovasti.
En ole katunut, että vein homman loppuun. Tsemppiä AP!
Ymmärrän, että Ap:n ei ollut helppo olla romani-asussa yliopistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, että väittelitkö AP tohtoriksi? Nimin. prosessin-projektin alussa.
En väitellyt. Se unelma kuoli.
Ap
Aika monet joutuu ns. hävittyään leikkiin, jota kutsumme vain emojilla, 🍯, sperma-ämpäri
Seksityö on vaativaa ja siinä tarvitaan taitoa. Käy hyvin koulut, jos haluat tälle alalle.
Näiden turhien trollausten keskelle oma tarinani. En ole monesta asiasta ollut niin stressissä kuin väikkäristä. Jotenkin se sai aivan ylikorostuneet mittasuhteet. Jollain tavalla koin myös olevani velkaa ohjaajalleni. Prosessoinnin kautta löysin elämääni muuta tekemistä kuin väitöskirjan.
Kannustan kaikkia tekemään omannäköisen ratkaisun eikä miellyttämään milloin ketäkin kenellä on mikäkin oma lehmänsä ojassa. T. Ei-ap
Ei tullut tohtoria musta. Not. Mutta minä muut ja älykkäät blondit saavat mahansa pömpöttämään. Siis te muut jäätte ilman ja kohtunne kuihtuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näiden turhien trollausten keskelle oma tarinani. En ole monesta asiasta ollut niin stressissä kuin väikkäristä. Jotenkin se sai aivan ylikorostuneet mittasuhteet. Jollain tavalla koin myös olevani velkaa ohjaajalleni. Prosessoinnin kautta löysin elämääni muuta tekemistä kuin väitöskirjan.
Kannustan kaikkia tekemään omannäköisen ratkaisun eikä miellyttämään milloin ketäkin kenellä on mikäkin oma lehmänsä ojassa. T. Ei-ap
Okei. Entä jos rahoitus loppuu kesken väikkkärin 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, että väittelitkö AP tohtoriksi? Nimin. prosessin-projektin alussa.
En väitellyt. Se unelma kuoli.
Ap
Aika monet joutuu ns. hävittyään leikkiin, jota kutsumme vain emojilla, 🍯, sperma-ämpäri
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut tohtoria musta. Not. Mutta minä muut ja älykkäät blondit saavat mahansa pömpöttämään. Siis te muut jäätte ilman ja kohtunne kuihtuu.
Ap
Nii on
Tälläiseen käsitykseen jäin